En pysty luottamaan miehen sanoihin yhtään. Nyt en enää jaksa, ja nyt hän vaikuttaa siltä että tosissaan yrittää

Vierailija kirjoitti:

Itse olen miehesi asemassa ollut siinä, että olen kärsinyt patologisesta valehtelusta lapsesta asti. Mulla se liittyi pakkomielteiseen tarpeeseen peittää häpeälliseksi ja kelvottomaksi koettu todellinen minä. Rakensin jutuillani itsestäni roolihahmoa, jonka ajattelin kelpaavan paremmin ihmisille. Minä en siis koskaan esim. pettänyt ja valehdellut sellaisista, vaan saatoin vaikka kertoa että äitini on itävaltalainen vaikka hän on ihan tavis suomalainen, koska minusta oli hienompaa olla puoliksi ulkomaalainen, tai väittää että mulla on lapsia vaikkei ole koska minusta oli noloa olla lapseton aikuinen nainen. 

Menin ongelman takia terapiaan keski-iässä, koska olin menettänyt kaikki ihmissuhteeni, itse asiassa olin itse eristänyt itseni niistä, koska inhosin valehteluani joka aina pulpahti esiin sosiaalisissa tilanteissa. Menin vaikka vain kampaajalle, ja jos se kyseli vaikka tulevan juhlapyhän vietosta, tarinoin ummet lammet peittääkseni faktan

Ei ehkä ole kiva sanoa näin, mutta mielenkiintoista minustakin. Mistä tuo häpeän ja kelvottomuuden tunne juonsi, saitko sitä selville?

Sen miehestäni tiedän, että hän ei kestä virheitä. Aiemmin se on ollut vielä pahempaa, sen pahimman valehtelunkin aikaan. Hänelle oli täysin mahdoton myöntää tai edes ajatella, että olisi tehnyt jotain väärin tai huonosti. Koska "virheitä ei saa tehdä".

Esimerkkinä jos vaikka työpaikalta soittivat vuoron jälkeen että missä on avain X, kun se ei ole siellä missä pitäisi. Mies tiesi heti missä se on ja avain löytyi samantien, mutta ne syytökset jotka miehellä oli sen jälkeen, kun oli "jäänyt kiinni virheestä ja nyt kaikki syyttää häntä", kun oli unohtanut laittaa avaimen paikalleen. Silloin yritin hänelle takoa ettei tuo ole mikään moka, avain löytyi heti ja näitä sattuu, mutta ei. Mies nukkui huonosti seuraavan yön ja päässä pyöri vaan häpeä mokaamisestaan. Työpaikallakin oli myöhemmin pahoitellut vielä nolona asiaa ja työkaverit olleet ihmeissään, että mitä sinä moista mietit? Sattuuhan näitä. 

Tässä hän on kehittynyt koska olen tätä hänelle niin paljon toitottanut. Että kaikki mokaa ja se on normaalia. Mutta sen vuoksi hänellä on ollut isoja vaikeuksia tunnustaa asioita, vaikka olisi jo jäänyt jostain kiinni. Alkaa itsekin uskoa että totuus ei ole totta, vaan totta on se mitä hän ajattelee.

Nyt tosiaan hakeutui terapiaan ja aikoo sitä jatkaa, erotaan tai ei. Koska on ehkä vihdoin tajunnut, miten raskasta on elää ja ajatella aina noin. 

Voin vain kuvitella, miten raskasta sinullakin on ollut. Ihan mahtavaa että olet saanut terapiasta apua! Toivottavasti olet saanut ihmissuhteita takaisin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi roikut tuossa suhteessa? Selvitä se ja vapaudu. 

No eron partaallahan tässä nyt ollaan. Olen aivan sinut sen asian kanssa, enkä roiku missään. Mutta ei minulla kiire ole mihinkään, saa mies tuossa olla ja asua. Arki on meillä aivan ok. Ja jos ja kun hän siellä terapiassa jaksaa käydä, niin siitä vain. Mielenkiintoista nähdä vaikuttaako se jotenkin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisukeskeisenä toiminnan miehenä en kuuntele kitinöitä, en puhu, en pussaa enkä lupaa kuin harvoin. Lupaan vain pienen osasen niistä mitä voin varmasti pitää. Tämä aiheuttaa raivoa naisissa, koska naiset odottavat romantiikaksi kutsuttua jonninjoutavaa lepertelyä ja tyhjiä lupauksia. Nainen jos tarvitsee auton, ostan hänelle auton. Jos läppärin, marssin kauppaan ja ostan hänelle läppärin. Jos rahaa, niin siirrän naisen tilille kolme tonnia taskurahaa. Sitten minua haukutaan niissä niiden tyttöjen illoissa ettei se nyt oikeastaan ollut siitä autosta kiinni, vaan olisi haluttu jonnekin psykologilla availemaan tunnelukkoja.

