Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En olisi ikinä ennen lasta uskonut, että vanhemmuus on nykyään näin vaikeaa ja uuvuttavaa
23.10.2025 |
Ennen kuin sain oman lapsen niin kuvittelin, että vanhemmuudessa riittää sellainen sopivan hyvä, työssäkäynti onnistuu helposti koska on päiväkodit sitä varten, kouluikään kun lapsi tulee niin helpottaa kun koulu hoitaa koulun ja terveydenhuollossa käynnit on neuvola kerran vuodessa ja pari korvatulehdusta lääkärikäynteineen. Vielä mitä. Minulla on yksi ekaluokkalainen lapsi, ja kaikki vapaa-aikani ja iso osa työpäivistä menee lapsen asioita hoitaessa. Ja sama ennen kouluikää. Ja olen aivan poikki. Äitiysloma ja vanhempainvapaa vielä meni ihan ok, vaikka toki yöt huonosti nukkuvan pienen lapsen kanssa oli raskasta. Mutta se oli sellaista normaalin raskasta ja vapaalla kun oli niin oli mahdollisuus välillä levähtää sohvalle tai olla joskus vaikka puoleen päivään yöpaidassa, jos taivaalta vihmoi räntää ja väsytti.
Mutta kun piti palata töihin ja laittaa lapsi päiväkotiin alkoi elämä mennä ihan mahdottomaksi. Ensinnäkin ei saatukaan paikkaa lähipäiväkodista. Se mistä saatiin niin siellä ei ollutkaan autopaikkoja eikä mitään mihin parkkeerata viedessä tai hakiessa eli aamu alkoi parkkipaikan etsimisrumballa. Sama hakiessa. Lapsi piti viedä sisälle asti ja huolehtia häneltä ulkovaatteet pois, sisätossut jalkaan, käsien pesu ja ryhmän huoneeseen. Päiväkodilta tuli tarkat vaatimukset mitä kaikenlaisia sadevaatteita, varavaatteita, varakumisaappaita ym ym on oltava aina siellä. Kaksi viikkoa etukäteen piti päiväkotiin ilmoittaa 10 min tarkkuudella milloin lapsen vie ja milloin hakee, ja tässä kellonajassa oli pakko pysyä vaikka olisi töissä tullut yllättäviä kokouksia. Päiväkoti ei joustanut yhtään työelämän mukaan. Eikä työpaikka suostunut joustamaan yhtään lapsen tai päiväkodin mukaan. Ihan järkyttävä aikatauluhel vetti, josta selkä märkänä hiestä yritti selvitä kainalossa kurasta märkä ja kiukutteleva lapsi. Töissä jatkuvaa anteeksipyytelyä siitä, että myöhästyi taas sen kaksi minuuttia töistä kun päiväkodilla ei löytynyt parkkipaikkaa. Päiväkodilta soitettiin usein hakemaan lapsi kesken päivän pois, kun sen nenä vuotaa niin on heidän mielestään kipeä. Ja pomo huutaa töissä, että et saa lähteä kesken töistä pois kun työt on pakko hoitaa. Koulu kun alkoi niin ei helpottanut, lapsi ei pystykään kulkemaan koulumatkaa yksin, koulutaksia ei myönnetäkään, koululla ei olekaan aamukerhoa, koulu alkaa usein vasta 9:15, iltapäiväkerho loppuu jo klo 16:00 eli lapsi pitää saattaa klo 9 ja hakea klo 16, mahdoton olla töissä ennen 9:30 ja jälkeen 15:30. Pomo vihainen lisää tästä. Koululta ja päiväkodilta satelee edellisenä päivänä käskyjä ottaa huomenna mukaan tyhjä viilipurkki, pyöreä kivi ja kokovalkoinen t-paita, tms. No ei niitä ole, kiireellä kauppaan ja rannalle etsimään. On useampi palaveri vuodessa opettajan kanssa, aina joskus klo 13-14 aikoihin, muita aikoja ei anneta. On äitien aamupäivää, koti ja koulu päivää ja vaikka mitä, tietenkin aina kesken työpäivän. Pomo näistä lisää vihainen. KOko päiväkotiajan flunssakierre lapsella ja jäätävä usein pois töistä itse siksi, pomo taas vihainen, ja nyt jo työkaveritkin.
Jatkuu alla.
Kommentit (308)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole kertonut että mitä kamalaa siitä seuraa jos poikkeaa nykyhetken vaatimuksista.
Niin, miksiköhän ihmiset eivät riennä kertomaan, miten he epäonnistuivat vanhemmuudessa, ja mitä siitä seurasi?Jos suorittaa vanhemmuuttaan nykyisen muodin mukaisten vaatimusten sijasta vaikkapa 2000-luvun alun muodin mukaisilla vaatimuksilla niin onko se epäonnistumista?
Itsehän sen joudut kohtaamaan, että millainen lapsestasi tuli. Ei kai se muita ihmisiä juurikaan kiinnosta, jos hänestä ei tule rikollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole kertonut että mitä kamalaa siitä seuraa jos poikkeaa nykyhetken vaatimuksista.
