Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainoa, jonka mies ei koskaan anna mitään lahjaa syntymäpäivänä?
30.10.2025 |
Olemme naimisissa ja meillä on pienet lapset. Olen moneen kertaan kertonut, kuinka paljon pidän kukista ja olisi ihanaa kun niitä olisi kotona useammin. Silti saan ostaa kukkapuskat itse. No, tänään on syntymäpäiväni ja mies kyllä onnitteli aamulla, mukava juttu sekin. Mitään lahjaa, edes niitä kukkasia ei ollut, eikä lapsille oltu kerrottu äidin syntymäpäivästä, eli eivät olleet askarrelleet korttia tai muuta.
Miehen syntymäpäivänä suunnittelemme jonkun pienen lahjan yhdessä lasten kanssa ja teemme kortin. Se on sellainen yhteinen kiva juttu, johon lapset pääsevät mukaan ja heistä on todella jännää ja ihanaa antaa isille lahja.
Että joo, kyllä se harmittaa kun ei itse saa koskaan mitään muuta kuin sanalliset onnittelut. En kehtaa lapsillekaan sanoa että noniin, äidillä on huomenna synttärit, tehkääpäs kortti.
Onko muilla samanlaista?
Kommentit (165)
Jestas, kuinka vaikeata miehen on käydä kaupassa ja ostaa sieltä täytekakku tai muu vastaava?!!! Ja sitten perheen kesken syödään kakkua äidin syntymäpäivän kunniaksi. Jos mun mies ei tuohon pystyisi, niin vaihtaisin versioon joka moiseen vaivannäköön pystyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edes jouluna ja merkkipäivänä naista ei muisteta mutta miehen mieliksi kaikki poketemput pitää handlata. En ymmärrä miksi katselette näitä miehiä ja teette heidän eteensä kaikki. Miehet pyyhkivät jalkansa teihin ja nauravat päälle. Eivät he teistä välitä.
Hyvin on naiset sosiaalistettu vaatimattomuuteen, miesten palvelemiseen, miellyttämiseen ja tyydyttämiseen ilman minkäänlaista huomiota. Rakkautta ette tunne.
Aina on kakku, kukat, ravintola vahintaan. Aikaisemmin sain hulppeita lahjoja ja kortinki, viimiset vuodet on olleet raskaita ja liitto rakoillut ja kappas ei tullut korttia enka lahjojakaan.
Lapsi on sen ikainen etta tekee kortin pyytamatta ja luo juhlan mika on tosi suloista.
Se on kun ei viitsi.
En jaksa stressata moista enkä jaksa stressata sillä miestänikään. Naisille on vaikeaa ostaa lahjoja. Vihaan kukkia, koruja ja suklaata. Muuta miehet eivät lahjaksi meille naisille keksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Emme kuitenkaan säilö niitä rahoja, vaan äskenkin ostimme uuden auton huippuominaisuuksilla.
Ja joulun vietämme huippukylpylässä - emme ole rikkaita, mutta säästeliäitä turhassa tavarassa."
Jollekin muulle nuo ovat tuhlausta. Ihmiset pitävät eri asioista ja siksi käyttävät rahansa eri kohteisiin.
Emme ole olleet missään kylpylässä tai ulkomailla 7:ään vuoteen ja autokin oli edullinen, sillä myimme muutamia vuosia vanhan nelivetoisen, hybridiautomme ja ostimme paremman vain 17 000 välirahalla.
Vierailija kirjoitti:
Jestas, kuinka vaikeata miehen on käydä kaupassa ja ostaa sieltä täytekakku tai muu vastaava?!!! Ja sitten perheen kesken syödään kakkua äidin syntymäpäivän kunniaksi. Jos mun mies ei tuohon pystyisi, niin vaihtaisin versioon joka moiseen vaivannäköön pystyy.