Useimmille riittää, että mies pitää sanansa ja toimii puheidensa mukaan.

Miksi ihmeessä kukaan haluaa pettymyksiä kerjäten tyhjiä lupauksia?

Mitä hittoa mä teen kolmella tonnilla taskurahaa? Riittäis että jos lupaat tuoda kaupasta kurkkua, niin tuota sitä kurkkua.

Puhuminen ja pussaaminen ei ole mitään jonninjoutavaa lepertelyä ja erityistä romantiikkaa, se on normaalia inhimillisyyttä toisiaan rakastavien ihmisten kesken.

Kai tajuat itsekin että olet tunnevammainen ja yrität ostaa naisen? Mikä sun diagnoosi on?

Oon itsekin vähän autistinen, enkä aina tajua ilmeisesti normaaleja ihmisten tapoja mutta tuo on kylmää jopa mun mielestä.

Mitä sä sillä naisella edes teet?

Kuulostaa kamalalta.

Mites AP, ootko ikinä miettinyt millaista olisi olla yksin? Ja tolla roikkumisella sä viet itseltäsi mahdollisuuden semmoiseen ihmiseen, joka ehkä oikeasti saattaisi haluta olla sun kans oikeasti.

Kuulostaa että oot jo luovuttanut koko elämän suhteen. Ja tajuat itsekin että tuo kuvio on kiero. Ja miehellä on vielä pokkaa valittaa sulle sivusuhteesta, mitäs hittoa? Rehellisyys on toisaalta mahtavaa mutta on kyllä kieroa. Ootteko puhunut entä jos sulla ois sama kuvio?

Kun se mies on jo elänyt pitkään avoimessa suhteessa ja sille tuntuu olevan ihan sama kuka siinä vierellä on, ei se sua ainakaan erityisesti rakasta, kavereille saatetaan valittaa suhdeongelmista.

Oot väsynyt ja lukossa joo mutta mitä sä itse haluaisit? Ei suhteelta vaan elämältä.

Vierailija kirjoitti:

Mites AP, ootko ikinä miettinyt millaista olisi olla yksin? Ja tolla roikkumisella sä viet itseltäsi mahdollisuuden semmoiseen ihmiseen, joka ehkä oikeasti saattaisi haluta olla sun kans oikeasti.

Kuulostaa että oot jo luovuttanut koko elämän suhteen. Ja tajuat itsekin että tuo kuvio on kiero. Ja miehellä on vielä pokkaa valittaa sulle sivusuhteesta, mitäs hittoa? Rehellisyys on toisaalta mahtavaa mutta on kyllä kieroa. Ootteko puhunut entä jos sulla ois sama kuvio?

Kun se mies on jo elänyt pitkään avoimessa suhteessa ja sille tuntuu olevan ihan sama kuka siinä vierellä on, ei se sua ainakaan erityisesti rakasta, kavereille saatetaan valittaa suhdeongelmista.

Oot väsynyt ja lukossa joo mutta mitä sä itse haluaisit? Ei suhteelta vaan elämältä.

Se sivusuhdemies, joka valitti suhteensa ongelmista vaimolleen, oli jollain toisella. Se ei ollut minun kirjoitukseni. Ap

Täällä hoetaan aina tuota eroa eroa mantraa. Miksi erota muuten hyvästä miehestä, jonka kanssa on elänyt yli puolet elämästä? Voit saada paskemman vaihdossa tilalle. Itse jos eroaisin en tosiaankaan ottaisi ketään ukkoa vaivoikseni.

Mä olen tuo pitkäaikaisen sivusuhteilua harrastavan miehen puoliso. Lainaustoiminnot ei taas toimi. Piti vastata Ap:lle, että minulla ei ole muita suhteita. Ei kiinnosta. Tosin tästä on puhuttu ja mies tietää, että olen varannut oikeuden halutessani toimia kuten hän.

