Tulevan anopin raivari sukunimestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi kysyi kädet täristen saako avoliittoon syntynyt lapsi edes isänsä sukunimeä. Jos isän sukunimi ei olisi ollut huomattavasti omaani kauniimpi niin olisin melkein piruuttani voinut puskea tuon kommentin vuoksi lapselle oman sukunimeni. 

 

 

Olen kai vanhanaikainen mutta mielestäni se vakavassa suhteessa on isyyden riistämistä mieheltä jos lapsi ei saa isänsä nimeä.  Miehet muutenkin vähän sivullisia kotonaan.

Miniöilläni on omat nimensä mutta lapset isän sukunimellä mikä mielestäni hyvä. 

Taidamme muutenkin olla vanhanaikaisia, ei edes alle 30-vuotiailla ole avoliittoihin syntyneitä lapsia, kaikki vihittyjä 

 

<

Äiti synnyttää lapsen, se ei ole epäselvää. Isyys voi olla epäselvä.

Jos tutustun perheeseen jossa vain isä eri nimellä ilman muura ajattelen lasten olevan äidin entisistä suhteista.

Jotain arvoa sentään siittäjillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi kysyi kädet täristen saako avoliittoon syntynyt lapsi edes isänsä sukunimeä. Jos isän sukunimi ei olisi ollut huomattavasti omaani kauniimpi niin olisin melkein piruuttani voinut puskea tuon kommentin vuoksi lapselle oman sukunimeni. 

 

 

Olen kai vanhanaikainen mutta mielestäni se vakavassa suhteessa on isyyden riistämistä mieheltä jos lapsi ei saa isänsä nimeä.  Miehet muutenkin vähän sivullisia kotonaan.

Miniöilläni on omat nimensä mutta lapset isän sukunimellä mikä mielestäni hyvä. 

Taidamme muutenkin olla vanhanaikaisia, ei edes alle 30-vuotiailla ole avoliittoihin syntyneitä lapsia, kaikki vihit

Jos lapset ovat samalla nimellä kuin äiti, miksi lapset olisivat entisistä suhteista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi kysyi kädet täristen saako avoliittoon syntynyt lapsi edes isänsä sukunimeä. Jos isän sukunimi ei olisi ollut huomattavasti omaani kauniimpi niin olisin melkein piruuttani voinut puskea tuon kommentin vuoksi lapselle oman sukunimeni. 

 

 

Olen kai vanhanaikainen mutta mielestäni se vakavassa suhteessa on isyyden riistämistä mieheltä jos lapsi ei saa isänsä nimeä.  Miehet muutenkin vähän sivullisia kotonaan.

Miniöilläni on omat nimensä mutta lapset isän sukunimellä mikä mielestäni hyvä. 

Taidamme muutenkin olla vanhanaikaisia, ei edes alle 30-vuotiaill

Näin yleisesti kuitenkin vielä on.   Mutta yhä vähemmän miehillä on mitään merkitystä, suut tukkoon ukko ja anoppi, minä määrään kaapin paikan.

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani on jotain perää siinä, että en halunnut vaihtaa nimeä, koska en halua kuulua mieheni sukuun. Samaistun omaan sukuuni huomattavasti enemmän ja haluan olla kirkon kirjoissa oman sukuni nimellä. En mikään katkoviiva sukupuussa sekä miehen, että omassa suvussa.

Isäsi suvussa?  Onko se enemmän sukusi kuin äitisi suku?

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuleva anoppi soitti sukunsa läpi ja yritti saada heitä painostamaan sinua? 

Epäloogista, koska tuskin miehesi pikkuserkut ryhtyvät soittelemaan tuntemattomalle naiselle vai kävikö sinulla joku kömmähdys kun et hoksannut, että provossasi on tällaisia pieniä lapsuksia?

En ole ikinä kokenut moista, mutta meillä ex-miniä repi pelihousunsa, kun hänelle selvisi, että olemme testamentissa sulkeneet perinnön hänen (tai oikeastaan poikamme puolison) ulottumattomiin eli perintöön tai sen tuottoon tai sen tilalle hankittuun ei puolisolla avio-oikeutta. Kuulemma julmaa, ilkeää ja epätasapuolista. Sama oli pojalle antamamme lahjan kanssa: koska se oli suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle, ei miniä saanutkaan taloa, vaikka niin luuli.