Ei se olekkaan vaikeaa. Miehen on vaan helppoa tekeytyä tyhmäksi ettei tarvi nähdä vaivaa. Pellolle tommoset "miehet" mitä tommosilla tekee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on naiset sosiaalistettu vaatimattomuuteen, miesten palvelemiseen, miellyttämiseen ja tyydyttämiseen ilman minkäänlaista huomiota. Rakkautta ette tunne.
No tottahan se on että naiset on ohjelmoitu miellyttämään miehiä ja jotkut käyttää sitä hyödykseen ja käyttävät hyväkseen. Onneksi nykynuoret on jo heränneet ja osaavat vaatia parempaa kohtelua.
Kaksi exää olivat tuollaisia pökkelöitä. Ekan kanssa mentiin nuorena yhteen, oli ainoa lapsi ja ätinsä palvoma, ei ymmärtänyt mitään vastavuoroisuudesta, vaan eihän sitä nuori kiltti nainen ymmärrä, että hänkin jotain kaunista ja hyvää joskus ansaitsisi. Pitkään meni älytä sekin seikka. Ihmetteli sitten 20 v jälkeen kun lähdin.
Kakkonen oli narsisti , oikein klassinen kirja esimerkki, ensin hukutti lahjoihin ja kehuihin , sitten alkoi valitus ja vttuilu kaikesta, ihan kaikesta. Plus vaati loputonta ihailua, oli käytös sitten prtseilyä tai ei , ihailla piti. Taas meni muutama vuosi ihmettelyyn että onko näin vinksahtaneita ihmisiä oikeasti olemassa. Ykkönen oli siihen vrt sittenkin melko kesy tapaus, ei vaan ymmärtänyt mistään mitään.
Kolmosella onnisti, lämmin sydän ja kultainen luonne. Molemmat muistaa aina merkkipäivinä, ja joskus muutenkin kun haluaa toista ilahduttaa. Ei tarvitse olla mitään materia tai kallista, voi ilahduttaa toista tekemällä hänen herkkuruokaansa, kimpulla ruusuja tai vaikka kedonkukkasia tai hyvällä kalansaaliilla. Ja muistamalla sanoa että ihanaa kun olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies vie aina oma-aloitteisesti ravintolaan illalliselle ja laittaa kortin aamiaispöytään kun mulla on synttärit. Kukkia tulee pari kertaa vuodessa. Lahjoja me ei varsinaisesti ostella merkkipäivän kunniaksi, ihan muuten vaan kylläkin jos löytyy jotain josta toisen tietää ilahtuvan.
Vierailija kirjoitti:
Kun mies rakastaa naista oikeasti, niin se näkyy ja tuntuu kyllä joka päivä. On ihan potaskaa että miehet olisivat jotenkin avuttomia ja pihalla, eivätkö tietäisi että omaa vaimoaan voisi ja pitäisi huomioida. Kyllä ne osaavat kun motivaatiota on tarpeeksi, ja se motivaatio tulee siitä että rakastetaan toista ja halutaan pitää hänet itsellään ja onnellisena. Välinpitämätön käytös on juuri sitä, välinpitämättömyyttä, ja kertoo ettei oma vaimo enää herätä valloitushaluja, vaan on muuttunut itsestäänselvyydeksi.
En käsitä miten naiset jaksavat suhteita joissa tulevat jatkuvasti nöyryytetyiksi. Tulee mieleen erään ystävän merkkipäivä, jossa vuorotellen kerrottiin jokin yhteinen muisto ystävästä ja piirre jota hänessä arvostaa, mies totesi siinä julkisesti ettei tule mitään mieleen. Itse olisin eronnut joko siinä heti tai viimeistään seuraavana päivänä, mutta tämä vain sivuutettiin miehen höpsöytenä.
Ei tule mitään mieleen? Noloa, kun pitäisi keksiä jotain inhimillistä sanottavaa, ikäänkuin vaimo ei olisi edes erillinen ihminen jonka tunteista ja ajatuksista pitäisi välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me käymme jossain syömässä molempien syntymäpäivänä. On iso lahja päästä valmiiseen pöytään, vaikka se olisi ABC.
