Helposti loukkaantuva terapeutti

Onneksi hän ei sentään piere!

Käsittäkseni ei. Ei ainakaan äänekkäästi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä koulutus hänellä on? Kuka vaan voi käydä jonkun kirjekurssin tai viikonloppukoulutuksen ja alkaa nimittää itseään terapeutiksi, vaikka Antti Tuisku. 

Psykoterapeutti kai vaatii jonkun tutkinnon? Tietääkö joku näistä nimikkeistä?

VTM (sosiaalityöntekijä), sosionomi ja sairaanhoitaja. Valmistunut traumapsykoterapeutiksi sekä EMDR-terapeutiksi.

Terveiset vaan hänelle, ehkä tapaamme vielä tai sitten ei.

ap

Hän ei siis kuitenkaan ole psykologi? Sosionomian opinnot ovat hyvä lisä, muta eivät mielestäni riittävät terapian harjoittamiseen. Hyvän terapian.

 

Ei ole. Terapeutti, jolla kävin 15 vuotta sitten oli psykologi ja traumaterapeutti. Hän oli muuten hyvä, mutta puhui aina vihjailevalla tavalla. Vasta 10 vuotta sitten tajusin, mitä hän mahdollisesti tarkoitti. Hyvän psykoterapeutin löytäminen tuntuu olevan todella vaikeaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Eivät terapeutit ole sen kummoisempia kuin muutkaan ihmiset. Heillä on omat rajoitteensa siinä missä kaikilla muillakin. Terapia voi olla tuloksellista, mutta niin voi olla kenen tahansa toisen ihmisen kanssa juttelu ylipäätään. Sen toisen ihmisen henkilökohtaiset ominaisuudet ratkaisevat, ei titteli. Mikään titteli ei takaa kykyä asettua toisen asemaan, kiinnostusta, kärsivällisyyttä, hyvää tahtoa, tahdikkuutta, keskustelutaitoja ja yleensä silmää ihmisille ja tilanteille. Kaiken lisäksi terapeutin ja asiakkaan tulisi ymmärtää toisiaan. Jyrkkä hierarkia "ammattilaisen" ja "potilaan" välillä näyttää lähinnä haittaavan näiden asioiden toteutumista.

Ylipäätään kukaan ulkopuolinen ei voi oikeastaan koskaan täysin varmasti sanoa toisen ihmisen asioista juuri mitään. Luuloja, mielipiteitä ja arveluja voi kyllä esittää, mutta emme yksinkertaisesti tunne toisten ihmisten elämää ja kokemuksia niin tarkasti. Tämä pätee niin yleensä

Tapauksessani oma kokemukseni asiasta ei terapeutille kelvannut. Hän halusi sanoittaa sen eri tavalla, kuin miten tilanne meni.

ap

eikö seurakunnissa ja terveyskeskuksissa oli ihan ilmaista terapiaa saatavilla?

Vierailija kirjoitti:

eikö seurakunnissa ja terveyskeskuksissa oli ihan ilmaista terapiaa saatavilla?

Kyllä varmasti. Olen itsekin seurakunnassa töissä. Kuitenkin tällaisen pitkäkestoisen, vakavan trauman hoidossa ajattelin/ ajattelisin psykotetapeutin olevan pätevämpi.

ap

Minusta noita hoitajataustaisia ei kuuluisi psykoterapeutiksi edes nimittää. Voivat olla hienoja ja järkeviä ja käytännön viisaita ja sitä kautta helpottaa monen oloa, mutta psykoterapeutin pitäisi olla myös riittävän älykäs ymmärtämään oman päänsä ongelmien vaikutukset muihin. Ei onnistu jos päässä ei ole tarpeeksi liikettä. Jos yksi on seassa, joka oikeasti on niin älykäs, niin ne kymmenen muuta tekevät niin paljon vahinkoa huseeratessaan ihmisten elämää, ettei sen yhden hyöty korvaa sitä mitenkään. Heidän toimenkuvaansa pitäisi rajoittaa. 

Jos potilaan äly ja koulutus riittää näkemään touhun läpi niin että luottamus menee kun ymmärtää toisen tekemät vakavat virheet, niin eihän siitä enää mitään voi tulla. 

