Stressi parisuhteesta, avopuoliso ei osallistu kotiöihin

En oikein tiedä mitä tehdä tässä pattitilanteessa.

Ollaan melko tuoreessa parisuhteessa (alle 3v yhdessä) ja asutaan samassa taloudessa kun avokin aloitteesta muutettiin mun kotiin. Olen itse melko siisti ihminen noin yleisesti ottaen ja mulla on tavaroille omat paikat ja ylläpidin yleissiisteyttä melko säntillisesti kun asuin vielä yksin. Ei nyt siis puhuta mistään kiiltokuvasta ja nurkissa saattoi olla pölyä siellä täällä, mutta noin yleisellä tasolla tavarat oli aina omilla paikoillaan ja jos lattialle tippui vaikka kokatessa jotain ruokaa niin imuroin ne sieltä pois siinä samalla kun siivoilin keittiötä kokkauksen jäljiltä.

Nykyinen kumppani on ihan toista maata ja hänelle jo omien jälkien siivoaminen tuntuu olevan ihan ylitsepääsemätön asia. Tavarat jää lojumaan minne sattuu ja ikään kuin tippuu käsistä sillä sekunnilla kun tekeminen loppuu eikä ne ikinä löydä omille paikoilleen. Sama esim ruuantähteissä jos vaikka aamupalaleipää tehdessä lattialle tippuu pala juustoa tai muruja leivästä murustuu matolle niin niitä ei siivota lainkaan.

Tämä on melko ahdistava tilanne kun hän on kuitenkin rakas ihminen ja muuten huomioiva kumppani, mutta tällaisissa kodin ylläpidollisissa asioissa ihan avuton. Pyykit saattaa jäädä pitkäksi aikaa koneeseen, tiskit tiskaamatta, ruokaa laittaa vain harvoin ja jos laittaakin niin siivo on ihan hirveä sen tsunamin jäljiltä. Melkein mieluummin kokkaan itse vaikka energiaa ei aina olisikaan koska tiedän, että joudun joka tapauksessa töihin vaikka toinen kokkaisi niin vähintään siivoamaan jälkiä.

Esimerkiksi hiljattain kun olin työmatkalla toisessa maassa muutaman päivän erikseen vielä sanoi, että hän sitten käyttää osan siitä ajasta siivoamiseen kun saa rauhassa tehdä. Kun tulin kotiin niin omat jäljet oli toki suurin piirteiin siivottu, mutta esim lattia oli keittiössä ihan kamalassa kunnossa ja ruuantähteitä kaikkialla. Keittiön pinnat oli pyyhkimättä eikä asuntoa oltu imuroitu muualtakaan. Ruokaa löytyi jopa sohvan alta ja mm. jääkaapissa kaikki tavarat ihan hujan hajan ja pilaantunutta ruokaa mikä oli unohtunut sinne...

Alan olla lopullisen kyllästynyt tilanteeseen ja vaikka tuo toinen ihminen toki tuo paljon iloa elämään, en tiedä kauanko jaksan pyörittää tätä arkea jos se tulee olemaan tätä koko loppuelämän tuon ihmisen kanssa. Lapsiakin on jossain tulevaisuudessa mietitty ja vaikka varmasti luonteeltaan avokki olisi sopiva vanhempi, en tiedä miten arki pyörisi kun tulee vielä lisää vastuuta kun ei se tunnu nytkään onnistuvan vaikka pitäisi huolehtia vain itsestään....

Asiaa pahentaa, että tiedän hänen murtuvan ihan lopullisesti jos meidän parisuhde päättyisi eroon ja vaikka varmaan pääsisi yli jollain aikavälillä niin takuulla jättäisi häneen pysyvän jäljen enkä halua hänelle sitä taakkaa. Toisaalta en tiedä kauanko jaksan itse tässä tilantetessa ja tuleeko jossain kohtaa seinä vastaan.

Pitkä vuodatus, sori. Halusin vaan sylkeä ajatukset jonnekin.