En pysty luottamaan miehen sanoihin yhtään. Nyt en enää jaksa, ja nyt hän vaikuttaa siltä että tosissaan yrittää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mihin mies omasta mielestään hakee ammattiapua?

Valehteluun ja konfliktien pelkoon. Kuulemma ei ymmärrä miksi valehtelee. Ehkä siksi ettei kestä omia virheitään. Joka tapauksessa pelkää kuulemma lähes hysteerisesti riitoja. 

Se vaan, että valehtelusta niitä riitoja vasta tuleekin. Ap

Tämähän on kuin minun ex-mieheni. Erosimme taannoin, mutta tosi pitkään kuvittelin miehen muuttuvan ja toivoin sitä sydämeni pohjasta, sillä hän on muuten hyvä ja avulias mies.

Ei se vaan muutu mihinkään. Mies jätti jatkuvasti asioita kertomatta ja kun jäi niistä kiinni niin oli "unohtanut" koko asiaa tapahtuneenkaan eikä siksi ollut maininnut. Mies oli muuten lämmin, turvallinen, luotettava noin niin kuin arkisissa asioissa, mutta jokin hänessä hiersi pahasti ja intuitio huusi punaisena, että jotain todella outoa tuossa on. Hänellä oli puhelin liimattu taskuun, koskaan se ei vahingossakaan jäänyt näkyville ja ajoittain hän oli jättänyt sen autoon lukkojen taakse. Hän oli jäänyt jo vuosia sitten aiemmin kiinni pettämisestä ja siksi myös nyt vaistosin jotain outoa. Sain puhelimen käsiini ja siellähän oli kokonainen toinen elämä. Useita naisia, yksi luuli olevansa oikein parisuhteessa mieheni kanssa ja helppoahan se oli kun hän oli varta vasten hakeutunut matkatöihin. Viikot muualla ja viikonloput kotona. Silti viikolla sinkoili useat viestit, joissa vuolaasti kertoi rakastavansa minua. Kerran sain oudon viestin, mihin kysyinkin, että kenelle piti mennä niin vähän meni paniikkiin siitä, mutta jotenkin sai senkin selitettyä parhain päin itselleen.

Mies pelkäsi kuollakseen konflikteja ja hänen keskustelujen aihepiirit olivat aina hyvin kevyitä eikä hän kyennyt kieltäytymään, jos joku pyysi jotain. Itse hän ei koskaan kysynyt apuja keneltäkään eikä halunnut ottaa sitä vastaan jos tarjottiin. Halusi olla täysin riippumaton ja riidan aikana minullekin huusi, että hän ei tarvitse ketään. Täysin kykenemätön parisuhteeseen. 

Mutta se, mitä elämä tällaisen ihmisen rinnalla on aiheuttanut, on valtavaa kipua, hylkäämisen ja arvottomuuden tunnetta. Miksi minä en ole totuuden ja uskollisuuden arvoinen? Olen sittemmin ymmärtänyt, että kyse ei ole minusta vaan ainoastaan hänestä ja että vain hänellä on ongelma. Eikä ihminen tuosta yhtäkkiä muuksi muutu kun tuo on elämäntapa. Täällä palstaa kun lukee niin surulliselta näyttää maailma hyvien miesten osalta.

Jokin lapsuudessa saatu trauma pakottaa ihmisen valehtelemaan. Minkälainen koti miehelläsi oli? Ahdistavaa käytöstä tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mihin mies omasta mielestään hakee ammattiapua?

Valehteluun ja konfliktien pelkoon. Kuulemma ei ymmärrä miksi valehtelee. Ehkä siksi ettei kestä omia virheitään. Joka tapauksessa pelkää kuulemma lähes hysteerisesti riitoja. 

Se vaan, että valehtelusta niitä riitoja vasta tuleekin. Ap

Tämähän on kuin minun ex-mieheni. Erosimme taannoin, mutta tosi pitkään kuvittelin miehen muuttuvan ja toivoin sitä sydämeni pohjasta, sillä hän on muuten hyvä ja avulias mies.