Niin, miksiköhän ihmiset eivät riennä kertomaan, miten he epäonnistuivat vanhemmuudessa, ja mitä siitä seurasi?Jos suorittaa vanhemmuuttaan nykyisen muodin mukaisten vaatimusten sijasta vaikkapa 2000-luvun alun muodin mukaisilla vaatimuksilla niin onko se epäonnistumista?
Itsehän sen joudut kohtaamaan, että millainen lapsestasi tuli. Ei kai se muita ihmisiä juurikaan kiinnosta, jos hänestä ei tule rikollista.
Eikö vaatimusten noudattaminen siis olekaan pakollista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vie lapsi ajoissa kouluun, meillä usein leikkii koulun pihalla 30-60min odottaen että koulu alkaa. Raitis ilma tekee vain hyvää lapselle.
Silloin voi olla pimeää ja koulun piha sekä ympäristö vielä täysin tyhjä. Voi olla turvatonta, voi olla satunnaista lapselle haitallista kulkijaa ja kiusaaminen kun onnistuu hyvin silloin.
Ainakin siellä on tosi tylsää odotella ensimmäisenä, että muita tulee seuraksi. Muistan omasta lapsuudesta, kun olin usein koulun pihalla ainakin 15 minuuttia etuajassa ennen kuin edes päästiin sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole kertonut että mitä kamalaa siitä seuraa jos poikkeaa nykyhetken vaatimuksista.
Niin, miksiköhän ihmiset eivät riennä kertomaan, miten he epäonnistuivat vanhemmuudessa, ja mitä siitä seurasi?Jos suorittaa vanhemmuuttaan nykyisen muodin mukaisten vaatimusten sijasta vaikkapa 2000-luvun alun muodin mukaisilla vaatimuksilla niin onko se epäonnistumista?
Itsehän sen joudut kohtaamaan, että millainen lapsestasi tuli. Ei kai se muita ihmisiä juurikaan kiinnosta, jos hänestä ei tule rikollista.Eikö vaatimusten noudattaminen siis olekaan pakollista?
Oletko sinä kenties sellainen ihminen, joka uskottelee itselleen, ettei hänen tarvitse tehdä jotain, mitä hänen pitäisi tehdä, jos hän pystyy perustelemaan itselleen, ettei sitä tarvitse tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole kertonut että mitä kamalaa siitä seuraa jos poikkeaa nykyhetken vaatimuksista.
Niin, miksiköhän ihmiset eivät riennä kertomaan, miten he epäonnistuivat vanhemmuudessa, ja mitä siitä seurasi?Jos suorittaa vanhemmuuttaan nykyisen muodin mukaisten vaatimusten sijasta vaikkapa 2000-luvun alun muodin mukaisilla vaatimuksilla niin onko se epäonnistumista?
Itsehän sen joudut kohtaamaan, että millainen lapsestasi tuli. Ei kai se muita ihmisiä juurikaan kiinnosta, jos hänestä ei tule rikollista.
Ongelma onkin että nää nykyvaatimushihhuleiden lapset on sietämätöntä kuraa, jotka ei osaa yhtään mitään muuta kuin riehua ja ahdistua. Kiitos kaikille niille vanhemmille jotka ovat jättäneet idioottivaatimukset omaan arvoonsa ja kasvattavat vielä niitä kivoja, terveitä ja hyväkäytöksisiä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveet ihmiset yleensä yrittävät tarjota lapselleen hyvän lapsuuden. Omistautuneet vanhemmat tekevät kaikkensa sen eteen oman itsensä kustannuksella. Välinpitämättömille lapsen laiminlyönti ei aiheuta tunnontuskia.
Suurin osa ihmisistä yrittää lähinnä mennä sen mukaan, että mihin on sosiaalinen paine mammapiireissä. Se ei ole mitenkään sama asia kuin hyvä lapsuus lapselle.
Sosiaalinen paine on mm. synnyttänyt työlään harrastussirkuksen mihin varsinkin monilapsisissa perheissä vanhemmat uhraavat suurimman osan vapaa-ajastaan mm. kyyditysten muodossa. Jo 2-3-vuotiaat on laitettava johonkin urheiluseuran treeneihin tai vastaaviin jotta perhe saa ylläpidettyä kuvaa siitä, että he ovat hyvä perhe.
Isovanhemmatkin voivat kysellä, eikö teidän lapsi harrasta mitään, mutta he eivät kuitenkaan tarjoa apuaan harrastuksiin kuljettamisessa.
Jos lasta ei kiinnosta mikään ohjattu harrastus, on työlästä lähteä häntä väkisin viemään mihinkään oman työpäivän jälkeen. Mutta jos hän ei harrasta mitään ryhmätoimintaa, hän voi jäädä kaveripiirien ulkopuolelle.
