"Meidän suvussa ei aikuiset tarvitse lahjoja" - joudun siis lahjomaan vuodesta toiseen siskon lapsia saamatta itse mitään!

Vierailija kirjoitti:

Niin että aiemmin apn perhejouluun kuului kaikille lahjat mutta kun sisko sai lapsia siskoja äiti päättivät ettei enää aikuisille lahjoja, lapsille vain? Ja kuoro täällä nauraa ja pilkkaa apta kun ap haluaisi vielä että hänellekin? Kun se oli ennen normaalitapa, perinne, ehkä vuoden

ainoa lahjapäivä aplle, miksi muka on oikein että toiset päättävät ja määräävät mielipidettä kysymättä kaikkien puolesta?

Vaikka kysyttäisiin kaikilta, niin kyllä minä voin silti koska tahansa päättää, etten enää osta lahjoja enkä niitä myöskään halua. Jos joku silti, siitä tietäen, antaa minulle lahjan, niin oma asiansa. 

Ap voi etsiä seurustelukumppanin tai sellaisia ystäviä, jotka ovat valmiita ja halukkaita lahjojenvaihtoon, kun kerran vanhemmat ja sisko miehineen eivät sitä ole. 

Minusta oli lapsena kauhean jännää kun vanhemmat ja muut aikuiset jos heitä oli avasivat juuri sen paketin jonka minä olin antanut. Höpsöjähän ne ensimmäiset lahjat olivat mutta siinä kehittyi toki ja hyvin äiti, isä ja muut osasivat esittää iloisesti yllättynyttä kuinka paketista joka joulu löytyi Vihreitä kuulia (rakastin niitä ja ihan vilpittömästi annoin parasta herkkua mitä tiesin) ja yhtä aidosti uskoin  aika kauan ettei isä jaksanut syödä kahta enempää ja kysyi haluaisinko minä, tottakai halusin. No joo se oli sellainenen muisto kuinka pieni lapsi voi olla vilpitön ja puhdassydämisesti antaa hyvää ja yhtä viattomasti syödä itse antamansa lahjat. 

Mikä ihmeen ongelma tässä on? Aikuiset voi itse ostaa itselleen ne lahjat ja lapsille ei tarvitse mitään kallista ostaa, kun eivät ole omia. Vanhemmat ostaa ne kalliimmat lahjat, ei sitä voi sukulaisilta odottaa.

Koskeeko tämä tympeys lahjoja kohtaan ainoastaan joulua vai ihan kaikkia juhlapäiviä? Mikäli se ei ulotu joka/moneen juhlaan niin miksi juuri joulu? Vinkkinä muuten stressaajille että joululahjojen ostamiseen/tekemiseen on kokonainen vuosi aikaa, ei niitä ole mikään pakko viime hetkenä väsyneenä ja kuormittuneena hankkia.

Monissa maissa joululahjoilla on symbolinen(kin) merkitys ja niin oli Suomessakin ennen. Nyt niistä on tullut kuin jotain riivattua jota ei anneta eikä oteta. Ja omituinen ajatus että jos joku sinut tunteva ja sinusta välittävä ihminen antaa sinulle joululahjan se on krääsää tai ainakin aivan turha tavara joka täyttää kotisi ja tuhoaa maapallon, ei missään tapauksessa mitään hyödyllistä, sinulle maistuvaa, tai mitenkään ilahduttavaa, jos itse ostat saman tuotteen/palvelun se on hyvä ja maapallo ei tuhoudu mutta jos saat sen joltakulta on se kirottua.

Meillä lapset on saaneet hyvin maltillisesti lahjoja, ihan tarkoituksella, jottei "vaatimustaso" kasva vuosi vuodelta. 

Silti teineinä iski joskus vähän sellainen pettymys, että VAIN 7 lahjaa! Silloin piti vähän muistutella, että enää ne lahjat ei ole luokkaa värikynät tai pikkuauto, eikä lukumäärä kerro lahjan merkitystä tai arvoa. Myöskään kaukaisemmat sukulaiset ei enää lähettele lahjoja teineille, vaikka saattoivat lähettää 6-vuotiaille, jopa ulkomailta. 

