En pysty luottamaan miehen sanoihin yhtään. Nyt en enää jaksa, ja nyt hän vaikuttaa siltä että tosissaan yrittää

Voin luottaa siihen että mies auttaa ja on pahoina hetkinä tukena. Että ei sössi meidän raha-asioita tai ala juoda. Mutta en voi luottaa oikein mihinkään mitä hän sanoo. Olen ollut todella tyhmä ja katsonut tätä melkein koko pitkän suhteen ajan. Aina välillä hän on valehdellut jostain, usein jäänyt kiinni. Luvannut muuttua, mutta ei. Taas jää kiinni.

Yleensä tämä liittyy naisiin, mutta välillä muihinkin asioihin. Menemisiin tai tekemisiin. Ihmeellisiin asioihin, joista ei pitäisi olla mitään syytä valehdella. Ja minä tyhmä olen aina pyrkinyt luottamaan uudelleen, kunnes tajusin että se on turhaa. Satutan vaan itseni. 

Nyt meni kauan, että hän väitti muuttuneensa. Hiljalleen aloin uskoa sen, koska ei ollut muuhunkaan syytä. Ja miten kävi. Taas selvisi että on valehdellut minulle suoraan silmiin katsoen. Se tunne, voi elämä miten paska se oli. Ja totesin etten enää jaksa yrittää. Ettei ole mitään syytä enää koskaan uskoa häneen, missään. Annoin tulla miten paska hän minua kohtaan on, eikö tajua mitä tekee. Väittää rakastavansa, mutta ei tämä sitä ole.

Ja nyt sitten hän on, ehkä, tajunnut. On hakenut ammattiapua, ihme kyllä. En vaan odota mitään, koska olen sen suhteen jo luovuttanut.

Jossain ketjussa aiemmin oli keskustelua samasta, mutta en löydä sitä enää. Tiedän että palstalla on kohtalontovereita, siksi kirjoitin. Fiiliksiä jakaakseni.