Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kenelläkään muulla sellainen olo, että joutuvat jarruttamaan itseään, kun muut käyvät niin hitaalla?
15.11.2025 |
Tämä sama kokemus on jatkunut eri muodoissa koko elämän. Koulussa minun käskettiin olla hiljaa ja vastaamatta, jotta en olisi ainoa viittaaja joka kysymykseen. Sosiaalisissa tilanteissa ilmiselvyyksien esiin tuominen saa aikaan kauheaa vastustusta. Tyyliin: "Jos lähdemme neljältä kotoa, olemme kaupalla viideltä, ja ehdimme tehdä ostoksia tunnin ennen kuin kauppa menee kiinni." "Eiiiii ei meidän tartte lähteä", ja kaikki komppaavat. Sitten lähdetään kauppaan viittä vaille viisi, ja loppuilta valitetaan kun ei ehtinyt tehdä ostoksia. Siis ihan koko illan ollaan raivoissaan siitä kun tyhmä kauppa meni kiinni silloin kun sanoi menevänsä kiinni. Tai: "Viisi ihmistä ei nyt vain mahdu yhden polkupyörän päälle" "Eiiiiiiii, kyllä mahtuu, kyllä me jotenkin päästään kulkemaan". Jälkimmäinen oli kärjistetty esimerkki, mutta olisi voinut olla tottakin n. 20-30 vuotta sitten, kun olimme kakaroita.
Työasiat ja ihmissuhdeasiat noudattaa samaa kaavaa. En nykyään sano töissä yhtään mitään, vaan annan porukan tehdä yksinkertaisen ja nopean asian mahdollisimman hankalasti ja aikaavievästi. Jos sanoisin mitään, kohtaisin vain vastustusta ja asia tehtäisiin joka tapauksessa samalla tavalla, ja minä saisin lisänä hankalan maineen. Samoin kun ystävät kysyvät neuvoa elämäntilanteisiinsa tai parisuhteisiinsa tai mihin tahansa, en enää sano mitään, sillä en saa siitä kuin epäilyä ja sitten lopulta pahaa mieltä jos olinkin oikeassa. Olen ollut tilanteessa, jossa pitkän pettämishistorian omaava tyyppi hurmasi kaverin aivan totaalisesti, ja hän soitteli minulle pitkiä puheluita pohtien miten tämän yksilön voisi pitää itsellään. Huomautin että hänellä on kuusi alle kouluikäistä lasta kolmen eri naisen kanssa, että ei taida olla aviomiesmateriaalia. Sitten sain huutia kun mies vaihtoi seuraavaan, että olisin voinut pitää suuni kiinni ja ymmärtää kuin ystävä. No, nykyään pelkästään kuuntelen.
Poikkeuksetta, jos jonkin asian kunnolla tekeminen on minulle tärkeää, teen sen alusta asti itse, vaikka pyörä pitäisi keksiä uudelleen. Koen että muiden läsnäolosta on lähinnä jarrua, asiassa kuin asiassa. Opettelen jonkun simppelin uuden taidon, ja sitäkin yleensä tullaan taivastelemaan että "MITEN on joku voinut oppia?" (sama koskee sitä jos tietää jonkun yksinkertaisen, yleisessä kulttuurissa menevän asian, vaikkapa sen mikä on jonkun ihan lähellä sijaitsevan isohkon maan pääkaupunki. "Miten VOIT tietää").
En myöskään ikinä puhu henkilökohtaisista asioistani muille, sillä ikää myöten pinna lyhenee sille että joudun selittämään yksinkertaisetkin asiat moneen kertaan ennen kuin ne ymmärretään oikein tai edes sinne päin. Se on yksinkertaisesti raskasta. Olen tämän ansiosta saanut "mystisen" maineen, vaikka tarkoitukseni ei ole ollenkaan olla salaperäinen. Avautuminen on raskaampaa kuin asioiden yksin kantaminen.
Olenko aivan palikka? Sanomattakin selvää, että parisuhde on jäänyt löytymättä. Koen jotain tosiasiallista, muuttamatonta ulkopuolisuutta, johon ei näy loppua.
