Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kenelläkään muulla sellainen olo, että joutuvat jarruttamaan itseään, kun muut käyvät niin hitaalla?
15.11.2025 |
Tämä sama kokemus on jatkunut eri muodoissa koko elämän. Koulussa minun käskettiin olla hiljaa ja vastaamatta, jotta en olisi ainoa viittaaja joka kysymykseen. Sosiaalisissa tilanteissa ilmiselvyyksien esiin tuominen saa aikaan kauheaa vastustusta. Tyyliin: "Jos lähdemme neljältä kotoa, olemme kaupalla viideltä, ja ehdimme tehdä ostoksia tunnin ennen kuin kauppa menee kiinni." "Eiiiii ei meidän tartte lähteä", ja kaikki komppaavat. Sitten lähdetään kauppaan viittä vaille viisi, ja loppuilta valitetaan kun ei ehtinyt tehdä ostoksia. Siis ihan koko illan ollaan raivoissaan siitä kun tyhmä kauppa meni kiinni silloin kun sanoi menevänsä kiinni. Tai: "Viisi ihmistä ei nyt vain mahdu yhden polkupyörän päälle" "Eiiiiiiii, kyllä mahtuu, kyllä me jotenkin päästään kulkemaan". Jälkimmäinen oli kärjistetty esimerkki, mutta olisi voinut olla tottakin n. 20-30 vuotta sitten, kun olimme kakaroita.
Työasiat ja ihmissuhdeasiat noudattaa samaa kaavaa. En nykyään sano töissä yhtään mitään, vaan annan porukan tehdä yksinkertaisen ja nopean asian mahdollisimman hankalasti ja aikaavievästi. Jos sanoisin mitään, kohtaisin vain vastustusta ja asia tehtäisiin joka tapauksessa samalla tavalla, ja minä saisin lisänä hankalan maineen. Samoin kun ystävät kysyvät neuvoa elämäntilanteisiinsa tai parisuhteisiinsa tai mihin tahansa, en enää sano mitään, sillä en saa siitä kuin epäilyä ja sitten lopulta pahaa mieltä jos olinkin oikeassa. Olen ollut tilanteessa, jossa pitkän pettämishistorian omaava tyyppi hurmasi kaverin aivan totaalisesti, ja hän soitteli minulle pitkiä puheluita pohtien miten tämän yksilön voisi pitää itsellään. Huomautin että hänellä on kuusi alle kouluikäistä lasta kolmen eri naisen kanssa, että ei taida olla aviomiesmateriaalia. Sitten sain huutia kun mies vaihtoi seuraavaan, että olisin voinut pitää suuni kiinni ja ymmärtää kuin ystävä. No, nykyään pelkästään kuuntelen.
Poikkeuksetta, jos jonkin asian kunnolla tekeminen on minulle tärkeää, teen sen alusta asti itse, vaikka pyörä pitäisi keksiä uudelleen. Koen että muiden läsnäolosta on lähinnä jarrua, asiassa kuin asiassa. Opettelen jonkun simppelin uuden taidon, ja sitäkin yleensä tullaan taivastelemaan että "MITEN on joku voinut oppia?" (sama koskee sitä jos tietää jonkun yksinkertaisen, yleisessä kulttuurissa menevän asian, vaikkapa sen mikä on jonkun ihan lähellä sijaitsevan isohkon maan pääkaupunki. "Miten VOIT tietää").
En myöskään ikinä puhu henkilökohtaisista asioistani muille, sillä ikää myöten pinna lyhenee sille että joudun selittämään yksinkertaisetkin asiat moneen kertaan ennen kuin ne ymmärretään oikein tai edes sinne päin. Se on yksinkertaisesti raskasta. Olen tämän ansiosta saanut "mystisen" maineen, vaikka tarkoitukseni ei ole ollenkaan olla salaperäinen. Avautuminen on raskaampaa kuin asioiden yksin kantaminen.
