Tutkimus:Netissä rakkauden löytäneet eivät ole parisuhteessa yhtä onnellisia kuin muut. Tosielämässä kohdanneet kokevat enemmän läheisyyttä

Jaah. Ne liputtavat tietysti tätä, jotka ovat löytäneet kumppaninsa IRL. 

Mutta fakta kuitenkin on, että Suomessa on PALJON pariskuntia, jotka ovat löytäneet kumppaninsa esim. Tinderistä. 

T. Tinderistä kumppaninsa löytänyt, yhdessä 10 vuotta, seksiä 4-5 kertaa viikossa edelleen 

Vierailija kirjoitti:

Irlissä tutustuessa suhde on lähtenyt alkuun aidoista tunteista ja mielenkiinnosta todennäköisemmin kuin netin kautta treffatun kanssa. 

Verkon kautta ei välity eleet ja kemiat. Treffataan, nopeasti sänkyyn, sitkutellaan hetki ja homma on siinä. Tinderi taas tulille ja seuraavaa dopamiiniryöppyä kohti.

Samalla kaavallahan tuo voi mennä, vaikka tapaisit jonkun tyyliin festareilla.

Verkko on vain se eka kontakti, jossa saadaan tietää sen toisen olemassaolo. Kasvokkain tavatessa sitten näkee onko sitä kemiaa, samaan tapaan kuin jos tapaisit toisen siellä festareilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nettiin menevät tietyntyyppiset ihmiset, pätee ainakin vanhempiin yli nelikymppisiin. Ihmisiä, joilla on vaikeuksia pariutua muuten tai vaihtelunhaluiset ja tyytymättömät.

Pysykää poissa nettideiteistä, naiset ainakin. Saatte parempia miehiä ja suhteita.

No, omalla kohdalla se "tietyntyyppisyys" tarkoittaisi ihan sitä, etten muualla juuri uusia ihmisiä tapaa.

Harrastuksiani teen yksin, töissä ei vaihtuvuutta juuri ole, eikä aikuisena enää käydä kotibileissä tms, jossa voisi tutustua kavereiden tuttaviin. Iltaelämässä käyn ehkä kerran vuodessa.

Näin. Ja jos aikuisilla jotkut kotibileet onkin, siellä olevista aikuisista osa on täysin väärän ikäisiä ja osa on jo parisuhteissa.

Tämä tosiaan jäi puuttumaan, että jos jollakin kaverilla jotain juhlia joskus on, niin siellä pääsääntöisesti ovat avioparit käsikynkässä.

Vierailija kirjoitti:

Kun kumppanin tapaa livenä niin siinä samantien näkee henkilön olemuksen ja auran. Netissä ehtii rakentamaan mielikuvia henkilön ympärille, joka sitten ainakin osittain romahtaa kun viimein tavataan.

Tässä on pieni ajatusharha. Ei netissäkään - alunperin - tavatun ihmisen kanssa (yleensä) aloiteta suhdetta ennen kuin on tavattu kasvotusten. Tutkimukseen oli haastateltu nimenomaan parisuhteessa olevia ihmisiä. Eli nuo ovat läpäisseet sen seulan että ollaan tavattu kasvotusten ja kiinnostuttu sitä kautta. Netti on tavallaan vain ensimmäinen askel, sitten ollaankin jo samassa vaiheessa kuin muutkin, eli se kemia/kiinnostus tulisi löytyä kasvotusten. Kasvotusten tavatessa ollaan tavallaan nollapisteessä joka tapauksessa. Jos aiemmat mielikuvat romahtaa, ei sitä parisuhdetta varmasti synny (eikä päästy osallistumaan tutkimukseen).

Keskimäärin noin voi olla, mutta ei se tietenkään kerro yksittäisten pariskuntien onnellisuudesta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Irlissä tutustuessa suhde on lähtenyt alkuun aidoista tunteista ja mielenkiinnosta todennäköisemmin kuin netin kautta treffatun kanssa. 

Verkon kautta ei välity eleet ja kemiat. Treffataan, nopeasti sänkyyn, sitkutellaan hetki ja homma on siinä. Tinderi taas tulille ja seuraavaa dopamiiniryöppyä kohti.

