Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei halua isänsä hautajaisiin
16.11.2025 |
Pitkä tarina lyhyesti.
Lapselle täysin vieras isä kuoli. Isä kitsasteli elatusmaksuissa, eikä edes ostanut lapselle puhelinta tai tietokonetta. Tämän vuoksi lapsi ei ole ollut yhteydessä isäänsä.
Pitäisikö lasta yrittää kuitenkin maanitella menemään isänsä hautajaisiin? Harmittaako lasta myöhemmin jossei mene? Lapsi on kohta 20-vuotias.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Ehdota hautajaisiin menoa lyhyenä. Hiukan myöhässä sisään ja ensimmäisenä pois?
Sinne kirkkoonhan voi mennä, ei itse muistotilaisuuteen tarvitse mennä. Eli katsoo vaan sen hautaan siunaamisen ja sitten ulos.
Hautajaiset on surevia varten, joten jos lapsi ei sinne halua, tämä on täysin ok ja hänen oma valintansa.
Ilmeissti vainajalla on muita omaisia, ehkä jopa uusi perhe? Heille voisi olla jopa kiusallista, jos lehtolapsi ilmestyy paikalle. Antaisin heidän surra rauhassa.
Jos lapsesi ei edes tunne isänsä omaisia, tilanne olisi vähän kiusallinen. Ymmärrän lastasi tosi hyvin.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka isä oli vieras, niin kuolema herättää silti tunteita. Jos ei muuten, niin siksi, että silloin tietää jääneensä lopullisesti vaille läsnä olevaa isää.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan normaali varsinaisesti nauti hautajaisiin menemisestä. Silti kuuluu hyviin käytöstapoihin mennä jos kutsutaan. Nuori oppii siellä miten hautajaisissa ollaan ja tapaa harvemmin tapaamiaan sukulaisiaan. Ei mikään ylivoimainen tehtävä. Itse olen nuorena käynyt joidenkin vanhojen sukulaisten hautajaisissa, joita en ollut koskaan tavannut tai tavannut vain kerran pari lyhyesti. Ei olisi tullut mieleen kieltäytyä isotädin hautajaisista sillä perusteella, että isotäti ei koskaan ole ostanut minulle tietokonetta.
Siinäkin on tietysti varmasti vähän eroa onko lapsi "jo" 20 vuotias kuin nuorempi, vaikka 12 -vuotias. - Kyllä vanhempien tehtävänä on ottaa ja viedä lasta tosiinaan myös paikkoihin, joihin lapsen ensi-kommentti saattaa olla, että hän ei halua osallitua ja tulla mukaan.
Hautajaiset (vain esimerkkinä) saattavat tuntua nuoresta mahd. jopa vähän pelottavalta ja tai ahdistavalta tilaisuudelta. Jo pelkästään mahd. pidempi matka paikkaan X. jossa on itselle mahd. enemmän ja vähemmän vieraita ihmisiä ja jossa pitäisi vielä jaksaa ns. käyttäytyä saattaa tuntua kenestä hyvänsä raskaalta.
Mitä varttuneempi lapsi on sitä enempi painaa hänen oma mielipittensä ja vastaavasti mitä nuorempi sitä enemmän vanhemmat tai vanhempi joutuu kertomaan mitä on tiedossta ja arvioimaan kuinka tai miten lapsen mielipide huomioidaan; haluaako hän osallitua tai osallistumatta (hautajaisiin) siihen, mitä mahd. on tiedossa/ tulee tapahtumaan ja yrittääkö saada lapsen osallistumaan vai ei. - Yhtä oikeaa, tuskin väärääkään ratkaisua tuskin on.
Uskovainen mies
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan normaali varsinaisesti nauti hautajaisiin menemisestä. Silti kuuluu hyviin käytöstapoihin mennä jos kutsutaan. Nuori oppii siellä miten hautajaisissa ollaan ja tapaa harvemmin tapaamiaan sukulaisiaan. Ei mikään ylivoimainen tehtävä. Itse olen nuorena käynyt joidenkin vanhojen sukulaisten hautajaisissa, joita en ollut koskaan tavannut tai tavannut vain kerran pari lyhyesti. Ei olisi tullut mieleen kieltäytyä isotädin hautajaisista sillä perusteella, että isotäti ei koskaan ole ostanut minulle tietokonetta.
Ai että lapselta nyt pitäisi vaatia käytöstapoja, vaikka isä ei ole elättänyt tai ollut mitenkään lapsen elämässä mukana!?
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsen pitäisi mennä vmäisen isänsä hautaisiin jossei lapsella ole edes yhteisiä muistoja isästään?
Täysi-ikäinen ei muista 4-vuotiaana tapahtuneesta isänsä kanssa olosta mitään!
