Elokuva Lapua 1976 alkaa nyt MTV3!

Vierailija kirjoitti:

Täällä tulee niin pitkiä lainauksia, mutta TV ei ollut sen ajan some. Somessa yksittäiset ihmiset jakavat asioita eri alustoilla. Ja somessa käyttäytyminen ja sitä myöten muuallakin on lähtenyt lapasesta, ei osata enää kunnioittaa toisia ihmisiä. Elokuvan tapahtuma aikaan 1976 ei vielä ollut tullut eteen nykyajan kaltaista huonoa käytöstä, jossa ihmisiä on tarve suojella. Ja ihmisten tunnistamiseen liittyen, TV-kuvaus ei ollut samaa tasoa. Ja kuten aiemmin mainittu, ei ollut tarvetta mässäillä toisten ihmisten surulla. Kuvaukset olivat yleistä kuvaa ja ihmiset olivat hienotunteisia. Myös tässä ketjussa esiintyvä jankkaaminen on huonoa käytöstä. Jos et ymmärrä tuon ajankohdan asioita, niin ole fiksu ja lopeta jankkaus ja trollaus. Juuri sinunkaltaisesi ihmisten käytöksen vuoksi on nykyaikana syytä suojella ihmisten yksityisyyttä. On eri asia, jos asioista kysyy fiksusti ja osaa ottaa huomioon, että ajankuva muuttuu koko ajan.

Siinähän just mässäiltiin, televisioidun hautajaiset, valtion maksamat. Mediat paikalla kuvaamassa arkkurivejä ja omaisia vieressä. Se jos mikä on oikein mässäilyä, eihän siitä faktasta pääse mihinkään.

Mässäily on sun mielessäsi. Ei tuossa ajassa. 

Vierailija kirjoitti:

Miks tolla tytöllä on punainen takki hautajaisissa

Jotta elokuvan katsoja paikallistaa tytön ilmakuvasta ja näkee heti, missä tyttö ja tehtaanjohtaja ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kunnia päätyä televisioon? Entä ne lapset jotka ei itse voi tehdä päätöstä? Nykyään paheksutaan lasten kasvojen näkymistä esimerkiksi somessa. Televisio oli sen ajan some, silloin oli ilmeisesti ihan ok tuoda vanhempaa itkevät lapset julkisuuteen kaiken kansan nähtäväksi".

 

Tuohon aikaan osattiin vielä käyttäytyä ja kameroidenkin takana osattiin kunnioittava käytös.

"Vanhempiaan itkeviä lapsia" ei tuotu kaiken kansan nähtäväksi, ei niillä mitenkään mässäilty noissa hautajaisissa.

Hautajaiset olivat koko kansan surujuhla ja esim kansalaiskeräys uhrien omaisille oli tuottoisa.

Miksi keräys? Onko omaisen menettäminen jossain patruunatehtaan onnettomuudessa suurempi menetys kuin esimerkiksi läheisen tapaturmainen kuolema tai itsemurha?

Ilmeisesti on. Esi

Oman vanhempani itsemurha vielä 90-luvulla oli julkinen salaisuus pohjanmaalla. Kaikki tiesivät mitä oli tapahtunut, mutta kukaan ei siitä puhunut, muuten kuin negatiivisessa mielessä. Hautajaisissa olivat vain lähimmät omaiset ja ystävät, jopa pappia oli vaikeaa löytää siunaamaan.

Meidän perhettä oudoksuttiin ja minulle ja sisaruksille ilkeiltiin koulussa siitä että isä on kuollut, opettajat tai muut aikuiset eivät puuttuneet asiaan, koska aikuiset ajattelivat samoin.