Olenko aivan palikka? Sanomattakin selvää, että parisuhde on jäänyt löytymättä. Koen jotain tosiasiallista, muuttamatonta ulkopuolisuutta, johon ei näy loppua.
Kommentit (137)
Ehkä AP:lla on sellaista ongelmaa väliinputoajana, että ei ole tarpeeksi älykäs ja sosiaalisesti kyvykäs jostain syystä sulautumaan piireihin, joissa älykkyys ja osaaminen on normaalia, esim. yliopisto ja monet harrastukset, mutta tuolla tasolla liikkuessa millä nyt on, on hän muita kyvykkäämpi. Voi löytyä huonoa itsetuntoa ja suurta epävarmuutta jollain elämänalueilla, jos jokaisessa paikassa huomaa epäilevänsä, että on älykkäin ihminen huoneessa, mikä on huono lähtökohta kehitykselle. Itse olen ollut monenlaisissa ryhmissä ja joissain niistä löytyy ihmisiä, jotka luultavasti ovat vähän tai paljonkin itseäni älykkäämpiä, joissain paikoissa porukka on ollut suht samalla tasolla tai keskenään hyvinkin eritasoisia, ja sitten on niitä piirejä joissa on selvää, että kenenkään kanssa ei löydy yhteistä aaltopituutta, kun kaikilta muilta puuttuu vähäinenkin kapasiteetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku on tämän varmaan sanonut, mutta miten sulla on noin tyhmiä kavereita? Selvästikään et ole osannut hoitaa sosiaalista elämääsi, kun olet esimerkiksi pitänyt kavereita joilla ei ole paljon järkeä päässä. Työelämässä nyt on normaalia jos on sattunut sellainen joukko, jossa tyhmyys tiivistyy tehokkaasti ja sellainen tottakai kannattaa ignoorata, mutta jos joka elämänalueella sama toistuu, niin olet jostain syystä välttänyt älyllisesti sopivia ihmisiä.
Minulla on mielestäni varsin älykkäitä ja monilla eri tavoilla fiksuja kavereita. Heillä on kaikilla vahvuutensa ja he edustavat monenlaisia ympyröitä elämänpiirissä, ja ovat tarttuneet mukaan iän ja elämän eri vaiheissa. Sosiaalista ongelmaani ja palikkamaisuuttani tässä avaankin, se on saanut aikaan aika monenlaisia vastauksia ja reaktioita. Ongelmani on etupäässä ulkopuolisuuden kokemus, ja olen saanut useista viesteistä ajattelemisen aihetta siihen mistä se voisi johtua, ja miten sitä voisi käsitellä.
Esimerkiksi työpaikoilla, harrastuksissa ja ihan vain osallistumalla yhteiskuntaan ei vain voi hallita sitä kuka muukin siellä saa osallistua. Myöskään sukulaisuus ei ole asia jonka voi jollain tapaa valita, saati sivuuttaa. En oikeastaan usko siihen että ihmisen elämän tulee olla jotenkin 100% mukavaa, mutta mietin sitä pitääkö aina tai häiritsevän usein vain vaieta ja vähentää omaa olemistaan?
-ap
Kuulostaa siltä, että olet onnistunut ympäröimään itsesi tosi tyhmillä ihmisillä. Oletko opiskellut jotain vaatimatonta ja siten työssä, jossa ei ole älykköjä, tai pikkupaikkakunnalta, josta kaikki normaaliälyiset ovat häipänneet, vai miten tuo on mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Tämän keskustelun Dunning-Kruger yhdistettynä autismiin on jotain niin myötähäpeällistä😂😂
Sinä et ole hoksannut, että lukijat/kirjoittajat klikkaa niitä otsikoita, jotka kiinnostaa? Saadakseen vaikka jonkinlaisen kuvan siitä, että vertaisia on, joiden kokemukset yhteneviä. Sinä tuskin tajuat sitä loputonta ulkopuolisuudentunnetta. "Samat aallonpituudet interferoi". Se voi olla "elinikäinen" hankala positio. "Mensa-jäsenyydellään keulivat" ja sen esiintuojat on oma itsestään epävarma ryhmä. Monet on herättämättä mitään huomiota ja vetäytyneet "syrjään". Ymmärtäisit, jos ymmärtäisit. Mutta kommenttisi perusteella kuulut Gaussin enemmistöön, ja aiemmin mainittuihin syihin ja seurauksiin siksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä luulen, että kyse ei nyt ole niinkään älykkyydestä, vaan viestintätyyleistä. Tee ap viestintätyylitesti netissä ja tajuat paljon enemmän asiaa. Meillä kaikilla on erilainen viestintätyyli, mutta sillä ei ole tekemistä älyn kanssa. Olen samanlainen kuin ap, mutta olen oppinut tuon testin myötä ymmärtämään muita ihmisiä paremmin. Sun tyylissä on paljon vahvuuksia mutta myös paljon heikkouksia. Katson niitä vähän, niin tajua, ettet ole ollut itsekään kovin viisas toiminnassasi.
