Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En olisi ikinä ennen lasta uskonut, että vanhemmuus on nykyään näin vaikeaa ja uuvuttavaa
23.10.2025 |
Ennen kuin sain oman lapsen niin kuvittelin, että vanhemmuudessa riittää sellainen sopivan hyvä, työssäkäynti onnistuu helposti koska on päiväkodit sitä varten, kouluikään kun lapsi tulee niin helpottaa kun koulu hoitaa koulun ja terveydenhuollossa käynnit on neuvola kerran vuodessa ja pari korvatulehdusta lääkärikäynteineen. Vielä mitä. Minulla on yksi ekaluokkalainen lapsi, ja kaikki vapaa-aikani ja iso osa työpäivistä menee lapsen asioita hoitaessa. Ja sama ennen kouluikää. Ja olen aivan poikki. Äitiysloma ja vanhempainvapaa vielä meni ihan ok, vaikka toki yöt huonosti nukkuvan pienen lapsen kanssa oli raskasta. Mutta se oli sellaista normaalin raskasta ja vapaalla kun oli niin oli mahdollisuus välillä levähtää sohvalle tai olla joskus vaikka puoleen päivään yöpaidassa, jos taivaalta vihmoi räntää ja väsytti.
Mutta kun piti palata töihin ja laittaa lapsi päiväkotiin alkoi elämä mennä ihan mahdottomaksi. Ensinnäkin ei saatukaan paikkaa lähipäiväkodista. Se mistä saatiin niin siellä ei ollutkaan autopaikkoja eikä mitään mihin parkkeerata viedessä tai hakiessa eli aamu alkoi parkkipaikan etsimisrumballa. Sama hakiessa. Lapsi piti viedä sisälle asti ja huolehtia häneltä ulkovaatteet pois, sisätossut jalkaan, käsien pesu ja ryhmän huoneeseen. Päiväkodilta tuli tarkat vaatimukset mitä kaikenlaisia sadevaatteita, varavaatteita, varakumisaappaita ym ym on oltava aina siellä. Kaksi viikkoa etukäteen piti päiväkotiin ilmoittaa 10 min tarkkuudella milloin lapsen vie ja milloin hakee, ja tässä kellonajassa oli pakko pysyä vaikka olisi töissä tullut yllättäviä kokouksia. Päiväkoti ei joustanut yhtään työelämän mukaan. Eikä työpaikka suostunut joustamaan yhtään lapsen tai päiväkodin mukaan. Ihan järkyttävä aikatauluhel vetti, josta selkä märkänä hiestä yritti selvitä kainalossa kurasta märkä ja kiukutteleva lapsi. Töissä jatkuvaa anteeksipyytelyä siitä, että myöhästyi taas sen kaksi minuuttia töistä kun päiväkodilla ei löytynyt parkkipaikkaa. Päiväkodilta soitettiin usein hakemaan lapsi kesken päivän pois, kun sen nenä vuotaa niin on heidän mielestään kipeä. Ja pomo huutaa töissä, että et saa lähteä kesken töistä pois kun työt on pakko hoitaa. Koulu kun alkoi niin ei helpottanut, lapsi ei pystykään kulkemaan koulumatkaa yksin, koulutaksia ei myönnetäkään, koululla ei olekaan aamukerhoa, koulu alkaa usein vasta 9:15, iltapäiväkerho loppuu jo klo 16:00 eli lapsi pitää saattaa klo 9 ja hakea klo 16, mahdoton olla töissä ennen 9:30 ja jälkeen 15:30. Pomo vihainen lisää tästä. Koululta ja päiväkodilta satelee edellisenä päivänä käskyjä ottaa huomenna mukaan tyhjä viilipurkki, pyöreä kivi ja kokovalkoinen t-paita, tms. No ei niitä ole, kiireellä kauppaan ja rannalle etsimään. On useampi palaveri vuodessa opettajan kanssa, aina joskus klo 13-14 aikoihin, muita aikoja ei anneta. On äitien aamupäivää, koti ja koulu päivää ja vaikka mitä, tietenkin aina kesken työpäivän. Pomo näistä lisää vihainen. KOko päiväkotiajan flunssakierre lapsella ja jäätävä usein pois töistä itse siksi, pomo taas vihainen, ja nyt jo työkaveritkin.
