Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kenelläkään muulla sellainen olo, että joutuvat jarruttamaan itseään, kun muut käyvät niin hitaalla?
15.11.2025 |
Tämä sama kokemus on jatkunut eri muodoissa koko elämän. Koulussa minun käskettiin olla hiljaa ja vastaamatta, jotta en olisi ainoa viittaaja joka kysymykseen. Sosiaalisissa tilanteissa ilmiselvyyksien esiin tuominen saa aikaan kauheaa vastustusta. Tyyliin: "Jos lähdemme neljältä kotoa, olemme kaupalla viideltä, ja ehdimme tehdä ostoksia tunnin ennen kuin kauppa menee kiinni." "Eiiiii ei meidän tartte lähteä", ja kaikki komppaavat. Sitten lähdetään kauppaan viittä vaille viisi, ja loppuilta valitetaan kun ei ehtinyt tehdä ostoksia. Siis ihan koko illan ollaan raivoissaan siitä kun tyhmä kauppa meni kiinni silloin kun sanoi menevänsä kiinni. Tai: "Viisi ihmistä ei nyt vain mahdu yhden polkupyörän päälle" "Eiiiiiiii, kyllä mahtuu, kyllä me jotenkin päästään kulkemaan". Jälkimmäinen oli kärjistetty esimerkki, mutta olisi voinut olla tottakin n. 20-30 vuotta sitten, kun olimme kakaroita.
Työasiat ja ihmissuhdeasiat noudattaa samaa kaavaa. En nykyään sano töissä yhtään mitään, vaan annan porukan tehdä yksinkertaisen ja nopean asian mahdollisimman hankalasti ja aikaavievästi. Jos sanoisin mitään, kohtaisin vain vastustusta ja asia tehtäisiin joka tapauksessa samalla tavalla, ja minä saisin lisänä hankalan maineen. Samoin kun ystävät kysyvät neuvoa elämäntilanteisiinsa tai parisuhteisiinsa tai mihin tahansa, en enää sano mitään, sillä en saa siitä kuin epäilyä ja sitten lopulta pahaa mieltä jos olinkin oikeassa. Olen ollut tilanteessa, jossa pitkän pettämishistorian omaava tyyppi hurmasi kaverin aivan totaalisesti, ja hän soitteli minulle pitkiä puheluita pohtien miten tämän yksilön voisi pitää itsellään. Huomautin että hänellä on kuusi alle kouluikäistä lasta kolmen eri naisen kanssa, että ei taida olla aviomiesmateriaalia. Sitten sain huutia kun mies vaihtoi seuraavaan, että olisin voinut pitää suuni kiinni ja ymmärtää kuin ystävä. No, nykyään pelkästään kuuntelen.
Poikkeuksetta, jos jonkin asian kunnolla tekeminen on minulle tärkeää, teen sen alusta asti itse, vaikka pyörä pitäisi keksiä uudelleen. Koen että muiden läsnäolosta on lähinnä jarrua, asiassa kuin asiassa. Opettelen jonkun simppelin uuden taidon, ja sitäkin yleensä tullaan taivastelemaan että "MITEN on joku voinut oppia?" (sama koskee sitä jos tietää jonkun yksinkertaisen, yleisessä kulttuurissa menevän asian, vaikkapa sen mikä on jonkun ihan lähellä sijaitsevan isohkon maan pääkaupunki. "Miten VOIT tietää").
En myöskään ikinä puhu henkilökohtaisista asioistani muille, sillä ikää myöten pinna lyhenee sille että joudun selittämään yksinkertaisetkin asiat moneen kertaan ennen kuin ne ymmärretään oikein tai edes sinne päin. Se on yksinkertaisesti raskasta. Olen tämän ansiosta saanut "mystisen" maineen, vaikka tarkoitukseni ei ole ollenkaan olla salaperäinen. Avautuminen on raskaampaa kuin asioiden yksin kantaminen.