Minä olen miniän roolissa, mutta anoppi on paasannut ja paasannut kerta toisensa jälkeen sitä, kuinka minut on suljettu testamentilla pois hänen omaisuudestaan ja sitä, kuinka vastenmielistä hänelle olisi, jos mulla olisi mitään tekemistä hänen omaisuutensa kanssa. Ei haittaa, ja on mulla omaakin omaisuutta. Ja koska anopille on niin vastenmielistä se, että mulla olisi mitään tekemistä hänen omaisuutensa kanssa, niin enpä siihen koske edes hänen eläessään. Nyt anoppi valittaa, kun me ei käydä hänen mökillään. Mies saa mennä sinne niin paljon kuin lystää, minä en mene, mökille pääsee muutenkin. Ja anoppi ajattelee, että minä kustannan ja hoidan senkin mökin asiat, kun hänestä aika jättää, vaan en tee, vaikka olen varakkaampi kuin puoliso, tienaan yli tuplat häneen verrattuna. Mies jo puhuu, kuinka myy mökin, kun anopista aika jättää. On tässä paljon muutakin, eikä mua anopin omaisuus kiinnosta lainkaan, mutta se, kuinka koko ajan pitää korostaa sitä, että testamentti on tehty, niin se on saanut mut tuntemaan vastenmielisyyttä kaikkea anopin omaisuutta kohtaan niin, että mitään kippoa, kuppia tai huonekalua en siitä huushollista omaan kotiin halua, menköön kaatopaikalle. Mies tästä samaa mieltä. 

Taitaa vähän ne kupit ja kipot harmittaa.

 Anoppisi siis on joutunut sinulle rautalangasta vääntämään että vain rintaperilliset ovat perijöitä.  Jos semmoin en kuollut, hänen lapsensa. Puolisot eivät peri toisiaan.

Miksi asia on ollut sinulle epäselvä?  

Vierailija kirjoitti:

Taitaa vähän ne kupit ja kipot harmittaa.

 Anoppisi siis on joutunut sinulle rautalangasta vääntämään että vain rintaperilliset ovat perijöitä.  Jos semmoin en kuollut, hänen lapsensa. Puolisot eivät peri toisiaan.

Miksi asia on ollut sinulle epäselvä?  

No onhan tuo nyt vähintään erikoista, että miniälle täytyy erikseen jatkuvasti teroittaa ettei halua että hän saa olla missään tekemisissä omaisuuden kanssa.

Minkä ikäinen anoppisi on, syynä saattaa olla hormonien väheneminen, tyytymättömyys omaan elämään ja tulevan vanhuuden kuoleman tuoma ahdistus, tai alkava muistisairaus.

Varsinkin jos miehesikään ei ole todistanut tuollaista käytöstä koskaan ennen, ja yllättäen alkaa riehua mitättömistä asioista.

Kannattaa seurata tilannetta pienen välimatkan päästä jonkin aikaa (häihin ei ole pakko osallistua jos ei halua, tai osaa käyttäytyä) ja ohjata sitten hoitoon sopivalle taholle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuleva anoppi soitti sukunsa läpi ja yritti saada heitä painostamaan sinua? 

Epäloogista, koska tuskin miehesi pikkuserkut ryhtyvät soittelemaan tuntemattomalle naiselle vai kävikö sinulla joku kömmähdys kun et hoksannut, että provossasi on tällaisia pieniä lapsuksia?

En ole ikinä kokenut moista, mutta meillä ex-miniä repi pelihousunsa, kun hänelle selvisi, että olemme testamentissa sulkeneet perinnön hänen (tai oikeastaan poikamme puolison) ulottumattomiin eli perintöön tai sen tuottoon tai sen tilalle hankittuun ei puolisolla avio-oikeutta. Kuulemma julmaa, ilkeää ja epätasapuolista. Sama oli pojalle antamamme lahjan kanssa: koska se oli suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle, ei miniä saanutkaan taloa, vaikka niin luuli.

 

 

 

Minä olen miniän roolissa, mutta anoppi on paasannut ja paasannut kerta toisensa

Kuulostaa omilta vanhemmiltani, kun isäni kuoli lahjoitin hänen perintönsä mihin äidilläni ei ole hallintaoikeutta ihan kostoksi, vuosien kaakatuksesta SPR konttiin, sanoin äidilleni ettö saman teen hänen jäämistölleen, eli niitä rahoja kannatta käyttäö ja palveluja ostaa, sillä itselläni ei ole aikaa ruveta heitä piikomaan, on omakin perhe ja oma työni. 