Ei se vaan muutu mihinkään. Mies jätti jatkuvasti asioita kertomatta ja kun jäi niistä kiinni niin oli "unohtanut" koko asiaa tapahtuneenkaan eikä siksi ollut maininnut. Mies oli muuten lämmin, turvallinen, luotettava noin niin kuin arkisissa asioissa, mutta jokin hänessä hiersi pahasti ja intuitio huusi punaisena, et

Jokseenkin samanlaista kokemusta täälläkin ja itse olin aina vaan "negatiivinen valittaja", vaikka todellisuudessa miehen kyky käsitellä mitään vaikeita asioita on täysin olematon. Suojelee sillä itseäään syyllisyydeltä ja häpeältä. Muut on vaan vaikeita valittajia, hän on järkevä ja rauhallinen. Tällaiset ihmiset on ihan mukavia keskustelukavereita kun jutellaan vaan niitä näitä, mutta mitään syvällisyyttä heissä ei ole eikä näin ollen myöskään mielenkiintoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mihin mies omasta mielestään hakee ammattiapua?

Valehteluun ja konfliktien pelkoon. Kuulemma ei ymmärrä miksi valehtelee. Ehkä siksi ettei kestä omia virheitään. Joka tapauksessa pelkää kuulemma lähes hysteerisesti riitoja. 

Se vaan, että valehtelusta niitä riitoja vasta tuleekin. Ap

Tämähän on kuin minun ex-mieheni. Erosimme taannoin, mutta tosi pitkään kuvittelin miehen muuttuvan ja toivoin sitä sydämeni pohjasta, sillä hän on muuten hyvä ja avulias mies.

Ei se vaan muutu mihinkään. Mies jätti jatkuvasti asioita kertomatta ja kun jäi niistä kiinni niin oli "unohtanut" koko asiaa tapahtuneenkaan eikä siksi ollut maininnut. Mies oli muuten lämmin, turvallinen, luotettava noin niin kuin arkisissa asioissa, mutta jokin hänessä hiersi pahasti ja intuitio huusi punaisena, et

Nyt vasta huomasin täällä olevan uusia kommentteja.

Kirjoituksestasi ja suhteestasi. Hyvin paljon samaa, hyvin tuttua. Minulla tosin vapaa pääsy miehen puhelimelle, jos sieltä jotain haluaisin katsoa. Eikä tietääkseni mitään salasuhdetta ole. Mutta muuten kaikki tuo, etenkin hänellä valtava konfliktien pelko. 

Tämä oli niin osuvasti sinulta kirjoitettu: "Mutta se, mitä elämä tällaisen ihmisen rinnalla on aiheuttanut, on valtavaa kipua, hylkäämisen ja arvottomuuden tunnetta. Miksi minä en ole totuuden ja uskollisuuden arvoinen? Olen sittemmin ymmärtänyt, että kyse ei ole minusta vaan ainoastaan hänestä ja että vain hänellä on ongelma." 

Juuri näin, täsmälleen. Ja toisaalta vaikka olen ymmärtänyt minäkin tuon etten ole syyllinen, silti olo on välillä hyvin arvoton.

Kiitos kirjoituksestasi, tuntui lohduttavalta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jokin lapsuudessa saatu trauma pakottaa ihmisen valehtelemaan. Minkälainen koti miehelläsi oli? Ahdistavaa käytöstä tuollainen.

Hyvin traumaattinen lapsuus ja nuoruus. Siis todella. Siihen aikaan lastensuojelu ei valitettavasti yltänyt sinne minne olisi pitänyt. Nykyaikana hänet olisi huostaanotettu ja nopeasti.

Ja siksi minä olen tätä koittanut kestääkin. Kun tiedän että sieltä nämä piirteet varmaan tulee. Loukkaavaa on se, ettei ole aiemmin halunnut niistä eroon, vaan "mieluummin" meidän suhde, ja minä, on kärsinyt. Ap

Elämä on liian lyhyt tuollaiseen kohteluun 

🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mihin mies omasta mielestään hakee ammattiapua?

Valehteluun ja konfliktien pelkoon. Kuulemma ei ymmärrä miksi valehtelee. Ehkä siksi ettei kestä omia virheitään. Joka tapauksessa pelkää kuulemma lähes hysteerisesti riitoja. 