Se on sitä kasvamista. Kaikki ei ole kuin lapsena, eikä pidäkään olla. 

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissa joululahjoilla on symbolinen(kin) merkitys ja niin oli Suomessakin ennen. Nyt niistä on tullut kuin jotain riivattua jota ei anneta eikä oteta. Ja omituinen ajatus että jos joku sinut tunteva ja sinusta välittävä ihminen antaa sinulle joululahjan se on krääsää tai ainakin aivan turha tavara joka täyttää kotisi ja tuhoaa maapallon, ei missään tapauksessa mitään hyödyllistä, sinulle maistuvaa, tai mitenkään ilahduttavaa, jos itse ostat saman tuotteen/palvelun se on hyvä ja maapallo ei tuhoudu mutta jos saat sen joltakulta on se kirottua.

Häh? Se ongelma varmaan on se, että muilta juuri  ET saa niitä asioita, joita itse itsellesi ostaisit tai haluaisit muilta saada. Kyllä aikanaan kun vielä aikuisille lahjoja ostettiin niin tuli muilta kuin puolisolta tavaroita, jotka käyttämättä päätyivät kirpputorille. On siinäkin vaiva ne sinne kiikuttaa, joten parempi vaan että lahjat tulee niiltä jotka oikeasti osaa niitä ostaa tai sitten ei mitään. Itselle riittää hyvä yhdessä syöty ruoka ja aika perheen kanssa. Tavarat ei ole mitään siihen verrattuna. Aika on paras lahja.

Vierailija kirjoitti:

Koskeeko tämä tympeys lahjoja kohtaan ainoastaan joulua vai ihan kaikkia juhlapäiviä? Mikäli se ei ulotu joka/moneen juhlaan niin miksi juuri joulu? Vinkkinä muuten stressaajille että joululahjojen ostamiseen/tekemiseen on kokonainen vuosi aikaa, ei niitä ole mikään pakko viime hetkenä väsyneenä ja kuormittuneena hankkia.

En kyllä ala kesällä mitään lahjoja kerätä nurkkiin. Omat sukulaiset on sen verran varakkaita, että ostaa itse ne jutut jota tarvitsee. Säästyy kaikkien aikaa jouluna ja vuoden ympäri. En minä ainakaan lahjoista / romusta ilahdu, kun en mitään tarvitse ja samanlaisia ollaan kaikki muutkin suvussa. Miksi pitäisi pakko-ostaa lahjoja, koska joulu?

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli lapsena kauhean jännää kun vanhemmat ja muut aikuiset jos heitä oli avasivat juuri sen paketin jonka minä olin antanut. Höpsöjähän ne ensimmäiset lahjat olivat mutta siinä kehittyi toki ja hyvin äiti, isä ja muut osasivat esittää iloisesti yllättynyttä kuinka paketista joka joulu löytyi Vihreitä kuulia (rakastin niitä ja ihan vilpittömästi annoin parasta herkkua mitä tiesin) ja yhtä aidosti uskoin  aika kauan ettei isä jaksanut syödä kahta enempää ja kysyi haluaisinko minä, tottakai halusin. No joo se oli sellainenen muisto kuinka pieni lapsi voi olla vilpitön ja puhdassydämisesti antaa hyvää ja yhtä viattomasti syödä itse antamansa lahjat. 

Ihana muisto, mutta tässähän nyt ei ollut kyse pienten lasten lahjoista vanhemmilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Moitin vähän näitä lasten vanhempia. Olisi hyvä opettaa lapsille, että on kohteliasta muistaa tätejä/setiä/kummeja jotenkin, esim  piirustuksella, kauniilla itse tehdyllä kortilla... Vähän niin kuin sellaista joulupukin ja tonttujen auttamista.

En ole ihan koko ketjua lukenut, mutta onko täällä tosiaan mainittu, ettei lapset anna tädilleen mitään korttia tai piirustusta? Aloituksessa ainakin ap mainitsee, ettei sisko osta hänelle lahjaa.