Olenko aivan palikka? Sanomattakin selvää, että parisuhde on jäänyt löytymättä. Koen jotain tosiasiallista, muuttamatonta ulkopuolisuutta, johon ei näy loppua.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän keskustelun Dunning-Kruger yhdistettynä autismiin on jotain niin myötähäpeällistä😂😂
Dunning-Krugerit alapeukuttaa.
Niin alapeukutankin koska DUNNING-KRUGERIA EI OLE EIKÄ TULE.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnettua on, että korkea älykkyys tuo ongelmia sosiaalissa suhteissa. Ei vaan jaksa sitä tyhjänpäiväistä jauhantaa, vaan kaipaa haasteita ja sparrausta samalla tasolla. Sorry to say .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän keskustelun Dunning-Kruger yhdistettynä autismiin on jotain niin myötähäpeällistä😂😂
Dunning-Krugerit alapeukuttaa.
Ja heitetäänpäs lisää faktoja soppaan. Kyselytutkimusten mukaan 60% miehistä yliarvioi itsensä, mutta naisista näin teki jopa 90%. Eli se siitä naisten vaatimattomuudesta ja kainosieluudesta, tai ehkä huonoa itsetuntoa auttaa kompensoimaan ajatus, että olen älykäs😂😂🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Jostain syystä yhteiskunnassa on sellainen asenne, että hitaita pitää vaan ymmärtää ja se on ok, hidas ja rauhallinen on ihanne. Monesti toki rauhallisuus onkin hyvä asia, sillä nopeasti toimiessa voi tehdä nopeammin virheitä. Rutiinihommissa sitten taas joskus miettii, että miksi prosessit on määritelty niin, että ne etenevät sillä vauhdilla, jolla ensikertalainenkin pysyy hyvin mukana.
Joskus toivoisi ymmärrystä nopeille ja hyvämuistisillekin. Ärsyttää aina olla hiljaa ja salata oma itsensä ihmisten ilmoilla, koska jostain syystä älykkyys käy keskimäärin ihmisten hermoille vielä enemmän kuin tyhmyys.
Ja minulla taas on aina ollut kokemus, että pitäisi olla nopeampi!
Sitä se erilaisuus teettää. Suoritin AMK-tutkinnon joskus vuosia sitten työn ohessa kahde
Vierailija
75/81
|
15.11.2025 | 20:35
Näytä aiemmat lainaukset
Vierailija kirjoitti:
Ja minulla taas on aina ollut kokemus, että pitäisi olla nopeampi!
Sitä se erilaisuus teettää. Suoritin AMK-tutkinnon joskus vuosia sitten työn ohessa kahden alakouluikäisen lapsen yksinhuoltajana. Koulutus kesti 3,5 vuotta ja lopuksi meiltä opiskelijoilta kyseltiin palautetta koulutuksesta. Kerroin keskustelussa opinnoista vastaavan yksikön johtajan kanssa, että mielestäni siinä oli paljon toistoa, tahti hidas ja että samat asiat olisi saanut ehkä opetettua vuotta lyhyemmässäkin ajassa ilman, että kenenkään olisi tarvinnut hirveästi puristaa. Oletin siis, että koska itselleni homma oli helppo, vaikka tein koko ajan myös töitä ja hoisin lapset ja kodin, se olisi helppo kaikille muillekin. Tämä keskustelukumppanini naurahti ja sanoi,että juuri edellinen opiskelija, joka oli puolta minua nuorempi lapseton päätoiminen opiskelija oli valittanut, että opinnot etenivät liian nopeasti ja olivat hirveän stressaavia. Ja kyseessä ei mielestäni ollut mitenkään erityisen hidasälyinen opiskelija, joita niitäkin todellakin oli.