Harmi ettei koko Pohjanmaa räjähtänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä Etelä-Pohjanmaalla kuolemaan ja hautajaisiin liittyvät asiat on olleet perinteisesti muuta Suomea yhteisöllisemmät ymmärtääkseni. Kuolemasta kerrotaan lehdessä kahdesti, kuolinuutisella heti kuoleman jälkeen ja sitten myöhemmin risti-ilmoituksella, jossa usein on ollut avoin kutsu hautajaisiin. Ainakin vielä parikymmentä vuotta sitten kaikissa käymissäni hautajaisissa oli iso ja juhlallinen hautajaissaatto, jossa ruumisauto ajoi vainajan vielä kerran käymään kotipihassa ja siitä kirkolle, omaisten, ystävien ja kyläläisten seuratessa perässä. Ei ainakaan viime vuosituhannella kenellekään tullut mieleen pitää yksityisesti perhepiirissä hautajaisia, vaan koko yhteisö otettiin mukaan suremaan. 

Siis joku autoletka ajaa ruumisauton perässä? Mahtaa olla kotioihassa ruuhkaa.

Saatot ovat lyhentyneet, sekä osallistujien että ajoreittien myötä. Meillä osallistui ainoastaan veljeni, minä ja puolisoni. Eikä ajettu enää kodin kautta, vaan suoraan sairaalalta kirkolle säilytykseen. Hautajaiset olivat sitten viikon kuluttua.

Olennainen ero nykyisen somen ja vuoden 1976 televisiolähetyksen välillä on se, että someen kerran laitettu kuva/video jää netin syövereihin ikuisesti eikä sitä käytännössä saa sieltä mitenkään pois.

Jos sen sijaan 1976 hautajaistelevisioinnissa joku näkyi muutaman sekunnin ajan TV:ssä, niin se kesti tasan sen muutaman sekunnin eikä kukaan nähnyt samaa pätkää enää koskaan uudelleen muuten kuin siinä tapauksessa, että lähetys tai sen osia uusittiin, mitä tapahtui kaiken kaikkiaan korkeintaan muutan kerran. Siihen aikaan juuri kellään ei ollut edes videolaitteita, joilla lähetyksen olisi voinut tallentaa ja katsoa uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Oman vanhempani itsemurha vielä 90-luvulla oli julkinen salaisuus pohjanmaalla. Kaikki tiesivät mitä oli tapahtunut, mutta kukaan ei siitä puhunut, muuten kuin negatiivisessa mielessä. Hautajaisissa olivat vain lähimmät omaiset ja ystävät, jopa pappia oli vaikeaa löytää siunaamaan.

Todella ikävää, että sinulla oli tuollainen kokemus. Oma vanhempani teki itsemurhan 1990-alkupuolella Etelä-Pohjanmaalla Lapuan naapuripaikkakunnalla. Perhettäni ei oudoksuttu, vaan ihmiset ilmaisivat osanottonsa. Kotiin tuli niin paljon surunvalittelukukkalähetyksiä, että eloon jäänyt vanhempani lopulta pyysi paikalliselta kukkakaupalta, että loput voitaisiin toimittaa vasta hautajaispäivänä.

Eloon jäänyt vanhempani halusi pitää hautajaiset pieninä, joten paikalla oli vain noin 30 kutsuttua vierasta. Jos lehdessä olisi ollut avoin kutsu, vieraita olisi varmasti ollut paljon yli 100. Papin saamisessa ei ollut mitään vaikeutta.

Minä en ollut siihen aikaan enää koulussa, mutta en ole koskaan kuullut, että vielä kouluiässä ollutta nuorempaa sisarustani olisi kiusattu.

Vierailija kirjoitti:

Olennainen ero nykyisen somen ja vuoden 1976 televisiolähetyksen välillä on se, että someen kerran laitettu kuva/video jää netin syövereihin ikuisesti eikä sitä käytännössä saa sieltä mitenkään pois.

Jos sen sijaan 1976 hautajaistelevisioinnissa joku näkyi muutaman sekunnin ajan TV:ssä, niin se kesti tasan sen muutaman sekunnin eikä kukaan nähnyt samaa pätkää enää koskaan uudelleen muuten kuin siinä tapauksessa, että lähetys tai sen osia uusittiin, mitä tapahtui kaiken kaikkiaan korkeintaan muutan kerran. Siihen aikaan juuri kellään ei ollut edes videolaitteita, joilla lähetyksen olisi voinut tallentaa ja katsoa uudelleen.