Se vaan, että valehtelusta niitä riitoja vasta tuleekin. Ap

Tämähän on kuin minun ex-mieheni. Erosimme taannoin, mutta tosi pitkään kuvittelin miehen muuttuvan ja toivoin sitä sydämeni pohjasta, sillä hän on muuten hyvä ja avulias mies.

Ei se vaan muutu mihinkään. Mies jätti jatkuvasti asioita kertomatta ja kun jäi niistä kiinni niin oli "unohtanut" koko asiaa tapahtuneenkaan eikä siksi ollut maininnut. Mies oli muuten lämmin, turvallinen, luotettava noin niin kuin arkisissa asioissa, mutta jokin hän

Jokseenkin samanlaista kokemusta täälläkin ja itse olin aina vaan "negatiivinen valittaja", vaikka todellisuudessa miehen kyky käsitellä mitään vaikeita asioita on täysin olematon. Suojelee sillä itseäään syyllisyydeltä ja häpeältä. Muut on vaan vaikeita valittajia, hän on järkevä ja rauhallinen. Tällaiset ihmiset on ihan mukavia keskustelukavereita kun jutellaan vaan niitä näitä, mutta mitään syvällisyyttä heissä ei ole eikä näin ollen myöskään mielenkiintoista.

Minäkin olen aiemmin ollut valittaja, joka juuttuu joka asiaan, sairas päästäni, mitä milloinkin. Nykyään mies kuitenkin on tajunnut, että vika on hänessä. Ja että käytökseni, epäluulot ja pelot, on hänen aiheuttamiaan. Riidassa toki voi toisin väittää, mutta muuten kyllä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Elämä on liian lyhyt tuollaiseen kohteluun 

🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃

🏃🏃

Kaffebulla kirjoitti:

Miksi ette jätä näitä huonoja suhteita? Voisitte olla hyvässä suhteessa ihmisen kanssa, joka arvostaa ja rakastaa. Nyt se jää teiltä kokematta.

Koska ei pidä kuvitella, että löytää mukavan uuden suhteen. Niitä ei ole helppo löytää. Voi joutua vaikka ojasta allikkoon.

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Miksi ette jätä näitä huonoja suhteita? Voisitte olla hyvässä suhteessa ihmisen kanssa, joka arvostaa ja rakastaa. Nyt se jää teiltä kokematta.

Koska ei pidä kuvitella, että löytää mukavan uuden suhteen. Niitä ei ole helppo löytää. Voi joutua vaikka ojasta allikkoon.

Tämä. Ei sillä että kaikki haluaisikaan uutta suhdetta mutta kun aina hoetaan jotenkin itsestäänselvyytenä että jätä vanha huono niin saat uuden hyvän 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Miksi ette jätä näitä huonoja suhteita? Voisitte olla hyvässä suhteessa ihmisen kanssa, joka arvostaa ja rakastaa. Nyt se jää teiltä kokematta.

Koska ei pidä kuvitella, että löytää mukavan uuden suhteen. Niitä ei ole helppo löytää. Voi joutua vaikka ojasta allikkoon.

Tämä. Ei sillä että kaikki haluaisikaan uutta suhdetta mutta kun aina hoetaan jotenkin itsestäänselvyytenä että jätä vanha huono niin saat uuden hyvän 😄

Niin. Tunnen useita jotka näin ajatteli ja sitä hyvää eivät koskaan saaneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Miksi ette jätä näitä huonoja suhteita? Voisitte olla hyvässä suhteessa ihmisen kanssa, joka arvostaa ja rakastaa. Nyt se jää teiltä kokematta.

Koska ei pidä kuvitella, että löytää mukavan uuden suhteen. Niitä ei ole helppo löytää. Voi joutua vaikka ojasta allikkoon.

Tämä. Ei sillä että kaikki haluaisikaan uutta suhdetta mutta kun aina hoetaan jotenkin itsestäänselvyytenä että jätä vanha huono niin saat uuden hyvän 😄

Niin. Tunnen useita jotka näin ajatteli ja sitä hyvää eivät koskaan saaneet.

Olipa sulla uusi suhde tai ei, jätä ensin vanha parisuhde taaksesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokin lapsuudessa saatu trauma pakottaa ihmisen valehtelemaan. Minkälainen koti miehelläsi oli? Ahdistavaa käytöstä tuollainen.