Ihmetyttää, että törmäsit tuohon ilmiöön vasta AMKssa, etkä tyyliin ala-asteella, jolloin opinnot etenee todella hitaasti ja tostoakin löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän keskustelun Dunning-Kruger yhdistettynä autismiin on jotain niin myötähäpeällistä😂😂
Dunning-Krugerit alapeukuttaa.
Niin alapeukutankin koska DUNNING-KRUGERIA EI OLE EIKÄ TULE.
No älykkäänä sun pitäisi tietää, että oma ilmoitus ei käy hypoteesin todistuksesta, vaan sille pitää olla ulkopuolinen arvioija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän keskustelun Dunning-Kruger yhdistettynä autismiin on jotain niin myötähäpeällistä😂😂
Dunning-Krugerit alapeukuttaa.
Ja heitetäänpäs lisää faktoja soppaan. Kyselytutkimusten mukaan 60% miehistä yliarvioi itsensä, mutta naisista näin teki jopa 90%. Eli se siitä naisten vaatimattomuudesta ja kainosieluudesta, tai ehkä huonoa itsetuntoa auttaa kompensoimaan ajatus, että olen älykäs😂😂🤣🤣
Tämä ei kyllä vastaa arkikokemusta. Muutenhan meillä olisi naisselittämistä, eikä miesselittämistä.
Oikeasti älykkäillä ei ole tarve korostaa älyään, etenkään anonyymilla av vauva palstalla, tai jos on niin se olisi kyllä todella lapsellista, typerää ja ennenkaikkea todella turhaa ajan hukkaan heittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja on mielestäni mätänemispisteeseen asti ylimielinen ja ylpeä. Siinäpä se suurin ongelma asian suhteen on.
Ylpeyden juttu on monesti se että ylpeä ei ymmärrä olevansa ylpeä vaan jopa kehuu sillä kuinka nöyrä on...
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea. Ap lienee ADHD.
Olet juuri sellainen jarru kuten AP sanoi. Et jaksa edes lukea mutta kumminkin kommentoit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnettua on, että korkea älykkyys tuo ongelmia sosiaalissa suhteissa. Ei vaan jaksa sitä tyhjänpäiväistä jauhantaa, vaan kaipaa haasteita ja sparrausta samalla tasolla. Sorry to say .
Niin varmaan, jos tosiaan kuuluu sinne viiteen prosenttiin. Fiksuimmat ihmiset, jotka olen itse tuntenut ei kyllä ole tuollaisia.
Työelämässä en niin kauheasti koe tätä sillä pääsee tekemään suht. kyvykkäiden ihmisten kanssa. Muistan kuitenkin kouluajoilta tämän tunteen. Ikävä sanoa niin mutta osa oli oikeasti aika tyhmiä. En tiedä liittyykö kasvatukseen vai älykkyyteen mutta näkyi sekä arvosanoissa että siinä miten pärjäsivät elämässä. Osa vaan ei opi edes omakohtaisesta kokemuksesta, saatikka että oppisi muiden tekemistä virheistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuullostaa minusta siltä että aloittaja ei tykkää ns. sosiaalisesta häkistä, eikä osaa huomioida muita päätöksen teossa. Ns. Sosiaalista uusavuttomuutta. Tällä tarkoitan sitä että sosiaalisissa suhteissa on tilanteita joissa pitää ottaa muiden tunteet huomioon omaa neuvoa ja päätöstä puntaroitaessa, ja joskus "väärä" neuvo/valinta voi olla oikea, jos tilanne on sellainen että pitää esim. huomioida työkaverin jaksaminen, työkaverin elämän tilanne tai esim. kaverin tunteet. Aina voi jättää kertomatta ja neuvomatta ja joissain tilanteissa on oikea valinta olla puuttumatta. Aloittaja ei siis ilmeisestikkään ymmärrä oman sosiaalisen käyttäytymisen seurauksia, eikä siten pysty reflektoimaan niitä nykyhetkeen sosiaalisessa tilanteessa ollessaan.