Kommentit (137)
Minullakin on ap:n kanssa yhteneväistä ongelmaa, kun en saa asiaani edes perheenjäsenille tiedoksi. Heidän, jos kenen luulisi tuntevan minut ja ymmärtävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nopeatempoinen ja aina olen ihmetellyt ihmisten hitautta. En jaksa pohtia ja punnita asioita. Nyt minulla on mies, joka on yhtä nopeatempoinen. Toisaalta elämä on helppoa, mutta välillä huomaa, että kaipaisi toisenlaista ajattelua.
Jos lukee aloituksen ajatuksella, huomaa että kyse ei ole nopeatempoisuudesta, vaan hahmotuskyvystä joka toimii tehokkaasti. Ihminen voi ns. käydä hitaalla ja olla silti ihan saamarinmoinen häseltäjä.
Mun on vaikea suhtautua asiaan, kun suurin osa tuntemistani nopeista ihmisistä ei ole sen fiksumpia kuin hidastempoisetkaan.
Itse asiassa fiksuimmat tuntemani ihmiset, tyyliin tutkijaprofessori, ovat melko hidastempoisia. Toki ajatus kulkee nopeasti, kun tekee sitä omaa hommaansa.
Mutta joo, ehkä näitä yli-ihmisiä sitten löytyy. En ole vaan itse sellaiseen koskaan törmännyt, yliopistolla tai muuallakaan.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko yrittää edetä urallasi? On olemassa vaativia työtehtäviä, joissa kaikki ovat älykkäitä ja suorituskyvyn on oltava korkea. Entä voisiko kumppania yrittää etsiä älykkäiden ihmisten joukosta?
Ainakin mulle ongelma on aina se, että minusta ei pidetä työpaikoilla. Astun liian monille varpaille vahingossa, ja suunnitelmani sekä ideani ovat liian realistisia kuulostaakseen "hyvältä". Karkeana esimerkkinä, jos joku käyttää 90% ajastaan kahvihuoneessa rupattelemassa kivoja, ja käyttää 10% lupaamalla johdolle kuun taivaalta, hän saa ylennyksen kun maitopurkieista tekeillä ollut raketti on vasta puoliksi tehty. Minä saan johdon vihat kun olen negatiivinen ja joidenkin mielestä tyhmäkin, kun kerroin että maitopurkit syttyy tuleen raketin kiihdytysvaiheessa eikä kestä avaruuden painetta jos sinne asti pääsisi. En vain ymmärrä hienoa suunnitelmaa ja olen muutosvastainen. Ja vastaehdotukseni että rakennetaan raketti metallista oli typerän kallis, hei haloo maitopurkit on paljon halvempia, oletko vähän kukkuu??
Eli ne joilla on isot puheet ja hurjat lupaukset on niitä jotka ylennetään, ei niitä, jotka kertoo etukäteen miksi hurjat lupaukset ei voi pitää. Sillä, että se maitopurkkiraketti oikeasti lopulta feilaa, ei ole väliä. Sen keksijä on jo ylennetty, ja minussa on valittajan leima.
T. Yksi kommentoijista
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, olen todella hidas ajattelija ja reagoija. Mutta samaistun moneen asiaan tekstissäsi omalla tavallani.
Tykkään tehdä asiat itsenäisesti, koska turhauttaa, kun joku kiirehtii tekemisiäni. Pahin tilanne ikinä on ollut ryhmätyössä, kun toinen suoltaa tekstiä super nopealla temmolla, ja itselläni on lähinnä jäänyt sormi suuhun. Siitä avuttomuudesta tuli paska olo. En ole lainkaan siipeilijä. Kaikki aikarajoitetut tehtävät muutenkin jähmettävät minut.
En ilmaise ajatuksiani tai tuo ilmi epäkohtia/mitään, koska en osaa artikuloida itseäni. Ja no, jos joku esittäisi vasta-argumentin, en olisi sanavalmis. Ja no, ilmaisen itseäni ihan hiton epäselvästi! Kukaan ei koskaan tajua = parempi olla hiljaa ja selvittää itse.