Miten se 4-vuotias muistaa, ettei saanut isältä tietokonetta tai kännykkää? Saiko hän ne äidiltään? Jos ei, niin meneekö hän äitinsäkään hautajaisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdota hautajaisiin menoa lyhyenä. Hiukan myöhässä sisään ja ensimmäisenä pois?
Paikalla saattaa olla ihmisiä jotka aidosti suree. Isän sisaruksia, vanhemmat, puoliso, muita lapsia? Ei ole oikea paikka mennä varastamaan huomiota.
JOS olis mun 20v lapsi niin kannustaisin menemään. Olen itsekin eronnut ja lapset suunnilleen saman ikäisiä. Lasten isä on monessa mielessä ärsyttänyt ja ollut esim. lasten suhteen ihan eri mieltä kanssani. Olen monesti toivonut, että voi kun ei tarvitsisi olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Mutta aina olen puhunut lapsille hänestä kunnioittavasti. Olen jättänyt omat tunteeni ja mielipiteeni kertomatta. Myöskään esim. elatusmaksuasiat ei kuulu lapsille. Mies on lasten yksi ja ainoa isä. Silloinkin, kun kaikki ei mene niin kuin toivoisi.
Toki jos kuvioissa on jotain mikä on ihan rikos, tiedätte varmaan, niin tilanne on eri.
Apn tapaus kuulostaa perinteiseltä katkeruuteen perustuvalta eroriidalta, mikä ei ole koskaan loppunut, ja on vaikuttanut lapseen. Silloin on varmaankin myöhäistä ja turhaa alkaa maanitella hautajaisiinkaan.
No ei tietenkään tarvitse mennä jos isäkään ei ole ollut elossa ollessaan lapsensa elämässä mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan normaali varsinaisesti nauti hautajaisiin menemisestä. Silti kuuluu hyviin käytöstapoihin mennä jos kutsutaan. Nuori oppii siellä miten hautajaisissa ollaan ja tapaa harvemmin tapaamiaan sukulaisiaan. Ei mikään ylivoimainen tehtävä. Itse olen nuorena käynyt joidenkin vanhojen sukulaisten hautajaisissa, joita en ollut koskaan tavannut tai tavannut vain kerran pari lyhyesti. Ei olisi tullut mieleen kieltäytyä isotädin hautajaisista sillä perusteella, että isotäti ei koskaan ole ostanut minulle tietokonetta.
Ai että lapselta nyt pitäisi vaatia käytöstapoja, vaikka isä ei ole elättänyt tai ollut mitenkään lapsen elämässä mukana!?
Koskaan ei pidä vajota toisen tasolle. Jos itse on tullut huonosti kohdelluksi, voi omalla käytöksellään näyttää, että on parempi ihminen.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisiin mennään, jos sinne kutsutaan. Sitä kutsutaan kohteliaasti käytökseksi, varsinkin kun kyseessä on vainajan lapsi. Ja miten se, ettei lapsen isä suostunut vaatimiisi, ilmeisesti kohtuuttomaan suuriin elatusmaksuihin, tai hankkinut lapselle luultavasti kalleimpia vaadittuja laitteita on perustelu siihen, että lapsi ei ollut yhteydessä isäänsä. Kyllä lapsen ja vanhemman yhteyden pitäisi perustua ihan muihin asioihin kuin siihen paljonko isä syytää rahaa vaativalle lapsen äidille. Eikä tämä oikeuta äitiä mustamaalaamaan isää lapselle, saati siihen, että katkaisee yhteydenpidon isän ja lapsen välillä.
Höpönpöpön, ei ole mitään velvollisuutta osallistua käytännössä tuntemattoman isän joka ei edes kuulunut elämään hautajaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään tarvitse mennä. Miksi pitäisi? Tulkaa tähän päivään sieltä 50-luvulta. Jos lapsen isä oli eläessään paska, niin se kuolema ei sitä pyhimykseksi tee.
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan normaali varsinaisesti nauti hautajaisiin menemisestä. Silti kuuluu hyviin käytöstapoihin mennä jos kutsutaan. Nuori oppii siellä miten hautajaisissa ollaan ja tapaa harvemmin tapaamiaan sukulaisiaan. Ei mikään ylivoimainen tehtävä. Itse olen nuorena käynyt joidenkin vanhojen sukulaisten hautajaisissa, joita en ollut koskaan tavannut tai tavannut vain kerran pari lyhyesti. Ei olisi tullut mieleen kieltäytyä isotädin hautajaisista sillä perusteella, että isotäti ei koskaan ole ostanut minulle tietokonetta.
Ai että lapselta nyt pitäisi vaatia käytöstapoja, vaikka isä ei ole elättänyt tai ollut mitenkään lapsen elämässä mukana!?
Koskaan ei pidä vajota toisen tasolle. Jos itse on tullut huonosti kohdelluksi, voi omalla käytöksellään näyttää, että on parempi ihminen.