Löytyyhän tuo televisioarkistosta, kuten kaikki Suomessa tuotetut tv-lähetysket, ja on sieltä kenen tahansa katsottavissa.

Videokuvan lisäksi siellä oli myös mediaväkeä kameroineen ja niistä on nykyään olemassa ihan värikuviakin saatavilla, myös netissä.

"Kyse olikin siitä julkisuudesta. Siellä oli mediaa, valokuvaajia, paikalla ja ihan tunnistettavia ne jotkut lapset on siinä etummaisina". 

Julkisuus oli hyvin erilaista, ei voida verrata nykyiseen, jossa onnettomuuspaikalta ihmiset panevat kuvia nettiin.

Ei mässäilty, kuvaa lähetettiin, että mahdollisimman moni pystyi ottamaan suruun osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olennainen ero nykyisen somen ja vuoden 1976 televisiolähetyksen välillä on se, että someen kerran laitettu kuva/video jää netin syövereihin ikuisesti eikä sitä käytännössä saa sieltä mitenkään pois.

Jos sen sijaan 1976 hautajaistelevisioinnissa joku näkyi muutaman sekunnin ajan TV:ssä, niin se kesti tasan sen muutaman sekunnin eikä kukaan nähnyt samaa pätkää enää koskaan uudelleen muuten kuin siinä tapauksessa, että lähetys tai sen osia uusittiin, mitä tapahtui kaiken kaikkiaan korkeintaan muutan kerran. Siihen aikaan juuri kellään ei ollut edes videolaitteita, joilla lähetyksen olisi voinut tallentaa ja katsoa uudelleen.

Löytyyhän tuo televisioarkistosta, kuten kaikki Suomessa tuotetut tv-lähetysket, ja on sieltä kenen tahansa katsottavissa.

Videokuvan lisäksi siellä oli myös mediaväkeä kameroineen ja niistä on nykyään olemassa ihan värikuvi

Ota huomioon, että tuohon aikaan ei ollut mahdollista katsoa ja hakea TV-ohjelmia, eikä ollut yleistä käydä lehtien arkistoja katsomassa. Kuva tuli silloin TV:stä, kun oli lähetys. Toiminta oli erilaista. Ei ollut näin ollen mitään tarvetta suojella tuntemattoman ihmisen näkymistä mediassa sen hetken. Asiaa voi vääntää nykyhetkeen, mutta fiksuina varmaan tajuat, ettei sille ole tarvetta eikä mennyttä aikaa voi ja ole tarve muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kunnia päätyä televisioon? Entä ne lapset jotka ei itse voi tehdä päätöstä? Nykyään paheksutaan lasten kasvojen näkymistä esimerkiksi somessa. Televisio oli sen ajan some, silloin oli ilmeisesti ihan ok tuoda vanhempaa itkevät lapset julkisuuteen kaiken kansan nähtäväksi".

 

Tuohon aikaan osattiin vielä käyttäytyä ja kameroidenkin takana osattiin kunnioittava käytös.

"Vanhempiaan itkeviä lapsia" ei tuotu kaiken kansan nähtäväksi, ei niillä mitenkään mässäilty noissa hautajaisissa.

Hautajaiset olivat koko kansan surujuhla ja esim kansalaiskeräys uhrien omaisille oli tuottoisa.

Miksi keräys? Onko omaisen menettäminen jossain patruunatehtaan onnettomuudessa suurempi menetys kuin esimerkiksi läheisen tapaturmainen kuolema tai itsemurha?

Koska tuossa tilanteessa perheet olivat täysin lamassa, rahaa tarvittiin päivittäiseen selviämiseen. Tuohon aikaan ymmärrettiin se, että onnettomuus kosketti laajaa joukkoa ja monet perheet menettivät huoltajansa. Varmaan korvaukset onnettomuudesta tulivat myöhemmin, mutta ensihätään perheet tarvitsivat apua.

Onhan tuollainen keräys myös suuri myötätunnon osoitus koko paikkakunnalle. Sinä jankkaaja elät niin omassa itsekkäässä maailmassasi, että kommenttisi kertovat surullisesti tämän päivän ihmisen tilasta.

