Tutkimus:Netissä rakkauden löytäneet eivät ole parisuhteessa yhtä onnellisia kuin muut. Tosielämässä kohdanneet kokevat enemmän läheisyyttä

Vierailija kirjoitti:

Lienee lyhyen ajan tutkimus. Olettaisin ettei tutustumistavalla ole tilastollisesti merkittävää vaikutusta esimerkiksi kymmenvuotisessa parisuhteessa. Naiivi voisi olettaa, että netissä tutustuttaisiin syvemmin toisin persoonaan, mutta pelkästään Tinderin swipe left and right osoittaa oletuksen haihatteluksi.

Se, joka haluaa livenä tavatun kanssa tutustua syvemmin toisen persoonaan, haluaa sitä myös netissä tavatun kanssa - mutta kaikkihan eivät tätä halua ollenkaan. Paljon on etenkin heteropareja, jotka ovat tavanneet livenä, mutta joilla ei ole oikein minkäänlaista henkistä kohtaamista, yhteisiä kiinnostuksenkohteita tai samanhenkisyyttä. Etenkin joillekin miehille riittää, että on "joku muija" ja seksiä - ja sitten kun ei ihan sitä seksuaalista yhteensopivuuttakaan jakseta selvittää, päädytään tilanteeseen jossa pitkässä suhteessa valitetaan kun ei halut tai mieltymykset osu kohdalleen.

Ei pidä alkuunkaan paikkaansa omalla kohdallani. Itse löysin nykyisen puolisoni ja elämäni rakkauden Tinderistä mutta kyllä me ihan elävässä elämässä ollaan yhdessä eletty ja rakastettu. 

Omalla kohdallani ne "elävän elämän kohtaamiset" ovat olleet niitä laimeampia suhteita. Ex-puoliso löytyi perinteisesti baarista. Olisi saanut jäädä löytymättä. 

Vierailija kirjoitti:

Netissä/sovelluksissa kumppania etsimällä etsivät ovat usein epätoivoisia ja semmoisia joille kelpaa kuka tahansa joka on ihan ok. Siksi eivät ole niin onnellisia kuin ne, jotka ovat sattumalta tavanneet aidon rakkauden tosielämässä.

Ikävä rikkoa kuvitelmasi, mutta sattumalta tavanneissa on myös yllättävän paljon noita, joille kelpaa kuka tahansa, joka on ok. 

Allekirjoitan tuon väitteen. Elän pitkässä parisuhteessa ja ollaan tavattu netissä. Kaikki on hyvin ja "sopivaa". Tässä iässä en kaipaa enää tunnemyrskyjä. Voisin kuvailla tätä sellaiseksi mukavaksi järkiliitoksi.

Kyllä se lapsuuden pihakaveri, jonka kanssa sitten aikuisena seurustelin, oli se elämäni rakkaus. Elämä vaan vei molempia eri suuntiin. Tunne ei hävinnyt mihinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Oikeassa elämässä kohdanneet ovat päätyneet yleensä yhteen erityisen vetovoiman vuoksi. 

Omasta kokemuksesta sanon, että vain ajauduin yhteen livenä kohtaamani kanssa, kun ei ollut ketään muutakaan. Sitten myöhemmin netistä löytyikin se oikea. 

Oikeassa elämässä vaatii enemmän pokkaa lähestyä. Vetovoiman on oltava aika iso, että uskaltaa, ellei ole tosi rohkea luonteeltaan.

Vierailija kirjoitti:

Oikeassa elämässä vaatii enemmän pokkaa lähestyä. Vetovoiman on oltava aika iso, että uskaltaa, ellei ole tosi rohkea luonteeltaan.

Tämä johtaa tilanteeseen, että on helpompi lähestyä, jos tuntuu ettei ole niin paljon pelissä. Eli sellaisia "kokeillaan nyt tota, mutta ihan sama". Tästä syystähän moni kevyttä juttua hakeva tekee aloitteita helpommin kuin oikeasti ihastunut. Samoin avoimissa suhteissa olevat lähesyvät helpommin kuin vakavaa suhdetta hakevat, koska avoimissa suhteissa eläville kyse on kepeästä, kasuaalista deittailusta eikä pelissä ole mitään syvempää.

"Tuon takia pitää heti tavata eikä kirjoitella pitkään. Tuohan on hyvä, että netin kautta on useampi vaihtoehto ja pääsee suoraan treffeille. Ennen piti juosta baareissa etsimässä kumppania. Hakuammuntaa sekin."

Olen samaa mieltä. Molempia tapoja kokeilleena sanon kuitenkin, että paljon luonnollisempaa oli se hakuammunta baarista kuin netistä. Sitä pystyi yleensä purkamaan jonkun ystävän kanssa tai ne ystävät jopa tuki siinä ettei tee virhettä (näkivät sivusta että tyypissä on jotain hälyttävää). Nettideittien kanssa olet aivan omillasi.

