Tulevan anopin raivari sukunimestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on tarpeettomia, ei ees heidän sukunimensä kelpaa lasten sukunimeksi.  Kas kun on siittiöt kelvanneet vaikkeivat olekaan vaimon hyvää sukua.

Käsittämättömän säälittävä mies täytyy olla jos lapsen kasvatukseen ja osallistumiseen vaikuttaa lapsen sukunimi. Ei ihme jos nainen ei ole halunnut tuollaisen isän nimeä lapselle laittaa. 

 

 

Miksi lapsen äidillä on tarve mitätöidä miehensä  ja hänen sukunsa,  miehen nimi, miehen mielipiteet,  kasvatus? Koko mies.  Alunperin voi hankkia lapsen yksin jos mies ei kelpaa kuin siemensyöksyksi.

Ei kelvannut mies edes siemensyöksyksi. Tai olihan se toki siemenensä purkkiin syöksenyt, minuun ei. Käytin tanskalaista spermanluovut

Niin on  parempi kuin hinkua naimisiin/avoliittoon vain väheksyäkseen miestään ja tämän sukua. Isyyttä 

Vierailija kirjoitti:

Sukunimijutut voi olla ongelma heikkoegoisille miehille, muttei naisille. Ap, sä teet läksysi ihan helvetin huonosti etkä tajua yhtään mitään naisista.

On totta, että epävarmat miehet jäävät jumiin sukunimeen.

Ex-mieheni halusi väen väkisin, että otan hänen sukunimensä. Sitten meni ja jäi kiinni pettämisestä, kuten epävarmat miehet tuppaavat tekemään. Että halusi ensin merkata reviirinsä, jonka sitten kusi omalla käytöksellään.

Älä ota epävarmaa miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani on jotain perää siinä, että en halunnut vaihtaa nimeä, koska en halua kuulua mieheni sukuun. Samaistun omaan sukuuni huomattavasti enemmän ja haluan olla kirkon kirjoissa oman sukuni nimellä. En mikään katkoviiva sukupuussa sekä miehen, että omassa suvussa.

 

 

Isäsi suvussa?  Onko se enemmän sukusi kuin äitisi suku?

Minulle äitini suku on ainoa sukuni. Isäni puolen suku on täysin vieraita ihmisiä jota en tunne lainkaan ja jota olen nähnyt tämäm 50 elinvuoteni aikana yhden käden sormilla laskettavan määrän. Edellis kerran 20 vuotta sitten ja viimeksi heti perään 17 vuotta myöhemmin kun isäni hautajaiset järjestin 3 vuotta sitten. En koe kuuluvani heidän sukuunsa millään muulla tavalla kuin puoliksi perimältäni ja se ei tee heistä sukulaisiani k

Kirjoitatte sukulaisuudesta. Sukuja ei enää ole. Kun ne vielä oli, ne laskettiin tarkkaan miehen puolelta. Poikkeuksiakin oli kun kyseessä oli omaisuus tai muu ihmisiä tärkeämäpi asia.

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli aivan päivänselvää, että otin mieheni sukunimen.  Onko tulevalla ukollasi niin karsea nimi ettet siksi ota?

Minulle taas oli aivan päivänselvää että pidin oman nimeni. Oliko sinulla niin karsea nimi ettet sitä siksi pitänyt? 

Vierailija kirjoitti:

Mieheni nimi oli Saastamoinen, hän otti minun nimeni. Vähän tuli valitusta mutta onneksi loppui melko pian.

Mitä vikaa Saastamoisessa on? Nimeähän käyttivät ne suvut jotka olivat lähteneet 1500-luvun lopulla asuttamaan Savoa Sastmalasta. Paitsi yksi suku joka oli saamelaisia. Heidän nimensä oli alunperin Saostain mutta vääntyi myöhemmin Saastamoiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Kummallisia nämä omasta nimestä tiukasti kiinni pitävät, koska heidän mielipiteensä usein muuttuu, jos saavat valittavakseen uuden nimen vaikkapa tunnetusta suomalaisesta kulttuurisuvusta tai vanhasta suomenruotsalaisesta suvusta. Aatelisnimistä puhumattakaan.

