Pienten lasten uupunut äiti
Lapset on 2v ja 4v ja tuntuu, että elämä on päivästä toiseen vaan samojen rutiinien toistoja ilman minkäänlaista taukoa ja alkaa tuntua siltä, ettei elämässä ole mitään järkeä! Viikonloppuna tai työpäivän jälkeen olisi kiva rentoutua ja palautua, mutta heti työpäivän jälkeen alkaa toinen työpäivä lasten kanssa, kauhea sotku aina ruokailun jälkeen, taistelua ja jatkuvaa kato äiti kato äiti ja joka asiassa pitää auttaa.
Lapset on rakkaita ja heidän kanssa on toki iloakin paljon, mutta tässä taaperosuossa tarpoessa valoa ei näy tunnelin päässä. Tsempatkaa väsynyttä äitä, kertokaa miten kohta helpottaa!
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan kokeillut sitä, että pakkaa vaan kamansa valmiiksi ja kun isi saapuu kotiin niin sinusta näkyy enää perävalot?
Vaikka vaan pariksi päiväksi...
Näistä saattaa tulla ongelmia. Voi käydä niinkin että isä ei jaksa ja lapset lähtevät huostaan saman tien.
Jaa niin ne samat isät, jotka on insinöörejä, lentäjiä, rakentajia...?
Olispa vielä kotona pieniä lapsia. No, onneksi on vielä yksi teini. T: Viiden äiti, joka kaipaa kotia elämää ja hulinaa.
Muutama vinkki:
Älä passaa itseäsi hengiltä. Lapset kannattaa opettaa tekemään itse, vaikka se viekin enemmän aikaa. Sellaiset ikätasolle sopivat jutut, alkaen nyt lelujen siivoamisesta.
Älä tee kaikkea itse. Voitte joskus syödä eineksiä, isä voi hoitaa lapsien kenkäostokset ja iltasadun, hankalat pyykit voi pesettää pesulassa, mummi tai kummi voi viedä vaikka toisen lapsen joskus kirjastoon tms.
Siedä epätäydellisyyttä ja sotkua. Kaiken ei tarvitse olla koko ajan tip top. Jos tykkäät, järjestä itsellesi siivousrauhaa silloin tällöin ja silloin voit ihan keskittyä vain siivoamiseen. Ja lapsien tekemiset eivät oikein koskaan ole täydellisiä, se on ok.
Opeta lapset odottamaan. Kun he vaativat huomiotasi jatkuvasti, voit sanoa, että ihan juuri nyt sinä teet oman juttusi ensin ja sitten heti sen jälkeen katsot lapsen juttua. Tätä ei tietysti voi käyttää ihan jatkuvasti eikä antaa odottaa tuntitolkulla, kun kyse on noin pienistä lapsista. Mutta jos ei ole tulipaloa, ei ole tulipalokiirettäkään. Tarkoitus on olla kuitenkin kiinnostunut lapsista ja heidän asioistaan, mutta opettaa heitä kestämään hetki ilman huomiota.
Kyllä se helpottaa! Tuo ikäero antaa mahdollisuuden tulevaisuudessa, että heille tulee luonnostaan leikkiä keskenään. Jos he kuitenkin ovatkin luonnostaan "riitaisia" keskenään pyri välttämään erotuomarin osaa. Se on todella ärsyttävää, jos jompikumpi koko ajan on kielimässä ja valittamassa toisen toiminnasta.
Ja jotta jaksat, tarvitset aikaa myös ilman lapsia. Mihin sen sitten käytätkin.
Vierailija kirjoitti:
Olispa vielä kotona pieniä lapsia. No, onneksi on vielä yksi teini. T: Viiden äiti, joka kaipaa kotia elämää ja hulinaa.
Musta taas on ihanaa, kun on rauhallista ja hiljaista...
10v lapsen kaverit ramppaa harva se päivä riehumassa niin todellakin nautin niistä hetkistä, kun on ihan hiljaista.
- Yhden kymmenen vuotiaan äiti.
Ei sun tarvi niiden kanssa koko ajan leikkiä ja touhuta. Anna niiden oppia leikkimään yksin ja keskenään. Istuiko sun omat vanhemmat paljon sun kanssa lastenhuoneen lattialla leikkimässä?
Nauti ja koita nukkua hyvin. Nyt helppoa vielä, kun etsit teinejä kyliltä harmi ja huoli on suurempi. Ootte terveinä kotona,se on ihan parasta aikaa.
Jotain toisen unelmaako yritit elää kun hankit lapset ja noin pienellä ikäerolla. Koska sun oma elämä alkaa.
Miksi pitänyt hankkia lapset pienellä ikäerolla?
Miksi isovanhemmat ei saa auttaa?
Tuossa kuviossa on nyt joku perustavaa laatua oleva virhe.
I feel you. Mulla on 3v ja kohta 2v kaksoset ja onhan tää aikamoista välillä. Mua on helpottanut sellainen että jos kotona on esim jotain puuhaa mitä en jaksaisi niin kysyn aina mielessäni että voiko tämän tehdä joskus toiste. Yleensä.voi ja säästyn turhalta suorittamisesta.
On oikeasti aika helpottavaa huomata että maailma ei suistu raiteiltaan jos aamukahvin juo vesilasista koska kuppeja ei ollut puhtaana. Tarhan opettajatkaan ei palstan uhkauksista huolimatta tee lasua vaikka lapsi menisikin päiväkotiin eri parin sukissa tai paidassa olisi ruokatahra.
