En olisi ikinä ennen lasta uskonut, että vanhemmuus on nykyään näin vaikeaa ja uuvuttavaa
Ennen kuin sain oman lapsen niin kuvittelin, että vanhemmuudessa riittää sellainen sopivan hyvä, työssäkäynti onnistuu helposti koska on päiväkodit sitä varten, kouluikään kun lapsi tulee niin helpottaa kun koulu hoitaa koulun ja terveydenhuollossa käynnit on neuvola kerran vuodessa ja pari korvatulehdusta lääkärikäynteineen. Vielä mitä. Minulla on yksi ekaluokkalainen lapsi, ja kaikki vapaa-aikani ja iso osa työpäivistä menee lapsen asioita hoitaessa. Ja sama ennen kouluikää. Ja olen aivan poikki. Äitiysloma ja vanhempainvapaa vielä meni ihan ok, vaikka toki yöt huonosti nukkuvan pienen lapsen kanssa oli raskasta. Mutta se oli sellaista normaalin raskasta ja vapaalla kun oli niin oli mahdollisuus välillä levähtää sohvalle tai olla joskus vaikka puoleen päivään yöpaidassa, jos taivaalta vihmoi räntää ja väsytti.
Mutta kun piti palata töihin ja laittaa lapsi päiväkotiin alkoi elämä mennä ihan mahdottomaksi. Ensinnäkin ei saatukaan paikkaa lähipäiväkodista. Se mistä saatiin niin siellä ei ollutkaan autopaikkoja eikä mitään mihin parkkeerata viedessä tai hakiessa eli aamu alkoi parkkipaikan etsimisrumballa. Sama hakiessa. Lapsi piti viedä sisälle asti ja huolehtia häneltä ulkovaatteet pois, sisätossut jalkaan, käsien pesu ja ryhmän huoneeseen. Päiväkodilta tuli tarkat vaatimukset mitä kaikenlaisia sadevaatteita, varavaatteita, varakumisaappaita ym ym on oltava aina siellä. Kaksi viikkoa etukäteen piti päiväkotiin ilmoittaa 10 min tarkkuudella milloin lapsen vie ja milloin hakee, ja tässä kellonajassa oli pakko pysyä vaikka olisi töissä tullut yllättäviä kokouksia. Päiväkoti ei joustanut yhtään työelämän mukaan. Eikä työpaikka suostunut joustamaan yhtään lapsen tai päiväkodin mukaan. Ihan järkyttävä aikatauluhel vetti, josta selkä märkänä hiestä yritti selvitä kainalossa kurasta märkä ja kiukutteleva lapsi. Töissä jatkuvaa anteeksipyytelyä siitä, että myöhästyi taas sen kaksi minuuttia töistä kun päiväkodilla ei löytynyt parkkipaikkaa. Päiväkodilta soitettiin usein hakemaan lapsi kesken päivän pois, kun sen nenä vuotaa niin on heidän mielestään kipeä. Ja pomo huutaa töissä, että et saa lähteä kesken töistä pois kun työt on pakko hoitaa. Koulu kun alkoi niin ei helpottanut, lapsi ei pystykään kulkemaan koulumatkaa yksin, koulutaksia ei myönnetäkään, koululla ei olekaan aamukerhoa, koulu alkaa usein vasta 9:15, iltapäiväkerho loppuu jo klo 16:00 eli lapsi pitää saattaa klo 9 ja hakea klo 16, mahdoton olla töissä ennen 9:30 ja jälkeen 15:30. Pomo vihainen lisää tästä. Koululta ja päiväkodilta satelee edellisenä päivänä käskyjä ottaa huomenna mukaan tyhjä viilipurkki, pyöreä kivi ja kokovalkoinen t-paita, tms. No ei niitä ole, kiireellä kauppaan ja rannalle etsimään. On useampi palaveri vuodessa opettajan kanssa, aina joskus klo 13-14 aikoihin, muita aikoja ei anneta. On äitien aamupäivää, koti ja koulu päivää ja vaikka mitä, tietenkin aina kesken työpäivän. Pomo näistä lisää vihainen. KOko päiväkotiajan flunssakierre lapsella ja jäätävä usein pois töistä itse siksi, pomo taas vihainen, ja nyt jo työkaveritkin.
Jatkuu alla.
Kommentit (308)
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut sitä mieltä, että asiat helpottaa kun lapsi kasvaa. Aivan samaa mieltä en ole enää.
