Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pienten lasten uupunut äiti
04.11.2025 |
Lapset on 2v ja 4v ja tuntuu, että elämä on päivästä toiseen vaan samojen rutiinien toistoja ilman minkäänlaista taukoa ja alkaa tuntua siltä, ettei elämässä ole mitään järkeä! Viikonloppuna tai työpäivän jälkeen olisi kiva rentoutua ja palautua, mutta heti työpäivän jälkeen alkaa toinen työpäivä lasten kanssa, kauhea sotku aina ruokailun jälkeen, taistelua ja jatkuvaa kato äiti kato äiti ja joka asiassa pitää auttaa.
Lapset on rakkaita ja heidän kanssa on toki iloakin paljon, mutta tässä taaperosuossa tarpoessa valoa ei näy tunnelin päässä. Tsempatkaa väsynyttä äitä, kertokaa miten kohta helpottaa!
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli samaan aikaan vauva, 1-vuotias ja 5-vuotias. Aika vähän tuli nukuttua. En kuitenkaan ollut yksinhuoltaja, joten viikonloput oli pitkälti miehen vastuulla.
Koko ajan ei ollut siistiä ja aina en katsonut, vaikka joku miten monta kertaa tahansa pyysi. Sanoin, ettei kukaan voi koko ajan katsoa, koska näin se on. Kyllä lapset tämän ymmärtävät.
Tässä on oleellinen näkökulma. Kyllä 2- ja 4-vuotiaille jo voi ja pitääkin laittaa rajaa siihen, minkä verran äiti ja isi pyörii heidän toiveidensa ympärillä. Pikemminkin asia on niin että aikuiset päättävät mitä ja miten tehdään ja lapset osallistuvat tähän tai odottavat sen aikaa kun asiat on tehty. Vaatii toki totuttelua alkuun, jos lapsi on tottunut siihen, että vanhemman täysi huomio on koko ajan saatavilla sormia napsauttamalla kesken minkä tahansa tekemisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ainakin oli et toinen vei aamuisin hoitoon ja hoiti aamutoimet, niin toinen sai rauhallisen aamun. Se joka sai rauhallisen aamun haki ne hoidosta ja toinen taas sai töiden jälkeen hetken rauhan.
Kun ei käytä ehkäisyä niin pitää raataa sitten 25 vuotta putkeen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä teillä aiheuttaa taistelua joka asiassa? Mä en muista et meillä olis taisteltu juuri mistään. Lorutellen ja laulaen kuravaatteet, kun se oli mukavaa ei tarttenu taistella.
Mulla kolme lasta ja usein jotkin kaksi heistä kinastelevat jostakin, läpsivät ja lällättelevät. Osat vaihtuvat jatkuvasti. Aina on yksi, joka ei syö mitään/ juuri mitään. Joka kerta eri lapsi. Aina se lapsi, jolle ei kulloisellakin hetkellä riitä omaa vanhempaa, joko huutaa, kiusaa tai mököttää. Välillä taas kaikki kolme leikkivät sopuisasti yhdessä.
Tuollaista se nyt vain on, kun lapsia on enemmän kuin yksi. Monet kasvatusohjeet soveltuvat vain max. kahden lapsen perheisiin.
Mä olin tossa vaiheessa yksinhuoltaja kun isää ei kiinnostanutkaan perhe-elämä. Oli kyllä rankkaa aikaa. Ja kyllä se helpottaa, usko pois.
Itse mielelläni voisin ottaa välillä hoitoon jonkun pienet lapset. Olisi aikaa ja osaamista (olen hoitaja ja nyt jo 3 aikuisen lapsen äiti).
Olen miettinyt että missähän tällaista apua voisi tarjota 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraavaksi kuullaan kauhujuttuja raiskaruista lapsista .
Että mua vtuttaa tällaiset aloitukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani uupumuksestasi mutta tavallaan "kadehdin" Sinua koska itse olisin halunnut saada lapsia mutta en saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä samaa täällä av:llä. Isä on mukana, osallistuu aivan samoin arkeen, mutta kyllä tämä jatkuva läsnäolo ja suorittaminen uuvuttaa. Ei täällä kukaan istu ja lepää töiden jälkeen ja se uuvuttaa! AP
Otappa ap yksi päivä elämästäsi ja mene vuorokaudeksi vaikeasti sairaiden lasten osastolle tai kehitysvammaisen päiväkotiin. Eiköhän ala tuo valitusvirsi muuttua kiitokseksi.
Empatia ei ole heikkoutta. Tämän moitteen kirjoittanut voisi ottaa yhden sekunnin ja etsiä malkaa omasta silmästään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä, tiedän mitä käy läpi. Kyllä se vielä pian helpottaa tai ainaki muuttuu erilaiseksi
T. Neljä äiti, lapset 11v, 9v, 7v ja 5v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä samaa täällä av:llä. Isä on mukana, osallistuu aivan samoin arkeen, mutta kyllä tämä jatkuva läsnäolo ja suorittaminen uuvuttaa. Ei täällä kukaan istu ja lepää töiden jälkeen ja se uuvuttaa! AP
No mutta jos vaikka jaatte ja hommia,toinen voi välillä levätä. Käyt vaikka tiistaisin joogassa rentoutumassa ja toinen käy torstaisin missä käy. Toinen hoitaa lauantai aamut,toinen sunnuntai aamut. Ihan näin vaikka esimerkkinä. En tiiä. Tai sitten kaikki tehdään jatkuvasti yhdessä. Koska joskus tarttee istumista ja lepoa. Toinen käy lasten kanssa kävelyllä ja toinen sillä välin saa levätä. Sitten iltahommat yhdessä. Seuraavana päivänä toisinpäin. Toinen jää lepäämään ja toinen lähtee lasten kaa ulos. Imuroida ehtii myöhemminkin.