Usein on ihan aivovammainen olo. Ehkä aivoissa onkin minulla jotain vikaa?
Ihailen sanavalmiita ihmisiä ja nopeita ajattelijoita, kun työn jälki on asianmukaista ja hyvää. Se vähän kuollet
Sinun kaltaisesi ihmiset eivät häiritse minua yhtään, itseasiassa kuvailusi vastaa muutamaa läheistä ystävääni täydellisesti.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Jostain syystä yhteiskunnassa on sellainen asenne, että hitaita pitää vaan ymmärtää ja se on ok, hidas ja rauhallinen on ihanne. Monesti toki rauhallisuus onkin hyvä asia, sillä nopeasti toimiessa voi tehdä nopeammin virheitä. Rutiinihommissa sitten taas joskus miettii, että miksi prosessit on määritelty niin, että ne etenevät sillä vauhdilla, jolla ensikertalainenkin pysyy hyvin mukana.
Joskus toivoisi ymmärrystä nopeille ja hyvämuistisillekin. Ärsyttää aina olla hiljaa ja salata oma itsensä ihmisten ilmoilla, koska jostain syystä älykkyys käy keskimäärin ihmisten hermoille vielä enemmän kuin tyhmyys.
Ja minulla taas on aina ollut kokemus, että pitäisi olla nopeampi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP älykkyysosamäärä on jotain 160, niin tuntuuhan se että muut polkee paikallaan kaikessa, sitähän tällä aloituksella on tarkoitus korostaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuo asioiden tarkka läpikäyminen, tunnistan sen. Sitten kun törmää nopeasti tajuavaan ihmiseen, se on kuin joisi jostain raikkaasta lähteestä vettä. Tosi monelle nopeat aivot tarkoittaa että on hullu tai outo. Joidenkin ihmisten kanssa pitää sitten lärpättää asiat seikkaperäisesti, jotta voi todistaa olevansa täysijärkinen. Suurin osa on keskitasoa tai sitä tyhmempiä. Siksi, jottei poikkeaisi liikaa, on pakko mennä heidän tahtiinsa ja säännöillään. Melko loogista jos asiaa miettii.
Se on juurikin näin. On nopeita ja hitaita ihmisiä, sä oot vaan ap väärässä seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ihmiset hämmästyvät siitä, että 50% ihmisistä on tyhmempiä ja hitaampia ymmärtämään asioita kuin toiset?
Itse olen huomannut, että 95% ihmisistä osaa muuttaa tehokkaasti ruokaa paskaksi, muttei juuuri muuta. Loput 5% hoitaa täällä asiat, niin että nämä muutkin pärjää.
Onneksi kaikki vauvakirjoittelijat kuuluu tähän viiteen prosenttiin. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa. Olen ollut kyllä suht normaaleissakin työpaikoissa, mutta eihän sitä typerää sönkkäämistä jaksa pitemmän päälle, vielä kun siihen tuppaa Suomessa liittymään hitureiden kuolleenkalantuijotusta ja silkkaa pahantahtoisuutta. En aina ymmärrä miten ihmiset pärjäävät kotona ja muissa asioissa, kun joskus tuntuu, että moni aivan perusasia on liian vaikea ymmärtää. Tietenkin isoissa ryhmissä mennään aina hitaimman ehdoilla, mutta silti.
meidän työpaikalla mennään sen nopeimman mukaan. se adhd-hörhö saa jatkuvasti pomot suostumaan uusiin projekteihin, vaikka edellisiäkään ei ole tehty loppuun ja pakottaa myyjätkin myymään niin nopeasti, ettei tuotanto pysy perässä ja asiakkaat ovat kiukkuisia kun aikataulut eivät pidä
On teillä ongelmat. :) Liikaa kysyntää, liian hyvät myyntimiehet. Ehkä kannattaisi palkata lisää porukkaa tuotantoon? Vai eikö näille älyköille tullut tämä vaihtoehto mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla kiire päästä välittämään kaikille koko ajan oikeaa tietoa, onko sun tärkeää olla koko ajan oikeassa ja nopea, tuleeko sulle hyvä olo siitä, että saat tuoda tietojasi ilmi? Ehkä jotkut, jotka eivät operoi koko ajan tiedollisella tasolla voivat kokea sen raskaaksi. Ymmärrän sua osittain ja on hyvä opetella olemaan vähemmän pätevä.
