Tutkimus:Netissä rakkauden löytäneet eivät ole parisuhteessa yhtä onnellisia kuin muut. Tosielämässä kohdanneet kokevat enemmän läheisyyttä

Turha tutkimus, jätetty oleellista huomioimatta, tod.näk ne netissä kokisivat muutenkin samoin.

Netissä tavanneet miettii olisiko sittenkin löytynyt vieläkin parempi. Tarjontaa liikaa 

Po. eri-ikäisiä, ei eri ikäisiä. 

Tietysti, kun ei ole samalla tavalla yhdistäviä asioita kuin oikeassa elämässä tavanneilla. Ja miehet nyt lähtevät kaikenlaisiin virityksiin, vaikka ei tuntuisi miltään eikä olisi aikomuskaan oppia tuntemaan sitä kumppania.

Aika usein livenä tavanneet on samasta kaveriporukasta tai samasta kylästä/kaupungista. Tietysti myös sama työpaikka tai opiskelupaikka voi yhdistää. 

Netissä voi tavata jonkun, jota muuten ei tapaisi koskaan paljon helpommin. 

Olen todennut, että livenä tavattu on helpompi tunnistaa omaksi ihmiseksi nopeammin kuin viestien ja profiilin perusteella. Netissä ihastuu ajatukseen, fantasiaan, kuvitelmaan ja se ei vastaa todellisuutta. Sinnehän voi kirjoitella mitä vaan satuja, jotka paljastuvat sitten myöhemmin, mutta kun ollaan jo yhdessä, niin ein sanominen on jo vaikeampaa. Livenä pystyy siis heti tunnistamaan itselle oikean, netin kautta joutuu treffaamaan useampaa tyyppiä ja se on täysin hakuammuntaa.

Oikeassa elämässä kohdanneet ovat päätyneet yleensä yhteen erityisen vetovoiman vuoksi. 

Netissä tavannert ovat niitä puhkikuluneita kiertopalkintoja.

Vierailija kirjoitti:

Po. eri-ikäisiä, ei eri ikäisiä. 

Minkä ikäinen on eri-ikäinen? Vai onko minkäikäinen

Olen huomannut tämän ilmiön ja siksi en ikinä nettideittailuun ole lähtenyt. Netissä tavanneet tuttavaparit harvemmin on ns. suuria rakkauksia toisilleen, tuntuu että vähän kuin työhaastattelemalla etsitään jotakuta, joka tuntuu ihan hyvältä ja eikun hynttyyt yhteen. Parisuhde voi olla ihan hyvä, ei siinä, mutta kyllä kaikki oikeasti ns. toisilleen luodut ja umpirakastuneet parit on tavanneet oikeassa elämässä. Pariutuminen kun on myös biologiaa ja se ei oikein ruudun välityksellä toimi.

Vierailija kirjoitti:

Netissä tavanneet miettii olisiko sittenkin löytynyt vieläkin parempi. Tarjontaa liikaa 

Itse asiassa siinä lehtiartikkelissa (jota ap ei linkittänyt) kerrottiin, että livenä tavanneilla oli keskimäärin enemmän yhdistäviä asioita, esim. samantyyppinen tausta, koulutustaso, samanlaisia kiinnostuksenkohteita jne. Eli se ero onnellisuudessa ja läheisyydessä liittyi enemmänkin yhteensopivuuteen - moni ilmeisesti sitten netissä seuraa etsiessään aloittaa tapailun ja suhteen sellaisenkin kanssa, jonka kanssa ei niin paljon niitä yhdistäviä tekijöitä ole, mutta livenä kun suhde alkaa toisella lailla tutustumisen kautta, tätä tapahtuu vähemmän.

Ei se "tarjonta" todellakaan häiritse rakastuneen parin läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta - jos kokee löytäneensä sen, mitä etsii, ei todellakaan mieti, löytyisikö vielä joku parempi. Miksi miettisi? Ei se tarjonta niin lupaavaa tai kiinnostavaa ole. Oma kokemukseni ainakin oli se, että deittisovelluksissa oli pääasiassa vain sellaisia ihmisiä, joista en olisi yhtään kiinnostunut ja jotka eivät olleet yhtään sitä, mitä etsin. Tarjonta ei tarkoita sitä, että se on kiinnostavaa tarjontaa. Ja toisaalta eihän kaikki deittisovelluksessa olevat ole mitään itselle saatavilla olevaa tarjontaa muutenkaan - kyllähän jokainen tajuaa sen, ettei jokainen siellä nähty henkilö olisi kiinnostunut. Hesarin jutussakin esitettiin tämä "tarjonta" kyllä yhdeksi syyksi, mutta ei huomioitu sitä, että se tarjonta kiinnostaa vain siinä tapauksessa, jos oikeasti ei koe kumppaninsa olevan se, jonka kanssa haluaa olla. Eihän silloin etsi enää muita, jos kokee jo löytäneensä sen, mitä halusikin. Mutta kun joillain on tapana aloittaa suhde löyhin perustein kenen tahansa kanssa vain saadakseen "jonkun vaan" suhteen, niin silloin toki helpommin etsiskelee vielä, josko löytäisi oikeasti kiinnostava.