Jokaisella saa olla ihan mikä tahansa peruste sille, pitääkö oman nimensä vai vaihtaako. Ei se ole välttämättä niin haudanvakava asia. Joku voi esimerkiksi luopua omasta tai toisen nimestä ihan yksinkertaisesti siksi, että on mahdollista käyttää kivemman kuuloista nimeä.

Niin, miksi mummot jäävät vieraiksi poikiensa lapsille?  Koska lasten äiti jo varhaisessa vaiheessa tehnyt selväksi että ainoa oikea suku on hänen äitilinjansa ja lasten sukunimi sen mukaisesti.   Isän sukua ei lasketa miksikään, ei isä- eikä äitilinjalta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on tarpeettomia, ei ees heidän sukunimensä kelpaa lasten sukunimeksi.  Kas kun on siittiöt kelvanneet vaikkeivat olekaan vaimon hyvää sukua.

Käsittämättömän säälittävä mies täytyy olla jos lapsen kasvatukseen ja osallistumiseen vaikuttaa lapsen sukunimi. Ei ihme jos nainen ei ole halunnut tuollaisen isän nimeä lapselle laittaa. 

 

 

Miksi lapsen äidillä on tarve mitätöidä miehensä  ja hänen sukunsa,  miehen nimi, miehen mielipiteet,  kasvatus? Koko mies.  Alunperin voi hankkia lapsen yksin jos mies ei kelpaa kuin siemensyöksyksi.

Ei kelvannut mies edes siemensyöksyksi. Tai olihan se toki siemenensä purkkiin syök

Eikös se mieskin väheksy naista, naisen sukua ja äitiyttä sitten jos kerran vaatii oman nimensä lapsilleen? Vai ainoastaan nainenkö tähän syyllistyy jos haluaa lapsilleen oman nimensä? Millä perusteella? Koska pidät automaattisesti naista ja lapsia jonain miehen omaisuutena vai? Itse taas koen että jokainen saa päättää ihan omasta nimestään itse eikä se väheksy ketään millään tavalla. Aivan päinvastoin minusta se on tasapuolista. Aikuinen kun määrää itse omasta nimestään jota itse kantaa ja jos joku muu kokee oileudekseem alkaa siitä päättää niin täytyy olla jonkin asteinen narsisti kyseessä. Lapsien nimet päätetään yhdessä, ne kun on yhteisiä, ei miehen sen enempää kuin naisenkaan omaisuutta. 

Kovasti sukurakkaita on nuoret lisääntymisikäiset naiset.  Olen yllättynyt siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on tarpeettomia, ei ees heidän sukunimensä kelpaa lasten sukunimeksi.  Kas kun on siittiöt kelvanneet vaikkeivat olekaan vaimon hyvää sukua.

Käsittämättömän säälittävä mies täytyy olla jos lapsen kasvatukseen ja osallistumiseen vaikuttaa lapsen sukunimi. Ei ihme jos nainen ei ole halunnut tuollaisen isän nimeä lapselle laittaa. 

 

 

Miksi lapsen äidillä on tarve mitätöidä miehensä  ja hänen sukunsa,  miehen nimi, miehen mielipiteet,  kasvatus? Koko mies.  Alunperin voi hankkia lapsen yksin jos mies ei kelpaa kuin siemensyöksyksi.

Ei kelvannut mies edes siemensyök

Miehet perinteisesti ovat kantaneet vastuunsa ja tunnustaneet isyytensä antamalla sukunimensä lapselle.   Et voi olla niin tietämätön.  Sulle onkin mies vaan maksaja?