Voisko viikko-viikko vastuunjako toimia myös ydinperheessä. 🤔
Aikanaan tuli haaveiltua erosta ihan vaan siksi, että sais joka toinen viikko levätä.. tai oikeestaan keskittyä vaan töihin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli samaan aikaan vauva, 1-vuotias ja 5-vuotias. Aika vähän tuli nukuttua. En kuitenkaan ollut yksinhuoltaja, joten viikonloput oli pitkälti miehen vastuulla.
Koko ajan ei ollut siistiä ja aina en katsonut, vaikka joku miten monta kertaa tahansa pyysi. Sanoin, ettei kukaan voi koko ajan katsoa, koska näin se on. Kyllä lapset tämän ymmärtävät.
Tässä on oleellinen näkökulma. Kyllä 2- ja 4-vuotiaille jo voi ja pitääkin laittaa rajaa siihen, minkä verran äiti ja isi pyörii heidän toiveidensa ympärillä. Pikemminkin asia on niin että aikuiset päättävät mitä ja miten tehdään ja lapset osallistuvat tähän tai odottavat sen aikaa kun asiat on tehty. Vaatii toki totuttelua alkuun, jos lapsi on tottunut siihen, että vanhemman täysi huomio on koko ajan saatavilla sormia napsauttamalla kesken minkä tahansa tekemisen.
Mutta kun se lapsentahtisuus tai muuten sossut ovella.
Vierailija kirjoitti:
OLISIT MIETTINYT ENNEN KUIN LEVITIT HAARASI ILMAN EHKÄISYÄ.
Breaking News:
Mieskin voi ehkäistä jos ei ole jälkeläistensä hoitamisesta kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienten lasten kotona olevana äitinä ei ole kiirettä ja siksi lasten kanssa olemisesta pystyy nauttimaan. Kiire ja väsymys tappaa kaiken lumouksen lasten kanssa olemisesta.
Olen ammatiltani opettaja, mutta jäin kotiin hoitamaan lapsiani 90-luvulla. Se oli hienoa aikaa. Työssäkäyvä pienten lasten äiti antaa energiansa työnantajalle, perheelle jää rippeet. Kun nuorin täytti kolme, palasin työelämään.
Jos pienten lasten äiti haluaa nauttia äitiydestä, kannattaa harkita kotiin jäämistä muutamaksi vuodeksi. Itse tein niin, vaikka mies ei tienannut paljon. Ladalla ajettiin ja lomilla käytiin mummolassa, ei ulkomailla. Ei haitannut. Oli hienoa ja vapaata aikaa.
Lapset ovat vähän aikaa pieniä, mieti että kohta he eivät kutsu äitiä, nuo ovat ainutlaatuisia hetkiä. Jos lapset ovat vilkkaita niin järjestäkää että vanhemmat vuorotellen hoitavat molempia esim tunnin ajan että toinen saa levätä sen ajan. Vaikka kotityöt odottaisivat kannattaa se oma aika käyttää ihan itseensä. Ruokailua voi helpottaa joskus valmisruoilla ja tekemällä viikonlippuisin isommat annokset joita voi lämmittää sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan kokeillut sitä, että pakkaa vaan kamansa valmiiksi ja kun isi saapuu kotiin niin sinusta näkyy enää perävalot?
Vaikka vaan pariksi päiväksi...
Näistä saattaa tulla ongelmia. Voi käydä niinkin että isä ei jaksa ja lapset lähtevät huostaan saman tien.
No sitten se on isän tekemä moka. Isä jätti heitteille. Ei liene syy laittaa lapsia huostaan.
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä samaa täällä av:llä. Isä on mukana, osallistuu aivan samoin arkeen, mutta kyllä tämä jatkuva läsnäolo ja suorittaminen uuvuttaa. Ei täällä kukaan istu ja lepää töiden jälkeen ja se uuvuttaa! AP
Elämä on täynnä tiukkoja valintoja. Niin arhen kuin lastenkin suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Pienten lasten kotona olevana äitinä ei ole kiirettä ja siksi lasten kanssa olemisesta pystyy nauttimaan. Kiire ja väsymys tappaa kaiken lumouksen lasten kanssa olemisesta.
Olen ammatiltani opettaja, mutta jäin kotiin hoitamaan lapsiani 90-luvulla. Se oli hienoa aikaa. Työssäkäyvä pienten lasten äiti antaa energiansa työnantajalle, perheelle jää rippeet. Kun nuorin täytti kolme, palasin työelämään.
Jos pienten lasten äiti haluaa nauttia äitiydestä, kannattaa harkita kotiin jäämistä muutamaksi vuodeksi. Itse tein niin, vaikka mies ei tienannut paljon. Ladalla ajettiin ja lomilla käytiin mummolassa, ei ulkomailla. Ei haitannut. Oli hienoa ja vapaata aikaa.
Isä voi jäädä koti-isiksi, jos haluaa.
sanohan vielä että kolmaski just tulossa..
Mites sun ylipaino ?
Alue: Aihe vapaa
OLISIT MIETTINYT ENNEN KUIN LEVITIT HAARASI ILMAN EHKÄISYÄ.