En pysty luottamaan miehen sanoihin yhtään. Nyt en enää jaksa, ja nyt hän vaikuttaa siltä että tosissaan yrittää

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on sama ongelma naisten suhteen. Se pienikin valkoinen valhe aiheuttaa sen että alan epäilemään kaikkea naisen puhetta valheeksi. Ja mietå pienemmästä asiasta kertoo sen pienen valkoisen valheen niin sitä enemmän epäilen että valehtelee myös isommista asioista

No tämä juuri. Jos valehtelee pienistä ja mitättömistä asioistakin, jotka ei edes vaikuttaisi mihinkään, miksi kertoisi totuuden isoista asioista ja mokista? Juuri siksi luotto on mennyt ihan täysin. Ap

Ketjussa ilmenee hyvin miten pakonomainen valehtelu on eräs addiktion muoto. Parisuhteessa ongelmat ovat samanlaisia kuin perinteisempien addiktioiden kanssa, joita kyllä usein on muutenkin mukana, sillä addiktiot kytkeytyvät myös impulsiiviseen persoonallisuuteen. Helpotusta haetan nopeasti asiaan kuin asiaan. 

Hyvälläkin psykoterapialla addiktioista toipuminen kestää vähintään kaksi kolme vuotta ja retkahduksia tapahtuu. Se on raskasta läheisille. Päihdeongelmissa raitistuminen johtaa usein suhteen loppumiseen mikä on sen vierellä kulkeneen läheisen kannalta surullista. Hän saattaa kokea kärsineensä kaikesta turhaan, kun puoliso löytääkin uuden, jolle saa esitellä "uuden minänsä". 

Tällaisessa suhteessa eläminen aiheuttaa hyvin vakavan kiintymyssuhdetrauman sellaisellekin ihmiselle, jolla ei sitä ennestään ole. Mutta näissä suhteissa jatkaminen usein kertoo, että itselläkin on menneisyydessä selvitettävää. Seksiaddiktin puolisoista on kirjoitettu useampia, empiiriseen kokemukseen ja tutkimukseen perustuva kirjoja, jotka tosin ovat englanniksi. Jatkuva valehtelu ja pettäminen ovat niissä esillä puolison traumatisoitumisen lähteenä.

Nää tyypit vaan aina yrittää, ettei jäis kiinni. Homma siis jatkuu. Puheet on puheita, toiminta on se joka osoittaa mikä ihminen on miehiään.

Onneksi olkoon, suomut ovat viimeinkin pudonneet silmiltäsi ja mittasi alkaa olemaan täysi. Tässä kohden ainoa keino ratkaista asia on saamalla kohde katumapäälle ja tajuamaan että olet tosissasi ja anelemaan että et lähde. Sitä sanotaan asioiden tasapainottamiseksi, tällä hetkellä valtasuhteet suhteessanne ovat pielessä ja sen takia mies pitää sinua pilkkanaan eikä kunnioita pätkääkään. Itse jos olisin tuossa tilanteessa antaisin tulla täyslaidallisen oikeaan osoitteeseen. Toki siinä on riskinä että parisuhde ei kestä antamaasi biopalautetta, mutta toisaalta voidaan kysyä että mitä menetettävää sinulla enää on? 

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olkoon, suomut ovat viimeinkin pudonneet silmiltäsi ja mittasi alkaa olemaan täysi. Tässä kohden ainoa keino ratkaista asia on saamalla kohde katumapäälle ja tajuamaan että olet tosissasi ja anelemaan että et lähde. Sitä sanotaan asioiden tasapainottamiseksi, tällä hetkellä valtasuhteet suhteessanne ovat pielessä ja sen takia mies pitää sinua pilkkanaan eikä kunnioita pätkääkään. Itse jos olisin tuossa tilanteessa antaisin tulla täyslaidallisen oikeaan osoitteeseen. Toki siinä on riskinä että parisuhde ei kestä antamaasi biopalautetta, mutta toisaalta voidaan kysyä että mitä menetettävää sinulla enää on? 

