Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kenelläkään muulla sellainen olo, että joutuvat jarruttamaan itseään, kun muut käyvät niin hitaalla?
15.11.2025 |
Tämä sama kokemus on jatkunut eri muodoissa koko elämän. Koulussa minun käskettiin olla hiljaa ja vastaamatta, jotta en olisi ainoa viittaaja joka kysymykseen. Sosiaalisissa tilanteissa ilmiselvyyksien esiin tuominen saa aikaan kauheaa vastustusta. Tyyliin: "Jos lähdemme neljältä kotoa, olemme kaupalla viideltä, ja ehdimme tehdä ostoksia tunnin ennen kuin kauppa menee kiinni." "Eiiiii ei meidän tartte lähteä", ja kaikki komppaavat. Sitten lähdetään kauppaan viittä vaille viisi, ja loppuilta valitetaan kun ei ehtinyt tehdä ostoksia. Siis ihan koko illan ollaan raivoissaan siitä kun tyhmä kauppa meni kiinni silloin kun sanoi menevänsä kiinni. Tai: "Viisi ihmistä ei nyt vain mahdu yhden polkupyörän päälle" "Eiiiiiiii, kyllä mahtuu, kyllä me jotenkin päästään kulkemaan". Jälkimmäinen oli kärjistetty esimerkki, mutta olisi voinut olla tottakin n. 20-30 vuotta sitten, kun olimme kakaroita.
Työasiat ja ihmissuhdeasiat noudattaa samaa kaavaa. En nykyään sano töissä yhtään mitään, vaan annan porukan tehdä yksinkertaisen ja nopean asian mahdollisimman hankalasti ja aikaavievästi. Jos sanoisin mitään, kohtaisin vain vastustusta ja asia tehtäisiin joka tapauksessa samalla tavalla, ja minä saisin lisänä hankalan maineen. Samoin kun ystävät kysyvät neuvoa elämäntilanteisiinsa tai parisuhteisiinsa tai mihin tahansa, en enää sano mitään, sillä en saa siitä kuin epäilyä ja sitten lopulta pahaa mieltä jos olinkin oikeassa. Olen ollut tilanteessa, jossa pitkän pettämishistorian omaava tyyppi hurmasi kaverin aivan totaalisesti, ja hän soitteli minulle pitkiä puheluita pohtien miten tämän yksilön voisi pitää itsellään. Huomautin että hänellä on kuusi alle kouluikäistä lasta kolmen eri naisen kanssa, että ei taida olla aviomiesmateriaalia. Sitten sain huutia kun mies vaihtoi seuraavaan, että olisin voinut pitää suuni kiinni ja ymmärtää kuin ystävä. No, nykyään pelkästään kuuntelen.
Poikkeuksetta, jos jonkin asian kunnolla tekeminen on minulle tärkeää, teen sen alusta asti itse, vaikka pyörä pitäisi keksiä uudelleen. Koen että muiden läsnäolosta on lähinnä jarrua, asiassa kuin asiassa. Opettelen jonkun simppelin uuden taidon, ja sitäkin yleensä tullaan taivastelemaan että "MITEN on joku voinut oppia?" (sama koskee sitä jos tietää jonkun yksinkertaisen, yleisessä kulttuurissa menevän asian, vaikkapa sen mikä on jonkun ihan lähellä sijaitsevan isohkon maan pääkaupunki. "Miten VOIT tietää").
En myöskään ikinä puhu henkilökohtaisista asioistani muille, sillä ikää myöten pinna lyhenee sille että joudun selittämään yksinkertaisetkin asiat moneen kertaan ennen kuin ne ymmärretään oikein tai edes sinne päin. Se on yksinkertaisesti raskasta. Olen tämän ansiosta saanut "mystisen" maineen, vaikka tarkoitukseni ei ole ollenkaan olla salaperäinen. Avautuminen on raskaampaa kuin asioiden yksin kantaminen.
Olenko aivan palikka? Sanomattakin selvää, että parisuhde on jäänyt löytymättä. Koen jotain tosiasiallista, muuttamatonta ulkopuolisuutta, johon ei näy loppua.