Ei ole. En saa tästä muuta kuin pahaa mieltä. Pidän ajatukseni itselläni. Kerroin jo otsikossa sen minkä kommentissa syvensin, eli elämänmittaisen jarruttamisen muiden tahdin mukaiseksi. Nytkään en osaa sanoa enkö ollut itse tarpeeksi selkeä, kun tämä pitää taas toistaa, vai olisiko vastaaja voinut lukea ajatuksella. Kerro sinä minulle?
En tosin jaksa enää olla täysipäiväisesti "vähemmän pätevä", omat asiani teen taitoraameissa. Vie aivan järjettömän määrän energiaa "olla vähemmän pätevä". Se on kä
OK, eli tällainen oman elämänsä Mensa-jäsen täällä. No, ehkä - koeta etsiä "parempaa" seuraa? Jos nyt olet noin ylivoimaisen älykäs ja taidokas, miksi vingut Vauva-palstalla? Sun ÄO kai, hmm, osaisi ohjata sua eteenpäin elämässä? Tai, no, sitten on se toinen vaihtoehto: et oo oikeasti niin fiksu kun kuvittelet.
OK, eli tällainen oman elämänsä Mensa-jäsen täällä. No, ehkä - koeta etsiä "parempaa" seuraa? Jos nyt olet noin ylivoimaisen älykäs ja taidokas, miksi vingut Vauva-palstalla? Sun ÄO kai, hmm, osaisi ohjata sua eteenpäin elämässä? Tai, no, sitten on se toinen vaihtoehto: et oo oikeasti niin fiksu kun kuvittelet.
Veikkaan jälkimmäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän keskustelun Dunning-Kruger yhdistettynä autismiin on jotain niin myötähäpeällistä😂😂
Vierailija kirjoitti:
Minäpä luulen, että kyse ei nyt ole niinkään älykkyydestä, vaan viestintätyyleistä. Tee ap viestintätyylitesti netissä ja tajuat paljon enemmän asiaa. Meillä kaikilla on erilainen viestintätyyli, mutta sillä ei ole tekemistä älyn kanssa. Olen samanlainen kuin ap, mutta olen oppinut tuon testin myötä ymmärtämään muita ihmisiä paremmin. Sun tyylissä on paljon vahvuuksia mutta myös paljon heikkouksia. Katson niitä vähän, niin tajua, ettet ole ollut itsekään kovin viisas toiminnassasi.
Olen lukenut kirjan "Idiootit ympärilläni". Siitä tunnistin suurin piirtein viestintätyylini, ja sain ajatusta kommunikaatiosta yleensä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Jostain syystä yhteiskunnassa on sellainen asenne, että hitaita pitää vaan ymmärtää ja se on ok, hidas ja rauhallinen on ihanne. Monesti toki rauhallisuus onkin hyvä asia, sillä nopeasti toimiessa voi tehdä nopeammin virheitä. Rutiinihommissa sitten taas joskus miettii, että miksi prosessit on määritelty niin, että ne etenevät sillä vauhdilla, jolla ensikertalainenkin pysyy hyvin mukana.
Joskus toivoisi ymmärrystä nopeille ja hyvämuistisillekin. Ärsyttää aina olla hiljaa ja salata oma itsensä ihmisten ilmoilla, koska jostain syystä älykkyys käy keskimäärin ihmisten hermoille vielä enemmän kuin tyhmyys.
Ja minulla taas on aina ollut kokemus, että pitäisi olla nopeampi!
