En pysty luottamaan miehen sanoihin yhtään. Nyt en enää jaksa, ja nyt hän vaikuttaa siltä että tosissaan yrittää
Voin luottaa siihen että mies auttaa ja on pahoina hetkinä tukena. Että ei sössi meidän raha-asioita tai ala juoda. Mutta en voi luottaa oikein mihinkään mitä hän sanoo. Olen ollut todella tyhmä ja katsonut tätä melkein koko pitkän suhteen ajan. Aina välillä hän on valehdellut jostain, usein jäänyt kiinni. Luvannut muuttua, mutta ei. Taas jää kiinni.
Yleensä tämä liittyy naisiin, mutta välillä muihinkin asioihin. Menemisiin tai tekemisiin. Ihmeellisiin asioihin, joista ei pitäisi olla mitään syytä valehdella. Ja minä tyhmä olen aina pyrkinyt luottamaan uudelleen, kunnes tajusin että se on turhaa. Satutan vaan itseni.
Nyt meni kauan, että hän väitti muuttuneensa. Hiljalleen aloin uskoa sen, koska ei ollut muuhunkaan syytä. Ja miten kävi. Taas selvisi että on valehdellut minulle suoraan silmiin katsoen. Se tunne, voi elämä miten paska se oli. Ja totesin etten enää jaksa yrittää. Ettei ole mitään syytä enää koskaan uskoa häneen, missään. Annoin tulla miten paska hän minua kohtaan on, eikö tajua mitä tekee. Väittää rakastavansa, mutta ei tämä sitä ole.
Ja nyt sitten hän on, ehkä, tajunnut. On hakenut ammattiapua, ihme kyllä. En vaan odota mitään, koska olen sen suhteen jo luovuttanut.
Jossain ketjussa aiemmin oli keskustelua samasta, mutta en löydä sitä enää. Tiedän että palstalla on kohtalontovereita, siksi kirjoitin. Fiiliksiä jakaakseni.
Kommentit (260)
Ei täällä saa sympatioita, jos elää epätäydellisen pettäjä miehen kanssa vaan huudetaan jättämään se sika. Kynnysmattoilija ja läheisriippuvainen muuten olet.
Elämähän itsessään on epätäydellistä. Aina. Jos ihminen on elänyt vaikka yli neljännesvuosisadan jonkun kanssa niin suhteessa on ollut paljon hyvää eikä sitä ehkä kannata heittää pois.
Voi listata vaikka ruutupaperille suhteen hyvät ja huonot puolet ja alleviivata painavimmat ja merkittävimmät. Lisäksi kannan vastuuni perheestäni kuten miehenikin loppupeleissä kantaa.
Minulla niitä hyviä puolia kertyy vielä enemmän. Siksi jään toistaiseksi suhteeseen. Olen henkisesti terveempi ja vahvempi kuin mieheni. Minä selviän kyllä. Miehestäni en mene niinkään takuuseen, jos hänet jätän. Se ei siltikään ole syy jäämiseen.
Oikeassa terapiassa minua ei koskaan kehoitettu eikä johdateltu eroamaan.
Tiedän monia keski-ikäisiä naisia, jotka ovat myöhemmin itkeneet ja katuneet erojaan.
Elämän voi järjestää monin tavoin. Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.
Se sivusuhteilijan vaimo
Vierailija kirjoitti:
Itse olen miehesi asemassa ollut siinä, että olen kärsinyt patologisesta valehtelusta lapsesta asti. Mulla se liittyi pakkomielteiseen tarpeeseen peittää häpeälliseksi ja kelvottomaksi koettu todellinen minä. Rakensin jutuillani itsestäni roolihahmoa, jonka ajattelin kelpaavan paremmin ihmisille. Minä en siis koskaan esim. pettänyt ja valehdellut sellaisista, vaan saatoin vaikka kertoa että äitini on itävaltalainen vaikka hän on ihan tavis suomalainen, koska minusta oli hienompaa olla puoliksi ulkomaalainen, tai väittää että mulla on lapsia vaikkei ole koska minusta oli noloa olla lapseton aikuinen nainen.
Menin ongelman takia terapiaan keski-iässä, koska olin menettänyt kaikki ihmissuhteeni, itse asiassa olin itse eristänyt itseni niistä, koska inhosin valehteluani joka aina pulpahti esiin sosiaalisissa tilanteissa. Menin vaikka vain kampaajalle, ja jos se kyseli vaikka tulevan juhlapyhän vietosta, tarinoin ummet lammet peittääkseni faktan
Kiitos kirjoituksestasi. Minä todennäköisesti tiedän pari tällaista tuttavaa, jotka saattavat juurikin kertoilla vastaavanlaisesti ja välillä tarinat tuntuvat liian uskomattomilta ollakseen totta ja toisaalta joskus liittyivät ihan arkisiin asioihin. Todella raastavaa kun et tiedä millloin toinen valehtelee ja milloin ei. Ja kun saat selville, että jokin asia kerrotaan itselleen tapahtuneen vaikka sama asia kerrottu jossain muussa yhteydessä ihan muun ihmisen toimesta. Toivottavasti ihmiset ymmärtäisivät, että he riittävät ihan sellaisinaan meille muille.