Hyvin traumaattinen lapsuus ja nuoruus. Siis todella. Siihen aikaan lastensuojelu ei valitettavasti yltänyt sinne minne olisi pitänyt. Nykyaikana hänet olisi huostaanotettu ja nopeasti.

Ja siksi minä olen tätä koittanut kestääkin. Kun tiedän että sieltä nämä piirteet varmaan tulee. Loukkaavaa on se, ettei ole aiemmin halunnut niistä eroon, vaan "mieluummin" meidän suhde, ja minä, on kärsinyt. Ap

Valitettavasti tuollaisista traumoista eroon pääseminen ei todennäköisesti onnistu ikinä. Traumojen aiheuttamat oireet voivat terapialla helpottua ja niiden kanssa voi oppia elämään. Tämä on kuitenkin äärimmäisen raskas, kivulias ja pitkä prosessi. Kolmen vuoden psykoterapiajakso on vasta alkua ja sekin vaatii todella paljon työtä itseltä. Terapeutti ei voi asiakasta "parantaa" vaan se pitää tehdä itse. Todennäköisesti asiat menevät paljon huonompaan suuntaan ennenkuin ne paranevat, joten tähän kannattaa sinunkin varautua. 

En jaksa uskoa, että tällaisiin suhteisiin lähtevät olisivat itse ilman traumoja, koska heillä on pelastajasyndrooma. Tätä sitten nämä hulivilit ja hyväksikäyttäjät taitavasti manipuloivat. Totuus on kuitenkin se, että valehtelijan huonot kotiolot eivät ole selitys sille miksi suhde on mitä on. Syy löytyy ennemmin sieltä, että alusta asti on suostuttu valehteluun ja puliveivaukseen ja hävetty sitä.

Oletko ap sinä kertonut tilanteesta rehellisesti läheisillesi? Sen että jo suhteen alussa mies teki katoamistempun jossa todennäköisesti petti? Ja kaiken muunkin. Usein nämä salataan ja kärsitään yksin, jolloin tilanne pääsee kehittymään siihen, että mukavia puhuva valehtelija ja pettäjä voi jatkaa palvelujen saamista ja mukavaa elämää. Jos olisi kerrottu ystäville ja perheelle mitä oikeasti tapahtuu, niin he olisivat voineet auttaa näkemään todellisuutta.

Mies voi tehdä kaiken mitä haluaa ja säilyttää samalla edut. Elää poikamiehen elämää samalla kun näytellään kunnollista ja mukavaa perheenisää. Riittää että vetoaa siihen yksinäiseen hylättyyn pikkupoikaan joka hän kerran oli, sillä saa kaiken anteeksi. Kaikkien näiden vuosienkin jälkeen vetoat siihen asiaan, vaikka kyse on todennäköisesti tukevassa keski-iässä olevasta miehestä. Siinäpä oiva keino manipuloida niitä, joilla on pelastajasyndrooma. Ehkäpä ammattisikin jotenkin liittyy ihmisten auttamiseen, usein on näin.

Empatia on hyvä asia, mutta silloin ei, jos sen avulla joutuu manipuloiduksi ja hyväksikäytetyksi. Perhe-elämästä on useimmille miehille taloudellista etua, jos mietitään yksinelävää, pienituloista miestä. Hyvätuloisellekin miehelle perhe tuo arvostusta enemmän kuin ikuisena poikamiehenä elely, joka tällaiselle miehelle olisi se rehellinen elämä. Tai vaihtuvat suhteet, joita he koko ajan harrastavat. Osalla miehistä syynä avioliiton jatkumiseen on vain taloudellinen etu, jota he siitä saavat. Vaimo on kuin äiti teini-ikäiselle, ikävä ja rajoittava tyyppi, jolta saa rahaa, ruokaa ja pyykinpesua, mutta myös seksiä ja ymmärrystä vaikeaan lapsuuteen. 

Ei mulla ole mitään ratkaisua tähän, mutta korostan, että en sano tätä siksi että jotenkin haluaisin mollata sinua. Tuohon tilanteeseen voi joutua kun on liian kiltti ja empaattinen ja kaipaa rakkautta. Jos nuorena olette tavanneet niin moni kokee silloin itsensä paljon huonommaksi kuin oikeasti on ja tyytyy liian vähään tai oikeastaan olemattomaan.