Tässä on se hyvä, että minun ei tarvitse lähteä mihinkään. Jos jollekin ovi heilahtaa, se on mies. Mitäköhän tarkoitat täyslaidallisella ja biopalautteella? Mies on kyllä saanut kuulla kunniansa ja kuinka heIvetin pskamaista elämä hänen kanssaan on, kun toimii kuten toimii. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mihin mies omasta mielestään hakee ammattiapua?

Valehteluun ja konfliktien pelkoon. Kuulemma ei ymmärrä miksi valehtelee. Ehkä siksi ettei kestä omia virheitään. Joka tapauksessa pelkää kuulemma lähes hysteerisesti riitoja. 

Se vaan, että valehtelusta niitä riitoja vasta tuleekin. Ap

Klassista kaasuvalottamista + jatkuva pettäminen ja valehtelu= narsisti. Narsistiin ei voi luottaa.

On sinun kanssasi vain sen takia, että saa rauhassa käydä huor**** ympäri ämpäri. Voi sanoa, että on varattu ja pienet lapset, ja lasten takia ei voi erota. Ihan klassikko. Saa turvallisen ja ihanan perhe-elämän ja irtopimpsaa niin paljon kuin haluaa, ja jännityksen pettämisestä.

Älä ole hyväksikäytettävä hölmö. Pistä mies liuskaan, ja heti!

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa ilmenee hyvin miten pakonomainen valehtelu on eräs addiktion muoto. Parisuhteessa ongelmat ovat samanlaisia kuin perinteisempien addiktioiden kanssa, joita kyllä usein on muutenkin mukana, sillä addiktiot kytkeytyvät myös impulsiiviseen persoonallisuuteen. Helpotusta haetan nopeasti asiaan kuin asiaan. 

Hyvälläkin psykoterapialla addiktioista toipuminen kestää vähintään kaksi kolme vuotta ja retkahduksia tapahtuu. Se on raskasta läheisille. Päihdeongelmissa raitistuminen johtaa usein suhteen loppumiseen mikä on sen vierellä kulkeneen läheisen kannalta surullista. Hän saattaa kokea kärsineensä kaikesta turhaan, kun puoliso löytääkin uuden, jolle saa esitellä "uuden minänsä". 

Tällaisessa suhteessa eläminen aiheuttaa hyvin vakavan kiintymyssuhdetrauman sellaisellekin ihmiselle, jolla ei sitä ennestään ole. Mutta näissä suhteissa jatkaminen usein kertoo, että itselläkin on menneisyydessä selvitettävää. 

Viimeiseen lauseeseen. On ollut selvitettävää, ja olen terapiassa niitä asioita selvittänyt. Sen jälkeen kasvanut itsenäisemmäksi ja tullut hyvin tiukaksi siinä, mitä asioita mies syykseni yrittää laittaa. Se minä, jonka mielestä olen ollut huono vaimo ja siksi mies käyttäytyy näin, on mennyttä, tiedän tasan tarkkaan mitä olen tehnyt ja etenkin mitä en, eli minua on turha syyttää omista teoistaan.

Tämän myötä mies on muuttunut paljon, kun en enää alistu haukuttavaksi tai "syyksi". Ja ennen kaikkea minulla itselläni on parempi olo, ja olen valmistellut asioita niin että jos ero tulee, minä kyllä pärjään. Ap

Mitä järkeä on jäädä jumittamaan tollaseen suhteeseen? En ymmärrä yhtään. Se, että et lähde suhteesta, vaikka kaikki toivo on jo kertomasi mukaan kuopattu, kertoo kyllä siitä, että olisit itsekin ammattiavun tarpeessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mihin mies omasta mielestään hakee ammattiapua?

Valehteluun ja konfliktien pelkoon. Kuulemma ei ymmärrä miksi valehtelee. Ehkä siksi ettei kestä omia virheitään. Joka tapauksessa pelkää kuulemma lähes hysteerisesti riitoja. 

Se vaan, että valehtelusta niitä riitoja vasta tuleekin. Ap

Juokse. NYT. Täyttä paskaa, kaasuvalotusta, manipulointia ja alistamista. NYT ULOS.