Jatkuu alla.
Kommentit (308)
Ihan normaalilta arjelta tuo kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tieto vanhemmuuden rankkuudesta, kustannuksista ja kuormituksesta on saatavilla internetistä.
Noihin kaikkiin kolmeen asiaan pystyy vaikuttamaan hyvin paljon itse. Monet esimerkiksi käyttävät lapseen satoja euroja vähemmän per kuukausi kuin mitä jotkut toiset.
Vie lapsi ajoissa kouluun, meillä usein leikkii koulun pihalla 30-60min odottaen että koulu alkaa. Raitis ilma tekee vain hyvää lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata vieraannuttaa isää, niin ei tarvitse uhriutua.
Itse ne isät vieraantuvat, ei niitä kukaan muu vieraannuta.
En ikinä oo etsinyt mitään viilipurkkia kouluun, jos ei ole valmiiksi kotona niin laita vain viesti että ei meiltä löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä osallistunut mihinkään "aikuinen kouluun kesken päivän tapahtumiin" , en myy markkinoilla tai mitään muutakaan, pitää osata sanoa ei, silloin kun ei oikeasti ole aikaa moiseen. Palaverit voi pitää myös puhelimitse.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä osallistunut mihinkään "aikuinen kouluun kesken päivän tapahtumiin" , en myy markkinoilla tai mitään muutakaan, pitää osata sanoa ei, silloin kun ei oikeasti ole aikaa moiseen. Palaverit voi pitää myös puhelimitse.
Sinä taidat olla sellaisessa onnekkaassa tilanteessa, että sinulla on ymmärtäväinen työnantaja. Se on hieno juttu, mutta on lapsellista ajatella ja epäkohteliasta vihjailla, että muiden äitien haasteet johtuisivat siitä, että he osallistuvat liikaa koulun tapahtumiin. Tuo, että niin voimakkaasti korostat sitä, kuinka osaat sanoa ei, antaa sellaisen vaikutelman, että sinuakin kuitenkin huolestuttaa se, miten työnantajasi suhtautuu lapsesta aiheutuviin poissaoloihin. Ja se on juuri sen aiheen ydintä, jota tämä ketju koskee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä nää "vaihda työpaikkaa" kommentit on? Mä olen yksin kolmen lapsen kanssa ja vaikka kuinka ottais päähän, niin ei sitä työpaikkaa niin vain vaihdeta, kun pomo ärsyttää tai työajat on tylsät.
Mullakin niin lasten isä kuin isän puolen isovanhemmat hävisivät eron myötä kuin pieru saharaan. Ex miehellä uusi nainen ja uusioperhe.
Mulla ei ole mitään seuraelämää tai harrastuksia, jos ei lasten talkoojuttuja harrastustoiminnasta ja työpaikan kahvitaukoja lasketa. Teen täysipäivätyön lisäksi keikkaa silloin tällöin ja olen sivutoiminen yrittäjä. Rahat riittävät nippa nappa lainalyhennyksiin ja laskuihin.
Pitää olla kokki, siivooja, kuski, sihteeri, terapeutti, hoitaja.... ja ei mistään saa apua ennenkuin on ensin kussut asiansa huolella pohjaan asti. Joka päivä mietin, että koska se päivä tulee, kun en enää jaksa.