Vierailija kirjoitti:
Ei täällä saa sympatioita, jos elää epätäydellisen pettäjä miehen kanssa vaan huudetaan jättämään se sika. Kynnysmattoilija ja läheisriippuvainen muuten olet.
Elämähän itsessään on epätäydellistä. Aina. Jos ihminen on elänyt vaikka yli neljännesvuosisadan jonkun kanssa niin suhteessa on ollut paljon hyvää eikä sitä ehkä kannata heittää pois.
Voi listata vaikka ruutupaperille suhteen hyvät ja huonot puolet ja alleviivata painavimmat ja merkittävimmät. Lisäksi kannan vastuuni perheestäni kuten miehenikin loppupeleissä kantaa.
Minulla niitä hyviä puolia kertyy vielä enemmän. Siksi jään toistaiseksi suhteeseen. Olen henkisesti terveempi ja vahvempi kuin mieheni. Minä selviän kyllä. Miehestäni en mene niinkään takuuseen, jos hänet jätän. Se ei siltikään ole syy jäämiseen.
Oikeassa terapiassa minua ei koskaan kehoitettu eikä johdateltu eroamaan.
Tiedän monia keski-
Meistä ei kukaan ole täydellinen. Ei naiset, ei miehet. Monen mielestä vissiin sellainen täydellinen mies aina jossain odottaa mutta pelkkää harhaa on se.
Kaffebulla kirjoitti:
Miksi ette jätä näitä huonoja suhteita? Voisitte olla hyvässä suhteessa ihmisen kanssa, joka arvostaa ja rakastaa. Nyt se jää teiltä kokematta.
On olemassa sellaisia ihmisiä, jotka ahdistuvat siitä, jos kumppani arvostaa ja rakastaa heitä. Tällaiset ihmiset hakeutuvat suhteisiin hyväksikäyttäjien ja narsistien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Suhteessa ei yleensä koskaan ole pelkästään hyviä tai pelkästään huonoja asioita. Ja kun on molempia on vaikea punnita kumpi painaa enemmän. Been there done that.
Juuri näin se on. Ulkopuolisen suhteesta on helppo ajatella mustavalkoisesti, että suhde olisi vaan todella huono, tai todella hyvä. Totuushan on, ettei totuutta voi tietää, niistä "hyvistäkään". On meidänkin suhteemme monen mielestä aivan täydellinen 😅
Ja vaikka en voi mieheen luottaa yhtään, ei meidän suhde siltikään ole vain ja ainoastaan huono. Jos tässä haluaisi vielä uutta suhdetta, niin varmaan pitäisikin erota ja kiireellä. Mutta vaikka toivo on mennyt, ei tässä nyt enää ole kiire mihinkään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Suhteessa ei yleensä koskaan ole pelkästään hyviä tai pelkästään huonoja asioita. Ja kun on molempia on vaikea punnita kumpi painaa enemmän. Been there done that.
Mulla meni ex-miesystävän kanssa 99% ajasta hyvin. Mutta se 1% oli niin loukkaavaa ja epärehellistä käytöstä hänen taholtaan, etten lopulta enää jaksanut selittää itselleni miljoonatta kertaa, miten "ei se tarkoita, oikeasti se on tosi kiltti, on vaan ajattelematon" jne. Näistä puhuttiin, hän pyysi anteeksi, mutta mikään ei muuttunut. Lopulta totesin hänelle, että nyt sun sanoilla alkaa olemaan seurauksia. Loputtomiin ei voi loukata toista, vaikka muuten menisi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Miksi ette jätä näitä huonoja suhteita? Voisitte olla hyvässä suhteessa ihmisen kanssa, joka arvostaa ja rakastaa. Nyt se jää teiltä kokematta.
On olemassa sellaisia ihmisiä, jotka ahdistuvat siitä, jos kumppani arvostaa ja rakastaa heitä. Tällaiset ihmiset hakeutuvat suhteisiin hyväksikäyttäjien ja narsistien kanssa.
...kunnes huomaat, että se "arvostus ja rakastaminen" olikin pelkkää manipulointia.
En ymmärrä, mitä koitat sanoa, koska kuulostaa siltä, että jotkut ihmiset eivät halua suhteeseen arvostavan ja rakastavan kumppanin kanssa, vaan mieluummin valitsee hyväksikäyttäjän tai narsistin. Hyväksikäyttäjät ja narsistit paljastuvat sellaisiksi vasta, kun suhde etenee, alussa he voivat todellakin vaikuttaa välittäviltä kumppaneilta.
