Teini varmaankin lopettaa lukion
Ei ole motivaatiota lukemiseen eikä koulun ilmapiiri ja ihmiset tunnu "omalta". Kannattaako jatkaa, kunnes 18v ja oppivelvollisuus loppuu vai etsiä jo nyt jotain muuta?
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Keskeytin aikoinani päivälukion ja menin töihin. Teinivaiheessa ahdisti niin paljon kotiasiat ja toimeentulohuolet, etten jaksanut kiinnostua kouluopetuksesta. Koin perhetilanteen takia erilaisuutta ja huonommuutta suhteessa koulukavereihin, joiden elämän näin huolettomana. Itsenäistymisen myötä alkoi olla taas opiskelumotivaatiota ja kirjoitin iltalukiosta ylioppilaaksi.
Oman perheen perustamisen jälkeen ja lasteni kasvettua kouluikään hankin ensin keskiasteen tutkinnon ja sen jälkeen pääsin yliopistoon ja valmistuin maisteriksi - suoritin kiitettävin ja erinomaisin arvosanoin kaikki aikuisopinnot. Nämäkin opinnot siis työn ohella.
Tämä oli minun tieni, mutta jos pystyy tarjoamaan omalle teinilleen turvalliset kotiolot, kannattaa keskustella hänen kanssaan vaihtoehdoista.
Oma teini joskus haikaili amiksesta, mutta todellisuudessa halusi vain huoletonta elämää ilman koulua, eikä tulevaisuudensuunnitelmat olleet kovin
Eli teini halusi amikseen, mutta sinä pakotit lukioon, koska yrität korjata omia lapsuuden traumojasi lapsesi kautta.
Vierailija kirjoitti:
Lukio kannattaa kyllä kahlata läpi. Yleissivistyksen määrä sieltä on valtava, ja suoraan sanottuna moniin piireihin ilman sitä on mahdotonta päästä.
Lukio avaa ovia.
Ei se ainakaan mihinkään töihin avaa ovia. Amis taas avaa, ja jatko-opintomahdollisuudetkin ovat samat.
Ja yleissivistystä voi hankkia esim. käymällä historian ja yhteiskuntaopin pakollisten kurssien oppimateriaalit itsenäisesti läpi kotona. Niitä kursseja on yhteensä vain neljä, joten luettavaa ei ole paljon. Ja jos vielä lisäksi lukee muutamia klassikkokirjoja, niin yleissivistys on jo varmasti samalla tasolla kuin ylioppilaillakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskeytin aikoinani päivälukion ja menin töihin. Teinivaiheessa ahdisti niin paljon kotiasiat ja toimeentulohuolet, etten jaksanut kiinnostua kouluopetuksesta. Koin perhetilanteen takia erilaisuutta ja huonommuutta suhteessa koulukavereihin, joiden elämän näin huolettomana. Itsenäistymisen myötä alkoi olla taas opiskelumotivaatiota ja kirjoitin iltalukiosta ylioppilaaksi.
Oman perheen perustamisen jälkeen ja lasteni kasvettua kouluikään hankin ensin keskiasteen tutkinnon ja sen jälkeen pääsin yliopistoon ja valmistuin maisteriksi - suoritin kiitettävin ja erinomaisin arvosanoin kaikki aikuisopinnot. Nämäkin opinnot siis työn ohella.
Tämä oli minun tieni, mutta jos pystyy tarjoamaan omalle teinilleen turvalliset kotiolot, kannattaa keskustella hänen kanssaan vaihtoehdoista.
Oma teini joskus haikaili amiksesta, mutta todellisuudessa halusi vain huoletonta elämää ilman
"Eli teini halusi amikseen, mutta sinä pakotit lukioon, koska yrität korjata omia lapsuuden traumojasi lapsesi kautta."
Ehkä niinkin, mutta teinillä ei oikeasti ollut sillä hetkellä kiinnostusta edes siihen amikseen (ei näkemystä mistään linjasta, jota olis halunnut opiskella ja jolta valmistua ammattiin) vaan halu elää huoletta ilman opiskelun vaivaa. Kun amiksessa on "helppoa".
""Eli teini halusi amikseen, mutta sinä pakotit lukioon, koska yrität korjata omia lapsuuden traumojasi lapsesi kautta."
Ehkä niinkin, mutta teinillä ei oikeasti ollut sillä hetkellä kiinnostusta edes siihen amikseen (ei näkemystä mistään linjasta, jota olis halunnut opiskella ja jolta valmistua ammattiin) vaan halu elää huoletta ilman opiskelun vaivaa. Kun amiksessa on "helppoa"."