Sitä se erilaisuus teettää. Suoritin AMK-tutkinnon joskus vuosia sitten työn ohessa kahden alakouluikäisen lapsen yksinhuoltajana. Koulutus kesti 3,5 vuotta ja lopuksi meiltä opiskelijoilta kyseltiin palautetta koulutuksesta. Kerroin keskustelussa opinnoista vastaavan yksikön johtajan kanssa, että mielestäni siinä oli paljon toistoa, tahti hidas ja että samat asiat olisi saanut ehkä opetettua vuotta lyhyemmässäkin ajassa ilman, että kenenkään olisi tarvinnut hirveästi puristaa. Oletin siis, että koska itselleni homma oli helppo, vaikka tein koko ajan myös töitä ja hoisin lapset ja kodin, se olisi helppo kaikille muillekin. Tämä keskustelukumppanini naurahti ja sanoi,että juuri edellinen opiskelija, joka oli puolta minua nuorempi lapseton päätoiminen opiskelija oli valittanut, että opinnot etenivät liian nopeasti ja olivat hirveän stressaavia. Ja kyseessä ei mielestäni ollut mitenkään erityisen hidasälyinen opiskelija, joita niitäkin todellakin oli.
Vierailija kirjoitti:
Tämän keskustelun Dunning-Kruger yhdistettynä autismiin on jotain niin myötähäpeällistä😂😂
Ja te olette kuin huonokuuloinen väittämässä että heinäsirkkojen sirityksestä puhuvat kuulevat harhoja. Jokainen älykäs tietää mistä aloittaja puhuu, mutta teille se on naurettavaa utopiaa kuin heinäsirkat huonokuuloiselle.
Vierailija kirjoitti:
Suunnilleen tuohon tapaan se menee, mutta itse huomasin homman nimen jo aika nuorena. Lopetin asioiden selittämisen muille ja annan heidän tehdä virheensä ihan rauhassa. Vältän myös kaikkiin sellaisiin tilanteisiin joutumista missä jonkun muun touhut voisivat vaikuttaa minuun millään tavalla enkä myöskään kommentoi heidän tekemisiään tai tekemättä jättämisiään, myöntelen vaan ja kehun aina heidän päätöksiään vaikka näkisin ettei niistä seuraa ainakaan mitään hyvää heille. Valitettavasti toistaiseksi pakko käydä vielä töissä ja siellä tätä ongelmaa ei voi kokonaan välttää. Siellä on sitten pärjättävä psykologialla ja oveluudella että oman tiimin saa välttämään pahimpiin miinoihin astumisen.
Noin. Olisi ollut hyvä tehdä noin jo lapsena, eikä vasta nuorena (minä, sinä ja muut kaltaiset). Vähemmän "silmätikuksi" joutumista/kiusaamista/toisten hommien tekemistä (ryhmätyöt) jne. Kaltaisilleni introverteille vielä keskimääräistä veemäisempää. Kohtelu, jota saa, on sekä tahdonalaista, että tahatonta (opettaja laittaa esim. itsensä sijaiseksi teininä).
Vierailija kirjoitti:
Tämän keskustelun Dunning-Kruger yhdistettynä autismiin on jotain niin myötähäpeällistä😂😂
Ei tässä mikään dynning-kruuger ole
Olen oikeasti älyisä 🧐🍷
Diblomi-insnööri
Luppoaikana harrastelen ulkomaisia taidegallerioita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän keskustelun Dunning-Kruger yhdistettynä autismiin on jotain niin myötähäpeällistä😂😂
Ja te olette kuin huonokuuloinen väittämässä että heinäsirkkojen sirityksestä puhuvat kuulevat harhoja. Jokainen älykäs tietää mistä aloittaja puhuu, mutta teille se on naurettavaa utopiaa kuin heinäsirkat huonokuuloiselle.
Jaa, mistäköhän sitten johtuu, että tutkimusten mukaan 65% ihmisistä yliarvioi oman älynsä. Ai niin anteeksi, tehän tietenkin kuulutte siihen 35%🤣🤣
Alue: Aihe vapaa
"huonona päivänä" 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣👏🏻👏🏻👏🏻👏🏻👏🏻