Olen lukenut kirjan "Idiootit ympärilläni". Siitä tunnistin suurin piirtein viestintätyylini, ja sain ajatusta kommunikaatiosta yleensä.
-ap
ok. Se ei vain näy tuossa sinun alun kirjoituksessa, että olisit asiaa syvemmin pohtinut. Näille kaikille myös tiedoksi, että kyse ei ole äl
Kyllä tämä saa miettimään asioita, kun lueskelen vastauksia. Minulla on laaja kaverikirjo siksi että olen yhdellä tapaa empaattinen, mutta ei se ole oikeastaan poistanut kuormitusta jota koen sosiaalisissa tilanteissa, päin vastoin.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku on tämän varmaan sanonut, mutta miten sulla on noin tyhmiä kavereita? Selvästikään et ole osannut hoitaa sosiaalista elämääsi, kun olet esimerkiksi pitänyt kavereita joilla ei ole paljon järkeä päässä. Työelämässä nyt on normaalia jos on sattunut sellainen joukko, jossa tyhmyys tiivistyy tehokkaasti ja sellainen tottakai kannattaa ignoorata, mutta jos joka elämänalueella sama toistuu, niin olet jostain syystä välttänyt älyllisesti sopivia ihmisiä.
Minulla on mielestäni varsin älykkäitä ja monilla eri tavoilla fiksuja kavereita. Heillä on kaikilla vahvuutensa ja he edustavat monenlaisia ympyröitä elämänpiirissä, ja ovat tarttuneet mukaan iän ja elämän eri vaiheissa. Sosiaalista ongelmaani ja palikkamaisuuttani tässä avaankin, se on saanut aikaan aika monenlaisia vastauksia ja reaktioita. Ongelmani on etupäässä ulkopuolisuuden kokemus, ja
Luin uudelleen ja kyllä aloituksessa selvästi tulee esille, että "Sosiaalisissa tilanteissa ilmiselvyyksien esiin tuominen saa aikaan kauheaa vastustusta" ja että lähipiirisi ei esimerkiksi ymmärrä yleistiedon kartuttamisen päälle, ja että sinulla ei ole ketään joka kohtaisi henkisesti avautuessasi. Miten tämä on mahdollista, kun myöhemmin sanot tässä että sinulla on älykkäitä kavereita?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että olet onnistunut ympäröimään itsesi tosi tyhmillä ihmisillä. Oletko opiskellut jotain vaatimatonta ja siten työssä, jossa ei ole älykköjä, tai pikkupaikkakunnalta, josta kaikki normaaliälyiset ovat häipänneet, vai miten tuo on mahdollista?
No mä meinasin kysyä ap:lta, että asuuko kenties maalla tai jossain pienessä paikassa. Koska kyllä ainakin pk-seudulla on jo sen verran laajemmin porukkaa, että halutessaan voi koota (onnistuessaan) ympärilleen enemmän omalla aaltopituudella olevaa sakkia.