Samalla kaavallahan tuo voi mennä, vaikka tapaisit jonkun tyyliin festareilla.

Verkko on vain se eka kontakti, jossa saadaan tietää sen toisen olemassaolo. Kasvokkain tavatessa sitten näkee onko sitä kemiaa, samaan tapaan kuin jos tapaisit toisen siellä festareilla.

Ei sitä vielä ensitapaamisellakaan välttämättä tiedä. Kun tapasin ex-mieheni ensimmäisen kerran, ajattelin että hän näyttää aika juntilta ja hänen vitsinsä eivät ole hauskoja. Enkä edes muista nykyisen mieheni ja minun ensitapaamista, koska hän ei silloin jäänyt mieleen.

57. Kiistät siis tutkimustuloksen, koska et ole samaa mieltä. Muuta järkeä tuossa jankkauksessasi ei ole. Muut tässä ovat käsitelleet mahdollisia syitä tutkimustulokseen, mutta sinä jatkat väitettäsi, että tutkimustulos ei pidä paikkansa. Omasta mielestäni se on hyvin järkeenkäyvä mm. syistä, jotka esitin ja joita muitakin ovat esittäneet.

Netissä/sovelluksissa kumppania etsimällä etsivät ovat usein epätoivoisia ja semmoisia joille kelpaa kuka tahansa joka on ihan ok. Siksi eivät ole niin onnellisia kuin ne, jotka ovat sattumalta tavanneet aidon rakkauden tosielämässä.

Vierailija kirjoitti:

Netissä/sovelluksissa kumppania etsimällä etsivät ovat usein epätoivoisia ja semmoisia joille kelpaa kuka tahansa joka on ihan ok. Siksi eivät ole niin onnellisia kuin ne, jotka ovat sattumalta tavanneet aidon rakkauden tosielämässä.

Yleistät. 

Lienee lyhyen ajan tutkimus. Olettaisin ettei tutustumistavalla ole tilastollisesti merkittävää vaikutusta esimerkiksi kymmenvuotisessa parisuhteessa. Naiivi voisi olettaa, että netissä tutustuttaisiin syvemmin toisin persoonaan, mutta pelkästään Tinderin swipe left and right osoittaa oletuksen haihatteluksi.

Tutkimuksissa näkyy keskimääräisyydet. Itse tapasin elämäni rakkauden netissä. Pari paperilla hyvää tuli treffattua tätä ennen myös, mutta sehän on itsestä kiinni, jääkö jatkamaan jos livenä vetovoima ei toimi.

Olin kyllä livenäkin treffaillut, mutta oli ongelmana että fyysinen vetovoima vei liikaakin, vaikka henkisesti ei olisi oltu niin yhteensopivia. Tämä kuten moni muukin asia riippuu varmaan persoonasta. Jos on tapana toimia liikaa järkensä perässä, ei ehkä kannata nettitreffailla kaiken päälle, muistuttaa helposti enemmän shoppailua. Jos taas on turhan paljon kipinän jne vietävissä, voi olla helpompi keskittyä muuhun yhteensopivuuteen, kun tutustuu viesteillä ensin. 

Tietysti jos on niitä, jotka voi ihastua jo ennen alkutapaamista, on nettitreffailu ihan hirveä riski, ehken suosittelisi sellaiselle. Voi ihastua puhtaasti mielikuviin, ja sitten vuoden päästä itketään kun toinen on muuttunut, vaikka oikeasti omat näkemys vain on tarkentunut. 

Tämä on sukupolvijuttu. Nykyisin netistä ei löydä juuri ketään tositarkoituksella. Vielä 20 v sitten oli toisin. Sitä paitsi jo sata vuotta sitten etsittiin kumppania lehti-ilmoituksilla. Omat vanhempanikin tapasivat kirjepalstan kautta.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimuksissa näkyy keskimääräisyydet. Itse tapasin elämäni rakkauden netissä. Pari paperilla hyvää tuli treffattua tätä ennen myös, mutta sehän on itsestä kiinni, jääkö jatkamaan jos livenä vetovoima ei toimi.