Kommentit (137)
Tosi outoa, että on käsketty olla hiljaa ja vastaamatta, jos viittaat 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, nopeana ja älykkäänä on pitänyt sopeutua. A) opetella pitämään suunsa kiinni, jos siitä ei ole hyötyä. B) jos olet huoneen fiksuin, olet väärässä huoneessa. Koskee sekä opiskeluja, kaveripiiriä että töitä. C) hankkia työ jossa nopeista hoksottimista on hyötyä ja saat tienattua sillä. D) nöyryys - tapa viestiä ja kommunikoida. E) muiden ideoiden lyttäämisen sijaan hakeutuu suunnitteleviin ja ideoiviin tehtäviin ympäristössä, jossa sitä odotetaan. F) opiskella riittävän vaikean sisäänpääsyn mestoilla, jota kautta löytyy saman aaltopituuden puoliso. G) muuttaa samanmielisten seudulle, niin lapset toivottavasti eivät toivo olevansa ainoita viittaajia. H) ymmärtää että sosiaalinen älykkyys on ihan eri asia kuin nopea looginen päättely, ja taito sinänsä jota voi ja kannattaa kehittää.
Näinhän se menisi silloin, jos kaikki menee putkeen. Jos kuitenkin sattuu elämässä jotain sellaista tai itsessä on jotain sellaista mikä estää eteenpäin pääsyn, niin voi jäädä jumiin ihmisiin ja tilanteisiin joissa ei oikein pääse ilmentämään itseään, ja alkaa sen sijaan muuttamaan itseään sopivaksi siihen ympäristöön ja identiteetti muotoutuu vähän ristiriitaisesti. Älykkyydeltään heikompien ihmisten kanssa on helpompi tulla hyväksytyksi puutteineen, mutta se oikeanlainen henkinen yhteys jää puuttumaan. Tällaisessa tilanteessa ei ole oikein kotonaan niiden ihmisten kanssa joihin on kiintynyt, mutta muuallakaan ei ole sijaa, kun monet muut muutoin samankaltaiset on useimmat edenneet tuossa putkessa tehokkaasti, ja loput sopivat ovat vähän kiven alla niissä paikoissa, joissa sosiaalisia kontakteja on. Jos yrittäisi kiinni niiden mukaan, jotka ovat opiskelleet haastavan alan jne. se olisi kovan työn alla ja on satuttavaa, että epäonnistuminen on mahdollista, sekä nähdä niiden aiemmin onnistujien hyvä elämä silmiensä edessä. Sitten tulee sisäistä ristiriitaa, kun itsestä ei ole yrittämään parempaan.
Vierailija kirjoitti:
Tosi outoa, että on käsketty olla hiljaa ja vastaamatta, jos viittaat 🤔
Tämä sivusta, mutta kyllä tuo kirjoittaja kirjoitti faktaa. Jo koko peruskoulun ajan monien aineiden opettajat sanoi tuon kehoituksensa ääneen minullekin. Siis että älä edes viittaa, jos ei muutkaan. Ilmeisesti tarkoitus ei ollut paha, vaan pysyä "kartalla" siitä, että pitää jatkaa opettamista/selittämistä/ja/tai hiljentää oppilas, joka toisinaan tiesi enemmän kuin opettaja. Jopa aikuiset osaa roolistaan huolimatta suhtautua nuivasti lapseen otsikon viitoittamassa kontekstissa.
Vierailija kirjoitti:
Oon törmännyt näihin omasta mielestään neroja, jotka ajattelevat "liian" nopeasti. Yleensä sellaiset eivät hahmota kokonaiskuvia tehokkaasti ja ovat heti ensimmäisenä kertomassa mielipiteensä. Asiat ei ole niin mustavalkoisia.
Mutta minä olen poikkeus :)
Olen myös se 35%, joka ei yliarvioi itseään :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä AP:lla on sellaista ongelmaa väliinputoajana, että ei ole tarpeeksi älykäs ja sosiaalisesti kyvykäs jostain syystä sulautumaan piireihin, joissa älykkyys ja osaaminen on normaalia, esim. yliopisto ja monet harrastukset, mutta tuolla tasolla liikkuessa millä nyt on, on hän muita kyvykkäämpi. Voi löytyä huonoa itsetuntoa ja suurta epävarmuutta jollain elämänalueilla, jos jokaisessa paikassa huomaa epäilevänsä, että on älykkäin ihminen huoneessa, mikä on huono lähtökohta kehitykselle. Itse olen ollut monenlaisissa ryhmissä ja joissain niistä löytyy ihmisiä, jotka luultavasti ovat vähän tai paljonkin itseäni älykkäämpiä, joissain paikoissa porukka on ollut suht samalla tasolla tai keskenään hyvinkin eritasoisia, ja sitten on niitä piirejä joissa on selvää, että kenenkään kanssa ei löydy yhteistä aaltopituutta, kun kaikilta muilta puuttuu vähäinenkin kapasiteetti.