Mutta - kyllähän totuus on myös se, että suurin osa suomalaisista on aivan järkyttävän yksinkertaisia. Eli komppaan kyllä ap:ta sikäli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku on tämän varmaan sanonut, mutta miten sulla on noin tyhmiä kavereita? Selvästikään et ole osannut hoitaa sosiaalista elämääsi, kun olet esimerkiksi pitänyt kavereita joilla ei ole paljon järkeä päässä. Työelämässä nyt on normaalia jos on sattunut sellainen joukko, jossa tyhmyys tiivistyy tehokkaasti ja sellainen tottakai kannattaa ignoorata, mutta jos joka elämänalueella sama toistuu, niin olet jostain syystä välttänyt älyllisesti sopivia ihmisiä.
Minulla on mielestäni varsin älykkäitä ja monilla eri tavoilla fiksuja kavereita. Heillä on kaikilla vahvuutensa ja he edustavat monenlaisia ympyröitä elämänpiirissä, ja ovat tarttuneet mukaan iän ja elämän eri vaiheissa. Sosiaalista ongelmaani ja palikkamaisuuttani tässä avaankin, se on saanut aikaan aika monenlaisia vastauksia ja reaktioita. O
Luin uudelleen ja kyllä aloituksessa selvästi tulee esille, että "Sosiaalisissa tilanteissa ilmiselvyyksien esiin tuominen saa aikaan kauheaa vastustusta" ja että lähipiirisi ei esimerkiksi ymmärrä yleistiedon kartuttamisen päälle, ja että sinulla ei ole ketään joka kohtaisi henkisesti avautuessasi. Miten tämä on mahdollista, kun myöhemmin sanot tässä että sinulla on älykkäitä kavereita?
Älykkyyttä on eri sorttisia, enkä mielestäni ole ainakaan itse tuonut esiin että sosiaalinen ongelmani olisi älykkyydestä johtuvaa.
-ap
Sijainnille on tuntunut tulevan merkitystä. Olen yhdessä Suomen väkiluvultaan isoimmista kaupungeista, tosin sosiaalinen ja työnkuvan piiri ei rajoitu edes tänne.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, nopeana ja älykkäänä on pitänyt sopeutua. A) opetella pitämään suunsa kiinni, jos siitä ei ole hyötyä. B) jos olet huoneen fiksuin, olet väärässä huoneessa. Koskee sekä opiskeluja, kaveripiiriä että töitä. C) hankkia työ jossa nopeista hoksottimista on hyötyä ja saat tienattua sillä. D) nöyryys - tapa viestiä ja kommunikoida. E) muiden ideoiden lyttäämisen sijaan hakeutuu suunnitteleviin ja ideoiviin tehtäviin ympäristössä, jossa sitä odotetaan. F) opiskella riittävän vaikean sisäänpääsyn mestoilla, jota kautta löytyy saman aaltopituuden puoliso. G) muuttaa samanmielisten seudulle, niin lapset toivottavasti eivät toivo olevansa ainoita viittaajia. H) ymmärtää että sosiaalinen älykkyys on ihan eri asia kuin nopea looginen päättely, ja taito sinänsä jota voi ja kannattaa kehittää.