Olin kyllä livenäkin treffaillut, mutta oli ongelmana että fyysinen vetovoima vei liikaakin, vaikka henkisesti ei olisi oltu niin yhteensopivia. Tämä kuten moni muukin asia riippuu varmaan persoonasta. Jos on tapana toimia liikaa järkensä perässä, ei ehkä kannata nettitreffailla kaiken päälle, muistuttaa helposti enemmän shoppailua. Jos taas on turhan paljon kipinän jne vietävissä, voi olla helpompi keskittyä muuhun yhteensopivuuteen, kun tutustuu viesteillä ensin. 

Tietysti jos on niitä, jotka voi ihastua jo ennen alkutapaamista, on nettitreffailu ihan hirveä riski, ehken suosittelisi sellaiselle. Voi ihastua puhtaasti mielikuviin, ja sitten vuoden päästä itketään kun toinen on muuttunut, vaikka oikeasti oma

Silloin kun nettideittailu oli pienen teknisesti edistyneen kansanosan niche, persoonaan saatettiin tutustua pitkänkin kaavan mukaan. Kun suuret massat löysivät netin, deittailuskeneä muutettiin houkuttelemaan pikaruokakulttuurista nauttivia. Voit tehdä asiat eri tavalla kuin valtavirta, mutta samanhenkistä seuraa ei olekaan enää helppoa löytää.

Vierailija kirjoitti:

Olen todennut, että livenä tavattu on helpompi tunnistaa omaksi ihmiseksi nopeammin kuin viestien ja profiilin perusteella. Netissä ihastuu ajatukseen, fantasiaan, kuvitelmaan ja se ei vastaa todellisuutta. Sinnehän voi kirjoitella mitä vaan satuja, jotka paljastuvat sitten myöhemmin, mutta kun ollaan jo yhdessä, niin ein sanominen on jo vaikeampaa. Livenä pystyy siis heti tunnistamaan itselle oikean, netin kautta joutuu treffaamaan useampaa tyyppiä ja se on täysin hakuammuntaa.

Tuon takia pitää heti tavata eikä kirjoitella pitkään. Tuohan on hyvä, että netin kautta on useampi vaihtoehto ja pääsee suoraan treffeille. Ennen piti juosta baareissa etsimässä kumppania. Hakuammuntaa sekin.

Kerrankin jotenkin tärkeältä tuntuva tutkimus. 

On varmaan todella oleellista, miten aidossa elämssä ihmiset löytävät toisensa, missä ympäristössä, mitkä tekijät, mikä energia ja vetovoima lopulta saattaa yhteen. Elämä on ihmeellinen.

Netissä suuri osa "informaatiosta" puuttuu. Toivon, että monessa muussakin asiassa alkaisi netin vaikutus vähenemään. Sen valta on liian suuri, ja sen avulla voidaan ihan liikaa määrittää, valvoa ja kerätä dataa ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tavataan sattumalta, siinä tuntuu kohtalon johdatus. 

Netti on pahimmillaan mekaaninen ostoslista. 

Millä lailla se on mielestäsi mekaaninen ostoslista? 

Koska siinä seulotaan, karsitaan ja arvioidaan ilman toisen fyysistä läsnäoloa. 

Myös livenä tavattujen kohdalla tehdään seulomista, karsimista ja arviointia.

Mutta siinä on se fyysinen läsnäolo. Eikä usein enempää kuin 2 ihmistä kerrallaan. Eri intensiteetti. 

Tätä asiaa selvitetään psykologisesti sillä. Että Internet suhteissa koko suhde perustuu enemmän oletuksiin ja odotuksiin.  Livenä ihmiset on realistisia.

Vierailija kirjoitti:

57. Kiistät siis tutkimustuloksen, koska et ole samaa mieltä. Muuta järkeä tuossa jankkauksessasi ei ole. Muut tässä ovat käsitelleet mahdollisia syitä tutkimustulokseen, mutta sinä jatkat väitettäsi, että tutkimustulos ei pidä paikkansa. Omasta mielestäni se on hyvin järkeenkäyvä mm. syistä, jotka esitin ja joita muitakin ovat esittäneet.