Toivottavasti AP lukee tämän.
Oletko miettinyt miksi mies valehtelee, jopa asioista mistä ei luulisi olevan syytä valehdella? Oletko miettinyt omaa käytöstäsi? Varmasti?
Minulla on kokemusta sivullisena kun tuttuni, nainen valitti tismalleen samasta asiasta miehessään. Kun satun heidät tuntemaan ja heidän arkeaan seuranneena paljonkin, en ihmettele miksi mies salailee ja valehtelee. Kun nainen nalkuttaa ja valittaa ja suuttuu niin pienistä asioista ja mies joka on luonteeltaan rauhallisempi ja "heikompi" ei osaa kuin ottaa kaiken vastaan. Siitä syntyy arka mies joka joutuu miettimään kaiken tekemisen, vessassa käynnistä työhön että mitä voi tehdä vai tuleeko huutoa ja valitusta. Hän alkaa yrittää salailla ja valehdella että vastaus miellyttäisi naista. On oikeasti järkyttävä seurata kun mies tekee mitä tahansa on se väärin tai liian vähän. Joka asiasta nainen avaa suunsa ja ei positiiviseen sävyyn. Mies yrittää kaikkensa että riittäisi ja saisi naisen tyytyväiseksi mutta nainen ei huomaa sitä vaan huomaa pelkät virheet. Olenkin sanonut naiselle että sinulla on unelma mies kun auttaa ja huomioi niin paljon. Mutta nainen ei ymmärrä.
Pyydänkin ap sinua miettimään, miksi mies valehtelee? Olisiko peiliin katsomisen paikka? En näe itse mitään syytä miksi joku valehtelisi jos ei pelkää jotain reaktiota.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti AP lukee tämän.
Oletko miettinyt miksi mies valehtelee, jopa asioista mistä ei luulisi olevan syytä valehdella? Oletko miettinyt omaa käytöstäsi? Varmasti?
Kyllä ja aivan varmasti. Näitä on moneen kertaan käsitelty pariterapiassa, yhdessä, erikseen. Kun lähdetään siitä että ekan kerran mies valehteli minulle muutaman kuukauden, vai olisikohan ollut viikon, yhdessäolon jälkeen, jolloin kaikki oli ruusunpunaista. Sanoi lähtevänsä baariin miespuolisen kaverinsa kanssa yhdelle, tunnin päästä kotiin. Oli ollutkin naispuolisen kaverin (?) kanssa, ja tuli kotiin umpikännissä 7 tunnin kuluttua, valomerkin jälkeen. Eli valehtelu alkoi heti, enkä todellakaan ollut mitenkään sitä itse aiheuttanut. Ja on myöntänyt että on sitä ennen jo saattanut valehdella kavereille. Lapsuudenkodissa joutuikin valehtelemaan koko ajan, kaikesta, pikkulapsesta saakka. Ja melkein suoraan lapsuudenkodista muutettuaan tapasimme.
Kun tämä valehtelu mm. naisista jatkui vuosia, tottakai välissä siitä riideltiinkin, että mitä hänellä näiden naisten kanssa on ollut, jotka yöllä viestittävät. Mutta kyllä hän on sen todennut jo kauan sitten, että emmehän me koskaan riitele totuuden puhumisesta. Että siedän hyvin paljon ihan mitä vaan, kunhan mulle puhutaan totta. Kaikki harvat riidat joita meille enää tulee, on kun on jäänyt valehtelusta kiinni. Viimeksi, kun hän oli katsonut silmiin, halannut ja sanonut että muistanhan ettei hän koskaan enää valehtelisi mulle mistään. Ja tuon sanoi tietäen, että on juuri valehdellut minulle isosta asiasta.
En juurikaan kirjoita näitä käytännön esimerkkejä, koska niiden ajattelu ja kirjoittaminen saa minut nyt niin vihaiseksi. Mitta on nyt niin täynnä, että parempi olla ajattelematta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Miksi ette jätä näitä huonoja suhteita? Voisitte olla hyvässä suhteessa ihmisen kanssa, joka arvostaa ja rakastaa. Nyt se jää teiltä kokematta.
On olemassa sellaisia ihmisiä, jotka ahdistuvat siitä, jos kumppani arvostaa ja rakastaa heitä. Tällaiset ihmiset hakeutuvat suhteisiin hyväksikäyttäjien ja narsistien kanssa.
No, minä en ole tuollainen ihminen. Jos ajattelisin ettei mies rakasta ja arvosta minua yhtään, olisin jo eronnut. Kyllähän se varmasti rakastaa, mutta paljonko ja miten, en tiedä. Erilaisia arvostuksen osoituksiakin arjessa on paljon.