Kun juttu loppuu, on jonossa jo uusia. Tietysti itse olen vähän himmaillut enkä ole ottanut ns. uutta putkeen heti, mutta siihen oli netissä kova paine. Kun olet siellä, olet muiden silmissä haku päällä koko ajan, ja jollet vastaa tänään, et kiinnosta enää. Se on rankkaa.

(Elän parisuhteessa, joten en kaipaa neuvoa, mistä kumppani löytyy)

Mä en usko tuohon, että netissä vaan tyydytään ja livenä tavataan sitten oikeasti sytyttäviä tyyppejä.

Uskon kuitenkin siihen, että tosielämässä ihmiset tapaa esim työssä ja harrastuksissa, joka jo lähtökohtaisesti takaa henkilöille jotain yhteistä. Harrastus, kaveripiiri yms. Tilastollisesti isossa kuvassa tämä näkyy kun verrataan netissä tavanneisiin, joilla yhdistävät tekijät eivät ole edellytys tavata ja tutustua.

Vierailija kirjoitti:

Mä en usko tuohon, että netissä vaan tyydytään ja livenä tavataan sitten oikeasti sytyttäviä tyyppejä.

Uskon kuitenkin siihen, että tosielämässä ihmiset tapaa esim työssä ja harrastuksissa, joka jo lähtökohtaisesti takaa henkilöille jotain yhteistä. Harrastus, kaveripiiri yms. Tilastollisesti isossa kuvassa tämä näkyy kun verrataan netissä tavanneisiin, joilla yhdistävät tekijät eivät ole edellytys tavata ja tutustua.

Tuohon vikaan lauseeseen on pakko tarttua. Jokainen ihminenhän ihan itse määrittää sen, mikä hänelle on edellytys tavata tai tutustua. Ihan yhtä lailla netissä voi päättää, että swaippaa oikealle vain ne, joiden profiilista käy ilmi yhdistäviä teijöitä - ja että menee tapaamaan vain ne, joiden kohdalla viestitellessä tulee tunne, että voitaisiin olla samanhenkisiä. Mutta on tietysti totta, että moni ei netissä tätä tee, ja silloin se on heidän oma valintansa - kyllähän moni menee "avoimin mielin" treffeille sellaistenkin kanssa, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä, mutta "näytti kivalta ja vaikutti mukavalta". Tosin veikkaan, että nämä tyypit tekisivät silti samoin netin ulkopuolellakin - kyllähän moni ihastuu pelkkään ulkonäköön tai aloittaa suhteen matalalla kynnyksellä työpaikalla tavatun "ihan kivan" kanssa. Ehkä yleisesti ottaen ihmisten pitäisi kiinnittää enemmän huomiota henkiseen kohtaamiseen. Mutta valitettavan moni on omaksunut sen ajatuksen, että naiset ja miehet ovat niin erilaisia, etteivät voi kunnolla koskaan ymmärtää toisiaan - tottakai silloin tulee huonosti toimivia suhteita, jos tämä on lähtöoletus.

Vierailija kirjoitti:

"Tuon takia pitää heti tavata eikä kirjoitella pitkään. Tuohan on hyvä, että netin kautta on useampi vaihtoehto ja pääsee suoraan treffeille. Ennen piti juosta baareissa etsimässä kumppania. Hakuammuntaa sekin."

 

Olen samaa mieltä. Molempia tapoja kokeilleena sanon kuitenkin, että paljon luonnollisempaa oli se hakuammunta baarista kuin netistä. Sitä pystyi yleensä purkamaan jonkun ystävän kanssa tai ne ystävät jopa tuki siinä ettei tee virhettä (näkivät sivusta että tyypissä on jotain hälyttävää). Nettideittien kanssa olet aivan omillasi.

Kun juttu loppuu, on jonossa jo uusia. Tietysti itse olen vähän himmaillut enkä ole ottanut ns. uutta putkeen heti, mutta siihen oli netissä kova paine. Kun olet siellä, olet muiden silmissä haku päällä koko ajan, ja jollet vastaa tänään, et kiinnosta enää. Se on rankkaa.

(Elän parisuhteessa, joten en kaipaa neuvoa, mistä kumppani löytyy)

Ei kannata miettiä liikaa, mitä muut ajattelevat. En ainakaan itse koe mistään suunnalta mitään paineita olla koko ajan haku päällä, ja osaan myös piilottaa tai poistaa profiilini, jos on tilanne, että en jaksa etsiä ketään. En myöskään ymmärrä tuota pointtia siitä, että ystävien pitäisi syynätä baarissa, ettei toisessa ole mitään hälyttävää - kyllä ainakin itse osaan luottaa omaan harkintakykyyni, eikä taipumusta ole päätyä toksisiin tai muuten ongelmallisiin suhteisiin. Kyllä tasapainoinen, tunne-elämältään vakaa ja terveen minäkuvan omaava ihminen pärjää deittailussa "aivan omillaan" ilman kavereiden apuja. Välillä näitä keskusteluja lukiessa herää kyllä kysymys, mitä ongelmia ihmisillä oikein on, jos jopa normaali ihmissuhteiden muodostuminen on noin riskialtista toimintaa.