Niin, kyllä tohtoriksi voi ihan hyvin päästä normaalilla älykkyydellä, ja mekaanikolla ja putkimiehellä voi olla korkea äo ja vaan haluavat tehdä muuta kuin korkeakoulutusta vaativaa työtä, mutta prosentuaalisesti on paljon todennäköisempää löytää korkean äo:n ihmisiä enemmän yliopistosta. Siksi sanoin esimerkiksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä on raskasta, kun itseäni ns "tyhmempi" vänkää vastaan vain koska haluaa olla oikeassa. Yleensä johdattelen asiat niin, että se toinen saa hoksata asian.
Sitten, jos keksin ratkaisun, niin annan sen toisen ottaa kunnian. Nuorena ärsytti kun joku otti kunnian tai varasti idean.
Mulla on mieheni kanssa noin. Hän ei siedä olla väärässä. Vänkää sitä väärää mielipidettään.
Esimerkiksi yksi risteys Turussa. Sanoin käyttäneeni sitä joka päivä 3 vuotta ja lähin matka opiskelupaikkaan olisi kääntyä autolla siitä vasemmalle, mutta se on kiellettyä.
Hän vänkäsi vastaan, että tietenkin siitä saa kääntyä vasemmalle. Oli varma asiastaan, vaikka perustelin monta kertaa, että minä tiedän, kun siitä koko ajan haluaisin kääntyä vasemmalle.
Vein hänet sinne katsomaan. Lähinnä ärsyyntyi siitä, että olin jälleen jossain asiassa oikeassa. Sanoi suorastaan, että se ärsyttää.
(Mulla on kokemusta entisen poikaystävän kanssa rooleista toisiin päin. Olihan se turhauttavaa, että jän oikeasti aina tiesi paremmin.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon törmännyt näihin omasta mielestään neroja, jotka ajattelevat "liian" nopeasti. Yleensä sellaiset eivät hahmota kokonaiskuvia tehokkaasti ja ovat heti ensimmäisenä kertomassa mielipiteensä. Asiat ei ole niin mustavalkoisia.
Mutta minä olen poikkeus :)
Olen myös se 35%, joka ei yliarvioi itseään :)
😂😂😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi outoa, että on käsketty olla hiljaa ja vastaamatta, jos viittaat 🤔
Tämä sivusta, mutta kyllä tuo kirjoittaja kirjoitti faktaa. Jo koko peruskoulun ajan monien aineiden opettajat sanoi tuon kehoituksensa ääneen minullekin. Siis että älä edes viittaa, jos ei muutkaan. Ilmeisesti tarkoitus ei ollut paha, vaan pysyä "kartalla" siitä, että pitää jatkaa opettamista/selittämistä/ja/tai hiljentää oppilas, joka toisinaan tiesi enemmän kuin opettaja. Jopa aikuiset osaa roolistaan huolimatta suhtautua nuivasti lapseen otsikon viitoittamassa kontekstissa.
Höpöhöpö.
Siis että älä edes viittaa, jos ei muutkaan.
--
Tulkinta : opettaja halusi säästää tämän henkilön eristämiseltä porukasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suunnilleen tuohon tapaan se menee, mutta itse huomasin homman nimen jo aika nuorena. Lopetin asioiden selittämisen muille ja annan heidän tehdä virheensä ihan rauhassa. Vältän myös kaikkiin sellaisiin tilanteisiin joutumista missä jonkun muun touhut voisivat vaikuttaa minuun millään tavalla enkä myöskään kommentoi heidän tekemisiään tai tekemättä jättämisiään, myöntelen vaan ja kehun aina heidän päätöksiään vaikka näkisin ettei niistä seuraa ainakaan mitään hyvää heille. Valitettavasti toistaiseksi pakko käydä vielä töissä ja siellä tätä ongelmaa ei voi kokonaan välttää. Siellä on sitten pärjättävä psykologialla ja oveluudella että oman tiimin saa välttämään pahimpiin miinoihin astumisen.
