Olenko ainoa, jonka mies ei koskaan anna mitään lahjaa syntymäpäivänä?
Olemme naimisissa ja meillä on pienet lapset. Olen moneen kertaan kertonut, kuinka paljon pidän kukista ja olisi ihanaa kun niitä olisi kotona useammin. Silti saan ostaa kukkapuskat itse. No, tänään on syntymäpäiväni ja mies kyllä onnitteli aamulla, mukava juttu sekin. Mitään lahjaa, edes niitä kukkasia ei ollut, eikä lapsille oltu kerrottu äidin syntymäpäivästä, eli eivät olleet askarrelleet korttia tai muuta.
Miehen syntymäpäivänä suunnittelemme jonkun pienen lahjan yhdessä lasten kanssa ja teemme kortin. Se on sellainen yhteinen kiva juttu, johon lapset pääsevät mukaan ja heistä on todella jännää ja ihanaa antaa isille lahja.
Että joo, kyllä se harmittaa kun ei itse saa koskaan mitään muuta kuin sanalliset onnittelut. En kehtaa lapsillekaan sanoa että noniin, äidillä on huomenna synttärit, tehkääpäs kortti.
Onko muilla samanlaista?
Kommentit (150)
Mun mies ei yleensä hanki tai järjestä mitää syntymäpäiväkseni. Kuulemma minun täytyy kertoa tarkkaan, mitä haluan ja milloin se pitää ostaa tai tilata ja mistä voi varata ja senkin jälkeen vielä muistuttaa tuhat kertaa. Jotenkin suhteen alkuvaiheessa sain kakkua ja jotain pientä, mutta minä en taida olla kovin korkealla prioriteettilistalla.
Meilläkin on lapsia, enkä kehtaa itse alkaa järjestämään mitään askartelua minulle synttäriksi. Yleensä vain yritän tsempata ja näyttää iloiselta, vaikka harmittaakin. Tilaan meille pizzaa ja haen jätskit kaupasta. Viime vuonna ihana äitini oli askarrellut kortit lasteni kanssa. Joululahjan saan aina muutaman vuoden välein, mitään kukkia tai muuta en koskaan.
Miehen synttäripäivää muistamme lasten kanssa, haluan opettaa lapsille, että muita on kiva ilahduttaa. En suostu mistään kostosta pilata lasten iloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin toista voi muistaa ilman sitä lahjaakin. Voi vaikka siivota koko kodin, tehdä hyvää ruokaa ja kattaa kauniisti. Syödään kynttilän valossa ja vaikka lasit viiniä ja sauna, hieronta ja ihanaa seksiä. Hyvää syntymäpäivää oma rakas!
Teen nuo jokapäivä. Naista ei kiinnosta koska en suostu ostamaan turhaa krääsää ja pihtaa sen takia.
Ai joka päivä siivoat kodin, kokkaat, saunotte, ja hierot häntä? Miten mä jotenkin epäilen tuota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin toista voi muistaa ilman sitä lahjaakin. Voi vaikka siivota koko kodin, tehdä hyvää ruokaa ja kattaa kauniisti. Syödään kynttilän valossa ja vaikka lasit viiniä ja sauna, hieronta ja ihanaa seksiä. Hyvää syntymäpäivää oma rakas!
Teen nuo jokapäivä. Naista ei kiinnosta koska en suostu ostamaan turhaa krääsää ja pihtaa sen takia.
Ai joka päivä siivoat kodin, kokkaat, saunotte, ja hierot häntä? Miten mä jotenkin epäilen tuota.
Kuka muu muka kaikki nuo tekis?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin toista voi muistaa ilman sitä lahjaakin. Voi vaikka siivota koko kodin, tehdä hyvää ruokaa ja kattaa kauniisti. Syödään kynttilän valossa ja vaikka lasit viiniä ja sauna, hieronta ja ihanaa seksiä. Hyvää syntymäpäivää oma rakas!
Teen nuo jokapäivä. Naista ei kiinnosta koska en suostu ostamaan turhaa krääsää ja pihtaa sen takia.
Ai joka päivä siivoat kodin, kokkaat, saunotte, ja hierot häntä? Miten mä jotenkin epäilen tuota.
Kuka muu muka kaikki nuo tekis?
No ei ainakaan kukaan nainen
Huomasin jo seurusteluvaiheessa että mies ei halua antaa lahjoja merkkipäivinä tai edes onnitella, ulkoa olis voinu kerätä vaikka kukkasia, ei olis maksanu mitään. Itse annoin lahjoja ja olisin toivonut samaa takaisin.
En jatkanut seurustelua.