Mieheni nimi oli Saastamoinen, hän otti minun nimeni. Vähän tuli valitusta mutta onneksi loppui melko pian.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa vähän ne kupit ja kipot harmittaa.

 Anoppisi siis on joutunut sinulle rautalangasta vääntämään että vain rintaperilliset ovat perijöitä.  Jos semmoin en kuollut, hänen lapsensa. Puolisot eivät peri toisiaan.

Miksi asia on ollut sinulle epäselvä?  

Miksi anopin pitää jauhaa itsestäänselvyyksiä koko ajan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi kysyi kädet täristen saako avoliittoon syntynyt lapsi edes isänsä sukunimeä. Jos isän sukunimi ei olisi ollut huomattavasti omaani kauniimpi niin olisin melkein piruuttani voinut puskea tuon kommentin vuoksi lapselle oman sukunimeni. 

 

 

Olen kai vanhanaikainen mutta mielestäni se vakavassa suhteessa on isyyden riistämistä mieheltä jos lapsi ei saa isänsä nimeä.  Miehet muutenkin vähän sivullisia kotonaan.

Miniöilläni on omat nimensä mutta lapset isän sukunimellä mikä mielestäni hyvä. 

Taidamme muutenkin olla vanhanaikaisia, ei edes alle 30-vuotiailla ole avoliittoihin syntyneitä lapsia, kaikki vihittyjä 

Meillä on kolmessa sukupolvessa lapsilla äitiensä sukunimet, eikä ketään ole naimisissa ja isät olleet aivan yhtä isjä lapsilleen ilman että ovat tunteneet itseään uhatuiksi ja lapsiaan riistetyiksi. 😂 Ei ole onneksi kaikilla miehillä noin heikko itsetunto vaan pystyvät rakastamaan lapsiaan ja olemaan täysipainoisia, osallistuvia vanhempia. Ette te vanhanaikaisia ole, kun vanhaan aikaan oli hyvin yleistä että lapset saivat äitinsä nimen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi kysyi kädet täristen saako avoliittoon syntynyt lapsi edes isänsä sukunimeä. Jos isän sukunimi ei olisi ollut huomattavasti omaani kauniimpi niin olisin melkein piruuttani voinut puskea tuon kommentin vuoksi lapselle oman sukunimeni. 

 

 

Olen kai vanhanaikainen mutta mielestäni se vakavassa suhteessa on isyyden riistämistä mieheltä jos lapsi ei saa isänsä nimeä.  Miehet muutenkin vähän sivullisia kotonaan.

Miniöilläni on omat nimensä mutta lapset isän sukunimellä mikä mielestäni hyvä. 

Taidamme muutenkin olla vanhanaikaisia, ei edes alle 30-vuotiailla ole avoliittoihin syntyneitä lapsia, kaikki vihit

Siis sehän on täysin sinun päässäsi se ajatus ja "arvo". Ei vaikuta kenenkään muun elämään ja arvoon millään tavalla. Enkä ainakaan itse tee päätöksiäni sen perusteella mitä sä tunnet ja arvostat kun ei mun lasteni isän arvo määräydy sun kuvitelmien perusteella. 

Totta helvetissä minä määrään kaapinpaikan siitä mitä nimeeni tulee, en ole kenenkään omaisuutta enkä kenenkään määräiltävissä. Ei pienintäkään epäselvää tässä asiassa. Se kun on minun nimeni, niin se on minun päätökseni. Eihän tässä ole kahta sanaa. Se että sun puolesta päätökset tekee miehesi ja anoppisi, ei tarkoita sitä että se olisi normaalia ja muut eläisivät tuollaisessa omistus/holhoussuhteessa jossa jopa nimesi määrätään muiden toimesta. Kiinnostais tietää saatko sä käydä yksin kaupassa? Päättääkö anoppi ja miehesi myös pukeutumisesi, harrastuksesi, ystävyyssuhteesi, raha-asiasi nimesi lisäksi vai miten toi anopin ja miehesi holhoussuhde sun suhteen toimii? 

Vierailija kirjoitti:

Taitaa vähän ne kupit ja kipot harmittaa.

 Anoppisi siis on joutunut sinulle rautalangasta vääntämään että vain rintaperilliset ovat perijöitä.  Jos semmoin en kuollut, hänen lapsensa. Puolisot eivät peri toisiaan.

Miksi asia on ollut sinulle epäselvä?  