Vierailija kirjoitti:

Niin, miksi mummot jäävät vieraiksi poikiensa lapsille?  Koska lasten äiti jo varhaisessa vaiheessa tehnyt selväksi että ainoa oikea suku on hänen äitilinjansa ja lasten sukunimi sen mukaisesti.   Isän sukua ei lasketa miksikään, ei isä- eikä äitilinjalta..

Ai. Mulla on äitini sukunimi ja läheisin ihminen sukulaisistani on aina ollut isäni äiti. Äidin äiti on kyllä ollut elämässäni myös, mutten ole kovin läheinen hänen kanssaan kun emme ole koskaan oikein yhteistä säveltä löytäneet. Että älä nyt viitsi vinistä paskaa. Meillä kun sukunimi nimi ei ole koskaan määritellyt millään tavalla rakkautta ja läheisyyttä. Todella surullista ettet kykene rakastamaan ja kokemaan läheisiksi ihmisiä siksi että heillä ei ole kanssasi samaa sukunimeä. Meillä asia kuitenkaan ei noin ole koskaan ollut ja varmasti helvetin harvalla muullakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minun on pakko sanoa, että en ymmärrä tätä nykyajan meininkiä ollenkaan. Ennen vanhaan oli ihan luonnollista, että nainen otti miehensä nimen, ja se kuului asiaan siinä missä sormuksetkin. Ei se ollut mikään alistumisen merkki, vaan tapa näyttää että ollaan perhe ja kuljetaan samaa tietä. Nyt tuntuu että kaikki halutaan pilkkoa yksilön valinnoiksi ja korostaa vaan sitä omaa minäkuvaa.

Kun menee naimisiin, niin eikö se ole juuri sitä että luodaan yhteinen elämä ja yhteinen suunta? Miten voi olla niin vaikeaa ottaa puolison nimi, jos kerran muuten haluaa jakaa elämänsä hänen kanssaan? Minun mielestäni se kertoo enemmänkin siitä, ettei halua ihan oikeasti sitoutua, vaan haluaa pitää takaportin auki. Kertoo lähinnä jonkinlaisesta sisäsyntyisestä huoraamisenhalusta, joka vaivaa siellä taustalla sitten siellä avioliitossakin.

En ihmettele yhtään, että anoppi suuttui. Hänen sukupolvensa on tottunut siihen, että avioliitto on

No, jos ajattelee näin, niin sitten tulee kyllä itsekin pitää kiinni siitä, että perhe on tärkein ja uskollisuus on kunnia-asia.

Exäni teki juuri päinvastoin. Hän jankutti ja väänsi nimestä vaikka kuinka paljon, kunnes sai tahtonsa läpi. Jäi sitten aikoinaan kiinni muutamasta sivusuhteesta. Ja lopulta viimeisen kerran.

Millä tavalla täysin ventovieras ja nimetön sukusolujen luovuttaja on minulle millään tavalla maksaja? Ei kyllä se olin minä joka niistä sukusoluista klinikalle maksoi eikä se luovuttaja. 😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla täysin ventovieras ja nimetön sukusolujen luovuttaja on minulle millään tavalla maksaja? Ei kyllä se olin minä joka niistä sukusoluista klinikalle maksoi eikä se luovuttaja. 😂😂😂

Lisään vielä että mikä helvetin mies? (ei luovuttaja ole koskaan ollut mieheni, en ole koskaan edes tavannut, enkä tiedä edes nimeä) Etkö tiedä mitä itsellinen vanhempi tarkoittaa? 

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla täysin ventovieras ja nimetön sukusolujen luovuttaja on minulle millään tavalla maksaja? Ei kyllä se olin minä joka niistä sukusoluista klinikalle maksoi eikä se luovuttaja. 😂😂😂

Siis donä lienet ihan eri asia kuin lasten isän kanssa asuva koka ei hyväksy lapsille isän nimeä eikä isän sukua kuin oman äitilinjansa.