Helppo ratkaisu : ala ap erakoksi. Sen jälkeen ainoa mihin hermo menee olet sinä itse. Toisaalta, takuulla on olemassa muitakin kaltaisiasi. Mutta haluavatko he aloittaa virtuaalikokoontumiset ? Muuten , kohta tulee palvelu jossa vastaat kymmeneen kysymykseen ja työkaju ehdottaa sinulle etäkavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti sitten sinulla ei ole älykkäitä kavereita, mutta sekoitat älykkyyden hyviin luonteenpiirteisiin tai muihin ominaisuuksiin, kun et selittänyt miksi avauksessa kuvailet ulkopuolisuuden tunteita tulevan siitä, kun ympärilläsi ihmiset ei tajua asioita ja ihmettyvät kaikenlaisesta osaamisesta, mutta koet kuitenkin sinulla olevan älykkäitä kavereita. Älykkyyksiä ei ole monenlaisia, vaikka on mahdollista, että ihminen on esimerkiksi sosiaalisesti sulava tai sydämellinen ihminen normaalilla tai heikommallakin älykkyydellä. Keskustelussa yrität koko ajan kalastella, että joku yrittäisi saada sinut huomaamaan ominaisuuksiesi olevan korkeasta henkisestä kapasiteetista johtuvia, vaikka kiellät että siitä olisi kyse.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti sitten sinulla ei ole älykkäitä kavereita, mutta sekoitat älykkyyden hyviin luonteenpiirteisiin tai muihin ominaisuuksiin, kun et selittänyt miksi avauksessa kuvailet ulkopuolisuuden tunteita tulevan siitä, kun ympärilläsi ihmiset ei tajua asioita ja ihmettyvät kaikenlaisesta osaamisesta, mutta koet kuitenkin sinulla olevan älykkäitä kavereita. Älykkyyksiä ei ole monenlaisia, vaikka on mahdollista, että ihminen on esimerkiksi sosiaalisesti sulava tai sydämellinen ihminen normaalilla tai heikommallakin älykkyydellä. Keskustelussa yrität koko ajan kalastella, että joku yrittäisi saada sinut huomaamaan ominaisuuksiesi olevan korkeasta henkisestä kapasiteetista johtuvia, vaikka kiellät että siitä olisi kyse.
se o vaa sun mp
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi Ap vietät aikaa noin hitaalla käyvien ihmisten kanssa? Esim kaupassa käynti oikea-aikaisesti?
En ole ylioppilas, joten en kykene vastaamaan kysymykseen.
Vierailija kirjoitti:
Minäpä luulen, että kyse ei nyt ole niinkään älykkyydestä, vaan viestintätyyleistä. Tee ap viestintätyylitesti netissä ja tajuat paljon enemmän asiaa. Meillä kaikilla on erilainen viestintätyyli, mutta sillä ei ole tekemistä älyn kanssa. Olen samanlainen kuin ap, mutta olen oppinut tuon testin myötä ymmärtämään muita ihmisiä paremmin. Sun tyylissä on paljon vahvuuksia mutta myös paljon heikkouksia. Katson niitä vähän, niin tajua, ettet ole ollut itsekään kovin viisas toiminnassasi.
MInäpä taas luulen että tässä puhutaan ihan eri asiasta.
En kiellä viestintätyylin merkitystä, mutta esimerkkinä parhaimien ystävieni kanssa emme edes höpötä jatkuvasti, olemme vain ns. samalla aaltopituudella ja näemme ympäristön monitahoisesti, joten toimimme nopeasti, tehokkaasti ja hyvin yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku on tämän varmaan sanonut, mutta miten sulla on noin tyhmiä kavereita? Selvästikään et ole osannut hoitaa sosiaalista elämääsi, kun olet esimerkiksi pitänyt kavereita joilla ei ole paljon järkeä päässä. Työelämässä nyt on normaalia jos on sattunut sellainen joukko, jossa tyhmyys tiivistyy tehokkaasti ja sellainen tottakai kannattaa ignoorata, mutta jos joka elämänalueella sama toistuu, niin olet jostain syystä välttänyt älyllisesti sopivia ihmisiä.
Minulla on mielestäni varsin älykkäitä ja monilla eri tavoilla fiksuja kavereita. Heillä on kaikilla vahvuutensa ja he edustavat monenlaisia ympyröitä elämänpiirissä, ja ovat tarttuneet mukaan iän ja elämän eri vaiheissa. Sosiaalista ongelmaani ja palikkamaisuuttani tässä avaankin, se on saanut aikaan aika monenlaisia vastauksia ja reaktioita. O
"Luin uudelleen ja kyllä aloituksessa selvästi tulee esille, että "Sosiaalisissa tilanteissa ilmiselvyyksien esiin tuominen saa aikaan kauheaa vastustusta" ja että lähipiirisi ei esimerkiksi ymmärrä yleistiedon kartuttamisen päälle, ja että sinulla ei ole ketään joka kohtaisi henkisesti avautuessasi. Miten tämä on mahdollista, kun myöhemmin sanot tässä että sinulla on älykkäitä kavereita?"