Työelämässä ei myöskään voi toimia yksin. Kaikki tekevät työelämässä yhteistyötä jonkun kanssa, niin toimitusjohtaja kuin yhtiön hallituskin. Monen yhtiön tärkein resurssi on ihmiset itse ja se heidän osaaminen. Se että osaa oman jaksamisen lisäksi pitää huolta työkaverin jaksamisesta on arvokasta. Tällöin pitää työkaveri huomioida päätöksen teossa ja se tarkoittaa keskustelua. Toki on työyhteisöjä joissa puhutaan, puhutaan, sitten puhutaan, vähän puhutaan, eikä mikään kehittämishomma lopulta etene, mutta mitä sitten?
Toki työelämä on hieman vaikea yhdistää tähän sosiaaliseen häkkiin ja sosiaaliseen riippuvuus suhteeseen, sillä voi olla tilanteita työpaikalla, missä ihminen ei itse tajua tehdä työtään, juttelee siitä ikään kuin muiden kanssa. Muut eivät halua osallistua toisen työn tekemiseen ja juttelevat vain asiasta, toivoen että tämä yksilö tajuaisi itse ottaa ohjakset käsiinsä ja alkaa tekemään sitä omaa työtään.
Monenlaisia tilanteita on olemassa ja täällä internetissä niitä on hyvin vaikea käsitellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän keskustelun Dunning-Kruger yhdistettynä autismiin on jotain niin myötähäpeällistä😂😂
Dunning-Krugerit alapeukuttaa.
Ja heitetäänpäs lisää faktoja soppaan. Kyselytutkimusten mukaan 60% miehistä yliarvioi itsensä, mutta naisista näin teki jopa 90%. Eli se siitä naisten vaatimattomuudesta ja kainosieluudesta, tai ehkä huonoa itsetuntoa auttaa kompensoimaan ajatus, että olen älykäs😂😂🤣🤣
Oletko sinä hymiöspämmääjä siis mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän keskustelun Dunning-Kruger yhdistettynä autismiin on jotain niin myötähäpeällistä😂😂
Dunning-Krugerit alapeukuttaa.
Ja heitetäänpäs lisää faktoja soppaan. Kyselytutkimusten mukaan 60% miehistä yliarvioi itsensä, mutta naisista näin teki jopa 90%. Eli se siitä naisten vaatimattomuudesta ja kainosieluudesta, tai ehkä huonoa itsetuntoa auttaa kompensoimaan ajatus, että olen älykäs😂😂🤣🤣
Tämä ei kyllä vastaa arkikokemusta. Muutenhan meillä olisi naisselittämistä, eikä miesselittämistä.
Tiedän, tiede on ihmeellistä.
Vierailija kirjoitti:
No kuullostaa minusta siltä että aloittaja ei tykkää ns. sosiaalisesta häkistä, eikä osaa huomioida muita päätöksen teossa. Ns. Sosiaalista uusavuttomuutta. Tällä tarkoitan sitä että sosiaalisissa suhteissa on tilanteita joissa pitää ottaa muiden tunteet huomioon omaa neuvoa ja päätöstä puntaroitaessa, ja joskus "väärä" neuvo/valinta voi olla oikea, jos tilanne on sellainen että pitää esim. huomioida työkaverin jaksaminen, työkaverin elämän tilanne tai esim. kaverin tunteet. Aina voi jättää kertomatta ja neuvomatta ja joissain tilanteissa on oikea valinta olla puuttumatta. Aloittaja ei siis ilmeisestikkään ymmärrä oman sosiaalisen käyttäytymisen seurauksia, eikä siten pysty reflektoimaan niitä nykyhetkeen sosiaalisessa tilanteessa ollessaan.