Meillä minä olen käynyt pitkäaikaiset terapiat läpi ja voin nyt sanoa, että kyllä olen aika sinut tilanteemme kanssa. Tunnistan mieheni rikkinäisyydet, tuota virheiden myöntämättömyyttä on hänessäkin, narsistisia piirteitä myös, jatkuvaa ihailun ja huomion tarvetta. Mutta myös paljon hyvää. Siitä kertoo, että yleensä entiset sivusuhteetkin ovat loppuneet fiksusti ja jääneet ystävällisiin väleihin. 

Jos mies kerran pettää niin se pettää aina. Ei kannata luottaa, on varmaan komea mies niin sillä on muita naisia ja pettänyt aina.

Minulla on yksi kysymys:

Kuinka kauan pitää olla kynnysmattona, ennenkuin alkaa kunnioittaa itseään?

Vierailija kirjoitti:

Täällä hoetaan aina tuota eroa eroa mantraa. Miksi erota muuten hyvästä miehestä, jonka kanssa on elänyt yli puolet elämästä? Voit saada paskemman vaihdossa tilalle. Itse jos eroaisin en tosiaankaan ottaisi ketään ukkoa vaivoikseni.

Mä olen tuo pitkäaikaisen sivusuhteilua harrastavan miehen puoliso. Lainaustoiminnot ei taas toimi. Piti vastata Ap:lle, että minulla ei ole muita suhteita. Ei kiinnosta. Tosin tästä on puhuttu ja mies tietää, että olen varannut oikeuden halutessani toimia kuten hän.

Meillä minä olen käynyt pitkäaikaiset terapiat läpi ja voin nyt sanoa, että kyllä olen aika sinut tilanteemme kanssa. Tunnistan mieheni rikkinäisyydet, tuota virheiden myöntämättömyyttä on hänessäkin, narsistisia piirteitä myös, jatkuvaa ihailun ja huomion tarvetta. Mutta myös paljon hyvää. Siitä kertoo, että yleensä entiset sivusuhteetkin ovat loppuneet fiksusti ja jääneet ystävällisiin väleihin. 

Mitä tarkoittaa tässä tapauksessa 'muuten hyvä mies'? Tiedätkö, kuulostat tyypilliseltä ihmiseltä, joka on mieluummin huonossa suhteessa kuin yksin. Joko muutos tai yksinolo pelottaa liikaa, niin kuin useimpia, jotka eivät eroa siitä paskasta puolisostaan. Tuo miehen ymmärtäminen ja kaikki selittely, ja sitten naiivi usko siihen, miten sivusuhteetkin on loppuneet niin fiksusti...todella surullista.

Kaffebulla kirjoitti:

Miksi ette jätä näitä huonoja suhteita? Voisitte olla hyvässä suhteessa ihmisen kanssa, joka arvostaa ja rakastaa. Nyt se jää teiltä kokematta.

Ymmärrän pointtisi, mutta miksi pitäisi olla joku? Miksei voi olla vaan yksin? 

Mun mielestä silloin on valmis parisuhteeseen, kun elämä yksinään on niin hyvää ja mielekästä, että kumppani on vain plussaa, koska silloin osaa riittävästi pitää huolta itsestään, eikä päästä ketään ainakaan huonontamaan omaa elämäänsä. 

Ainakin omassa tuttavapiirissä ne, jotka vaihtavat lennosta suhteesta toiseen, ovat niitä, jotka jotenkin mystisesti löytävät itsensä kerta toisensa perään huonoista suhteista. Kun pitää olla "joku".

En kerta kaikkiaan tajua, mikä siinä yksin olemisessa on niin pelottavaa? Ymmärrän, että on ihmisiä, jotka kaipaavat elämäänsä kumppania ja se on täysin normaalia, mutta kaikille tekisi hyvää olla edes hetki yksinään suhteen päätyttyä. 

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisukeskeisenä toiminnan miehenä en kuuntele kitinöitä, en puhu, en pussaa enkä lupaa kuin harvoin. Lupaan vain pienen osasen niistä mitä voin varmasti pitää. Tämä aiheuttaa raivoa naisissa, koska naiset odottavat romantiikaksi kutsuttua jonninjoutavaa lepertelyä ja tyhjiä lupauksia. Nainen jos tarvitsee auton, ostan hänelle auton. Jos läppärin, marssin kauppaan ja ostan hänelle läppärin. Jos rahaa, niin siirrän naisen tilille kolme tonnia taskurahaa. Sitten minua haukutaan niissä niiden tyttöjen illoissa ettei se nyt oikeastaan ollut siitä autosta kiinni, vaan olisi haluttu jonnekin psykologilla availemaan tunnelukkoja.