Käytämme yksityistä terveysasemaa. 12-vuotiaan lapsen puolesta ei voi enää asioida ilman hänen lupaansa. Lupa pitää antaa molemmille vanhemmille erikseen. Luvat pitää myös uusia jokaikinen vuosi, koska ne umpeutuu aina syntymäpäivän kohdalla.
Ihanko todella 12-vuotias (muutoin jo varsin omatoiminen) hoitaisi omia terveysasioitaan? Menisi vastaanotolle itse ja maksaisikin vielä. Mitä todellisuutta on tällainen?
Kääntöpuolena on sitten hassu ohjeistus hammaslääkärissä, että aikuisen pitäisi yhä edelleen tehdä ns. tarkastuskierros hammaspesuilla. Eikä ole siis reikiä tai muita ongelmia, tämä oli yleisohje. Kuinka sitten 12-vuotiaan katsotaan olevan tarpeeksi vanha hoitamaan kaiken muun itse??
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin olla aivan hakoteillä, mutta kouluikäisen kanssa helpotti kun opettaja vaihtui. Sama koulu, mutta naisopettaja vaihtui mieheen. Naiselta tuli piiiitkiä viestejä ja joka ikisestä huomiosta wilma kilahti. Viikoittain viestejä tuli 3-5, yhdestä lapsesta. Nykyään muutama kuukaudessa. Lyhyesti asiaa. Aivan mahtavan hieno juttu!
Sukupuoli tuskin oli ongelma, persoona mahdollisesti.
Voi olla sekin, mutta kun on ollut kaksi naisopettajaa niin molempien kohdalla se oli sitä, että he kirjoittivat jopa siitä kun oli sijainen koulussa. Mitä sillä tiedolla tekee? Tai kun sijainen ei päässytkään vaan vaihtui, niin siitäkin tuli viesti. Aivan turhaa informaatiota.
Rinnakkaisluokilla on myös nyt miesopettajat. Olen ymmärtänyt etteivät hekään kirjoittele pitkiä tajunnanvirtaviestejä siitä, miten metsäretkellä on bongattu korppi ja kauris. Isoja koululaisia jo, osaavat kertoa nämä kotona itse.
Vierailija kirjoitti:
Vie lapsi ajoissa kouluun, meillä usein leikkii koulun pihalla 30-60min odottaen että koulu alkaa. Raitis ilma tekee vain hyvää lapselle.
Silloin voi olla pimeää ja koulun piha sekä ympäristö vielä täysin tyhjä. Voi olla turvatonta, voi olla satunnaista lapselle haitallista kulkijaa ja kiusaaminen kun onnistuu hyvin silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vie lapsi ajoissa kouluun, meillä usein leikkii koulun pihalla 30-60min odottaen että koulu alkaa. Raitis ilma tekee vain hyvää lapselle.
Silloin voi olla pimeää ja koulun piha sekä ympäristö vielä täysin tyhjä. Voi olla turvatonta, voi olla satunnaista lapselle haitallista kulkijaa ja kiusaaminen kun onnistuu hyvin silloin.
Meillä kolme lasta joista vanhimmat jo kohta aikuisia ja sitten vielä pieni koululainen. Päiväkodeista ja kouluilta, jopa vielä lukioistakin, tulee vähän väliä jotain ilmoituksia ties mistä kissanristiäisistä. On discoa, myyjäistä, vanhempien päivää, väriviikkoa ja vaikka mitä soopaa. Jo vuosia sitten ratkaisin asian poistamalla mm. Wilman puhelimesta. Käyn pari kertaa viikossa katsomassa lasten viestit tietokoneella etten täysin tietämätön ole. Vanhempainiltoihin en oo osallistunut vuosiin. Joulu ja kevätjuhliin muutaman kerran. Yhtäkään valitusta ei ole tullut koululta, arvioinneissa on kehuttu että hyvin menee. Jos olisin ns aktiivinen vanhempi, niin varmasti tässä olis jo seonnut kaikkeen tohon.. eli vahvasti kehoitan että valitkaa taistelunne, ei tarvi osallistua kaikkeen kunhan pakolliset viralliset asiat (arviointikeskustelut kouluissa, pienillä neuvolat) tulee hoidettua.
^ Meillä on se tilanne että lapsen toinen vanhempi harjoittaa huoltokiusaamista. On siis valtava paine toimia täydellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut sitä mieltä, että asiat helpottaa kun lapsi kasvaa. Aivan samaa mieltä en ole enää.