Vierailija kirjoitti:
Huomasin jo seurusteluvaiheessa että mies ei halua antaa lahjoja merkkipäivinä tai edes onnitella, ulkoa olis voinu kerätä vaikka kukkasia, ei olis maksanu mitään. Itse annoin lahjoja ja olisin toivonut samaa takaisin.
Ei jatkanut seurustelua.
En minäkää olis sua katellu kovinkaa kauaa
No itse olen nainen, enkä ikinä muista kenenkään syntymäpäiviä enkä ostele lahjoja. Jos mies ostelis minulle turhuuksia, pitäisin tuhlurina ja muutenkin epäilyttävänä. Aikuiset ihmiset, typerää leikkimistä joidenkin syntskäkorttien ja pakettien kanssa🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
No itse olen nainen, enkä ikinä muista kenenkään syntymäpäiviä enkä ostele lahjoja. Jos mies ostelis minulle turhuuksia, pitäisin tuhlurina ja muutenkin epäilyttävänä. Aikuiset ihmiset, typerää leikkimistä joidenkin syntskäkorttien ja pakettien kanssa🤣🤣🤣
Just näin.
N31
Minun mies ei kerran muistanut ostaa minulle joululahjaa. Loukkaannuin, itkin ja sanoin, että se olisi ollut minulle tärkeää.
Olimme aiemmin keskustelleet, että emme ole kumpikaan kovin lahjaihmisiä, mutta että molemmat olemme sitä mieltä, että syntymäpäivänä ja jouluna kuuluu toista muistaa lahjalla.
Mies lähti samantien kauppakeskukseen (kyseessä siis oli aamupäivä jouluaattona) ja osti suklaarasian sekä kukkia. (Johon olin tyytyväinen. Lahjojen suhteen aina ajatus on tärkein). Seuraavina jouluina on ostanut minulle lahjan tai kaksi, eikä ole koskaan unohtanut.
Olen sitä mieltä, että suhteessa on tärkeää ilmaista, mitä tarvitsee. Jos olisin vain ollut hiljaa ja tirauttanut kyyneleeni yksin vessassa, niin olisin sillä osoittanut, että asia on minulle ihan sama.
Jos lahjojen saaminen on tärkeää, niin pyydä niitä. Ei niitä automaattisesti kaikilta tule, sillä ei lahjat ole kaikille kovinkaan tärkeitä.
Mä sanoin pitkin vuotta ettei osteta sitten joululahjoja enkä ite edes ajatellut ostavani.
Mies ei ostanu mulle mitään niin suutuin niin paljon että naarmutin sen auton kaikki pellit.
Nyt muka mun pitäis maksaa korvauksia kun äijä ei ostanu mitää lahjaksi.
Mies unohti toissa vuonna syntymäpäiväni. Loukkaannuin sydänjuuriani myöten, tuntui että olen täysin yhdentekevä. En ole murjottavaa tyyppiä mutta silloin oli kyllä pari päivää aika hiljaista. Yhteiseloa takana parikymmentä vuotta. Lahjoja en kaipaa, halaus ja onnittelu olisi riittänyt paremmin kuin hyvin.
Jos perheessä on lapsia niin vanhempien pitäisi vähintään heidän takiaan miettiä, että he antavat mallin muiden huomioimisesta. Jos lapset ja äiti aina puuhaavat isälle merkkipäivänä vaikka mitä, niin tytär oppii siitä tyytymään sellaiseen suhteeseen itsekin, ja päätyy yhteen jonkun juntin kanssa. Poika puolestaan ei opi mallista miten huomioidaan naisia, ja voi olla että ne koulutetut fiksut kumppanit jäävät saamatta. Hyväksymällä huonon parisuhteen itselleen, hyväksyy sen samalla myös lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Se, että isille ostetaan lahjoja syntymäpäivänä mutta äidille ei kasvattaa lapset siihen, että naiset ja äidit on vähempiarvoisia kuin miehet ja isät
Jos äiti ei saa lahjoja niin sitten ei isallekkaan mitään
Tämä, lopeta välittömästi se miehelle synttärilahjojen ostaminen ja korttien teko lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mies unohti toissa vuonna syntymäpäiväni. Loukkaannuin sydänjuuriani myöten, tuntui että olen täysin yhdentekevä. En ole murjottavaa tyyppiä mutta silloin oli kyllä pari päivää aika hiljaista. Yhteiseloa takana parikymmentä vuotta. Lahjoja en kaipaa, halaus ja onnittelu olisi riittänyt paremmin kuin hyvin.
Niin, tää siinä onkin. Jotkut miehet käyttää hyväksi. Hyväkskäyttäjä ei uhrilleen mitään lahjoja ostele.