Meille naisille on kristallin kirkasta, miksi et saa pysyvää suhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Miksi ette jätä näitä huonoja suhteita? Voisitte olla hyvässä suhteessa ihmisen kanssa, joka arvostaa ja rakastaa. Nyt se jää teiltä kokematta.

Olen usein miettinyt miksen lähtenyt jo heti suhteen alkuvuosina, kun tästä oli ensimmäiset merkit. En osaa sitä sanoa. Varmaan siksi, että hyviäkin puolia hänessä ja suhteessa oli ja on. 

Uutta suhdetta en halua enää ikinä. Ap

Mun ex-miesystävä jäi kiinni aika törkeästä valehtelusta kun oltiin oltu yhdessä n 5kk. Jälkeen päin olen miettinyt, että olisi todellakin pitänyt lempata se ulos jo silloin. Mutta klassisesti "muuten hyvä mies", niin katsoin sormieni jatkuvia valkoisia valheita. Valehteli vältelläkseen konflikteja tai itselleen epämieluisia asioita. 

Eipä mullakaan ikinä enää mitään kiinnostusta alkaa suhteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Jos mies kerran pettää niin se pettää aina. Ei kannata luottaa, on varmaan komea mies niin sillä on muita naisia ja pettänyt aina.

Ei tässä pettämisestä kyse ole? Vaan valehtelusta?

Vierailija kirjoitti:

Täällä hoetaan aina tuota eroa eroa mantraa. Miksi erota muuten hyvästä miehestä, jonka kanssa on elänyt yli puolet elämästä? Voit saada paskemman vaihdossa tilalle. Itse jos eroaisin en tosiaankaan ottaisi ketään ukkoa vaivoikseni.

Mä olen tuo pitkäaikaisen sivusuhteilua harrastavan miehen puoliso. Lainaustoiminnot ei taas toimi. Piti vastata Ap:lle, että minulla ei ole muita suhteita. Ei kiinnosta. Tosin tästä on puhuttu ja mies tietää, että olen varannut oikeuden halutessani toimia kuten hän.

Meillä minä olen käynyt pitkäaikaiset terapiat läpi ja voin nyt sanoa, että kyllä olen aika sinut tilanteemme kanssa. Tunnistan mieheni rikkinäisyydet, tuota virheiden myöntämättömyyttä on hänessäkin, narsistisia piirteitä myös, jatkuvaa ihailun ja huomion tarvetta. Mutta myös paljon hyvää. Siitä kertoo, että yleensä entiset sivusuhteetkin ovat loppuneet fiksusti ja jääneet ystävällisiin väleihin. 

Kiitos kun vastasit. Olen samaa mieltä, kyllähän sinulla ja minullakin olisi oikeus samanlaiseen käytökseen, kuin miten mieskin käyttäytyy. Mutta en koe sitä normaalina ja mieluisana, että minäkin vaan alkaisin puhua puuta heinää.

Meissä ja teissä on paljon samaa. Miehellä ihailun tarve, virheiden myöntämättömyys tuttua. Ja minäkin olen terapiassa käynyt aiemmin ja sen opetellut, ettei minun tarvitse vaan kiltisti hiljaa sietää mitä vaan. Mies on aiemmin minua näistä syyttänyt, ei enää, koska se ei minuun vaikuta millään lailla, enkä kuuntele sellaista enää yhtään. Ja sitten ne miehen hyvät puolet, ja se arki. Joka on ollut ihan hyvää, kaikesta huolimatta.

Sitä on oppinut päässään lokeroimaan asioita. Vaikka olen väsynyt miehen valehteluun, enkä vieläkään ymmärrä miten hän voi katsoa minua silmiin ja valehdella, pystyn elämään normaalia arkea. Ap

Voi kun 

Itsellä on sama ongelma naisten suhteen. Se pienikin valkoinen valhe aiheuttaa sen että alan epäilemään kaikkea naisen puhetta valheeksi. Ja mietå pienemmästä asiasta kertoo sen pienen valkoisen valheen niin sitä enemmän epäilen että valehtelee myös isommista asioista

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi kysymys:

Kuinka kauan pitää olla kynnysmattona, ennenkuin alkaa kunnioittaa itseään?