Käytämme yksityistä terveysasemaa. 12-vuotiaan lapsen puolesta ei voi enää asioida ilman hänen lupaansa. Lupa pitää antaa molemmille vanhemmille erikseen. Luvat pitää myös uusia jokaikinen vuosi, koska ne umpeutuu aina syntymäpäivän kohdalla.
Ihanko todella 12-vuotias (muutoin jo varsin omatoiminen) hoitaisi omia terveysasioitaan? Menisi vastaanotolle itse ja maksaisikin vielä. Mitä todellisuutta on tällainen?
Kääntöpuolena on sitten hassu ohjeistus hammaslääkärissä, että aikuisen pitäisi yhä edelleen tehdä ns. tarkastuskierros hammaspesuilla. Eikä ole siis reikiä tai muita ongelmia, tämä oli yleisohje. Kuinka sitten 12-vuotiaan katsotaan olevan tarpeeksi vanha hoitamaan kaiken muun itse??
Voi olla todellisuutta perheissä joissa vanhemmat laiminlyövät lapsiaan (tai on vaikka kontrolloiva uskis vanhempi jolle lapsi ei halua antaa lisää valtaa itsestään ja kehostaan). Jotkut tuon ikäiset ovat saattaneet joutua olemaan se vastuullisin henkilö perheessä ja siksi osaa huolehtia itsestään paremmin kuin muut ikätoverinsa. Taas yksi äippä joka ei osaa ajatella omilla aivoilla, eikä ymmärrä että lapset on myös ihmisiä, ei vanhempiensa jatkeita/omistuksessa.
^ Entä jos 12v. haluaa hoitaa omat asiansa, mutta päättäkin, että ei käy hammastarkastuksissa, ei ota rokotteita jne. Ketä silloin syytetään? Vanhempia!
Vierailija kirjoitti:
Terveet ihmiset yleensä yrittävät tarjota lapselleen hyvän lapsuuden. Omistautuneet vanhemmat tekevät kaikkensa sen eteen oman itsensä kustannuksella. Välinpitämättömille lapsen laiminlyönti ei aiheuta tunnontuskia.
Suurin osa ihmisistä yrittää lähinnä mennä sen mukaan, että mihin on sosiaalinen paine mammapiireissä. Se ei ole mitenkään sama asia kuin hyvä lapsuus lapselle.
Sosiaalinen paine on mm. synnyttänyt työlään harrastussirkuksen mihin varsinkin monilapsisissa perheissä vanhemmat uhraavat suurimman osan vapaa-ajastaan mm. kyyditysten muodossa. Jo 2-3-vuotiaat on laitettava johonkin urheiluseuran treeneihin tai vastaaviin jotta perhe saa ylläpidettyä kuvaa siitä, että he ovat hyvä perhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveet ihmiset yleensä yrittävät tarjota lapselleen hyvän lapsuuden. Omistautuneet vanhemmat tekevät kaikkensa sen eteen oman itsensä kustannuksella. Välinpitämättömille lapsen laiminlyönti ei aiheuta tunnontuskia.
Suurin osa ihmisistä yrittää lähinnä mennä sen mukaan, että mihin on sosiaalinen paine mammapiireissä. Se ei ole mitenkään sama asia kuin hyvä lapsuus lapselle.
Sosiaalinen paine on mm. synnyttänyt työlään harrastussirkuksen mihin varsinkin monilapsisissa perheissä vanhemmat uhraavat suurimman osan vapaa-ajastaan mm. kyyditysten muodossa. Jo 2-3-vuotiaat on laitettava johonkin urheiluseuran treeneihin tai vastaaviin jotta perhe saa ylläpidettyä kuvaa siitä, että he ovat hyvä perhe.
Olet kyllä ihan hakoteillä.
"Voi olla todellisuutta perheissä joissa vanhemmat laiminlyövät lapsiaan (tai on vaikka kontrolloiva uskis vanhempi jolle lapsi ei halua antaa lisää valtaa itsestään ja kehostaan). Jotkut tuon ikäiset ovat saattaneet joutua olemaan se vastuullisin henkilö perheessä ja siksi osaa huolehtia itsestään paremmin kuin muut ikätoverinsa. Taas yksi äippä joka ei osaa ajatella omilla aivoilla, eikä ymmärrä että lapset on myös ihmisiä, ei vanhempiensa jatkeita/omistuksessa."
Minusta fiksua olisi _lisätä_ lapselle oikeudet. Siis vanhempien lisäksi. Eikä näin että vanhempien oikeudet poistetaan ja joka vuosi pitää oikeudet uusia.
