Viikonloppu kavereiden kanssa ahdistaa
Apua! Huomenna on edessä lähtö kavereiden kanssa pitkään suunnitellulle minulomalle.Huomasin, että ei yhtään huvittaisi.
Olen kasvanut ulos kaverporukastani..Huomaan, että mua väsyttää jo valmiiksi osoitettavissa olevat puheenaiheet. Muut tulevat taas puhumaan lapsistaan eikä mulla ole mitään sanottavaa aiheeseen..Tuun taas tylsistyneenä kuuntelemaan juttuja.
Mitään riitaa, erimielisyyttä tms. ei ole. Tuun vaan olemaan väsynyt vietettyäni viikonlopun tuossa porukassa. Oletteko lopettaneet omien kavereidenne näkemisen tällaisista syistä? Kaduttiko vai oliko hyvä juttu?
Kommentit (11)
Mitä jos käyt vielä tämän reissun ja jos senkin jälkeen tuntuu, että ei nappaa niin himmennät välejä. Joskus ihmissuhteista kasvaa tavallaan ulos, luulen sen olevan normaalia elämänkulkua. Minullakin on jäänyt paljon ystäviä ja tuttuja matkan varrelle, kun ei ole ollut enää yhteistä. Ihan hyvissä väleissä olemme, jos jossain nähdään. Muutama läheinen ystävä on jäänyt rinnalle kulkemaan. 958
Mä en jaksa lähteä siksi kun ne on niin kosteita juhlia enkä kestä enää krapuloita. Joidenkin on tosi vaikea hyväksyä etten juo enää.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos käyt vielä tämän reissun ja jos senkin jälkeen tuntuu, että ei nappaa niin himmennät välejä. Joskus ihmissuhteista kasvaa tavallaan ulos, luulen sen olevan normaalia elämänkulkua. Minullakin on jäänyt paljon ystäviä ja tuttuja matkan varrelle, kun ei ole ollut enää yhteistä. Ihan hyvissä väleissä olemme, jos jossain nähdään. Muutama läheinen ystävä on jäänyt rinnalle kulkemaan. 958
Joo en peru sovittua menoa kun olen luvannut lähteä.ap
Vielä ei ole tullut sellaista kertaa, jonka jälkeen olisit päättänyt että ei enää viikonloppureissuja tällä porukalla? Ts. pidät jollain tasolla vielä mahdollisena että joku kerta olisikin hauska reissu?
Ehdotan myös tuota että tälle reissulle vielä menet ja kokemuksen perusteella päätät jatkosta. Näin voit ainakin hyvillä mielin ajatella että reissusta oli hyötyä (sait tietoa) vaikka muuten olisikin huono kokemus.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksa lähteä siksi kun ne on niin kosteita juhlia enkä kestä enää krapuloita. Joidenkin on tosi vaikea hyväksyä etten juo enää.
Tuokin on ikävää. Meillä ei onneksi ryypätä. Mutta puheenaiheet on kovin yksipuolisia, olleet tätä jo monta vuotta. En tunne voivani puhua itseäni kiinnostavista asioista. Ap
Faith kirjoitti:
Vielä ei ole tullut sellaista kertaa, jonka jälkeen olisit päättänyt että ei enää viikonloppureissuja tällä porukalla? Ts. pidät jollain tasolla vielä mahdollisena että joku kerta olisikin hauska reissu?
Ehdotan myös tuota että tälle reissulle vielä menet ja kokemuksen perusteella päätät jatkosta. Näin voit ainakin hyvillä mielin ajatella että reissusta oli hyötyä (sait tietoa) vaikka muuten olisikin huono kokemus.
Joskus oli kivaa, mutta enää pariin vuoteen ei. Jotenkin se vanha muisto kivoista reissuista on kai pistänyt toivomaan, että olisikin kivaa ja nyt sitten olen alkanut tajuta, että jälkifiilis on vain väsynyt, kuin olisi energiat imetty aivan kokonaan pois..Mutta tuo on kyllä hyvä ajatus, että nyt menen ja kuulostelen sitä, miltä tuntuu.ap
Olen samaa mieltä kaikkien jo kommentoineiden kanssa. Lisäisin vielä, että varmasti teillä on paljon muitakin puheenaiheita kuin lapset, toki on sallittua että perheellinen saa lapsistaan puhua mutta liika on liikaa.
Netistä löytää googlettamalla paljon mielenkiintoisia keskustelunavauksia ja syvällisempiä kysymyskategorioita, voitte porukalla saada tosi antoisaa ajatustenvaihtoa.
Toivotan mukavaa viikonloppua, harvemmin kaduttaa kavereiden kanssa vietetty aika :) jokainen kerta on toki uniikki
Mä taas en jotenkin enää jaksaisi yhdessä yöpymisiä. On ihan kiva nähdä kavereita, mutta jos on pakko olla jotain reissuja, niin oma hotellihuone, kiitos.
Mutta ymmärrän kyllä tuonkin mistä puhut, ap. Minusta tuntui jossain vaiheessa samalta, mutta nyttemmin tämän suhteen tilanne on jotenkin tasoittunut.
Ymmärrän apta. Toi on todella hankala vaihe, ku elämäntilanteet on voi olla hyvinkin erilaisia. 5-kymppisillä on huomattavasti yksinkertaisempaa, lapsia joko on, tai ei ole, mutta yleensä lapset eivät ainakaan ole enää ihan pieniä ja siten muodosta elämän keskiötä. Ystävyyssuhteet nousee uuteen arvoon.
Itse olen siis huomannut, että joskus "loittonee" joistain ihmisistä, kun taas lähentyy joidenkin kanssa, ja sitten taas toisin päin. Näiden polkujen risteämisten ja eroamisten jälkeen jotkut ihmiset on silti mukana elämässäsi vielä 20 vuotta myöhemmin. Ei ole mikään pakko osallistua yhteisjuttuihin, mutta kannattaa vaalia niitä suhteita, jotka tuntuvat arvokkailta. Todellakaan kaikki eivät ole.
Olen jättänyt vuosien varrella pikku hiljaa kaikenlaisia reissuja väliin, kun on alkanut tuntua, että en enää kuulu tarpeeksi porukkaan. Väsyhän siinä tulee ja jollain tapaa ikävä olo.
Odotettavissa, ei osoitettavissa olevat puheenaiheet siis.ap