Miksi pyrkimys huolettomasti ja helppoon elämään olisi huono asia? Pitääkö väkisin pyrkiä Härski-Hartikaisen tavoin kurjuuten maksimointiin, että voi olla onnellinen?
Voiko sille lukiolle etsiä ensin toisen isäntäperheen, josta saisi uuden elämän?
Minulla on 25 v poika, joka on amiksen käynyt. Itse olen lukion käynyt ja maisteri. Tuon pojan yleissivistys on aivan armottoman laaja. Ei ole mitään, mistä hänen kanssaan ei pystyisi keskustelemaan. Sanomattakin selvää, että tietää teknologiasta paljon enemmän kuin minä, mutta myös yhteiskunnan toimivuudesta, kansainvälisestä politiikasta ja historiasta. No, ehkä taiteesta ei voi keskustella, mutta enpä keksi muuta.
Tänä päivänä kaikki tieto on jokaisen saatavilla, jos vain haluaa. Koulun merkitys on todellakin muuttunut.
Ei pelkällä lukiolla tee yhtää mitään eli jatkokouluttautua pitäisi vaikka saisit pakotettua käymään lukion loppuun. Parempi antaa valita alansa ja käydä vaikka amk sitten myöhemmin kun on motivaatiota. Pakottamalla harvoin hyvää tulee. Eipä yksikään tuttu enää harrastuksistaan harrasta mitä vanhemmat pakottivat nuorena harrastamaan kun sitä alkaa inhoamaan.
Vierailija kirjoitti:
Tekoälyn kehitystä seuranneena olen sitä mieltä, että parasta on hankkia ammatti. Sen lisäksi voi opiskelella niitä kasvatustieteitä, kulttuurintutkimusta tai sosiologiaa. Jos käy lukion, niin sitten yhdistää sen ammatin kanssa, kuten vaikka sairaanhoitajan tai luokanopettajan tutkinnon kanssa.
Tähän minäkin uskon. Nyt pitää tarkoin harkita, mihin kouluttautuu. Valkokaulusasiantuntijat tulevat vähenemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukio kannattaa kyllä kahlata läpi. Yleissivistyksen määrä sieltä on valtava, ja suoraan sanottuna moniin piireihin ilman sitä on mahdotonta päästä.
Lukio avaa ovia.
Höpö höpö. Lukio ei avaa ovia, ellet kirjoita viittä ällää eikö koulu anna tänä päivänä sen erityisempää yleissivistystä, mitä ei itse motivoituneena voisi itse hakea. Olen opettaja amk:ssa ja ainut, josta erotan lukiosta tulleen amiksesta, on kirjoitustaito. Tekoälyn aikakaudella tämäkin kuilu pienenee, kun voi konetta pyytää stilisoimaan tekstin.
Yleissivistystä voi hankkia muutenkin kuin lukiossa. Mitä sivistystä se on, jos kahlaa läpi lukion oppimäärän, mutta ei osaa huolehtia hygieniastaan eikä laskujen maksamisesta?
Mitä sellaisia ovia lukio avaa, jotka jäävät avaamatta ammattiopiston käyneiltä? Yksi lapseni kävi ammattilukion ja on ollut sen jälkeen työssä, nimenomaan ammatin ansioista. Pääsi jo ammattikorkeaan, mutta turhautui jo alkuluennoilla, kun käytiin samoja asioista kuin amiksen ensimmäisillä tunneilla ja käytti nostamansa opintolainan oman asuntonsa remonttiin. Samaan ikäluokkaan kuuluville ylioppilasserkuille ei ole aiennut sen enempää ovia ja työn saanti on ollut jokseenkin kirjaimellisesti kiven alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä pakottaisin käymään loppuun. Eihän nämä pumpulinuoret pärjää työelämässä ollenkaan, jos ollaan aina lopettamassa pienten haasteiden edessä. Piiskaa kunnolla.
Minun entinen pomoni lopetti lukion kesken ja meni ammattikouluun. Sieltä sitten AMK:hon. Sitten työnjohjajaksi ja sen jälkeen osastopäälliköksi, eli hyvin pärjäsi työelämässä.
Nykyään voi kouluttautua useita eri reittejä jos tahtoa ja motivaatiota riittää.
Kumpaakaan ap:n teinillä ei kuitenkaan taida olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukio kannattaa kyllä kahlata läpi. Yleissivistyksen määrä sieltä on valtava, ja suoraan sanottuna moniin piireihin ilman sitä on mahdotonta päästä.
Lukio avaa ovia.