Vierailija kirjoitti:
Ne mummien ja kummien päivä päiväkodilla ja koululla on myös stressaavia. Kun omat mummit on kuolleet tai asuu kaukana, kummit on etäisiä tai asuu kaukana. Kuka kehtaa pyytää 500 kilsan päästä kummeja tai mummoja päiväkodin kummipäivään? Kaikkia lähellä asuviakaan ei moinen nappaa, joten turha edes kysyä.
Jos päiväkoti haluaa mummien ja kummien vierailevan päiväkodissa, niin eikö päiväkoti voisi kannustaa mummeja ja kummeja osallistumaan vaikka päiväkodin joulu- tai kevätjuhlaan?
Lapseni päiväkodissa oli aina marraskuussa aamulla isänpäiväkahvit. Joutuivat muuttamaan aamukahvitapahtuman nimen läheisen ihmisen aamukahveiksi, koska melkein kenenkään isä ei sinne mennyt (vaikka kutsu tuli monta viikkoa etukäteen). Eipä mennyt minunkaan lapsen isä, vaan menin sitten isän puolesta itse. Ja totta tosiaan, siellä oli suuri osa äitejä, muutama mummo oli myös. Mitään kummien päivää tai kummikahveja en käsitä sitten yhtään, kun kerran näköjään edes oma vanhempi ei saavu paikalle.
Yh:lla varmaankin rankkaa mutta perusperheessä jossa kaksi hoitaa asiat kaikki on ihan tavallista arkea. Meillä isä hoiti harrastukset ja äiti kotiasiat. Neljä lasta jotka nyt teinejä. Tarhassa olivat niin vähän kuin rahatilanne salli eli haluttiin pitää kaikki kotona. Ainoa asia joka rasitti oli sitten koulussa Wilma eli viestitulva oli aika mahdoton välillä.
Ei voi sanoa että mitenkään rankkaa olisi ollut. Ihania muistoja muksujen lapsuusajalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveet ihmiset yleensä yrittävät tarjota lapselleen hyvän lapsuuden. Omistautuneet vanhemmat tekevät kaikkensa sen eteen oman itsensä kustannuksella. Välinpitämättömille lapsen laiminlyönti ei aiheuta tunnontuskia.
Suurin osa ihmisistä yrittää lähinnä mennä sen mukaan, että mihin on sosiaalinen paine mammapiireissä. Se ei ole mitenkään sama asia kuin hyvä lapsuus lapselle.
Sosiaalinen paine on mm. synnyttänyt työlään harrastussirkuksen mihin varsinkin monilapsisissa perheissä vanhemmat uhraavat suurimman osan vapaa-ajastaan mm. kyyditysten muodossa. Jo 2-3-vuotiaat on laitettava johonkin urheiluseuran treeneihin tai vastaaviin jotta perhe saa ylläpidettyä kuvaa siitä, että he ovat hyvä perhe.
Ei se ole vain sosiaalista painetta vaan kyllä suurin osa ihan oikeasti uskoo noihin kasvatusoppeihin mitkä nykyisin vallitsevat.
Vierailija kirjoitti:
Yh:lla varmaankin rankkaa mutta perusperheessä jossa kaksi hoitaa asiat kaikki on ihan tavallista arkea. Meillä isä hoiti harrastukset ja äiti kotiasiat. Neljä lasta jotka nyt teinejä. Tarhassa olivat niin vähän kuin rahatilanne salli eli haluttiin pitää kaikki kotona. Ainoa asia joka rasitti oli sitten koulussa Wilma eli viestitulva oli aika mahdoton välillä.
Ei voi sanoa että mitenkään rankkaa olisi ollut. Ihania muistoja muksujen lapsuusajalta.
Miksi kommentoit ketjuun, joka koskee NYKYHETKEN vaatimuksia vanhemmuudelle. Sinun lapset oli pieniä lapsia kauan sitten.
Kukaan ei ole kertonut että mitä kamalaa siitä seuraa jos poikkeaa nykyhetken vaatimuksista.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole kertonut että mitä kamalaa siitä seuraa jos poikkeaa nykyhetken vaatimuksista.
Niin, miksiköhän ihmiset eivät riennä kertomaan, miten he epäonnistuivat vanhemmuudessa, ja mitä siitä seurasi?
Kuule, jos et täyttele niitä lomakkeita, voi tulla eteen erilaisia viranomaisten johtopäätöksiä ja "huolta". Että silleen niin.