Kun kumppanin tapaa livenä niin siinä samantien näkee henkilön olemuksen ja auran. Netissä ehtii rakentamaan mielikuvia henkilön ympärille, joka sitten ainakin osittain romahtaa kun viimein tavataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Netissä tavanneet miettii olisiko sittenkin löytynyt vieläkin parempi. Tarjontaa liikaa 

Itse asiassa siinä lehtiartikkelissa (jota ap ei linkittänyt) kerrottiin, että livenä tavanneilla oli keskimäärin enemmän yhdistäviä asioita, esim. samantyyppinen tausta, koulutustaso, samanlaisia kiinnostuksenkohteita jne. Eli se ero onnellisuudessa ja läheisyydessä liittyi enemmänkin yhteensopivuuteen - moni ilmeisesti sitten netissä seuraa etsiessään aloittaa tapailun ja suhteen sellaisenkin kanssa, jonka kanssa ei niin paljon niitä yhdistäviä tekijöitä ole, mutta livenä kun suhde alkaa toisella lailla tutustumisen kautta, tätä tapahtuu vähemmän.

Ei se "tarjonta" todellakaan häiritse rakastuneen parin läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta - jos kokee löytäneensä sen, mitä etsii, ei todellakaan mieti, löytyisikö vielä joku parempi. Miksi miettisi? Ei se tarjonta

Ei kun anteeksi, olihan ap linkittänyt sen. Sorry!

Nettiin menevät tietyntyyppiset ihmiset, pätee ainakin vanhempiin yli nelikymppisiin. Ihmisiä, joilla on vaikeuksia pariutua muuten tai vaihtelunhaluiset ja tyytymättömät.

Pysykää poissa nettideiteistä, naiset ainakin. Saatte parempia miehiä ja suhteita.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti, kun ei ole samalla tavalla yhdistäviä asioita kuin oikeassa elämässä tavanneilla. Ja miehet nyt lähtevät kaikenlaisiin virityksiin, vaikka ei tuntuisi miltään eikä olisi aikomuskaan oppia tuntemaan sitä kumppania.

Kyllä netistä löydetylläkin voi olla yhdistäviä asioita. Ainakin itse swaippasin oikealle vain sellaisia, joilla oli samanlaisia kiinnostuksenkohteita ja jotka vaikuttivat samanhenkisiltä. Silloin ei ole eroa siinä, onko kumppani löydetty netistä vai muualta. Mutta jos aletaan tapailla ketä vaan "ihan kivaa", niin silloin helpommin tulee niitä epäsopivia pareja.

Nettitavanneet ovat sopimussuhteessa. Haravoitu, etsitty, kelpuutettu seuraksi. Ei sen kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen todennut, että livenä tavattu on helpompi tunnistaa omaksi ihmiseksi nopeammin kuin viestien ja profiilin perusteella. Netissä ihastuu ajatukseen, fantasiaan, kuvitelmaan ja se ei vastaa todellisuutta. Sinnehän voi kirjoitella mitä vaan satuja, jotka paljastuvat sitten myöhemmin, mutta kun ollaan jo yhdessä, niin ein sanominen on jo vaikeampaa. Livenä pystyy siis heti tunnistamaan itselle oikean, netin kautta joutuu treffaamaan useampaa tyyppiä ja se on täysin hakuammuntaa.

Ei netissä vielä ihastuta, vasta treffeillä, kun on tavattu livenä. Silloin juttu ei eroa siitä, jos oltaisiin alunperin tavattukin vaikka työpaikalla. Ei netissä treffailunkaan tarvitse olla hakuammuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Nettiin menevät tietyntyyppiset ihmiset, pätee ainakin vanhempiin yli nelikymppisiin. Ihmisiä, joilla on vaikeuksia pariutua muuten tai vaihtelunhaluiset ja tyytymättömät.

Pysykää poissa nettideiteistä, naiset ainakin. Saatte parempia miehiä ja suhteita.

40+ ikäisistä nettiin menevät ne, jotka eivät jaksa/ehdi/pysty juosta baareissa ja sinkkutapahtumissam eli valtaosa työssäkäyvistä keski-ikäisistä. Harvalla on niin vilkas sosiaalinen elämä, että sinne koko ajan tulee uusia ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Kun kumppanin tapaa livenä niin siinä samantien näkee henkilön olemuksen ja auran. Netissä ehtii rakentamaan mielikuvia henkilön ympärille, joka sitten ainakin osittain romahtaa kun viimein tavataan.

No mutta entäs sitten? Jos se mielikuva romahtaa, sittenhän juttu päättyy siihen ekaan tapaamiseen eikä mitään suhdetta synny. 

Arvasin. Jokunen onnellinenkin pari varmaan on tavannut netissä, mutta en usko, että sieltä löytyisi edes yhtä miestä, josta voisin olla periaatteessa kiinnostunut. He eivät ole netissä kuten en itsekään ole. Onneksi olen varattu, ettei tarvitse näitä miettiäkään.