Pitkään olin, kunnes opin erottamaan asiat joihin minä olin syypää, ja asiat joihin en todellakaan ole. Mieheltä en syyttelyjä kuuntele enää yhtään, koska hän on yksin vastuussa käytöksestään. Kai tuo siksi terapiaan on mennytkin, kun on huomannut että olen tosissani ja mittani alkaa olla täysi. Ap

Ymmärrän hyvin miksi suhteeseen jää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä hoetaan aina tuota eroa eroa mantraa. Miksi erota muuten hyvästä miehestä, jonka kanssa on elänyt yli puolet elämästä? Voit saada paskemman vaihdossa tilalle. Itse jos eroaisin en tosiaankaan ottaisi ketään ukkoa vaivoikseni.

Mä olen tuo pitkäaikaisen sivusuhteilua harrastavan miehen puoliso. Lainaustoiminnot ei taas toimi. Piti vastata Ap:lle, että minulla ei ole muita suhteita. Ei kiinnosta. Tosin tästä on puhuttu ja mies tietää, että olen varannut oikeuden halutessani toimia kuten hän.

Meillä minä olen käynyt pitkäaikaiset terapiat läpi ja voin nyt sanoa, että kyllä olen aika sinut tilanteemme kanssa. Tunnistan mieheni rikkinäisyydet, tuota virheiden myöntämättömyyttä on hänessäkin, narsistisia piirteitä myös, jatkuvaa ihailun ja huomion tarvetta. Mutta myös paljon hyvää. Siitä kertoo, että yleensä entiset sivusuhteetkin ovat loppuneet fiksusti ja jääneet y

Mitä tarkoittaa tässä tapauksessa 'muuten hyvä mies'? Tiedätkö, kuulostat tyypilliseltä ihmiseltä, joka on mieluummin huonossa suhteessa kuin yksin. Joko muutos tai yksinolo pelottaa liikaa, niin kuin useimpia, jotka eivät eroa siitä paskasta puolisostaan. Tuo miehen ymmärtäminen ja kaikki selittely, ja sitten naiivi usko siihen, miten sivusuhteetkin on loppuneet niin fiksusti...todella surullista.

Olen ap, enkä tuo jolle kommenttisi osoitit. Mutta itseäni yksinolo ei pelota ollenkaan. Tiedän hyvin, että pärjäisin oikeinkin mukavasti. En ole ollut näin kauan miehen kanssa siksi, että olisi parempi kuin yksin, vaan enemmänkin siksi, ettei tästä nyt haittaakaan ole ollut. No välillä suututtaa kyllä, sitten taas tottuu. 

Miestä olen ymmärtänyt liikaakin, koska tunnen hänen lapsuusperheensä ja sieltä tulleet traumat ym. Hänen olisi pitänyt hakea apua niihin jo kauan sitten. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Miksi ette jätä näitä huonoja suhteita? Voisitte olla hyvässä suhteessa ihmisen kanssa, joka arvostaa ja rakastaa. Nyt se jää teiltä kokematta.

Ymmärrän pointtisi, mutta miksi pitäisi olla joku? Miksei voi olla vaan yksin? 

Mun mielestä silloin on valmis parisuhteeseen, kun elämä yksinään on niin hyvää ja mielekästä, että kumppani on vain plussaa, koska silloin osaa riittävästi pitää huolta itsestään, eikä päästä ketään ainakaan huonontamaan omaa elämäänsä. 

Ainakin omassa tuttavapiirissä ne, jotka vaihtavat lennosta suhteesta toiseen, ovat niitä, jotka jotenkin mystisesti löytävät itsensä kerta toisensa perään huonoista suhteista. Kun pitää olla "joku".

En kerta kaikkiaan tajua, mikä siinä yksin olemisessa on niin pelottavaa? Ymmärrän, että on ihmisiä, jotka kaipaavat elämäänsä kumppania ja se on täysin norma

Kai tässä kaikessa hyvä asia on se, etten todellakaan haikaile ketään muuta, ketään uutta. Tarjokkaita on vuosien varrella ollut, joten sitä en pelkää, etten kelpaisi kenellekään. Päinvastoin. En halua ketään.

Varmasti jos olisi kova hinku löytää joku täydellinen unelmien mies, olisinkin jo eronnut. Vaan ei ole mitään halua löytää enää ketään. Ap