Jos aviomies on taitava valehtelemaan ja sepittämään tarinoita, eikä vaimolla itsellään ole samanlaista synkkää lapsuutta kuin miehellä, vaimo ei ehkä pysty näkemään miehen julkisivun läpi tarpeeksi nopeasti. Mitä taitavampi mies on naamioimaan itsensä, sitä kauemmin hänen todellisen luonteensa paljastaminen kestää.

Mä kirjoittelin vähän samanlaiseen aloitukseen joku aika sitten.

Seurustelin jossain kohti 1,5 vuotta miehen kanssa, jolla kuulostais olevan samaa ongelmaa kuin apn miehellä. Elikkä valehtelua ja etenkin pienistä asioista. Exäni halusi aina näyttää itsensä minulle hieman paremmassa valossa kuin onkaan ja hän oli myös todella halukas välttelemään riitoja ja argumentteja jne.

Ex siis valehteli päin naamaa typerän pienistä asioista, joista ei todellakaan olisi minulle tarvinnut valehdella, koska en välittäisi tippaakaan kuinka paljon esim sai rahaa autostaan, kun myi sen. Tai montako tuntia oli alamäkipyöräilemässä. Tai lopettiko nuuskaamisen viikko sitten vai kuukausi sitten. Hän ei suostunut myöskään pyytämään anteeksi, jos jäi valheesta kiinni. Ja saattoi esim ihan turhaan käyttää energiaa nuuskapurkkien piilotteluun kotonaan, jotta en vain löytäisi niitä ja hän ei jäisi "kiinni" siitä, että ei pystynytkään nuuskaamista lopettamaan heti kun vain päätti niin. (Juu nuuskaaminen on ällöä, mutta minä olisin ihan mielelläni ollut tukemassa, että kyllä se on vaikeaa lopettaa ja lopettamisidea oli hänen eikä todellakaan minun). Näitä turhia valheita tuli useampia kuukaudessa.

Asia alkoi hieman valjeta minulle syvemmin, kun tapasin miehen perhettä (isovanhemmat, vanhemmat, neljä sisarusta ja näiden puolisot, pari sisarusten lasta). Tämän saman valehtelemisen kaavan näki parhaiten hänen siskonsa lapsista. Siskonsa oli jatkuvasti kärttämässä lapsilta virheitä heidän tekemisissään ja lapset olivat tosi tottuneita siihen, että heidän täytyy valehdella etteivät kokoajan olisi äitinsä hampaissa. Perheenjäsenet myös selkeästi korostivat todella paljon onnistumista ja menestymistä eikä kauheasti annettu empatiaa sille, jos ei jossain asioissa ollut täydellinen. Apua ei pyydetty eikä tarjottu, ongelmat täytyi salata tai niitä täytyi vähätellä.

Aloin ymmärtää, että exäni oli myös kasvatettu tähän, että on parempi valehdella ja liioitella, kuin näyttää todellinen itsensä. Hän oli oppinut, että valehtelemalla pääsee pakoon kritiikkiä, häpeää, rangaistuksia ja kasvojensa menettämistä. Exäni ei tietääkseni valehdellut minulle isommista asioista, mutta pienistä asioista kyllä. Hänelle oli tärkeää näyttää, että pystyisi lopettamaan nuuskan siltä seisomalta, että hän saisi autostaan rahaa sen verran mitä pyysi ja korostaa olevansa tosi urheilullinen alamäkipyöräilijä. Hänelle nämä olivat tärkeitä asioita ja nimenomaan sellaisia asioita, joissa hän halusi korostaa onnistumistaan ja vältellä sitä, että kritisoisin häntä tai näkisin hänen "epäonnistuneen". Minullehan nämä asiat eivät merkinneet mitään ja olisin paljon mieluummin ollut yhdessä ihmisen kanssa, joka on aidosti oma itsensä, joka tarvitsee joskus tukeani ja tekee virheitä siinä missä muutkin.