Sullehan hänen kertomansa jäi epäselväksi. 😂😂😂 Etkö sä osaa lukea, oletko tyhmä vai leikitkö vain sellaista? 

Vierailija kirjoitti:

Totta helvetissä minä määrään kaapinpaikan siitä mitä nimeeni tulee, en ole kenenkään omaisuutta enkä kenenkään määräiltävissä. Ei pienintäkään epäselvää tässä asiassa. Se kun on minun nimeni, niin se on minun päätökseni. Eihän tässä ole kahta sanaa. Se että sun puolesta päätökset tekee miehesi ja anoppisi, ei tarkoita sitä että se olisi normaalia ja muut eläisivät tuollaisessa omistus/holhoussuhteessa jossa jopa nimesi määrätään muiden toimesta. Kiinnostais tietää saatko sä käydä yksin kaupassa? Päättääkö anoppi ja miehesi myös pukeutumisesi, harrastuksesi, ystävyyssuhteesi, raha-asiasi nimesi lisäksi vai miten toi anopin ja miehesi holhoussuhde sun suhteen toimii? 

Jotkut meistä ovat justiinoita jotka eivät mistään neuvottele edes miehensä kanssa.

Jos olisin mies ja vaimo tahtoisi lapsensa ihan väkisin omalle sukunimelleen teettäisin dna-testit,tuntisin ettei mulla mitään tekemistä oo lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta helvetissä minä määrään kaapinpaikan siitä mitä nimeeni tulee, en ole kenenkään omaisuutta enkä kenenkään määräiltävissä. Ei pienintäkään epäselvää tässä asiassa. Se kun on minun nimeni, niin se on minun päätökseni. Eihän tässä ole kahta sanaa. Se että sun puolesta päätökset tekee miehesi ja anoppisi, ei tarkoita sitä että se olisi normaalia ja muut eläisivät tuollaisessa omistus/holhoussuhteessa jossa jopa nimesi määrätään muiden toimesta. Kiinnostais tietää saatko sä käydä yksin kaupassa? Päättääkö anoppi ja miehesi myös pukeutumisesi, harrastuksesi, ystävyyssuhteesi, raha-asiasi nimesi lisäksi vai miten toi anopin ja miehesi holhoussuhde sun suhteen toimii? 

 

 

 

Jotkut meistä ovat justiinoita jotka eivät mistään neuvottele edes miehensä kanssa.

Ohis, mutta miksi omasta nimestään pitäisi neuvotella yhtään kenenkään kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta helvetissä minä määrään kaapinpaikan siitä mitä nimeeni tulee, en ole kenenkään omaisuutta enkä kenenkään määräiltävissä. Ei pienintäkään epäselvää tässä asiassa. Se kun on minun nimeni, niin se on minun päätökseni. Eihän tässä ole kahta sanaa. Se että sun puolesta päätökset tekee miehesi ja anoppisi, ei tarkoita sitä että se olisi normaalia ja muut eläisivät tuollaisessa omistus/holhoussuhteessa jossa jopa nimesi määrätään muiden toimesta. Kiinnostais tietää saatko sä käydä yksin kaupassa? Päättääkö anoppi ja miehesi myös pukeutumisesi, harrastuksesi, ystävyyssuhteesi, raha-asiasi nimesi lisäksi vai miten toi anopin ja miehesi holhoussuhde sun suhteen toimii? 

 

 

 

Jotkut meistä ovat justiinoita jotka eivät mistään neuvottele edes miehensä kanssa.

Juu nimeni ei ole neuvoteltavissa yhtään kenenkään kanssa, eikä koskaan tule olemaankaan. Heh. Lisäksi mieheni oli nimiasiasta täysin samaa mieltä joten mitään neuvoteltavaa tässä ei edes ollut. Meille oli täysin itsestään selvää että molemmat pitää oman nimensä. Ja kyllä, emme myöskään neuvottele anoppini kanssa yhtään mistään minun ja mieheni asioista, eikö olekkin ihmeellistä? 😂

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin mies ja vaimo tahtoisi lapsensa ihan väkisin omalle sukunimelleen teettäisin dna-testit,tuntisin ettei mulla mitään tekemistä oo lapsen kanssa.

Juu, siitä nimestähän se on kiinni. :D Hyvä tekosyy olla osallistumatta omien jälkeläistensä hoitoon kun se onkin väsyttävää ja tasapaksua puurtamista.