Lue keskustelun säännöt.
Kenelläkään muulla sellainen olo, että joutuvat jarruttamaan itseään, kun muut käyvät niin hitaalla?
15.11.2025 |
Tämä sama kokemus on jatkunut eri muodoissa koko elämän. Koulussa minun käskettiin olla hiljaa ja vastaamatta, jotta en olisi ainoa viittaaja joka kysymykseen. Sosiaalisissa tilanteissa ilmiselvyyksien esiin tuominen saa aikaan kauheaa vastustusta. Tyyliin: "Jos lähdemme neljältä kotoa, olemme kaupalla viideltä, ja ehdimme tehdä ostoksia tunnin ennen kuin kauppa menee kiinni." "Eiiiii ei meidän tartte lähteä", ja kaikki komppaavat. Sitten lähdetään kauppaan viittä vaille viisi, ja loppuilta valitetaan kun ei ehtinyt tehdä ostoksia. Siis ihan koko illan ollaan raivoissaan siitä kun tyhmä kauppa meni kiinni silloin kun sanoi menevänsä kiinni. Tai: "Viisi ihmistä ei nyt vain mahdu yhden polkupyörän päälle" "Eiiiiiiii, kyllä mahtuu, kyllä me jotenkin päästään kulkemaan". Jälkimmäinen oli kärjistetty esimerkki, mutta olisi voinut olla tottakin n. 20-30 vuotta sitten, kun olimme kakaroita.
Työasiat ja ihmissuhdeasiat noudattaa samaa kaavaa. En nykyään sano töissä yhtään mitään, vaan annan porukan tehdä yksinkertaisen ja nopean asian mahdollisimman hankalasti ja aikaavievästi. Jos sanoisin mitään, kohtaisin vain vastustusta ja asia tehtäisiin joka tapauksessa samalla tavalla, ja minä saisin lisänä hankalan maineen. Samoin kun ystävät kysyvät neuvoa elämäntilanteisiinsa tai parisuhteisiinsa tai mihin tahansa, en enää sano mitään, sillä en saa siitä kuin epäilyä ja sitten lopulta pahaa mieltä jos olinkin oikeassa. Olen ollut tilanteessa, jossa pitkän pettämishistorian omaava tyyppi hurmasi kaverin aivan totaalisesti, ja hän soitteli minulle pitkiä puheluita pohtien miten tämän yksilön voisi pitää itsellään. Huomautin että hänellä on kuusi alle kouluikäistä lasta kolmen eri naisen kanssa, että ei taida olla aviomiesmateriaalia. Sitten sain huutia kun mies vaihtoi seuraavaan, että olisin voinut pitää suuni kiinni ja ymmärtää kuin ystävä. No, nykyään pelkästään kuuntelen.
Poikkeuksetta, jos jonkin asian kunnolla tekeminen on minulle tärkeää, teen sen alusta asti itse, vaikka pyörä pitäisi keksiä uudelleen. Koen että muiden läsnäolosta on lähinnä jarrua, asiassa kuin asiassa. Opettelen jonkun simppelin uuden taidon, ja sitäkin yleensä tullaan taivastelemaan että "MITEN on joku voinut oppia?" (sama koskee sitä jos tietää jonkun yksinkertaisen, yleisessä kulttuurissa menevän asian, vaikkapa sen mikä on jonkun ihan lähellä sijaitsevan isohkon maan pääkaupunki. "Miten VOIT tietää").
En myöskään ikinä puhu henkilökohtaisista asioistani muille, sillä ikää myöten pinna lyhenee sille että joudun selittämään yksinkertaisetkin asiat moneen kertaan ennen kuin ne ymmärretään oikein tai edes sinne päin. Se on yksinkertaisesti raskasta. Olen tämän ansiosta saanut "mystisen" maineen, vaikka tarkoitukseni ei ole ollenkaan olla salaperäinen. Avautuminen on raskaampaa kuin asioiden yksin kantaminen.
Olenko aivan palikka? Sanomattakin selvää, että parisuhde on jäänyt löytymättä. Koen jotain tosiasiallista, muuttamatonta ulkopuolisuutta, johon ei näy loppua.
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea. Ap lienee ADHD.
Kun ihminen oikein ylpeilee keskittymiskyvyttömyydellään ja ymmärtämättömyydellään ja on vielä paatunut kyökkipsykologi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän keskustelun Dunning-Kruger yhdistettynä autismiin on jotain niin myötähäpeällistä😂😂
Dunning-Krugerit alapeukuttaa.
Ja heitetäänpäs lisää faktoja soppaan. Kyselytutkimusten mukaan 60% miehistä yliarvioi itsensä, mutta naisista näin teki jopa 90%. Eli se siitä naisten vaatimattomuudesta ja kainosieluudesta, tai ehkä huonoa itsetuntoa auttaa kompensoimaan ajatus, että olen älykäs😂😂🤣🤣
Tällä palstalla uto tulee hyvin ilmi kun vähä väliä joku kirjottaa " olen vaativalla alalla asiantuntijana", ja sitte sieltä paljastuu perus siwan työvuorolistojen tekijä tms.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on mielestäni mätänemispisteeseen asti ylimielinen ja ylpeä. Siinäpä se suurin ongelma asian suhteen on.
Ylpeyden juttu on monesti se että ylpeä ei ymmärrä olevansa ylpeä vaan jopa kehuu sillä kuinka nöyrä on...
Ja taas yksi, joka joutuu pysähtymään ajatellakseen.