Sukulaisille jouluisten askartelujen ja korttien teko on nimenomaan ihanan tunnelmallista puuhaa lasten kanssa. Siitä tulee monesti hyvälle tuulelle niin pienet kuin isommatkin tontut. Toivottavasti vastaanottajatkin osaavat arvostaa pikkutontun vaivannäköä ja leikkimieltä.

Fiksua sopia ettei aikuiset osta pakkolahjoja toisilleen. Voit ap toki viedä jos jonkun tyylikkään lahjan keksit. 

Kuten jo 1000 viestiä olet saanut, sinun ei tarvitse viedä lapsille lahjoja. Saavat varmasti muutenkin paljon. Olet ihan turhaan aloittanut tuollaisen tavan joka saa sinut tuntemaan itsesi marttyyriksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä se on kun tulee aikuiseksi. Ei lahjojen saanti ole itsestään selvyys. Älä kyräile sitä että lapset saavat kalliita lahjoja. Tuskin edes huomaavat jos yksi paketti ei olekaan sinulta. 

Opettele lukemaan. Ei hän niitä lasten saamia kalliita lahjoja keräile vaan se närästää, sitä että hänen pitäisi muka itsekin käyttää omaa rahaansa ostaakseen niille niitä kalliita lahjoja. Kalliita lahjat lapsille ei ole mikään itsestään selvyys. 

 

Ei pidä käyttää rahaa. Lasten äiti ja mummi jo ostavat.  Ap:han otsikossa kysyi, kehtaako jättää lahjat ostamatta. No tietenkin kehtaa. 

Vierailija kirjoitti:

Koskeeko tämä tympeys lahjoja kohtaan ainoastaan joulua vai ihan kaikkia juhlapäiviä? Mikäli se ei ulotu joka/moneen juhlaan niin miksi juuri joulu? Vinkkinä muuten stressaajille että joululahjojen ostamiseen/tekemiseen on kokonainen vuosi aikaa, ei niitä ole mikään pakko viime hetkenä väsyneenä ja kuormittuneena hankkia.

Niitä ei ole mikään pakko ollenkaan hankkia. 

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissa joululahjoilla on symbolinen(kin) merkitys ja niin oli Suomessakin ennen. Nyt niistä on tullut kuin jotain riivattua jota ei anneta eikä oteta. Ja omituinen ajatus että jos joku sinut tunteva ja sinusta välittävä ihminen antaa sinulle joululahjan se on krääsää tai ainakin aivan turha tavara joka täyttää kotisi ja tuhoaa maapallon, ei missään tapauksessa mitään hyödyllistä, sinulle maistuvaa, tai mitenkään ilahduttavaa, jos itse ostat saman tuotteen/palvelun se on hyvä ja maapallo ei tuhoudu mutta jos saat sen joltakulta on se kirottua.

" Ennen". Mihin asti sulla tämä "ennen"  ulottuu omalla kokemuksellasi? Vertailen mielelläni. 

Olisikoha asian ydin kuitenkin kommunikaation puute eikä mikään suuri vastenmielisyys lahjan antamiseen aikuiselle tai pahantahtoisuus lapsettomia sukulaisia kohtaan? Jos ap:n äiti ja sisko ihan aidosti eivät kaipaa lahjoja itselleen, eivätkä osaa lukea ap:n ajatuksia siitä, että hänelle se olisi tärkeää, jos hän ei ota asiaa millään lailla puheeksi?  Kai oma sisko ja äiti on sen verran läheisiä, että tällaisesta asiasta pystytään puhumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sun tartte ostaa lahjaa miltään ennalta esitetyltä listalta. Tuo on vanhemmilta jo kerjäämistä ja pakottamista. Ostat lahjan antajana ihan mitä itse haluat. Suklaa konvehteja tai jotain yhtä pientä mikä ei maksa paljon. En olisi koskaan kehdannut pyytää sisäruksilta lahjoja omille lapsille. Rippjuhlissa ja lakkiaisistakin olen sanonut että alkaa antako mitään isoja lahjoja juhlia ei järjestetä siksi