No ei nyt sentään. Ap

Jos et sä ota vakavasti, miksi meidän pitäisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa ilmenee hyvin miten pakonomainen valehtelu on eräs addiktion muoto. Parisuhteessa ongelmat ovat samanlaisia kuin perinteisempien addiktioiden kanssa, joita kyllä usein on muutenkin mukana, sillä addiktiot kytkeytyvät myös impulsiiviseen persoonallisuuteen. Helpotusta haetan nopeasti asiaan kuin asiaan. 

Hyvälläkin psykoterapialla addiktioista toipuminen kestää vähintään kaksi kolme vuotta ja retkahduksia tapahtuu. Se on raskasta läheisille. Päihdeongelmissa raitistuminen johtaa usein suhteen loppumiseen mikä on sen vierellä kulkeneen läheisen kannalta surullista. Hän saattaa kokea kärsineensä kaikesta turhaan, kun puoliso löytääkin uuden, jolle saa esitellä "uuden minänsä". 

Tällaisessa suhteessa eläminen aiheuttaa hyvin vakavan kiintymyssuhdetrauman sellaisellekin ihmiselle, jolla ei sitä ennestään ole. Mutta näissä suhteissa jatkaminen usein kertoo, että its

Hyvä että olet hakeutunut psykoterapiaan. Addiktion (jos siitä on kyse) tausta on kaukana lapsuudessa ja luonteenmuodostuksessa, geeneissäkin, eikä liity parisuhteeseen muuten kuin sitä kautta, että parisuhteessa muodostuu tietty kaava, jonka toistaminen mahdollistaa addiktion jatkumisen. Toivottavasti kävitte psykoterapiassa myös sitä puolta läpi, että et pyri puolisosi päähän lainkaan etkä selitä hänen toimintaansa hänen lapsuutensa avulla. Ikävä kyllä tuosta psykologisoinnista muodostuu epätervettä rajattomuutta, joka ylläpitää "tanssiliikkeitä" joita pariskunta tanssii ja toistaa samaa kuviota yhä uudelleen.

Toisen tunteiden ja tekojen sanoittaminen tapahtuu omista lähtökohdista käsin: toiveista, peloista ja turvattomuudesta, mutta toisaalta se on myös opittu, haitallinen tapa. Aivan kuten on valehtelu ja manipulointikin. Miehesi hallitsee itse omaa käytöstään ja hänellä on valta se lopettaa. Mikään lapsuuden teko tai asia ei ole syynä siihen mitä hän tekee. Tällaiset ajatukset olisi purettava aivan kokonaan pois, jotta kahden aikuisen suhde voisi toteutua. Mutta sitä ei tietenkään voi tapahtua, jos jompikumpi ei halua luopua roolistaan. Usein on myös vaikea itse huomata missä kohtaa rajat ylittyvät (että menee toisen reviirille) ennen kun se käydään käytännön vuorovaikutustilanteessa läpi.

Usein ongelmallisissa parisuhteissa käy niin, että toinen kertoo sen mitä toinen haluaa kuulla, koska se on helpompaa tai se jotenkin muuten palvelee häntä tavoitteitaan. Siihen ei tarvita edes patologisen valehtelijan luonnekuvaa. Siksi sinun ehkä kannattaisi kuunnella miehesi puheita siltä kannalta, että ne kertovat siitä mikä sinulle toimii. Hän tarjoaa sinulle kuvaa sinusta, jollainen haluaisit olla, koska siitä on hänelle hyötyä. Oikeasti kukaan toinen ei voi ymmärtää toisen toimintaa, ajatuksia ja tekoja, vaan ainoastaan tämä ihminen itse voi sen tehdä, jos hän niin haluaa. Syyt miksi ei halua, ovat usein moninaisia eivätkä liity mitenkään lapsuuteenkaan välttämättä.

Sinulla on oma prosessisi ja tulkitset tilannetta omalta kannaltasi, miehesi tilannekuva voi poiketa sinun näkemyksestäsi merkittävästi. Keskenänne keskustellen se ei luultavasti tule esille, koska toimitte totunnaisista rooleistanne käsin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mihin mies omasta mielestään hakee ammattiapua?

Valehteluun ja konfliktien pelkoon. Kuulemma ei ymmärrä miksi valehtelee. Ehkä siksi ettei kestä omia virheitään. Joka tapauksessa pelkää kuulemma lähes hysteerisesti riitoja. 