Vierailija kirjoitti:
Tosi outoa, että on käsketty olla hiljaa ja vastaamatta, jos viittaat 🤔
Ei tuossa mitään outoa ole. Ala-asteen opettajani vihasi minua, kun korjasin hänen tosina opettamiaan vääriä väittämiä. Sain muun muassa jälki-istuntoa, kun kerroin, että ristiinnaulitseminen oli yleinen roomalainen tuomio ei-roomalaisille, eikä vain Jeesukselle varattu rangaistus.
En ole aloittaja, mutta tunnistan hyvin ongelman.
Vierailija kirjoitti:
Ap sanoi olevansa tietyllä tavalla empaattinen. Juuri tämä on se ongelma. Kerroin olevani samanlainen kuin ap ja puhuin noista viestintätyyleistä. Se, että olet empaattinen muuten ei poista sitä, että jos olet nopea reagoija ja saat ratkaisuja päähäsi nopeasti, että se empaattisuus enää siinä tilanteessa näkyy. Se on ongelma. Ihmiset haluavat tulla monesti kuulluksi, eikä sitä, että sinä tarjoat samantien ratkaisua, jonka he tietävät todennäköisesti itsekin. Tämän kun tajuaa oman viestintätyylin heikkoudesta on vahvoilla.
En todellakaan tarjoa. Pidän ajatukseni itselläni 99.99% ajasta, ja olen tehnyt näin valtaosan elämääni. Sitten kun lipsahtaa se että kauppa menee kiinni siihen-ja-siihen aikaan, esitän sen sävyisästi ja säästääkseni kaikkien riesaa. Sehän se ongelma onkin kun jatkuva vaikeneminen on raskasta.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Jostain syystä yhteiskunnassa on sellainen asenne, että hitaita pitää vaan ymmärtää ja se on ok, hidas ja rauhallinen on ihanne. Monesti toki rauhallisuus onkin hyvä asia, sillä nopeasti toimiessa voi tehdä nopeammin virheitä. Rutiinihommissa sitten taas joskus miettii, että miksi prosessit on määritelty niin, että ne etenevät sillä vauhdilla, jolla ensikertalainenkin pysyy hyvin mukana.
Joskus toivoisi ymmärrystä nopeille ja hyvämuistisillekin. Ärsyttää aina olla hiljaa ja salata oma itsensä ihmisten ilmoilla, koska jostain syystä älykkyys käy keskimäärin ihmisten hermoille vielä enemmän kuin tyhmyys.
Meillä mennään työpaikalla niiden nopeiden mukaan. Meidän muiden tekeminen hidastuu valtavasti, koska suurin osa ajasta menee näiden poukkoilijoiden jälkien korjaamiseen. Työteho nousee ihan kummasti aina kun se "nopea ja tehokas" on poissa.
Meitä on moneksi.
Itse olen ajatuksissani aina sen pari pykälää muiden edellä, mutta olen oppinut olemaan hiljaa, koska muut eivät voi ymmärtää puhuessani, että olen jo siirtynyt asiasta a asiaan d. Jolloin muut luulevat, etten ole ymmärtänyt asiaa a, vaan alkavat selittää sitä minulle. Ongelma on siis tavassani kommunikoida.
Vierailija kirjoitti:
Oon törmännyt näihin omasta mielestään neroja, jotka ajattelevat "liian" nopeasti. Yleensä sellaiset eivät hahmota kokonaiskuvia tehokkaasti ja ovat heti ensimmäisenä kertomassa mielipiteensä. Asiat ei ole niin mustavalkoisia.
Olen huomannut saman. Kokonaisuus jää hahmottamatta ja sen vuoksi päätelmät eivät pidä paikkaansa. Muut yrittävät sitten selittää tälle keulijalle asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älykyyttä kuvaava Gaussin käyrä osoittaa, että siellä vasemmalla puolella on iso joukko näitä, joiden on vaikea pureskella purkkaa ja ajatella samaan aikaan. Ja niiden kanssa on elettävä.
Valitettavasti saman ilmiön kokenut kuin aloittaja ja näin viisikymppisenä luovuttanut. Tosin ystävistä olen karsinut pois ne hitaalla käyvät ja suu auki hengittelijät. Harmi ettei töissä voi niin tehdä.
Mikä hemmetti tämä "suu auki hengittäjät" -juttu oikein on, mitä te viljelette? Tiedoksi kaikille tuota vtun ärsyttävää fraasia käyttäville, että hengitystapa ei korreloi mitenkään älyn kanssa, vaan liittyy joillakin fyysiseen kuntoon ja joillakin nenän rakenteeseen.
T. Älyllisesti ylimpään 2% kuuluva, joka joutuu useinkin hengittämään suun kautta, ellei erityisesti keskity hengittämistekniikkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon törmännyt näihin omasta mielestään neroja, jotka ajattelevat "liian" nopeasti. Yleensä sellaiset eivät hahmota kokonaiskuvia tehokkaasti ja ovat heti ensimmäisenä kertomassa mielipiteensä. Asiat ei ole niin mustavalkoisia.
Ootko törmännyt sellaseen tyyppiin joka ei rinnasta aloitusta "nopeuteen"?
Vaatii tietty hoksottimia huomata.
Ap sanoi olevansa tietyllä tavalla empaattinen. Juuri tämä on se ongelma. Kerroin olevani samanlainen kuin ap ja puhuin noista viestintätyyleistä. Se, että olet empaattinen muuten ei poista sitä, että jos olet nopea reagoija ja saat ratkaisuja päähäsi nopeasti, että se empaattisuus enää siinä tilanteessa näkyy. Se on ongelma. Ihmiset haluavat tulla monesti kuulluksi, eikä sitä, että sinä tarjoat samantien ratkaisua, jonka he tietävät todennäköisesti itsekin. Tämän kun tajuaa oman viestintätyylin heikkoudesta on vahvoilla.