Höpö höpö. Lukio ei avaa ovia, ellet kirjoita viittä ällää eikö koulu anna tänä päivänä sen erityisempää yleissivistystä, mitä ei itse motivoituneena voisi itse hakea. Olen opettaja amk:ssa ja ainut, josta erotan lukiosta tulleen amiksesta, on kirjoitustaito. Tekoälyn aikakaudella tämäkin kuilu pienenee, kun voi konetta pyytää stilisoimaan tekstin.
Kuulostaa erikoiselta. Olen lehtori AMK:ssa ja ero lukio- ja ammattikoulupohjaisilla on todella huomattava.
Uskon kyllä tämän. AMK:ssa on todella iso ero siinä , onko oppilaalla ns. lattiatason kokemusta samalta alalta. Ja varsinkin työelämässä niin suunnittelijana kuin työnjohtajana on suuri etu, kun ymmärtää oma kokemuksen ansiosta käytännön asioista.
Totta kyllä, että lukiopohjaisille on itsestään selviä monet teoreettiset asiat matematiikassa ja fysiikassa, ja kielitaito on parempi, mutta ammattikoulun samalla alalla suorittaneille ala on ennestään tuttu ja heille taas ovat itsestään selviä monet työvälineet, toimintatavat ja käsitteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukio kannattaa kyllä kahlata läpi. Yleissivistyksen määrä sieltä on valtava, ja suoraan sanottuna moniin piireihin ilman sitä on mahdotonta päästä.
Lukio avaa ovia.
Höpö höpö. Lukio ei avaa ovia, ellet kirjoita viittä ällää eikö koulu anna tänä päivänä sen erityisempää yleissivistystä, mitä ei itse motivoituneena voisi itse hakea. Olen opettaja amk:ssa ja ainut, josta erotan lukiosta tulleen amiksesta, on kirjoitustaito. Tekoälyn aikakaudella tämäkin kuilu pienenee, kun voi konetta pyytää stilisoimaan tekstin.
Kuulostaa erikoiselta. Olen lehtori AMK:ssa ja ero lukio- ja ammattikoulupohjaisilla on todella huomattava.
Uskon kyllä tämän. AMK:ssa on todella iso ero siinä , onko oppilaalla ns. lattiata
Olen itsekin lehtori amk:ssa, enkä niele ylläolevaa väitettä siitä, että ero olisi huomattava. Pieniä eroja voi näkyä, mutta ei huomattavia eroja. Voivin väittää, että amislaiset ovat jopa motivoituneempia kuin lukiotaustaiset. Moni lukiotaustainen olisi halunnut kauppikseen, mutta joutuu tradenomiksi. Amistaustaiset taas ovat päässeet opiskelemaan. Hyvin harvoin kuitenkaan erotan, kuka on kuka.
Nuorissa on uusia ominaispiirteitä, joita heissä ei ollut vielä 15-20 vuotta sitten. Kuten se, etteivät he enää lue. Eivät lue edes ohjeita, ja sehän näkyy tuotoksissa. Mutta ei tämä ole mikään amislaisten piirre. Yliopistossa on ihan sama aines ja samat ominaispiirteet. Ja siellä tod näk ollaan lukiotaustaisia.
Ottakaa nyt AMK-lehtorit huomioon se, että teillä on siellä amiksen kirkkain kärki ja lukion surkeimmat. Hyvissä lukioissa ei amkista edes puhuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna lopettaa. Huonoilla papereilla ei tee mitään. Amis ei estä jatko-opintoihin pääsemistä. Jos amiksesta löytyy oma ala, niin motivoitunut saa hyvän todistuksen, ja jatko-opintoihin pääsee todistusvalinnalla.
T. OpeMinun poikani lukio tökki pahasti ja siirtyi amikseen. Sieltä ulos ka 4,8 ja nyt amk:ssa. Ikinä ei olisi lukiotodustuksella päässyt todistusvalinnalla eteenpäin.
Mihin ammattikorkeaan pääsee 4,8 keskiarvolla? Tuohan lähentelee hylättyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna lopettaa. Huonoilla papereilla ei tee mitään. Amis ei estä jatko-opintoihin pääsemistä. Jos amiksesta löytyy oma ala, niin motivoitunut saa hyvän todistuksen, ja jatko-opintoihin pääsee todistusvalinnalla.
T. OpeMinun poikani lukio tökki pahasti ja siirtyi amikseen. Sieltä ulos ka 4,8 ja nyt amk:ssa. Ikinä ei olisi lukiotodustuksella päässyt todistusvalinnalla eteenpäin.