Luultavasti se on tätä modernia ilmaisua ja näkemystä. Ihminen on "älykäs", jos on hyvin kapean sektorin hyvä osaaja. Se käsitys saa lehdet tulvimaan "asiantuntijoita". Jotka lavennetaan mielissä ja omissa mielissään kaiken asiantuntijoiksi. Mainitsemasi laajan tiedon karttuminen (kartuttaminen), on "korkoa korolle"-ilmiö. Aivotasolla. Ymmärryksessä (älykkyys) ja fyysisesti neuraalisesti. Asiantuntijuus kapeasektorisena on ollut/ja on, tie tähän, mitä tapahtuu, ja tie tuhoon. Kokonaisuuksia ei missään mittakaavassa hallita/ohjata/paranneta tms. vain yhden osatekijän tuntemuksella. Ja yhden osatekijän maksimitietomäärä ei ole maksimiaan isompi koskaan (ja osa virheellistä tieteen luonteesta johtuen). Joten uusia "ajattelun komponentteja/palikoita" on vain saatavilla sen oman sektorin/laatikon ulkopuolelta, joista luovasti ja spontaanisti syntyy arvokkaita/hienoja/tavoiteltavia/kunnianhimoisia/loistavia jne. asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko yrittää edetä urallasi? On olemassa vaativia työtehtäviä, joissa kaikki ovat älykkäitä ja suorituskyvyn on oltava korkea. Entä voisiko kumppania yrittää etsiä älykkäiden ihmisten joukosta?
Ainakin mulle ongelma on aina se, että minusta ei pidetä työpaikoilla. Astun liian monille varpaille vahingossa, ja suunnitelmani sekä ideani ovat liian realistisia kuulostaakseen "hyvältä". Karkeana esimerkkinä, jos joku käyttää 90% ajastaan kahvihuoneessa rupattelemassa kivoja, ja käyttää 10% lupaamalla johdolle kuun taivaalta, hän saa ylennyksen kun maitopurkieista tekeillä ollut raketti on vasta puoliksi tehty. Minä saan johdon vihat kun olen negatiivinen ja joidenkin mielestä tyhmäkin, kun kerroin että maitopurkit syttyy tuleen raketin kiihdytysvaiheessa eikä kestä avaruuden painetta jos sinne asti pääsisi. En vain ymmärrä hienoa suunnitelmaa ja
Tämä voisi olla kokonaan mun kirjoittama, on niin validoivaa etten ole ainoa! 😍
Vierailija kirjoitti:
Ehkä AP:lla on sellaista ongelmaa väliinputoajana, että ei ole tarpeeksi älykäs ja sosiaalisesti kyvykäs jostain syystä sulautumaan piireihin, joissa älykkyys ja osaaminen on normaalia, esim. yliopisto ja monet harrastukset, mutta tuolla tasolla liikkuessa millä nyt on, on hän muita kyvykkäämpi. Voi löytyä huonoa itsetuntoa ja suurta epävarmuutta jollain elämänalueilla, jos jokaisessa paikassa huomaa epäilevänsä, että on älykkäin ihminen huoneessa, mikä on huono lähtökohta kehitykselle. Itse olen ollut monenlaisissa ryhmissä ja joissain niistä löytyy ihmisiä, jotka luultavasti ovat vähän tai paljonkin itseäni älykkäämpiä, joissain paikoissa porukka on ollut suht samalla tasolla tai keskenään hyvinkin eritasoisia, ja sitten on niitä piirejä joissa on selvää, että kenenkään kanssa ei löydy yhteistä aaltopituutta, kun kaikilta muilta puuttuu vähäinenkin kapasiteetti.
OT, mutta tunnen useitakin tohtoreita, jotka ovat älyltään korkeintaan keskivertoa.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa vähän naisselittämiseltä.