Miksi lapsen pitää todistella yhtään mitään tyypille joka ei kantanut vastuutaan?
Parempi vaan kun osaa arvostaa itseään eikä mene tuollaisen paskan hautajaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka isä oli vieras, niin kuolema herättää silti tunteita. Jos ei muuten, niin siksi, että silloin tietää jääneensä lopullisesti vaille läsnä olevaa isää.
Minussa tämä ei herättänyt mitään tunteita jos olen rehellinen. Tiesin kuka isäni oli, mutta en tuntenut häntä. Kun kuulin hänen kuolemastaan voin sanoa rehellisesti että se ei aiheuttanut minussa mitään tuntemuksia. En edes tiedä missä hänen hautansa on.
Älkää olko niin pehmeitä. Maailma kohtelee teitä kovasti jos ette pidä puolianne.
Miten voi harmittaa tai kaivata sellaista, mitä ei ole ollut?
Isä on lapselle täysin vieras henkilö, jos isä ei ole halunnut muodostaa mitään tunnesidettä lapseen. Se on vanhemman tehtävä, ei lapsen.
Ihan sama kuin yrität maanitella lastasi naapurin kummin kaiman hautajaisiin tai pitäisi surra jotenkin kuolemaa.
Sinä äitinä, olet lapsen vanhempi, jos olet ollut rinnalla, kun lapsi sitä tarvitsi.
Ja tietän tämän omasta kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka isä oli vieras, niin kuolema herättää silti tunteita. Jos ei muuten, niin siksi, että silloin tietää jääneensä lopullisesti vaille läsnä olevaa isää.
Ei sellaista kaivata tai surra, mitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka isä oli vieras, niin kuolema herättää silti tunteita. Jos ei muuten, niin siksi, että silloin tietää jääneensä lopullisesti vaille läsnä olevaa isää.
Mitä tunteita?
Itselläni on kolme lasta, ja kun heidän isänsä joku päivä kuolee niin en usko, että kukaan heistä menee hautajaisiin. Eivät edes tunne isänsä puolisoa. Eivät ole käyneet isänsä luona vuosiin, kun isä ei kutsu.
Ydinperheenä kuitenkin on eletty siihen saakka, kun esikoinen oli 16v. Eron jälkeen isää ei ole lapset kiinnostanut.
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan normaali varsinaisesti nauti hautajaisiin menemisestä. Silti kuuluu hyviin käytöstapoihin mennä jos kutsutaan. Nuori oppii siellä miten hautajaisissa ollaan ja tapaa harvemmin tapaamiaan sukulaisiaan. Ei mikään ylivoimainen tehtävä. Itse olen nuorena käynyt joidenkin vanhojen sukulaisten hautajaisissa, joita en ollut koskaan tavannut tai tavannut vain kerran pari lyhyesti. Ei olisi tullut mieleen kieltäytyä isotädin hautajaisista sillä perusteella, että isotäti ei koskaan ole ostanut minulle tietokonetta.
Ai että lapselta nyt pitäisi vaatia käytöstapoja, vaikka isä ei ole elättänyt tai ollut mitenkään lapsen elämässä mukana!?
Koskaan ei pidä vajota toisen tasolle. Jos itse on tullut huonosti kohdelluksi, voi omalla käytöksellään näyttää, että on parempi ihminen.
Kenelle hautajaisissa pitää näyttää ja mitä ja miksi?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka isä oli vieras, niin kuolema herättää silti tunteita. Jos ei muuten, niin siksi, että silloin tietää jääneensä lopullisesti vaille läsnä olevaa isää.
Ei sellaista kaivata tai surra, mitä ei ole.
Höpsis, tietenkin voi kaivata ja surra sitä, että itsellä ei ollut isää. Esimerkiksi kun näkee ystävänsä soittavan isälleen ja kysyvän neuvoa, ja iskee kaipaus, että minäkin haluaisin, että minulla olisi isä. Kunnollinen läsnäoleva tavallinen isä.
Voiko lapsettomuutta surra? Tietysti voi. Ja niin voi isättömyyttäkin.
Te jotka väitätte, ettei tunnu missään, olette ehkä kieltäneet tunteitanne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka isä oli vieras, niin kuolema herättää silti tunteita. Jos ei muuten, niin siksi, että silloin tietää jääneensä lopullisesti vaille läsnä olevaa isää.
Mitä tunteita?
Eri tunteita eri ihmisillä, samallakin ihmisellä. Surua, katkeruutta, vihaa, arvottomuuden tunnetta, helpotuksen tunnetta siitä, että isä on kuollut, sitten syyllisyyden tunnetta helpotuksen tunteesta ja niin edelleen. Noin esimerkkinä mitä se voi olla.
Lapsen äiti ei liity tähän millään tavalla!