Kun puhuimme vuoden seurustelun jälkeen todella vakavasti siitä, että luottamukseni murenee näiden pienien valheiden kautta, niin exäni päätti mennä terapiaan ja he kävivät tätä valehteluasiaa terapiassa paljon läpi. Mutta tietenkin terapia johti monien syy-seuraussuhteiden penkomiseen, lapsuusperheen ongelmien availuun jne. Valheet parisuhteessa eivät loppuneet tietenkään heti, vaikka terapeutti yrittikin opettaa hänelle jotain jippoja pysäyttää valhe. Hänen oltuaan 6kk terapiassa erosimme, koska en halunnut parisuhdetta, jossa en voi luottaa. Mies jäi terapiaan erottuamme ja hän on itseasiassa edelleen terapiassa, vaikka erostamme on jo 2 vuotta. Olemme väleissä siis eli välillä vaihdamme kuulumisia. Olen itse nykyään uudessa parisuhteessa, jossa luotan kumppaniini täysin ja luottamuksen kautta oloni on tosi turvallinen ja rakastettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokin lapsuudessa saatu trauma pakottaa ihmisen valehtelemaan. Minkälainen koti miehelläsi oli? Ahdistavaa käytöstä tuollainen.

Hyvin traumaattinen lapsuus ja nuoruus. Siis todella. Siihen aikaan lastensuojelu ei valitettavasti yltänyt sinne minne olisi pitänyt. Nykyaikana hänet olisi huostaanotettu ja nopeasti.

Ja siksi minä olen tätä koittanut kestääkin. Kun tiedän että sieltä nämä piirteet varmaan tulee. Loukkaavaa on se, ettei ole aiemmin halunnut niistä eroon, vaan "mieluummin" meidän suhde, ja minä, on kärsinyt. Ap

Valitettavasti tuollaisista traumoista eroon pääseminen ei todennäköisesti onnistu ikinä. Traumojen aiheuttamat oireet voivat terapialla helpottua ja niiden kanssa voi oppia elämään. Tämä on kuitenkin äärimmäisen raskas, kivulias ja pitkä prosessi. Kolmen vuoden psykote

Hyvin mahdollista, kyllä. Enkä tiedä, haluaako hän maksaa mistään pitkästä terapiasta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokin lapsuudessa saatu trauma pakottaa ihmisen valehtelemaan. Minkälainen koti miehelläsi oli? Ahdistavaa käytöstä tuollainen.

Hyvin traumaattinen lapsuus ja nuoruus. Siis todella. Siihen aikaan lastensuojelu ei valitettavasti yltänyt sinne minne olisi pitänyt. Nykyaikana hänet olisi huostaanotettu ja nopeasti.

Ja siksi minä olen tätä koittanut kestääkin. Kun tiedän että sieltä nämä piirteet varmaan tulee. Loukkaavaa on se, ettei ole aiemmin halunnut niistä eroon, vaan "mieluummin" meidän suhde, ja minä, on kärsinyt. Ap

Valitettavasti tuollaisista traumoista eroon pääseminen ei todennäköisesti onnistu ikinä. Traumojen aiheuttamat oireet voivat terapialla helpottua ja niiden kanssa voi oppia elämään. Tämä on kuitenkin äärimmäisen raskas, kivulias ja pitkä prosessi. Kolmen vuoden psykote

En ymmärrä miksi keskitytään ap:n aviomieheen kun kirjoittaja on ap, joka itse tarvitsisi pitkäaikaista terapiaa suhteesta irrottautumiseen. Tällaisessa suhteessa eläminen romahduttaa monta asiaa. Ja ainakin kaksi vastaavaa tapausta ovat todellakin päättyneet siihen, että vaimo tuli jätetyksi, kun vastaan tuli yllättäen vihreämpi oksa eli parempia etuja tarjoava uusi tyttöystävä ja vaimo. Toisen kohdalla tiedän, että sama meno jatkui uudessakin liitossa, katoamistemput ja muut epämääräisyydet. Ex-vaimo on tätä nykyä hyvin onnellinen, kun pääsi miehestä eroon. Nyt vain lapset kärsivät isänsä epäluotettavuudesta, aikuisia onneksi kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

En jaksa uskoa, että tällaisiin suhteisiin lähtevät olisivat itse ilman traumoja, koska heillä on pelastajasyndrooma. Tätä sitten nämä hulivilit ja hyväksikäyttäjät taitavasti manipuloivat. Totuus on kuitenkin se, että valehtelijan huonot kotiolot eivät ole selitys sille miksi suhde on mitä on. Syy löytyy ennemmin sieltä, että alusta asti on suostuttu valehteluun ja puliveivaukseen ja hävetty sitä.