Hirveesti lohduttaa muitten jälkiviisastelut "no oliko pakko synnyttää niin monta" ja "oisit valinnu paremman isän". Ex miestä kukaan ei tunnu pitävän tilanteeseen vastuullisena, vaikka hän se halusi ison perheen ja houkutteli mut tähän loukkuun. En silloin tiennyt miten asiat vielä kääntyy. Ettei vastuuta tarvitse jakaa. Että yhteiskunta vaatii ja vaatii ja vaatii... pitää muistaa se viilipurkki, maitopurkki, rairuoho, tonttulakki, namit, viltti yhteistä leffailtaa varten. Pyörä on rikki. Kengät on pienet. Yhden pitää hillitä painonnousua, toisen syödä enemmän. Painokontrolleja. Puheterapiaa, toimintaterapiaa, fysioterapiaa. Kuntoutusryhmiä, vertaistukiryhmiä. Leivo kioskiin jotain. Tule töihin kioskiin. Talkoita. Kyllä vain jokaisen perheen pitää osallistua, eikö kummi tai isovanhemmat pääse? Ai miten niin ette saa myytyä x määrän arpoja tai kalentereita tai pipareita tai vessapaperia? Kyllä pitää tilata otteluasu, treeniasu, esiintymisasu, reppu, tossut... ei, ei voi tulla omissa vaatteissa treeneihin. Pitää näyttää "yhtenäiseltä".
Kun itse olin lapsi, niin ei ollut tämmöistä. Vanhemmat eivät ravanneet koululla tai harrastuksissa mukana. Nyt sellainen ei enää onnistu. Ja kaikkeen menee tuhottomasti rahaa. Pihalla ei leiki ketään, ainoa paikka sosiaalistua on siellä harrastuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Komppaan aloittajaa. Olen jo mummi, mutta läheltä seuraan lapsenlapseni perheen vastaavia kiireitä. Niitä riittää. Mietin miksi minulla ei elämä ollut tuollaista kujanjuoksua lasteni kanssa? 1. lapsi oli perhepäivähoidossa ja se oli luxusta. Niin sujuvaa ja kivaa, hoitaja oli superihminen. Lapsia oli 4 eli ei liikaa, lapsi viihtyi. Kerran jäi yöksi hoitajalle, kun oli iltapalaveri töissä. Sitten perhepäivähoitajat ohjattiin koulutukseen ja päiväkotiin töihin. 1. ja 2. lapsi siirtyivät päiväkotiin, kun taas lähdin töihin. Siellä eivät lapset viihtyneet. Mutta joustoa oli, ei he mitään tiukkapipoja olleet. Työpaikalla muorit laskivat minuutteja kuinka paljon myöhästyin. Sitä rätinää riitti. Ihan kuin pari minuuttia olisi maata kaatanut, kahvilla ehtivät itse istua puolikin tuntia.
Lapsenlapsi oli päiväkodissa ja totta se, että minuutilleen piti tietää hakuajat ja loma-ajat 2 viikkoa aiemmin. Autoin perhettä mahdollisuuksien muk
Reissuvihosta ja wilmasta... olin lapsi kasarilla, ja reissuvihkoon tuli yksi merkintä koko eka- ja tokaluokkana. Sitten vaihdoin koulua, siellä ei ollut reissuvihkoa ollenkaan, opettaja oli 1930-luvulla syntynyt, ei mitään tiedotusta koulun ja kodin välillä. :D
***
Nyt omat lapset on ala- ja yläkoululaisia, wilmaan tulee noin kymmenen viestiä per lapsi viikossa. Osa on yleisluontoisia tiedotuksia, koko koulua koskevia, joihin ei tarvi kummemmin reagoida. Osa on tiedotuksia erikoispäivistä, pitää olla eri paikassa kuin tavallisesti tms. Valokuvaus, lipunnosto, ryhmäytymispäivä, poliisi tulee koululle puhumaan, halloween-teema tms. Osa omalta opettajalta ja liittyy lapseen suoraan, täytyy vastata. Tuntimerkintöjä tulee, lapsi vaikka myöhästynyt, missä viipyi välitunnin loputtua?
Alakoulun puolella oli paljon sitä, eri opettajilta, että edellisiltana ilmoitetaan "polkupyörä mukaan kouluun" tai "kirjastokortti mukaan ja kassi" tai "pikkureppu ja saappaat ja pientä evästä saa ottaa jos haluaa". Pahimpia oli nuo "polkupyörä mukaan", sillä asumme taksimatkan päässä koulusta - miten saadaan POLKUPYÖRÄ MUKAAN kun lapsi kulkee koulutaksilla. Illalla sitten soittelen taksikeskukseen ja kyselen onnistuuko aamun koulukyyti järjestää isolla autolla, johon mahtuisi se polkupyörä. Yleensä onnistui.