Onhan se nyt ihan päivänselvää, että livenä tai vaikka tansseissa kohdatessa välittömästi voi tuntea sen yhteisen kemian paremmin, kuin jos on vain nähnyt kuvan tai kirjoitellut. Vaikka toki niinkin voi käydä, että tinderivalinta onkin hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt ihan päivänselvää, että livenä tai vaikka tansseissa kohdatessa välittömästi voi tuntea sen yhteisen kemian paremmin, kuin jos on vain nähnyt kuvan tai kirjoitellut. Vaikka toki niinkin voi käydä, että tinderivalinta onkin hyvä.

Tässä on nyt ilmeisesti jokin väärinkäsitys. Ei se mene niin, että jos Tinderissä tavatun kanssa sopii treffit, on sitten sitouduttava valitsemaan juuri hänet riippumatta siitä, onko kemiaa. Ihan samalla tavalla ne kemiat tuntee treffeillä. Luuleeko joku oikeasti, että netissä tavanneet tekevät päätöksen suhteesta kuvan perusteella?

Easy come, easy go.

Vierailija kirjoitti:

Easy come, easy go.

Mikä tässä on se "easy come"? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Easy come, easy go.

Mikä tässä on se "easy come"? 

Netistä tilattu puolisoehdokas.

Vierailija kirjoitti:

Netissä tavanneet miettii olisiko sittenkin löytynyt vieläkin parempi. Tarjontaa liikaa 

Juuri näin. En ollenkaan ihmettele tutkimuksen tulosta. 

Joskus oli laskettu, että jos naiselle näytetään 10  miestä (jotka nyt ovat sopivan ikäisiä ym), niin yksi heistä on sellainen, jonka kanssa voisi ihan hyvän yhteiselämän viettää. Eli ei sellaista romeo ja julia- juttua olekaan, että jossain miljardeista ihmisistä olisi vain yksi sopiva kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en usko tuohon, että netissä vaan tyydytään ja livenä tavataan sitten oikeasti sytyttäviä tyyppejä.

Uskon kuitenkin siihen, että tosielämässä ihmiset tapaa esim työssä ja harrastuksissa, joka jo lähtökohtaisesti takaa henkilöille jotain yhteistä. Harrastus, kaveripiiri yms. Tilastollisesti isossa kuvassa tämä näkyy kun verrataan netissä tavanneisiin, joilla yhdistävät tekijät eivät ole edellytys tavata ja tutustua.

Tuohon vikaan lauseeseen on pakko tarttua. Jokainen ihminenhän ihan itse määrittää sen, mikä hänelle on edellytys tavata tai tutustua. Ihan yhtä lailla netissä voi päättää, että swaippaa oikealle vain ne, joiden profiilista käy ilmi yhdistäviä teijöitä - ja että menee tapaamaan vain ne, joiden kohdalla viestitellessä tulee tunne, että voitaisiin olla samanhenkisiä. Mutta on tietysti totta, että moni ei netissä tätä tee, ja silloin

Juuri tuon takia kirjoitin, että tämä näkyy isossa kuvassa. Yksittäisissä suhteissa toki on paljon niitä, jotka painottavat netissäkin yhdistäviä tekijöitä tai niitä jotka eivät painota niitä livenäkään.

Livetapaamisissa niitä kuitenkin on taustalla enemmmän jo vähän kuin automaattisesti. Livenäkin voi lähestyä ihan vaikka ulkonäön perusteella, mutta jo tapaamistilanne on muodostunut yhdistävien tekijöiden perusteella, ainakin enemmän kuin netissä. Jostain syystä olette valinneet saman baarin, jostain syystä olette samassa harrastuksessa tai samoissa bileissä. Tilastollisesti näkyy, että yhdistäviä tekijöitä on livenä muodostuneissa suhteissa enemmän kuin netissä muodostuneissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Easy come, easy go.

Mikä tässä on se "easy come"? 

Netistä tilattu puolisoehdokas.

En itse koe, että sieltä on yhtään livemaailmaa "easympää" löytää omien toiveiden mukaista. Ihan yhtä vaikeaa se oikeanlaisen ihmisen löytäminen on, etsi sitten mistä tahansa. Ei ole mitään paikkaa, josta voisi tilata.

Mutta tuon logiikan mukaanhan sellaisen suhteen pitäisi sitten aina epäonnistua, joka alkaa helposti ja luontevasti, vaikkapa sitten työpaikalla tavatun kanssa. Onko mielestänne näin?