Oletko ap sinä kertonut tilanteesta rehellisesti läheisillesi? Sen että jo suhteen alussa mies teki katoamistempun jossa todennäköisesti petti? Ja kaiken muunkin. Usein nämä salataan ja kärsitään yksin, jolloin tilanne pääsee kehittymään siihen, että mukavia puhuva valehtelija ja pettäjä voi jatkaa palvelujen saamista ja mukavaa elämää. Jos olisi kerrottu ystäville ja perheelle mitä oikeasti tapahtuu, niin he olisivat voineet auttaa näkemään todellisuutta.

Mies voi tehdä kaiken mitä haluaa ja säilyttää samalla edut. El

Kyllä, olen jo nuorena antanut anteeksi, koska olin rakastunut. Ja meidän hyvät ajat on olleet todella hyviä. Yhtäkkiä sitä sitten on huomannut, että on mennyt ikuisuus, ja minä olen vaan antanut anteeksi ja päättänyt että tämä oli viimeinen kerta. Kunnes tulee seuraava viimeinen kerta. 

Mutta mies ei ole koskaan vedonnut lapsuuteensa. Ei ikinä, kertaakaan. Päinvastoin, hän on melkein suuttunut jos olen kysynyt, juontaako tämä sieltä. Ei halua puhua lapsuudestaan, kaivella vanhoja. Mutta vuosien varrella on sieltä asiat tulleet selväksi ja on aika selvää, että sieltä se toimintamalli on lähtenyt. 

Ja ei, en ole kertonut perheelleni tästä mitään. Muutamalle ystävälle vuosien saatossa olen, mutta eivät hekään elä täydellisissä suhteissa. Olen kyllä silti aikuisena hyvinkin selvästi tajunnut ettei tämä ole oikein eikä hyväksyttävää. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä kirjoittelin vähän samanlaiseen aloitukseen joku aika sitten.

Seurustelin jossain kohti 1,5 vuotta miehen kanssa, jolla kuulostais olevan samaa ongelmaa kuin apn miehellä. Elikkä valehtelua ja etenkin pienistä asioista. Exäni halusi aina näyttää itsensä minulle hieman paremmassa valossa kuin onkaan ja hän oli myös todella halukas välttelemään riitoja ja argumentteja jne.

Ex siis valehteli päin naamaa typerän pienistä asioista, joista ei todellakaan olisi minulle tarvinnut valehdella, koska en välittäisi tippaakaan kuinka paljon esim sai rahaa autostaan, kun myi sen. Tai montako tuntia oli alamäkipyöräilemässä. Tai lopettiko nuuskaamisen viikko sitten vai kuukausi sitten. Hän ei suostunut myöskään pyytämään anteeksi, jos jäi valheesta kiinni. Ja saattoi esim ihan turhaan käyttää energiaa nuuskapurkkien piilotteluun kotonaan, jotta en vain löytäisi niitä ja hän ei jäisi "kiinni" siitä, että ei pystynytkään nuuskaamis

Juuri näin. Miehen lapsuudessa mikään ei ole riittänyt ja mikään ei ole ollut tarpeeksi hyvin. Kaikesta on pitänyt valehdella ja silti on ollut sysipska, saanut selkäänsä ja kuulla kunniansa. Pahinta se että on pitänyt olla täydellinen. Mitään vikaa ei ole saanut olla, eikä virheitä tehdä. Se on ollut toinen paha ongelma meillä, että hän ei ole voinut myöntää olevansa epätäydellinen missään asiassa. Tämä tosin lieventynyt vuosien saatossa. Ja lapsuudessa ollut myös suurempia traumoja, joita en tässä avaa.

Terapian on nyt aloittanut, mutta en usko että siihen pitkäksi aikaa haluaa sitoutua taloudellisista syistä. Ap