Miksi sitten toimii kuten toimii? En tiedä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mikä tilanne aloittajalla?
Eipä tässä mikään ole muuttunut, paitsi sen terapian mies aloitti. Päivä kerrallaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisukeskeisenä toiminnan miehenä en kuuntele kitinöitä, en puhu, en pussaa enkä lupaa kuin harvoin. Lupaan vain pienen osasen niistä mitä voin varmasti pitää. Tämä aiheuttaa raivoa naisissa, koska naiset odottavat romantiikaksi kutsuttua jonninjoutavaa lepertelyä ja tyhjiä lupauksia. Nainen jos tarvitsee auton, ostan hänelle auton. Jos läppärin, marssin kauppaan ja ostan hänelle läppärin. Jos rahaa, niin siirrän naisen tilille kolme tonnia taskurahaa. Sitten minua haukutaan niissä niiden tyttöjen illoissa ettei se nyt oikeastaan ollut siitä autosta kiinni, vaan olisi haluttu jonnekin psykologilla availemaan tunnelukkoja.
Mitä sinä tiedät mistään tyttöjen illoista js tunnelukoista?
Juu, et ole ainoa AP.
Oma mies puhuu myös paskaa, ja se hänestä näkyy kauas. Hän myöskin kiistää kaiken lööperinsä vaikka konkreettiset todisteet eteensä asetellaan. Ja ihan sama ristiriita: hän hoitaa häneltä pyydetyt asiat ja tehtävät. Mutta mulla teettää todella paljon hankaluuksia käsitellä päivänselvät valepuheet menemisistä ja tekemisistä.
Olin itse samassa tilanteessa kuin sinä. Minun oli loppujen lopuksi pakko myöntää itselleni, ettei mieheeni voi luottaa missään asiasssa, varsinkaan naisasioissa. Tarvitsin siihen paljon aikaa ja neuvonpitoa terapeutin kanssa. Oli vaikea päästää irti suhteesta, koska meillä on kolme lasta.
Erohan siitä tuli vihdoin. Olen iloinen, että uskalsin erota. Siitä on jo vuosia, ja olen ollut hyvin tyytyväinen ratkaisuuni, vaikka se ei ollutkaan helppoa. Loppui se valheessa eläminen!
Vierailija kirjoitti:
Juu, et ole ainoa AP.
Oma mies puhuu myös paskaa, ja se hänestä näkyy kauas. Hän myöskin kiistää kaiken lööperinsä vaikka konkreettiset todisteet eteensä asetellaan. Ja ihan sama ristiriita: hän hoitaa häneltä pyydetyt asiat ja tehtävät. Mutta mulla teettää todella paljon hankaluuksia käsitellä päivänselvät valepuheet menemisistä ja tekemisistä.
Minun miehestäni ei näy. En olisi ikinä uskonut, että kun hän tuossa taannoin keittiössä istuskellessamme sanoi että muistanhan minä, että hän ei valehtele minulle enää mistään, eikä koskaan? Ja katsoi silmiin. Niin se oli vale. Oli juuri vähän sitä ennen valehdellut, salaillut, piilotellut. Se loukkaa aivan pirun paljon, että voi katsoa silmiin, edelleen kaikkien näiden vuosien jälkeen, ja valehdella aivan suoraan. Ei heIvetti.
Tsemppiä sinulle. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olin itse samassa tilanteessa kuin sinä. Minun oli loppujen lopuksi pakko myöntää itselleni, ettei mieheeni voi luottaa missään asiasssa, varsinkaan naisasioissa. Tarvitsin siihen paljon aikaa ja neuvonpitoa terapeutin kanssa. Oli vaikea päästää irti suhteesta, koska meillä on kolme lasta.
Erohan siitä tuli vihdoin. Olen iloinen, että uskalsin erota. Siitä on jo vuosia, ja olen ollut hyvin tyytyväinen ratkaisuuni, vaikka se ei ollutkaan helppoa. Loppui se valheessa eläminen!
Onnittelut! Olen ollut käsittämättömän tyhmä, että olen näin kauan ajatellut että hän voi muuttua. Tosin välissä jo tajusin että ei muutu, mutta viime vuosina kun mitään ikävää ei sattunut, aloin sitten kuitenkin uskoa niin. Ei olisi todellakaan pitänyt.
Nyt tajuan ettei mitään muuta mahista enää ole tässä pysyä kuin se että alan elää omaa elämääni niin, ettei hänen tekemisensä enää hetkauta. Voi kun saisi itsensä ajattelemaan, ettei edes kiinnostaisi. Ap
Suhteessa ei yleensä koskaan ole pelkästään hyviä tai pelkästään huonoja asioita. Ja kun on molempia on vaikea punnita kumpi painaa enemmän. Been there done that.