Ei, vaan tässä keskustelussa unohtuu asiat, mitkä nousivat artikkelissa selittäviksi tekijöiksi - esim. juuri se samankaltaisuus. Mikäli tällaista hakee myös netissä, on lopputulos samanlainen kuin jos oltaisiin tavattu livemaailmassa. Lisäksi keskustelussa jää käytännössä kokonaan huomioimatta se, että tutkimus on tehty eri maissa ja eri kulttuuureissa - ei siis Suomessa. Kulttuuri ja yhteiskunta vaikuttaa todella paljon sekä deittailuun että siihen, mitä parisuhteilta haetaan. 

Enkä ole muuten yhdessäkään viestissäni "jankannut että tutkimustulos ei pidä paikkaansa" vaan nimenomaan keskustellut tutkimustuloksesta, jonka mukaan samanaltaisuus ennustaa onnellisempaa suhdetta. Tämän allekirjoitan täysin. Sen sijaan olen tässä keskustelussa esitettyihin argumentteihin esittänyt vastaväitteitä.

Se, mistä tulin tutkimustuloksen kanssa eri mieltä, oli se "netin loputon valinnanvara". Tämä on usein käytetty argumentti, mutta tuntuu, että se on aika perustelematon. Miten niin juuri netissä on loputtomasti valinnanvaraa? Onhan livemaailmassakin ne ihan samat ihmiset ja lukuisia muitakin. Ja usein tuntuu siltä, että ihmiset luulevat Tinderin "loputtoman valinnanvaran" tuottavat tyytymättömyyttä, vaikka asia voi olla myös toisinpäin: tyytymättömyys voi herättää kiinnostuksen siihen valinnanvaraan. Eli jos alunperinkin kumppani on itselle vähän epäsopiva tai suhteen onnistumiseen tarvittavaa samankaltaisuutta ei ole, se herättää ajatuksen siitä, olisiko sittenkin voinut löytää oikeasti hyvän kumppanin.

Netin loputon valinnanvara voi tietenkin johtaa kuvatunlaiseen tilanteeseen yhteiskunnassa, jossa sinkkuus on käytännössä mahdottomuus ja on "pakko" pariutua ja mielellään tietyssä iässä. Silloin voi tehdä hätiköityjä valintoja, ja ehkäpä tällaisessa tilanteessa voi helpommin netissä päätyä yhteen vähemmän sopivan kanssa kuin millaisen ihmisen kanssa olisi päätynyt yhteen jos olisi tutustunut live-maailmassa. Usein näissä maissa pariutumista ohjaa liikaa sellaiset taustatekijät kuin varallisuus, työpaikka, perhe, suku, jne. ja silloin voi olla, että henkinen yhteensopivuus jää vähemmälle huomiolle. Mutta voiko tällaisten yhteiskuntien todellisuutta soveltaa esim. Suomeen?

Minusta olisi varsin kiinnostavaa, jos tehtäisiin vastaava tutkimus Suomessa tai vaikka Pohjoismaissa. Veikkaan, että tulokset voisivat olla vähän erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Tätä asiaa selvitetään psykologisesti sillä. Että Internet suhteissa koko suhde perustuu enemmän oletuksiin ja odotuksiin.  Livenä ihmiset on realistisia.

Olen kuullut, että osa netissä tavanneista pareista on tavannut toisensa myös livenä - mutta voi olla, että olen ymmärtänyt jotain väärin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tavataan sattumalta, siinä tuntuu kohtalon johdatus. 

Netti on pahimmillaan mekaaninen ostoslista. 

Millä lailla se on mielestäsi mekaaninen ostoslista? 

Koska siinä seulotaan, karsitaan ja arvioidaan ilman toisen fyysistä läsnäoloa. 

Myös livenä tavattujen kohdalla tehdään seulomista, karsimista ja arviointia.

Mutta siinä on se fyysinen läsnäolo. Eikä usein enempää kuin 2 ihmistä kerrallaan. Eri intensiteetti. 

Eikö netissä tavanneet siis tapaa toisiaan livenä, eli heilläkö jää fyysinen läsnäolo kokonaan puuttumaan? Ja ovatko he kaikki polyamorisia, vai miten niin heillä on useampia ihmisiä kerrallaan?