Se vaan, että valehtelusta niitä riitoja vasta tuleekin. Ap

Juokse. NYT. Täyttä paskaa, kaasuvalotusta, manipulointia ja alistamista. NYT ULOS.

No ei nyt sentään. Ap

Jos et sä ota vakavasti, miksi meidän pitäisi?

Minä otan tilanteemme vakavasti. Se taas, että joku vieras kirjoittaa "Juokse. NYT. Täyttä paskaa, kaasuvalotusta, manipulointia ja alistamista. NYT ULOS."

ei ole kovin vakavasti otettavaa. Jotkut asiat minä tiedän kuitenkin itse tässä suhteessa eläneenä paremmin. Voin kertoa, vastailla, otan kommentteja ja näkökulmia huomioon, mutta täysin mustavalkoiset huudot on turhia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on jäädä jumittamaan tollaseen suhteeseen? En ymmärrä yhtään. Se, että et lähde suhteesta, vaikka kaikki toivo on jo kertomasi mukaan kuopattu, kertoo kyllä siitä, että olisit itsekin ammattiavun tarpeessa.

No siksihän tässä tilanteessa ollaan, että ammattiavun myötä olen tunnistanut rajani ja sen mitä minun tarvitsee sietää, ja etenkin mitä ei.

Minä en "lähde", koska en muuta kotoani pois. Jos joku lähtee, se on mies. Enkä heitä häntä maantielle. Tässä on muutenkin mennyt yli puolet elämästä, niin mikäs kiire tässä nyt enää olisi. Ap

Me eletään täällä vaan hei kerran. Ei mulla muuta.

Joillekin ihmisille valehtelu on selkäydinreaktio. Itse katselin sellaista miestä ihan liian pitkään, vaikka kunnioitus oli mennyt jo aikoja sitten. Ero oli suuri helpotus. Kun ei ole luottamusta, ei lopulta ole paljoa muutakaan.

Vierailija kirjoitti:

Valitse taistelusi. 

Mä luovutin eli en luota muuta kuin taloudellisissa ja lapsiin liittyvissä asioissa, joihin hän on sitoutunut. Luotan myös sairastuessani saavani häneltä jonkinlaista apua ja tukea. Onhan tämäkin jo jotain ja aika iso asia ja plussaa.

Sen sijaan pitäköön naissuhteensa, hän itse ulkoisti meidän seksin, harrastakoon nyt sitä muualla miten lystää. Mä en enää nuku edes samassa sängyssä hänen kanssaan. Viihdyttäkööt ne muut nyt häntä miten lystäävät. Minulle myös sopii, että mies nostaisi kokonaan kytkintä, mutta eihän hän niin ikinä tee.

Parasta on viikonloppuisin ja aina kun hän on poissa. 

Lähde pois tuosta suhteesta, älä pilaa lastesi ja omaa elämää. Lapsille se on pelkkää ahdistusta katsoa sinun ahdistumistasi. Minä jäin ja nyt saan katua. Mies ei käy terapiassa, mutta minä ja aikuiset lapset käymme. Erikoista tässä on se, että lapset osittain syyttävät myös minua heidän ahdistumisestaan enkä tiedä miksi, ehkä ainoa syy on se, että jäin. Ehkä mies olisi osannut olla isänä paremmin, kun olisi joutunut ottamaan vastuuta heistä tapaamispäivinä. Tilannehan oli se, että minä huolehdin lapsistani, heidän koulunkäynnistään, ruokkimisestaan, kodista, harrastuksistaan, sairastelustaan jne. Mies kävi töissä, harrasti, oli mukana yhdistyksissä jne milloin missäkin. Minua ei hän huomioinut missä tilanteissa, ei äitienpäivänä, ei jouluna, lomilla ei käyty eikä muutenkaan yhdessä laatuaikaa vietetty. Olin todella yksin ja ahdistunut ja vaikka yritin olla lapsilleni huolehtiva äiti, niin ehkä heille kuitenkin oli pahinta se minun ahdistus ja vasta toiseksi pahinta se isän poissaolo. 

En suosittele kenellekään tuollaista liittoa ja vanhemmuutta. Parempi olisi asua eri osoitteissa, vaikka lähellä toisiaan ja jakaa vastuu lasten hoidosta molemmille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitse taistelusi. 