Mihin ammattikorkeaan pääsee 4,8 keskiarvolla? Tuohan lähentelee hylättyä.
Amiksessa korkein lukion kymppiä vastaava numero on 5. Ja amisporukka menee sinne pääsykokeilla, kuten myös yliopistoon, vaikka keskiarvo olisi 1,1.
Kävin itse aikoinaan lukion loppuun ihan 0-motivaatiolla, tuloksena c-paperit lukematta joilla ei tee yhtään mitään.
Suosittelisin jättämään kesken ja siirtymään kiinnostavampaan amikseen.
Tätä elämää eletään itselle, eikä toisten odotuksille. Tämän tajuaminen oli hyvin hyvin kaukana siinä iässä. Ehkä jossain 30v se vasta kirkastui todella.
Vierailija kirjoitti:
Lukio kannattaa kyllä kahlata läpi. Yleissivistyksen määrä sieltä on valtava, ja suoraan sanottuna moniin piireihin ilman sitä on mahdotonta päästä.
Lukio avaa ovia.
Väärin. Lukio ei avaa mitään ovia. AMK ja yliopisto ihan oikeasti avaavat ovia työelämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna lopettaa. Huonoilla papereilla ei tee mitään. Amis ei estä jatko-opintoihin pääsemistä. Jos amiksesta löytyy oma ala, niin motivoitunut saa hyvän todistuksen, ja jatko-opintoihin pääsee todistusvalinnalla.
T. OpeMinun poikani lukio tökki pahasti ja siirtyi amikseen. Sieltä ulos ka 4,8 ja nyt amk:ssa. Ikinä ei olisi lukiotodustuksella päässyt todistusvalinnalla eteenpäin.
Mihin ammattikorkeaan pääsee 4,8 keskiarvolla? Tuohan lähentelee hylättyä.
Asteikko on 0-5. Tuo lähentelee kympin keskiarvoa.
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa nyt AMK-lehtorit huomioon se, että teillä on siellä amiksen kirkkain kärki ja lukion surkeimmat. Hyvissä lukioissa ei amkista edes puhuta.
Itse olen liiketalouden opettaja Haaga-Heliasta. Meidän parhaimmat opiskelijat ovat tosi hyviä, aivan helmiä, eivät vain päässeet kauppikseen ekalla kerralla. Heistä moni jatkaa maisteriopintoihin ennemmin tai myöhemmin.
Nyrkkisääntönä voi sanoa, että meille haluaa lukion kasin oppilaat sekä amiksesta he, jotka ovat kypsyneet vasta myöhemmin. Aika epäkunnioittavaa sanoa heidän olevan lukion surkeimpia.
Opettajana myös tiedän, että kaikista tärkeintä on motivaatio. Jos sitä on, niin surkeakin oppii ja menestyy opinnoissa. Vaikka oikeasti olisi tullut meille huonolla todistuksella.
Keskeytin aikoinani päivälukion ja menin töihin. Teinivaiheessa ahdisti niin paljon kotiasiat ja toimeentulohuolet, etten jaksanut kiinnostua kouluopetuksesta. Koin perhetilanteen takia erilaisuutta ja huonommuutta suhteessa koulukavereihin, joiden elämän näin huolettomana. Itsenäistymisen myötä alkoi olla taas opiskelumotivaatiota ja kirjoitin iltalukiosta ylioppilaaksi.
Oman perheen perustamisen jälkeen ja lasteni kasvettua kouluikään hankin ensin keskiasteen tutkinnon ja sen jälkeen pääsin yliopistoon ja valmistuin maisteriksi - suoritin kiitettävin ja erinomaisin arvosanoin kaikki aikuisopinnot. Nämäkin opinnot siis työn ohella.
Tämä oli minun tieni, mutta jos pystyy tarjoamaan omalle teinilleen turvalliset kotiolot, kannattaa keskustella hänen kanssaan vaihtoehdoista.
Oma teini joskus haikaili amiksesta, mutta todellisuudessa halusi vain huoletonta elämää ilman koulua, eikä tulevaisuudensuunnitelmat olleet kovin selkeitä, joten taivuteltiin suorittamaan lukio, koska on siten aikaa miettiä sitä tulevaisuuttaan ja panostaa opintomenestykseen päästäkseen toivomiinsa jatko-opintoihin. En ilman muuta suositellut omaa tietäni, koska erityisesti lukion osalta se oli rankka. Me pystyimme vanhempina tarjoamaan omalle lapselle mahdollisuuden keskittyä koulunkäyntiin ilman liian varhaisia taloushuolia.