Ja huomaan jo nyt että esim verrattuna serkkuihin ja kavereiden lapsiin meidän 3v vaatii paljon vähemmän vanhemman huomiota, kun tykkää jo touhuilla kaksosten kanssa kaikenlaista, vaikka eivät vielä varsinaisesti mitään leikikään. Eli kyllä teilläkin varmasti kohta ovat enemmän seuraksi toisilleen
Miksi hankit lapsia kun et niitä oikeesti jaksa.
Siellä puhelimessa ei kuulu äitin aikaa viettää vaan käyttää sekin aika kodin ym oikeiden asioiden hoitoon.
Mulla 5- ja 7-vuotiaat. Ikävä sanoa, mutta raskasta on usein vielä heidänkin kanssaan. Tietenkin moni asia on helpottunut paljon, mutta edelleen jatkuvaa läsnäolon vaatimusta , taistelua milloin mistäkin, riitojen selvittelyä, kauhea säätö päästä ovesta ulos jne. 7-vuotias viettää kyllä jo itsenäisesti aikaa myös kavereiden kanssa ja se tuo rauhaa kotiin joskus - silloin kun ovat siellä kaverin luona eikä meillä!
Vuorottelu on avainsana. Joka toinen ilta toisella on vapaata ja toinen hoitaa iltatoimet. Se oikeasti auttaa kun tietää että tänään ei tarvitse ollenkaan taistella nukkumaanmenosta, vaan saa omaa aikaa. Käydä pitkällä kävelyllä, jumpassa tai muuta. Muutenkin, ota sitä omaa aikaa niin paljon kuin pystyt. Se on se mikä auttaa. Ja pistäkää parisuhdeaikaa kalenteriin säännöllisesti, oikeasti! Me ei olla tätä tehty ja suhde onkin kuivahtanut pikkulapsivuosina.
Kun lapset oli tuon ikäisiä, niin kivoja oli ne päivät kun lähdettiin seikkailemaan jonnekin aktiviteettiin, kaupungille, museoon tms. Se rikkoo rutiineja ja lapset olivat yleensä hyvällä tuulella tuollaisilla retkillä. Käytiin kivassa kahvilassa jne. Nyt meillä alkaa olla ongelma, että 7-vuotiasta ei saa mukaan ja valittaa että on tylsää!
Valoa on tunnelin päässä kyllä! Muistan viime kesänä (silloin 6 ja 4) kun olin lasten kanssa piknikillä leikkipuistossa ja istuskelin itse viltillä auringossa kun lapset leikki, niin mietin että hetkinen - mä voin oikeasti vain istua tässä ja chillata, mikä ei vielä vuotta aiemmin olisi lainkaan onnistunut 😁
Mulla on kolme lasta 6-10v ja parin vuoden ajan elämä on tuntunut jo helpommalla. Lasten kanssa pystyy jo tekemään monenlaista, mikä itseäkin kiinnostaa esim. lautapelit, leffat, retkeily, laskettelu, kalastus. Pystyvät jo viihdyttämään itseään paremmin. Pieninkin pystyy jo pihassa olemaan ilman aikuista. Yöt nukutaan ja viikonloppuisin lapset menevät itse katsomaan lastenohjelmia. Kyllä se siitä, toki uusiakin ongelmia voi tulla lasten kasvaessa, mutta meille ei ainakaan vielä ole tullut. Tällä hetkellä olen hyvin onnellinen lapsista!
AP, kyllä se helpottaa kun lapset kasvaa, pukevat itsensä. Sitten kun voi käydä kaupassa ilman, että ovat mukana.
6-13 kiva ikä kun voi jättää jo yksin kotiin ainakin hetkeksi, mutta haluavat vielä tehdä kivoja juttuja vanhemman kanssa.
Sitten kun ovat teinejä, äidin seura ei ole paras seura... 😉
Vierailija kirjoitti:
Ei vastausta kuulu missä isä on...
Hankin lapset hoidoilla, eikä näin ollen lapsilla ole isää. Luulin olevani voimaantunut ja itsenäinen nainen, mutta olin pahasti väärässä... Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä lasten isä on? Eikö häntä ole olemassakaan?
Hei, sinun uupumuksesi on lastesi ainoa lapsuus. Minkä ikäiset lapset sinulle kelpaisivat? Luuletko että elämäsi on yhtään sen helpompaa kun he ovat kymmenvuotiaita, teinejä tai aikuisia?
Kuulostaa siltä, että olet sitä porukkaa, jonka mielestä lapsettomat (naiset) ovat itsekkäitä, abortti ja avioero on väärin, mutta "omat lapset tulee hoitaa täysin itse yhtään valittamatta saati miehelle nalkuttamatta, kun ne on kerran hankkinut".
Tällaisia kommentteja kun lukee, niin ymmärrän, miksi osa nuorista naisista haluaa identifioitua joksikin muuksi kuin naiseksi. :D
AP:lle: ymmärrän, mitä koet. Pari käytännön vinkkiä, joista osan olen löytänyt ajoissa ja osan olisin halunnut ymmärtää aikaisemmin.
1) Katso kissavideoita hetken aamulla ja hetken illalla. Tai mitä nyt iki
Nämä oli ihania! Kiitos AP
Pienet lapset pienet murheet, isot lapset isot murheet. Allekirjoitan täysin, kun meillä on lapset nyt 14 ja 16v.
Eli isät ovat kykenemättömiä selviytymään vaipan vaihdosta, lasten ruokinnasta ja pukemisesta?
Eikös miesten pitäny olla hirveän älykkäitä.....