Vierailija kirjoitti:
Huomasin jo seurusteluvaiheessa että mies ei halua antaa lahjoja merkkipäivinä tai edes onnitella, ulkoa olis voinu kerätä vaikka kukkasia, ei olis maksanu mitään. Itse annoin lahjoja ja olisin toivonut samaa takaisin.
En jatkanut seurustelua.
Sulle siis on tärkeintä, että saat lahjoja? Olet jäänyt lapsen asteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa elämänpiirissä on normaalia juhlia kaikkien synttäreitä, toki sankarin toiveita kuunnellen. Puolisot antavat lahjan toisilleen, joka ei välttämättä ole tavara. Naiset saavat kukkia, usein myös miehet. Vähintään juhlan kunniaksi on jokin erityinen ateria, on se sitten yhteinen aamupala, kakkukahvit perheelle tai illallinen ravintolassa.
Syntymäpäivänä osoitetaan sankarille, että on iloinen hänen olemassa olostaan ja erityislaatuisuudestaan.
Meillä kuitataan ns. välimerkkipäivät onnitteluilla. Lahjoja voi ostaa arjessa muutenkin. Usein mies ehdottaa vaikka kauppareissulla ravintolakäyntiä tai sitten sanoo maksavansa "ne kengät" joita olen pyöritellyt netissä jonkin aikaa. 5- ja 6-kymppisillä mies maksoi matkat, joille lähdin lasten kanssa. Jos jotain juhlitaan oikeassa aikataulussa ovat ne äitien- ja isäinpäivät, silloin mennään syömään lapsien ja mummojen kera.
Minä olen niin kranttu, ettei mulle kelpaa kuin itse valitsemani jutut, enkä halua ylimääräistä krääsää taloon. Joululahjat hankitaan, mutta siloinkin esitän toiveen. Viime äitienpäivänä aikuinen poika toi ruusukimpun. Se oli ihana. Minä leivon kakun, jos jollakulla on synttärit. Se riittää. Tarvittavat vaatteet ja tavarat ostetaan silloin, kun tarve huomataan.
Opetat esimerkilläsi lapsille, että naisen toiveet eivät ole tärkeitä. Käsittele asia miehen kanssa äläkä kerää siitä vuosien katkeruutta taakaksi.
Tuo miesten kukkien kantaminen tulee siitä, onko heidän oma isänsä opettanut poikansa nuoresta pitäen tuomaan kukkia äidillensä/siskoillensa/mummulle jne. Suomessa ei varsinkaan maaseudulla ole kukkakauppoja, joten koko perinne on varsin vieras suurelle osasta suomalaisia miehiä. Jotkut miehet kokee koko homman turhana ja osoittaa välittämistä mulla tavoin, esim. vaihtamalla auton renkaat. Miehet monesti laskee työpanostuksensa välittämisenä. Siksi tälläiseltä työpanostusmieheltä voi vaikka synttäriaamuna kysyä jotain ekstrahommaa, josta hän on varmaan hyvin hyvillään ja kokee itsensä hyödylliseksi.
tietty seurusteluvaiheessa kannattaa kysyä näistä miehen perheen kukkienkantoperinteistä, että onko niitä edes. turha jälkikäteen itkeä, jos kukkien /lahjojen kantaminen on outoa. kyllähän se on mahdollista jatkuvien riitojen kautta opettaa näitä asioita, mutta onko se järkevää. nuo on perheen sisäisiä perinteitä, ei niitä pysty jälkikäteen muuttamaan luonnollisiksi. onhan sillä miehellä myös odotuksia sun suhteen, ei ehkä kaikki teidän perheen perinteet sovi hänelle. oletteko tasapuolisuuden nimissä keskustelleet myös muutaman sun opitun tavan muuttamista?
Onneksi mulla ei ole tuollaista tuhlaileviin epäolennaisuuksiin takertuvaa vaimoa.