Noin. Olisi ollut hyvä tehdä noin jo lapsena, eikä vasta nuorena (minä, sinä ja muut kaltaiset). Vähemmän "silmätikuksi" joutumista/kiusaamista/toisten homm
Niin no koulussa sen siis juurikin tajusi. En joutunut päiväkotiin koskaan pienenä joten tuli siellä vähän yllätyksenä se miten kalluja muut ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi outoa, että on käsketty olla hiljaa ja vastaamatta, jos viittaat 🤔
Tämä sivusta, mutta kyllä tuo kirjoittaja kirjoitti faktaa. Jo koko peruskoulun ajan monien aineiden opettajat sanoi tuon kehoituksensa ääneen minullekin. Siis että älä edes viittaa, jos ei muutkaan. Ilmeisesti tarkoitus ei ollut paha, vaan pysyä "kartalla" siitä, että pitää jatkaa opettamista/selittämistä/ja/tai hiljentää oppilas, joka toisinaan tiesi enemmän kuin opettaja. Jopa aikuiset osaa roolistaan huolimatta suhtautua nuivasti lapseen otsikon viitoittamassa kontekstissa.
Tätä kokemusta on. Ala-asteella luettiin yhteen ääneen tavut taululta, enkä saanut sanoa kun muut sitten vain matkii minua eikä opi itse lukemaan = ole hiljaa. Siitä sitten luokka-asteittain eteenpäin, että en saanut viitata kysyttäessä. Ymmärrän että koko luokan piti seurata, ja ilmeisesti oikean vastauksen kertominen häiritsi tätä dynamiikkaa, kun kysymystilanteesta pääsi silloin ryhmänä "helpommalla". Yläasteella sitten eri aineissa sama hommeli. Lukiosssa opettaja alkoi katsella minua, kun en koskaan viitannut ja kehotti sitten sanomaan se mitä haettiin. En jaksanut paljon tuntiosallistumiseen panostaa, muutoin kuin jos erikseen kysyttiin.
Ja ennen kuin joku triggeröityy, niin ihan täysi nolla minustakin tuli, eri haasteiden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukioluokallani oli tyttö jota opettajat joutuivat ohjeistamaan : vosit viitata kun kerran tiedät. Hänestä näki että ei ollut omiensa joukossa. Mutta kas, eipä kirjoittanut kuutta ällää. Vain viisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme tarve sulla on ylipäätään tollaseen pätemiseen? Tee itse miten teet ja anna muiden tehdä kuten haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Ihme tarve sulla on ylipäätään tollaseen pätemiseen? Tee itse miten teet ja anna muiden tehdä kuten haluavat.
Eritteletkö vielä mikä on pätemistä. Hiljaa oleminen sitä tuskin on?
Tunnistan itsessäni osin samaa. Turhauduin usein töissä aiemmin, vaikka en tietenkään näyttänyt sitä ulospäin. Sitten vaihdoin työpaikkaa. Nykyisessä on kaltaisiani ja välillä minä koen olevani se hitaalla käyvä, kun joku toinen ajattelee todella nopeasti ja todella laajasti. Nautin valtavasti siitä, etten enää ole aina se työpaikan fiksuin, joka joutuu yksin kantamaan isompaa vastuuta asioista, vaan voin luottaa kollegoihini ja heidän osaamiseensa täysin. Nykyisin ongelmia on enemmän vapaa-ajalla. Kuten ap sinullakin, en saa samanlaista vastakaikua ajattelulleni ja kärsin sen vuoksi ajoittain yksinäisyydestä.
Alue: Aihe vapaa
Oon törmännyt näihin omasta mielestään neroja, jotka ajattelevat "liian" nopeasti. Yleensä sellaiset eivät hahmota kokonaiskuvia tehokkaasti ja ovat heti ensimmäisenä kertomassa mielipiteensä. Asiat ei ole niin mustavalkoisia.