Mistäs minä tiedän kuka mitäkin kirjoittaa.  Minä näistä lastensa isää jA isän nimeä väheksyvistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla täysin ventovieras ja nimetön sukusolujen luovuttaja on minulle millään tavalla maksaja? Ei kyllä se olin minä joka niistä sukusoluista klinikalle maksoi eikä se luovuttaja. 😂😂😂

Lisään vielä että mikä helvetin mies? (ei luovuttaja ole koskaan ollut mieheni, en ole koskaan edes tavannut, enkä tiedä edes nimeä) Etkö tiedä mitä itsellinen vanhempi tarkoittaa? 

Mitä raivoat?  Jokainen ymmärtänyt tilanteesi.

Muut kirjoittavat avo/avioliitoista syntyneistä lapsista joille äiti ri hyväksy isän sukunimeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on tarpeettomia, ei ees heidän sukunimensä kelpaa lasten sukunimeksi.  Kas kun on siittiöt kelvanneet vaikkeivat olekaan vaimon hyvää sukua.

Käsittämättömän säälittävä mies täytyy olla jos lapsen kasvatukseen ja osallistumiseen vaikuttaa lapsen sukunimi. Ei ihme jos nainen ei ole halunnut tuollaisen isän nimeä lapselle laittaa. 

 

 

Miksi lapsen äidillä on tarve mitätöidä miehensä  ja hänen sukunsa,  miehen nimi, miehen mielipiteet,  kasvatus? Koko mies.  Alunperin voi hankkia lapsen yksin jos mies ei kelpaa kuin siemensyöksyksi.

Miehet perinteisesti ovat kantaneet vastuunsa ja tunnustaneet isyytensä antamalla sukunimensä lapselle. Et voi olla niin tietämätön. Sulle onkin mies vaan maksaja?

Ei tuolla nimen antamisella ole mitään tekemistä minkään vastuunkannon kanssa. Nimi on nimi, ja vastuunkanto vastuunkantoa. Nimellä merkitään reviiriä, että nämä ovat minun. Vastuuta kannetaan joka päivä huolehtimalla, jäämällä isyysvapaalle, vaihtamalla vaippoja, tukemalla äitiä, lukemalla iltasatuja ja niin poispäin. Ei edellytä mitään tiettyä sukunimeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on tarpeettomia, ei ees heidän sukunimensä kelpaa lasten sukunimeksi.  Kas kun on siittiöt kelvanneet vaikkeivat olekaan vaimon hyvää sukua.

Käsittämättömän säälittävä mies täytyy olla jos lapsen kasvatukseen ja osallistumiseen vaikuttaa lapsen sukunimi. Ei ihme jos nainen ei ole halunnut tuollaisen isän nimeä lapselle laittaa. 

 

 

Miksi lapsen äidillä on tarve mitätöidä miehensä  ja hänen sukunsa,  miehen nimi, miehen mielipiteet,  kasvatus? Koko mies.  Alunperin voi hankkia lapsen yks

Miksi sitten joillekin naisille tärkeätä ettei lapsilla missään tapauksessa isänsa sukunimeä?  Eikö nämä naiset haluaisi joivata lasta jolla isän sukunimi?

Meidät vihittiin maistraatissa ja otimme molemmat uuden sukunimen (yhteisen), mikä ei ole kytköksissä kummankaan sukuun. Siitähän se raivo repesi, kun sekä minun että puolison äiti saivat tietää. Heiltä tuli semmoset haukkumiset, että ei olla oltu tekemisissä vuosiin heidän kanssaan. Meistä tuli epattoja kertaheitolla :)))

Ehkä provo, mutta itselleenhän sitä puolison ottaa ei anopille.

Itselläni kolme miniät, yksi otti pojan sukunimen, toinen piti omansa, kolmas ei ole vielä "virallinen". Yhdet kirkkohäät, yhdet siviilihäät.