Mä luovutin eli en luota muuta kuin taloudellisissa ja lapsiin liittyvissä asioissa, joihin hän on sitoutunut. Luotan myös sairastuessani saavani häneltä jonkinlaista apua ja tukea. Onhan tämäkin jo jotain ja aika iso asia ja plussaa.

Sen sijaan pitäköön naissuhteensa, hän itse ulkoisti meidän seksin, harrastakoon nyt sitä muualla miten lystää. Mä en enää nuku edes samassa sängyssä hänen kanssaan. Viihdyttäkööt ne muut nyt häntä miten lystäävät. Minulle myös sopii, että mies nostaisi kokonaan kytkintä, mutta eihän hän niin ikinä tee.

Parasta on viikonloppuisin ja aina kun hän on poissa. 

Lähde pois tuosta suhteesta, älä pilaa lastesi ja omaa elämää. Lapsille se on pelkkää ahdistusta katsoa sinun ahdistumistasi. Minä jäin ja nyt saan katua. Mies ei käy terapiassa, mutta minä ja aikuiset lapset käymm

Ota huomioon että se kenelle kommentoit, kertoi mielestäni esimerkiksi miehen olevan vastuussa lapsista yhtä lailla, tekevät yhdessä asioita perheenä ja kaksin miehen kanssakin, jne. Ja on valinnut tilanteen itse. 

Eroa siis siihen että isä ei osallistu mihinkään ja äiti on vain valtavan ahdistunut, on. Ap

Vierailija kirjoitti:

Joillekin ihmisille valehtelu on selkäydinreaktio. Itse katselin sellaista miestä ihan liian pitkään, vaikka kunnioitus oli mennyt jo aikoja sitten. Ero oli suuri helpotus. Kun ei ole luottamusta, ei lopulta ole paljoa muutakaan.

Mutta entäs silloin, kun suhteessa on paljon muutakin? Siksi olen jatkanut. Ap

Paskat, huorissa se käy.

Vierailija kirjoitti:

En ole ap. Niin voi tuhlata elämän. Väitän, että menee vuosia ennenkuin paljastuu se minkälainen joku ihan oikeasti on. Kuka tahansa pystyy pitämään jotain roolia pidemmänkin aikaa.  Jep kilttimies on ja niin on mutta pelasi osan rahoista. Ei käytä alkoholia, mutta peitteli mennyttä elämää. Onhan monilla exiä, eikä niistä menneistä tarvitse kertoa, kunnes tajuaa että mistä se hpv on tullut, kun itsellä ei exiä. 

Ja sitten pitäis perustaa perhe puolituntemattoman kanssa ja laittaa lapsia, vaikka et tiedä kuka naamarin takana on ja pystytkö luottamaan henkilöön.

Tässä vaan esimerkkejä mitä voi käydä.

Siinä vaiheessa kun niitä lapsia alkaa tulla, naamio putoaa ja tajuaa olevansa kiikissä. Siitä on iso työ repäistä itsensä ja lapset irti ja paeta. Ja vielä työläämpää on saada pidettyä tuo naamarimies poissa uudesta elämästä vahingoittamasta lapsia ja itseä. Siihen voi mennä vuosikausia.

Mullakin mies oli vähän tämmöinen nuorempana. Onneksi muuttui iän kanssa ja kun hänelle asiasta usein huomautin. Hänen tapauksessa johtui siis omasta rajattomuudesta ja siitä ettei osannut sanoa ei kenellekään. Ei niinkään siitä että olisi tarkoitus tehdä pahoja selän takana. Oli kaikennäköistä outoa salailua ja kertomatta jättämisiä asioista, joista normaalit ihmiset ovat avoimia. Esim. hänellä oli kaikennäköisiä naisia, joista ei koskaan kertonut ketä olivat ja miksi viestittelivät hänellä (yritti salata asiaa). En koskaan tavannut näitä, joten eivät olleet mitään oikeita kavereitakaan. Johtui siis siitä, että lupautui kaikennäköisille kummin kaimoille, työkavereille tms. olkapääksi ja pelastavaksi prinssiksi. Onneksi tuli järkiinsä.