Siis paljon tilpehööriä, joka työllistää nimenomaan vanhempaa. Ennen ei ollut mitään tällaista. Oli reissuvihko, johon yksi merkintä vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata vieraannuttaa isää, niin ei tarvitse uhriutua.
Itse ne isät vieraantuvat, ei niitä kukaan muu vieraannuta.
Näin on. Joka lapsella on kännykkä nykyään, äitiä ei tarvita viestinvälittäjäksi. Jos ei isä osaa siihen kännykkään pitää yhteyttä, niin katsoo peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Vie lapsi ajoissa kouluun, meillä usein leikkii koulun pihalla 30-60min odottaen että koulu alkaa. Raitis ilma tekee vain hyvää lapselle.
Ja meidän koulussa tuo on kielletty. Kouluajan ulkopuolella ei koulun alueella olla, vastuu- ja vakuutuskysymykset nääs. Rehtorin ukaasia tullut pariinkin otteeseen, jakelulla "kaikki".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä nää "vaihda työpaikkaa" kommentit on? Mä olen yksin kolmen lapsen kanssa ja vaikka kuinka ottais päähän, niin ei sitä työpaikkaa niin vain vaihdeta, kun pomo ärsyttää tai työajat on tylsät.
Mullakin niin lasten isä kuin isän puolen isovanhemmat hävisivät eron myötä kuin pieru saharaan. Ex miehellä uusi nainen ja uusioperhe.
Mulla ei ole mitään seuraelämää tai harrastuksia, jos ei lasten talkoojuttuja harrastustoiminnasta ja työpaikan kahvitaukoja lasketa. Teen täysipäivätyön lisäksi keikkaa silloin tällöin ja olen sivutoiminen yrittäjä. Rahat riittävät nippa nappa lainalyhennyksiin ja laskuihin.
Pitää olla kokki, siivooja, kuski, sihteeri, terapeutti, hoitaja.... ja ei mistään saa apua ennenkuin on ensin kussut asiansa huolella pohjaan asti. Joka päivä mietin, että koska se päivä tulee, kun en enää jaksa.
Hirveesti lohduttaa muitten jälkiviisastelut "no oliko pakko synnyttää
Ihan sivusta vaan, mutta hae tukiperhettä. Jos tuntuu, että olet jo jaksamisen äärirajoilla, niin hae nyt. Perusteeksi riittää ihan tuo mitä kerrot; olet yksin, hukut työmäärän alle.
Eihän se tukiperhe suoraan arkea helpota, mutta saat ainakin joskus sen viikonlopun kun voit vaan nukkua pitkään.
t. tukiperheenä itse
Vierailija kirjoitti:
Hirveesti lohduttaa muitten jälkiviisastelut "no oliko pakko synnyttää niin monta" ja "oisit valinnu paremman isän". Ex miestä kukaan ei tunnu pitävän tilanteeseen vastuullisena, vaikka hän se halusi ison perheen ja houkutteli mut tähän loukkuun. En silloin tiennyt miten asiat vielä kääntyy. Ettei vastuuta tarvitse jakaa. Että yhteiskunta vaatii ja vaatii ja vaatii... pitää muistaa se viilipurkki, maitopurkki, rairuoho, tonttulakki, namit, viltti yhteistä leffailtaa varten. Pyörä on rikki. Kengät on pienet. Yhden pitää hillitä painonnousua, toisen syödä enemmän. Painokontrolleja. Puheterapiaa, toimintaterapiaa, fysioterapiaa. Kuntoutusryhmiä, vertaistukiryhmiä. Leivo kioskiin jotain. Tule töihin kioskiin. Talkoita. Kyllä vain jokaisen perheen pitää osallistua, eikö kummi tai isovanhemmat pääse? Ai miten niin ette saa myytyä x määrän arpoja tai kalentereita tai pipareita tai vessapaperia? Kyllä pitää tilata otteluasu, treeniasu, esiintymisasu, reppu, tossut... ei, ei voi tulla omissa vaatteissa treeneihin. Pitää näyttää "yhtenäiseltä".