Vierailija kirjoitti:
Minun mies ei kerran muistanut ostaa minulle joululahjaa. Loukkaannuin, itkin ja sanoin, että se olisi ollut minulle tärkeää.
Olimme aiemmin keskustelleet, että emme ole kumpikaan kovin lahjaihmisiä, mutta että molemmat olemme sitä mieltä, että syntymäpäivänä ja jouluna kuuluu toista muistaa lahjalla.
Mies lähti samantien kauppakeskukseen (kyseessä siis oli aamupäivä jouluaattona) ja osti suklaarasian sekä kukkia. (Johon olin tyytyväinen. Lahjojen suhteen aina ajatus on tärkein). Seuraavina jouluina on ostanut minulle lahjan tai kaksi, eikä ole koskaan unohtanut.
Olen sitä mieltä, että suhteessa on tärkeää ilmaista, mitä tarvitsee. Jos olisin vain ollut hiljaa ja tirauttanut kyyneleeni yksin vessassa, niin olisin sillä osoittanut, että asia on minulle ihan sama.
Jos lahjojen saaminen on tärkeää, niin pyydä niitä. Ei niitä automaattisesti kaikilta tule, sillä ei lahjat ole kaikille kovinkaan tärkeitä.
Mutta p illua sai silti?
Vierailija kirjoitti:
Jos perheessä on lapsia niin vanhempien pitäisi vähintään heidän takiaan miettiä, että he antavat mallin muiden huomioimisesta. Jos lapset ja äiti aina puuhaavat isälle merkkipäivänä vaikka mitä, niin tytär oppii siitä tyytymään sellaiseen suhteeseen itsekin, ja päätyy yhteen jonkun juntin kanssa. Poika puolestaan ei opi mallista miten huomioidaan naisia, ja voi olla että ne koulutetut fiksut kumppanit jäävät saamatta. Hyväksymällä huonon parisuhteen itselleen, hyväksyy sen samalla myös lapsilleen.
Ei meillä huomioida synttäreitä tai mitään juhlapyhiä tai edes jouluja. Lapset ei ihmettele edes asiaa.
Konservatiivit ei hoitaneet politiikkaa peheille siihen nähden hyvin, että ihan säästösyistäkin ei ostella tai vietetä mitään kissanristiäisiä.
Ihan turhaa puuhaa. Nyt eletään liberaalissa maailmassa ja meidän perhe ei kuulu kirkkoon tai käy kirkossa, niin miksi vietettäisi jouluja tai synttäreitäkään?
Palkat pitäisi olla sillä tasolla että olisi varaa haaskata rahaa moiseen.
Muiden huomioiminen on sellainen asia ettei siitä tarvitse tehdä mitään ohjelmanumeroa. Meillä ei myöskään mitään huomenia toivotella kuten suomisen ollin elokuvissa.
Ihan turhaa huomiointia. Parasta on kun antaa ihmisen olla rauhassa ilman meteliä.
Vierailija kirjoitti:
Jos perheessä on lapsia niin vanhempien pitäisi vähintään heidän takiaan miettiä, että he antavat mallin muiden huomioimisesta. Jos lapset ja äiti aina puuhaavat isälle merkkipäivänä vaikka mitä, niin tytär oppii siitä tyytymään sellaiseen suhteeseen itsekin, ja päätyy yhteen jonkun juntin kanssa. Poika puolestaan ei opi mallista miten huomioidaan naisia, ja voi olla että ne koulutetut fiksut kumppanit jäävät saamatta. Hyväksymällä huonon parisuhteen itselleen, hyväksyy sen samalla myös lapsilleen.
Niin, ja nää miehet jotka jättää muistamatta/osottamatta rakkauttaan tietää kyllä mitä tekevät. Ovat pelkän ottajan ja palvottavan asemassa. Yks narsku sanoi että kukkien ostaminen on pelkkää peen nuolentaa.
Et ole. Vaan yksi lukemattomista. Joiden miehet on vaan jollain piilotasolla typeryksiä (älykkyydestä ja kotinsa mallista riippumattomasti). Myös minun on.
Mies ei koskaan edes muistanut koska mulla on syntymäpäivä. Jouluna en saanut siltä koskaan mitään. Yksi joulu se toi mulle hyasintin, siis ennen joulua, niin otti ja veikin sen omalle äidilleen jouluksi. Ja sitä ukkoa kyllä piti muistaa syntymäpäivinä ja jouluisin lahjoilla ja herkuilla. Joo, eksä on.
Teen nuo jokapäivä. Naista ei kiinnosta koska en suostu ostamaan turhaa krääsää ja pihtaa sen takia.