Ei ymmärrä sellaiset joiden äiti ei lle yhtäkkiä töissä räjähtänyt.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuossa suoraan sanoen aikamoiset kaksoisstandardit, että ennen lasten oli ok esiintyä tunnistettavasti, nimellä ja kuvalla, mediassa, mutta nykyään paheksutaan kun mediassa esiintyy lapsia jotka ei ole edes tunnistettavissa kuvista eikä lasten nimiä ole tiedossa.

Aikakausia ei voi verrata keskenään. Silloin elettiin siinä ajassa.

Voihan olla, että tätäkin paljastavaa ja kaiken kertovaa kulttuuria ihmetellään myöhemmin.

On joka suhteessa hyvin tehty elokuva.

Vierailija kirjoitti:

"Kyse olikin siitä julkisuudesta. Siellä oli mediaa, valokuvaajia, paikalla ja ihan tunnistettavia ne jotkut lapset on siinä etummaisina". 

 

Julkisuus oli hyvin erilaista, ei voida verrata nykyiseen, jossa onnettomuuspaikalta ihmiset panevat kuvia nettiin.

Erilaista on myös lasten asema. Lapset oli, no lapsia. Nyt vallalla on lapsikeskeisyys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän erikoinen ratkaisu valita elokuvaan vahva miesnäkökulma. Onnettomuus kuitenkin vei mukanaan nimenomaan nuoria, perheellisiä naisia ja vaikutti lapualaisyhteisössä monen perheen elämään tavalla, jota on vaikea ulkopuolisen koskaan täysin ymmärtää. Lapuan tapahtumat oli lähinnä, no lavaste. Elokuva ei ole tarina Lapuasta, erikoinen ratkaisu oli myös elokuvan nimi.

Millä tavalla se vaikutti?

Tämä kysymys/kommentti on harvinaisen järjetön jopa vauva av:n kontekstiin sijoitettuna. Aivan kuin kysyjä-kommentaattorilta puuttuisi ihmisyys.

Vierailija kirjoitti:

Harmi ettei koko Pohjanmaa räjähtänyt.

Pölijä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kunnia päätyä televisioon? Entä ne lapset jotka ei itse voi tehdä päätöstä? Nykyään paheksutaan lasten kasvojen näkymistä esimerkiksi somessa. Televisio oli sen ajan some, silloin oli ilmeisesti ihan ok tuoda vanhempaa itkevät lapset julkisuuteen kaiken kansan nähtäväksi".

 

Tuohon aikaan osattiin vielä käyttäytyä ja kameroidenkin takana osattiin kunnioittava käytös.

"Vanhempiaan itkeviä lapsia" ei tuotu kaiken kansan nähtäväksi, ei niillä mitenkään mässäilty noissa hautajaisissa.

Hautajaiset olivat koko kansan surujuhla ja esim kansalaiskeräys uhrien omaisille oli tuottoisa.

Miksi keräys? Onko omaisen menettäminen jossain patruunatehtaan onnettomuudessa suurempi menetys kuin esimerkiksi läheisen tapaturmainen kuolema tai itsemurha?

Koska tuossa tilanteessa perheet olivat täysin lamassa, rahaa tarvittiin päivittäiseen selviämiseen. Tuohon aikaan ymmärrettiin se, että onnettomuus kosketti laajaa joukkoa ja monet perheet menettivät huoltajansa. Varmaan korvaukset onnettomuudesta tulivat myöhemmin, mutta ensihätään perheet tarvitsivat apua.

Onhan tuollainen keräys myös suuri myötätunnon osoitus koko paikkakunnalle. Sinä jankkaaja elät niin omassa itsekkäässä maailmassasi, että kommenttisi kertovat surullisesti tämän päivän ihmisen tilasta.

Tuossa tilanteessa? Kyllä se kuule aina on perheelle lama kun perheestä kuolee vanhempi, oli syy sitten mikä tahansa.

Vai ihanko tosissaan jotkut vertailee näitä ja ajattelee että perheenäidin kuolema patruunatehtaalla on suurempi tragedia kuin perheenäidin kuolema aivoverenvuotoon omassa kodissa tai työpaikalla samana aamuna?