Kun itse olin lapsi, niin ei ollut tämmöistä. Vanhemmat eivät ravanneet koululla tai harrastuksissa mukana. Nyt sellainen ei enää onnistu. Ja kaikkeen menee tuhottomasti rahaa. Pihalla ei leiki ketään, ainoa paikka sosiaalistua on siellä harrastuksissa.
Mikään yhteiskunta ei vaadi mitään. Ihan itse vaadit itseltäsi tuollaista. Pakko ei ole vanhemman mennä koululle. Ja varsinkaan ei ole mikään pakko ilmoittaa lasta johonkin ohjattuun harrastukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyl on elämä vaikeeta nykyään.
Leikkikouluunkin (ei kiinnosta opinahjon nykynimi) tarvitaan rinkallinen vermeitä. Ihme. Mun aikana sinne vain mentiin yksi vaatekerta mukana se joka oli päällä.
Koululaukku hankittiin sit ekalle. Mut sekään ei ollut rinkka.
Ai niin. Siinä kohtaa repesin, kun kuulin että leikkikouluun tarvitaan nykyään vesipullot!! Voi elämän kevät!
Terveet ihmiset yleensä yrittävät tarjota lapselleen hyvän lapsuuden. Omistautuneet vanhemmat tekevät kaikkensa sen eteen oman itsensä kustannuksella. Välinpitämättömille lapsen laiminlyönti ei aiheuta tunnontuskia.
Voin olla aivan hakoteillä, mutta kouluikäisen kanssa helpotti kun opettaja vaihtui. Sama koulu, mutta naisopettaja vaihtui mieheen. Naiselta tuli piiiitkiä viestejä ja joka ikisestä huomiosta wilma kilahti. Viikoittain viestejä tuli 3-5, yhdestä lapsesta. Nykyään muutama kuukaudessa. Lyhyesti asiaa. Aivan mahtavan hieno juttu!
Vierailija kirjoitti:
Voin olla aivan hakoteillä, mutta kouluikäisen kanssa helpotti kun opettaja vaihtui. Sama koulu, mutta naisopettaja vaihtui mieheen. Naiselta tuli piiiitkiä viestejä ja joka ikisestä huomiosta wilma kilahti. Viikoittain viestejä tuli 3-5, yhdestä lapsesta. Nykyään muutama kuukaudessa. Lyhyesti asiaa. Aivan mahtavan hieno juttu!
Sukupuoli tuskin oli ongelma, persoona mahdollisesti.
Vierailija kirjoitti:
Komppaan, ja vaikka olisit työttömänä kotona niin lapset työllistää siis kodin ulkopuolella ihan liikaa. Olen aina ihmetellyt kuinka molemmat vanhemmat voivat käydä töissä saati yksinhuoltajat.
Totta. Mutta yhtälailla lapset työllistää niinkin, että on kotona. Päiväkodissa sentään on monta aikuista. Joku siivoaa, toinen tekee ruoat ja korjaa jäljet, kolmas kasvattaa ja ohjaa, pukee lapset, lohduttaa, ohjaa leikkejä jne. Sinä aikana ei kotona tule minkäänlaista sotkua eikä korjattavia jälkiä.
Silti helpompaa olisi perheelle, jos toinen on kotona. On se rumba jotenkin siedettävämpää, kun voi sentään nukkua myöhempään eikä lapset oireile päiväkodin kaaosta, kiusaamisia ja stressiä, vanhempien ikävää.
Ne mummien ja kummien päivä päiväkodilla ja koululla on myös stressaavia. Kun omat mummit on kuolleet tai asuu kaukana, kummit on etäisiä tai asuu kaukana. Kuka kehtaa pyytää 500 kilsan päästä kummeja tai mummoja päiväkodin kummipäivään? Kaikkia lähellä asuviakaan ei moinen nappaa, joten turha edes kysyä.
Alue: Aihe vapaa
Lapset ovat kyllä myös elämäni paras asia, vaikka vanhemmuuden odotukset ovatkin kohtuuttomat ja niitä on lähes mahdoton täyttää.