Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei halua isänsä hautajaisiin
16.11.2025 |
Pitkä tarina lyhyesti.
Lapselle täysin vieras isä kuoli. Isä kitsasteli elatusmaksuissa, eikä edes ostanut lapselle puhelinta tai tietokonetta. Tämän vuoksi lapsi ei ole ollut yhteydessä isäänsä.
Pitäisikö lasta yrittää kuitenkin maanitella menemään isänsä hautajaisiin? Harmittaako lasta myöhemmin jossei mene? Lapsi on kohta 20-vuotias.
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai menee. Sentään jo kaksikymppinen. Onhan hän saanut isältään kuitenkin sen tärkeimmän, eli elämän. Siinä puhelimen ja tietokoneen saamatta jäämiset jää toiselle sijalle.
Että ihan elämän. Ei se elämä kyllä isältä saatu ole.
Outo biologia sinulla. Ei äiti yksin voi saada lasta, jollain tavalla se siemennys (hedelmöitys) pitää tapahtua. Elämän alku.... Vai onko tämäkin asia muuttunut. Eri
Eipä se elämä lapselle siittiön mukana tule. Kenen tahansa siittiö voi hedelmöittyä munasolun kanssa, joten siittiön luovuttajan henkilöllisyydellä ei ole elämän kanssa mitään tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mennyt isäni hautajaisii. En ole isää nähnyt viimeksi kun olin 4 vuotias. En tunne koko miestä, enkä ole halunnut tutustua. Hyvästit jätettiin 30 vuotta sitten kun hän lähti ja jätti vaimonsa ja esikoistyttärensä. Ei ole kaduttanut, etten käynyt hautajaisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap koskaan asunut yhdessä lapsen isän kanssa?
Erosimme kun lapsi oli 4-vuotias.
Montako läppäriä ja puhelinta olet itse ostanut?
Vierailija kirjoitti:
En mennyt isäni hautajaisii. En ole isää nähnyt viimeksi kun olin 4 vuotias. En tunne koko miestä, enkä ole halunnut tutustua. Hyvästit jätettiin 30 vuotta sitten kun hän lähti ja jätti vaimonsa ja esikoistyttärensä. Ei ole kaduttanut, etten käynyt hautajaisissa.
Onneksi äiti oli turvana, että osasit tehdä oikeat valinnat! Toki olisihan tuossa saattanut tulla myös rangaistuksia jossei olisi totellut. Onneksi kuitenkin äiti osasi päättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap koskaan asunut yhdessä lapsen isän kanssa?
Erosimme kun lapsi oli 4-vuotias.
Montako läppäriä ja puhelinta olet itse ostanut?
Kitsasteli elatusmaksuissa eli maksoi mitä piti vaan ei toivomuksiasi, niinkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on kohta 20-vuotias?
Eli siis aikuinen. Sun kasvatusvelvollisuus päättyi kun hän täytti 18-vuotta.
Lopeta siis jo!
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisiin mennään ja kunnioitetaan vainajaa. Nuorten täytyy oppia, että välillä ollaan epämukavuusalueellakin tässä elämässä. Kännyllä ehtii kyllä olla myöhemminkin.
Miksi sinua kiukuttaa ettei jotkut halua mennä tuntemattomien ihmisten hautajaisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä hautajaisiin mennään, riippumatta siitä onko kuollut ollut kuinka avokätinen rahankäyttäjä.
"Lapselle täysin vieras isä". Ja "lapsi" on jo muutaman vuoden ollut täysi-ikäinen, ei todellakaan pidä maanitella eikä manipuloida. EI taatusti tule katumaan ikinä jos ei mene.
En osallistunut "isän" hautajaisiin, koska hän oli tuntematon ihminen minulle. Ajattelin jo lapsena ettei minulla ole isää ja siinä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä hautajaisiin mennään, riippumatta siitä onko kuollut ollut kuinka avokätinen rahankäyttäjä.
20-vuotias saa päättää itse osallistumisensa. Toki jos on täysin vieras ihminen, niin miksi menisi?
Onko perintöä tulossa? Ilmeisesti ei?
Jo on perintöä tulossa niin se tulee riippumatta osallistuuko hautajaisiin vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se isä on ihan vieras ihminen pojalle, niin en ihmettele, ettei kiinnosta mennä.
Vieras, kun ei ostanut kännykkää tai tietokonetta. Kuulostaa omituiselle arvottamuselle.