Samaa mietin minäkin kuin edellinen. Vähän ohiksena vaikka se että lääkäri teettää jonkun laboratoriokokeen ja hoitaja hihittää että ei näistä muut mitään ymmärrä. Mutta kun potilas saattaa ymmärtää ja sitten kun lääkäri ei usko että ymmärtää vaan vaatii toimimaan tietyllä tavalla. Vaikka potilas osaa lukea koetulokset ja löytää luotettavaa tietoa kahdella kielellä, jopa kolmella. Niin turha siinä on selittää että tämä on (ainoa) oikea hoito sinun tapauksessasi. Omalla kohdalla kyse ihan länsimaalaisesta lääketieteestä, eli mitään huuhaata en ole lukenut foliohattuisten tai äänimaljailijoiden sivuilta :)

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin minäkin kuin edellinen. Vähän ohiksena vaikka se että lääkäri teettää jonkun laboratoriokokeen ja hoitaja hihittää että ei näistä muut mitään ymmärrä. Mutta kun potilas saattaa ymmärtää ja sitten kun lääkäri ei usko että ymmärtää vaan vaatii toimimaan tietyllä tavalla. Vaikka potilas osaa lukea koetulokset ja löytää luotettavaa tietoa kahdella kielellä, jopa kolmella. Niin turha siinä on selittää että tämä on (ainoa) oikea hoito sinun tapauksessasi. Omalla kohdalla kyse ihan länsimaalaisesta lääketieteestä, eli mitään huuhaata en ole lukenut foliohattuisten tai äänimaljailijoiden sivuilta :)

Miksi kuvittelet että lääkäri haluaa sinulle pahaa?

En kuvittele että lääkäri haluaa pahaa. Tarkoitin sitä että lääkärin on vaikea uskoa tai ajatella että potilas itse voisi "ymmärtää" hänelle määrätyt tutkimukset tai lääkkeet, varsinkin jos hoitajan asenne on että eihän me (siis hän itse ja potilas) näiden päälle mitään tajuta. Ymmärrän senkin että potilas voi herkästi tarttua vain yhteen veriarvoon (esimerkiksi) kun lääkäri osaa katsoa kokonaisuutta. 

Mutta ainakin julkisella puolella tämä tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus ja ei ole tarkoitus syyttää lääkäreitä. Monet potilaat ovat vain niin huonokuntoisia ja moniongelmaisia eikä ole kouluja käyty niin vaikeaa se on lääkärinkin selittää että tämä lääke toimii niin ja näin. Ehkä sitä jonkin aikaa jaksaa mutta kun näkee että suurimmalla osalla menee täysin ohi niin luovuttaa ennen kuin oma pää hajoaa. Sama juttu somaattisella puolella, kuinka moni oikeasti ymmärtää että ei ne lääkkeet yksistään paranna vaan ovat tukena ja vain yksi osa hoitoa. 

Vierailija kirjoitti:

En kuvittele että lääkäri haluaa pahaa. Tarkoitin sitä että lääkärin on vaikea uskoa tai ajatella että potilas itse voisi "ymmärtää" hänelle määrätyt tutkimukset tai lääkkeet, varsinkin jos hoitajan asenne on että eihän me (siis hän itse ja potilas) näiden päälle mitään tajuta. Ymmärrän senkin että potilas voi herkästi tarttua vain yhteen veriarvoon (esimerkiksi) kun lääkäri osaa katsoa kokonaisuutta. 

Mutta ainakin julkisella puolella tämä tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus ja ei ole tarkoitus syyttää lääkäreitä. Monet potilaat ovat vain niin huonokuntoisia ja moniongelmaisia eikä ole kouluja käyty niin vaikeaa se on lääkärinkin selittää että tämä lääke toimii niin ja näin. Ehkä sitä jonkin aikaa jaksaa mutta kun näkee että suurimmalla osalla menee täysin ohi niin luovuttaa ennen kuin oma pää hajoaa. Sama juttu somaattisella puolella, kuinka moni oikeasti ymmärtää että ei ne lääkkeet yksi

Mielenterveysongelmien kohdalla potilas harvemmin ymmärtää asiaa terapeuttia paremmin. Melkeimpä voisi sanoa, että ei koskaan. Eihän silloin olisi tarvetta koko terapialle. Ja persoonallisuushäiriöiset ja muut varmasti luulevat olevansa täysin terveitä jne.