Suomalaisilla on hirveä kompleksi lahjoihin liittyen. On taito osata ottaa vastaan lahjoja - se on näkymätön lahja myös lahjan antajalle. On vastenmielistä, kun torjutaan ja kauhistellaan - ei olisi tarvinnut, miksi tuhlaat...Se on pikkumaista. Jossain luki, että lahjojen vaihtaminen on rituaali - sillä vahvistetaan ystävyyttä ja rakkautta - näytetään, että läheinen on tärkeämpi kuin raha. Että RAASKITAAN tehdä ja käytet

Sulta on näköjään mennyt koko pointti ohi. Ei lahjoja vaihdeta ainoastaan tavan vuoksi vaan sille osoitetaan, että on kuunneltu toista ihmistä, tietää, mistä hän tykkää ja että nähdään vaivaa toisen eteen ja halutaan ilahduttaa toista. Myös on outoa, että vedät heti toisen ääripään tähän keskusteluun ja puhut jostain jenkeistä. 

Whatever, olkaa ankeita ja pihejä. Meidän perheessä tehdään joululahjoja kaikille. Pitäiskö aikuisille olla oma joulupuu keräys, että läheisten välinpitämättömyydestä kärsivät saisivat joululahjoja! 

Ja lapsille ei opeteta lahjojen vastaanottamisen ja antamisen taitoja ja näin se menee...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koskeeko tämä tympeys lahjoja kohtaan ainoastaan joulua vai ihan kaikkia juhlapäiviä? Mikäli se ei ulotu joka/moneen juhlaan niin miksi juuri joulu? Vinkkinä muuten stressaajille että joululahjojen ostamiseen/tekemiseen on kokonainen vuosi aikaa, ei niitä ole mikään pakko viime hetkenä väsyneenä ja kuormittuneena hankkia.

En kyllä ala kesällä mitään lahjoja kerätä nurkkiin. Omat sukulaiset on sen verran varakkaita, että ostaa itse ne jutut jota tarvitsee. Säästyy kaikkien aikaa jouluna ja vuoden ympäri. En minä ainakaan lahjoista / romusta ilahdu, kun en mitään tarvitse ja samanlaisia ollaan kaikki muutkin suvussa. Miksi pitäisi pakko-ostaa lahjoja, koska joulu?

Taas yksi, jolta pointti mennyt ovi. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen vähän tätä vaikeutta/vastenmielisyyttä antaa aikuisille lahjoja. Useimmiten juu aikuiset voivat itse ostaa mitä tarvitsevat tai tahtovat. Mutta siitä ei omalla kohdallani olekaan kyse vaan minusta on ihana ilahduttaa/yllättää joku läheinen aikuiseni jollain mistä tiedän hänen pitävän. Sen ei todellakaan  tarvitse olla mitään kallista. Lahjakortti on oivallinen sellaiseen paikkaan mistä tietää että saaja tykkää jos ei keksi mitään sopivaa konkreettista, itse ilahdun esim hyvästä teestä vaikka todellakin osaan ja pystyn ostamaan omat teeni tai jos joku vaikka on kirjoittanut minulle oman runon, kerännyt ja kuivattanut suppilovahveroita/yrttejä ja tehnyt jalkakylpysuolan tms...

Ei minulla ole kyse rahallisesta arvosta tai rahan menetyksestä eikä pakollisesta suklaan/kynttilän antamisesta vaan siitä että haluan ilahduttaa minulle tärkeitä ihmisiä antamalla jotain juuri heille ajateltua. Tottakai iloitsen itsekin jos joku o

Kaikille se lahjojen osto ei ole niin mukavaa puuhastelua. Ja useimmilla on tavaraa nurkat täynnä, eikä lisää tarvitse. Elämme ällöttävässä yltäkylläisyydessä.  Itse nuorempana olin tosi huono keksimään lahjoja, ja nuo pakkolahjonnat on ikävimpiä missä toinen suuttuu jos sanotaan ettei keksinyt mitään. nykyään ostan surutta suklaarasian jos en muuta keksi. Ja aikuisten sisarusten kesken emme juuri lahjo, korkeintaan jotain ihan pientä. Meistä kukaan ei ole niin hyvä ilahduttamaan kuin sinä.