Ei ostanut esim noita, ei mitään, ei huolehtinut lapsilisistä JA on lapselle täysin vieras. Ei minkäänlaista tunnesuhdetta, ei kiitollisuudenvelkaa, ei yhteisiä muistoja ei mitään. Omituinen arvottaminen edesmenneeltä isälle ettei oma lapsi kiinnostanut eikä ollut minkään arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua alkoi kiinnostaa tämä mummosi tarina, vaikka se tässä hautajaisasiassa ei ehkä olekaan ratkaiseva ratkaiseva argumentti. Mummosi joka tapauksessa käyttäytyi fiksusti, kun joutui lapsena hiukan kiusalliseen tilanteeseen.
Millaiset olivat mummosi myöhemmät vaiheet? Pitikö hänen raittiuslupauksensa myös aikuisiällä ja miten elämä muuten otti sujuakseen?
Vierailija kirjoitti:
Minua alkoi kiinnostaa tämä mummosi tarina, vaikka se tässä hautajaisasiassa ei ehkä olekaan ratkaiseva ratkaiseva argumentti. Mummosi joka tapauksessa käyttäytyi fiksusti, kun joutui lapsena hiukan kiusalliseen tilanteeseen.
Millaiset olivat mummosi myöhemmät vaiheet? Pitikö hänen raittiuslupauksensa myös aikuisiällä ja miten elämä muuten otti sujuakseen?
Mummon raittiuspäätös piti ja jatkui hänen elämänsä loppuun asti. Raittiusaate yhdisti mummoa ja vaaria, en usko että he koskaan ottivat pisaraakaan alkoholia. Mutta eivät he saarnanneet siitä asiasta. Kun me nuoret joskus hölmöilimme, he suhtautuivat siihen vain hyväntahtoisesti päivitellen.
Mummo avioitui vaarin kanssa 1960-luvun alussa. Luja kristillinen vakaumus heillä oli molemmilla ja se heitä yhdisti silloinkin, kun elämässä oli vaikeuksia ja haasteita.
Ahkeria olivat molemmat. Yhteiset rahat heillä oli aina ja se tuntui toimivan hyvin, kun olivat kumpikin sellaisia tarkan markan ihmisiä. Eivät pihejä, mutta tarkkoja.
Mummo oli alkuun kotona lapsia hoitamassa - sekin oli ajan tapa silloin - ja myöhemmin töissä seurakunnan taloushallinnossa. Mummo oli myös hyvin aktiivinen seurakuntatyössä ja osallistui vuosikymmenten kuluessa moniin kirkollisiin askareisiin.
Vaarilla oli sellainen mikroyritys, jossa oli työssä hänen itsensä lisäksi yhdestä kahteen apumiestä. Tekivät korjausrakentamista ja muuta pientä remonttia. Vaarikin oli hurskas mies, mutta jäyhempi, eikä samalla tavalla osallistunut kirkolliseen vapaaehtoistyöhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varmaan yrittäisi pakottaa hautajaisiin, on kuitenkin aikuinen ja perunkirjat kuuluu perillisten tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua alkoi kiinnostaa tämä mummosi tarina, vaikka se tässä hautajaisasiassa ei ehkä olekaan ratkaiseva ratkaiseva argumentti. Mummosi joka tapauksessa käyttäytyi fiksusti, kun joutui lapsena hiukan kiusalliseen tilanteeseen.
Millaiset olivat mummosi myöhemmät vaiheet? Pitikö hänen raittiuslupauksensa myös aikuisiällä ja miten elämä muuten otti sujuakseen?
Mummon raittiuspäätös piti ja jatkui hänen elämänsä loppuun asti. Raittiusaate yhdisti mummoa ja vaaria, en usko että he koskaan ottivat pisaraakaan alkoholia. Mutta eivät he saarnanneet siitä asiasta. Kun me nuoret joskus hölmöilimme, he suhtautuivat siihen vain hyväntahtoisesti päivitellen.
Mummo avioitui vaarin kanssa 1960-luvun alussa. Luja kristillinen vakaumus heillä oli molemmilla ja se heitä yhdisti silloinkin, kun elämässä oli vaikeuksia ja haasteita.
Ahkeria olivat molemmat. Yhteis
Miten mummo tähän tilanteeseen suhtautui? Kysymys kai kuitenkin oli hänen lapsenlapsenlapsestaan ja hänen tyttärensä vävystä?
Mikä ihme on tämä "vainajan kunnioittaminen", joka vilahtaa teksteissä. Miksi se kunnioitus ansaitaan kuolemalla? Ei paska kullaksi muutu kuollessa.