Kyllä se silti joskus voi pitää paikkansa.

Omassa tekstissä puhuin lääkäristä, en terapeutista, mutta se ei varmaan ollut olennaista. Persoonallisuushäiriö voi ilmetä monin tavoin vaikka diagnoosi olisi sama, kaikki häiriöiset eivät ole öykkäreitä. 

Mielestäni kuitenkin potilaan ja terapeutin olisi hyvä olla jollain tapaa yhteneväisiä, oli se sitten koulutus, elämänkatsomus tai joku muu asia. Ehdottomuutta ei voi eikä saa vaatia mutta yhteistyö sujuu paremmin kun on yhteiset arvot ja puhutaan "samaa kieltä". Jos miettii vaikka että joku kertoo että puoliso kävi viikonloppuna jääkiekkopelissä niin reaktio voi olla joko a: Mikä peli, miten sujui, ketä joukkuetta kannattaa? tai b: No mihin aikaan tuli kotiin ja oliko kauhea krapula? 

Hyvin helposti on se oletus ainakin julkisella puolella että potilaat on vähän uunoja. Ja niinhän me ollaankin, tavalla tai toisella :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia? Kuulostaa lähinnä.oikeudenkäynniltä tai kuulustelulta.

Niin, no itselle tulee tunne, että hän yrittää tunkea minuun omia ajatuksiaan, että täyttäisin sen laatikon, johon hän on päättänyt minut mahduttaa. Jotenkin ahdas ja mustavalkoinen viitekehys.

Valitettavasti hyvän terapeutin löytäminen on tosi vaikeaa. Melkein kaikilla tuntuu olevan joku oman oppisuunnan mukainen lokerointi, johon asiakas on saatava mahtumaan keinolla millä hyvänsä. Ja osalla selvästikin oma kajuutta sekaisin.

Ettei olisi eräs lempääläinen psykologi. Sillä on aika kummat jutut. Ihme että saa toimia vieläkin.

Kannattaa vaihtaa terapeuttia.

Vierailija kirjoitti:

Omassa tekstissä puhuin lääkäristä, en terapeutista, mutta se ei varmaan ollut olennaista. Persoonallisuushäiriö voi ilmetä monin tavoin vaikka diagnoosi olisi sama, kaikki häiriöiset eivät ole öykkäreitä. 

Mielestäni kuitenkin potilaan ja terapeutin olisi hyvä olla jollain tapaa yhteneväisiä, oli se sitten koulutus, elämänkatsomus tai joku muu asia. Ehdottomuutta ei voi eikä saa vaatia mutta yhteistyö sujuu paremmin kun on yhteiset arvot ja puhutaan "samaa kieltä". Jos miettii vaikka että joku kertoo että puoliso kävi viikonloppuna jääkiekkopelissä niin reaktio voi olla joko a: Mikä peli, miten sujui, ketä joukkuetta kannattaa? tai b: No mihin aikaan tuli kotiin ja oliko kauhea krapula? 

Hyvin helposti on se oletus ainakin julkisella puolella että potilaat on vähän uunoja. Ja niinhän me ollaankin, tavalla tai toisella :)

Kyllä minä sen ymmärsin, että puhut lääkäreistä. Tässä ketjussa taas puhuttiin terapiasta. En puhunut myöskään öykkäreistä.

Olen samaa mieltä, että pitää tuntea tulevansa juttuun terapeutin kanssa. Varmaan riittävästi pitää olla yhtenäistä.

Tärkein pointti on kuitenkin se, että alun jälkeen kun alkaa tuntumaan vähän vaikealta, niin terapeuttia ei pidä heti lähteä vaihtamaan, vaikka siltä kuinka tuntuu. Ja suurin osa ei siinä asiassa ole oikeassa, vaikka kuinka siltä tuntuisi.