Työelämässä ei myöskään voi toimia yksin. Kaikki tekevät työelämässä yhteistyötä jonkun kanssa, niin toimitusjohtaja kuin yhtiön hallituskin. Monen yhtiön tärkein resurssi
Luettiin vissiin eri aloitus, kun itselleni kuului läpi se että tässä nimenomaan otetaan kaikki muut huomioon ja jäädään itse ns. taka-alalle.
Joku on tämän varmaan sanonut, mutta miten sulla on noin tyhmiä kavereita? Selvästikään et ole osannut hoitaa sosiaalista elämääsi, kun olet esimerkiksi pitänyt kavereita joilla ei ole paljon järkeä päässä. Työelämässä nyt on normaalia jos on sattunut sellainen joukko, jossa tyhmyys tiivistyy tehokkaasti ja sellainen tottakai kannattaa ignoorata, mutta jos joka elämänalueella sama toistuu, niin olet jostain syystä välttänyt älyllisesti sopivia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä luulen, että kyse ei nyt ole niinkään älykkyydestä, vaan viestintätyyleistä. Tee ap viestintätyylitesti netissä ja tajuat paljon enemmän asiaa. Meillä kaikilla on erilainen viestintätyyli, mutta sillä ei ole tekemistä älyn kanssa. Olen samanlainen kuin ap, mutta olen oppinut tuon testin myötä ymmärtämään muita ihmisiä paremmin. Sun tyylissä on paljon vahvuuksia mutta myös paljon heikkouksia. Katson niitä vähän, niin tajua, ettet ole ollut itsekään kovin viisas toiminnassasi.
Olen lukenut kirjan "Idiootit ympärilläni". Siitä tunnistin suurin piirtein viestintätyylini, ja sain ajatusta kommunikaatiosta yleensä.
-ap
ok. Se ei vain näy tuossa sinun alun kirjoituksessa, että olisit asiaa syvemmin pohtinut. Näille kaikille myös tiedoksi, että kyse ei ole älystä, vaan ensimmäisestä reagointi tavasta. Tajuat varmaan itsekin, että jos olet nopea ratkaisija, sinun täytyy opetella osoittamaan empatiaa ja oppia kuunetelemaan myös niitä hitaita, jotka keskisttyvät tarkemmin yksityiskohtiin. Eli sinun kompastuskivet on se, että et osaa näyttää tunteita ja tuntea noissa hetkissä empatiaa ja pieniin yksityiskohtiin hitaasti keskittyvät tuntuvat sinusta liian hitailta. Niille täytyy antaa aikaa. Muille sinä näyttäydyt huonossa valossa tunteettomana ja siltä, ettet osaa ottaa kaikkea huomioon. Toki jos he tiedostavat tyylinsä, niin asia helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän keskustelun Dunning-Kruger yhdistettynä autismiin on jotain niin myötähäpeällistä😂😂
Dunning-Krugerit alapeukuttaa.
Ja heitetäänpäs lisää faktoja soppaan. Kyselytutkimusten mukaan 60% miehistä yliarvioi itsensä, mutta naisista näin teki jopa 90%. Eli se siitä naisten vaatimattomuudesta ja kainosieluudesta, tai ehkä huonoa itsetuntoa auttaa kompensoimaan ajatus, että olen älykäs😂😂🤣🤣
Tämä ei kyllä vastaa arkikokemusta. Muutenhan meillä olisi naisselittämistä, eikä miesselittämistä.
Tiedän, tiede on ihmeellistä.
Ei. Tiede on tieteellistä. Myös erehtyväistä ja itseään korjaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän keskustelun Dunning-Kruger yhdistettynä autismiin on jotain niin myötähäpeällistä😂😂
Ei tässä mikään dynning-kruuger ole
Olen oikeasti älyisä 🧐🍷
Diblomi-insnööri
Luppoaikana harrastelen ulkomaisia taidegallerioita
Luettele vielä salkun koko ja muu omaisuus 🥇🏆👌🏻
Alue: Aihe vapaa
Dunning-Krugerit alapeukuttaa.