Olenko ainoa, jonka mies ei koskaan anna mitään lahjaa syntymäpäivänä?

Halvemmaksi tulee tässä kalliissa maailmass tuijottaa vain ruutua kuin viettää mitään 5min yhteishetkiä kakun parissa. Jokainen on omissa huoneissaan omilla ruuduilla ja chattailee sitten toisille perheenjäsenille jos on jotain juttua.

Kakkukin on tosi epäterveellistä moskaa verisuonistolle pelkästään kerran vuodessa aiheuttaa vakavia vaurioita mikrotasolla. Mies on lääkäri joten tietää.

Että hän ostaa vihanneksia ja terveellisiä hedelmiä toisinaan ja kerran toi jouluna (ei vietetä) korin hedelmiä mulle ja lapsille. Syötiin niitä takkatulen ääressä älypuhelimet kourassa. 

Mies on tollanen romantikko. Hän tuo pussillisen porkkanoita yllättäen ja sitten sekstaillaan niiden kanssa ja syödään koko pussi pois. 

Ei olla lihavia tai perinteiden kannattajia. Nuorina haaveiltiin joskus että olisi kiva viettää joulua, mutta ei ollut rahaa. Haaveiltiin myös saunasta ja saunavuorosta, tiukkaa oli rahan kanssa. 

Oikeastaan opiskeluvuodet ja niukkuus teki sen että tajuttiin juhlapyhät ja juhlat turhina. Siksi ei vietetä lastenkaan kanssa niitä ja selitetään että ihan turhaa rahan menoa ovat. Lapsetkin menee kohta opiskelemaan yliopistoon, niin ei tule heille edes kiusausta viettää kristillisiä juhlapyhiä. Rahan haaskausta. 

Nykyään meidän asunnossa olisi sauna, mutta ei saunota lainkaan. Se juna meni jo ajat sitten. Pari kertaa kokeiltiin miehen kanssa ja lapset ei edes haluneet kokeilla sitä. Miksi ihmisen pitäis mennä uunin lämpöön, esikoinenkin mietti???

Ainoa perinne mitä vietämme on hiihtoloma. Se on meille suuri juttu ja nautimme hiihtämisestä Suomen paljaassa lumessa. Miehen kanssa olimme yli 16 vuotta säästösyistä hiihtämättä, ku ei etelässä oikein lunta ollut useinkaan, niin kokeilimme lomaa pohjoisemmassa ja rakastuimme uudestaan hiihtoon, joka oli lapsuutemme harrastus.

Aika paljosta nykyään ihmisen pitää luopua ihan taloudellisestikin. Sitten osa ei luovu ja elää kädetä suuhun ihmetellen miksi ei rahat riitä. Lapsille opetettiin ihan itsepuolustukseksi minimalistinen liberaali elämäntyyli. 

Pyhät ja rahaa vievät perinteet pois ja pankkitili on tärkein. Puskurissa on oltava aina rahaa ja lainaa ei oteta.

Kannattaa kysyä jo seurusteluvaiheessa että mitä mieltä mies on lahjojen vastaanottamisesta. Jos se käy, mutta niiden antaminen ei, niin jätä se. Tai muuten saat hoitaa sen lapsen, kouluttaa sen kouluttamattoman koiran ja ostaa kaikille näille vielä lahjat.

Lahjat ja uhrithan on vain jumalia varten. Ihmisen lahja ja kirous on elämä.

Minua kiinnostaisi myös, miksi miestä ei kiinnosta juhlistaa yhtään mitään koskaan? Ei omia syntymäpäiviä, ei lasten synttäreitä mistään hääpäivästä puhumattakaan. Joulupöytään ilmaantuu nyrpistellen, koska muuten oma äitinsä pahoittaisi mielensä. Se, että vaimo ja lapset pahoittavat mielensä ei häiritse. Parasta on, kun saa rauhassa istua koneella luurit päässä. Viime vuoden olen järkännyt lasten juhlat ym yksin ottamatta häntä mitenkään huomioon ja herra on välillä niidenkin aikana istunut koneella. Tuntuu olevan oikein tyytyväinen, kun ei mihinkään tule osallistuttua. Jotenkin suhteen alkuvuoden jaksoi tsempata, mutta nykyään kaikki arjesta poikkeava on ihan kauhistus. Ero tulee hänelle varmaan ihan puskista, kunhan lapset kasvavat.

Syntymäpäivien huomioiminen pohjaa paljon lapsuudenkodin käytäntöihin asiassa. Sinänsä päivänsankarin juhliminen on ajatusharha, eihän lapsi itse ole syntymäänsä vaikuttanut vaan vanhempansa, joita oikeastaan pitäisi juhlia kerran vuodessa sen lapsen toimesta.