Itse kasari-ysärin lapsena en käsitä, miten tässä maassa kaikesta on saatukin niin vaikeaa? Lakeja ja sääntöjä riittää...jos omina kouluvuosinani tokaluokkalainen kaveri haki pikkusiskonsa tarhasta, se oli vain osa normaalia arkea. Nykyään se ei edes onnistuisi, koska lain mukaan hakijan tulee olla huoltaja!
Jouduin kerran sairaalaan yllättäen, ja pk-ikäiselle lapselle tarvittiin varahakija. Hän oli perheystävämme, josta lapsikin piti. Eivät meinanneet päikyssä laskea lasta "vieraan" mukaan, VAIKKA OLIN ITSE SINNE SOITTANUT AIEMMIN JA SELITTÄNYT TILANTEEN. Mitä järkeä on varahakijasysteemissä, jos se ei meinaa edes toimia?? Perheystävältä oli kysytty paperit, vaikka lapsi tunnisti tämän ja meni juttelemaan. Tädit olivat kyselleet, että onko toi se x, aijjaa mitä te teette yleensä yhdessä jne. Huoh.
Nyt kouluvuosina olen päässyt ihailemaan Wilman käyttöä ja ihmettelemään, eivätkö sitä työkseen käyttävät opet osaa ennakoida yhtään? Esimerkki eiliseltä: sain tietää lapselta, että koulussa on parin viikon päästä tanssiaiset. Ei siis mikään disco, vaan sellaiset "prom"-tyyliset. Yhtään mitään aiheeseen liittyvää en ole bongannut Wilmasta! Pitäisi vaan olla juhlavaatteet kampauksineen valmiina tiettynä päivänä, mitä sitä vanhemmille kertomaan.
Sama meininki pienemmissäkin asioissa, eli olemme pelkän kuulopuheen varassa, kun Wilmassa ei voida lähettää ajoissa siitä, että x päivänä on sitten erikoispäivä, tuokaa y. Ei, yleensä edeltävänä iltapäivänä lapsi kertoo asiasta tullessaan koulusta takaisin. Kerran oli kipeänä tuon edeltävän päivän, ja päätyi seuraavana päivänä ilman varusteita erikoispäivään, kun ei siitä saatu mitään tietoa.
Mun aikana tämmöiset tiedot kirjattiin reissuvihkoon, puolin ja toisin. En muista yhtään sähläämistä tähän nykyiseen tapaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveet ihmiset yleensä yrittävät tarjota lapselleen hyvän lapsuuden. Omistautuneet vanhemmat tekevät kaikkensa sen eteen oman itsensä kustannuksella. Välinpitämättömille lapsen laiminlyönti ei aiheuta tunnontuskia.
Suurin osa ihmisistä yrittää lähinnä mennä sen mukaan, että mihin on sosiaalinen paine mammapiireissä. Se ei ole mitenkään sama asia kuin hyvä lapsuus lapselle.
Sosiaalinen paine on mm. synnyttänyt työlään harrastussirkuksen mihin varsinkin monilapsisissa perheissä vanhemmat uhraavat suurimman osan vapaa-ajastaan mm. kyyditysten muodossa. Jo 2-3-vuotiaat on laitettava johonkin urheiluseuran treeneihin tai vastaaviin jotta perhe saa ylläpidettyä kuvaa siitä, että he ovat hyvä perhe.
Isovanhemmatkin voivat kysellä, eikö teidän lapsi harrasta mitään, mutta he eivät kuit
Mulla on hyvin herkästi kuormittuva autistinuori. Koululääkärissä motkotetaan joka kerta siitä, kun tämä ei harrasta mitään kodin ulkopuolella. Silloin kun lapsi oli nuorempi, kävin itse fyysisesti raskaassa vuorotyössä enkä todellakaan jaksanut arjessa muuta tehdä kuin pakolliset (puoliso oli saikulla burnoutin takia). Muistan hampaitaan kirskuttelevan lääkärin, joka intti, että kyllä meidän tulisi mennä lapsen kanssa joka päivä yhdessä kävelylle. :D Selosti sellaisen siistiä sisätyötä tekevän päivärytmin (varmaan omansa), ja että siihen pitäisi nyt pyrkiä. Tosi realistista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveet ihmiset yleensä yrittävät tarjota lapselleen hyvän lapsuuden. Omistautuneet vanhemmat tekevät kaikkensa sen eteen oman itsensä kustannuksella. Välinpitämättömille lapsen laiminlyönti ei aiheuta tunnontuskia.
Suurin osa ihmisistä yrittää lähinnä mennä sen mukaan, että mihin on sosiaalinen paine mammapiireissä. Se ei ole mitenkään sama asia kuin hyvä lapsuus lapselle.
Sosiaalinen paine on mm. synnyttänyt työlään harrastussirkuksen mihin varsinkin monilapsisissa perheissä vanhemmat uhraavat suurimman osan vapaa-ajastaan mm. kyyditysten muodossa. Jo 2-3-vuotiaat on laitettava johonkin urheiluseuran treeneihin tai vastaaviin jotta perhe saa ylläpidettyä kuvaa siitä, että he ovat hyvä perhe.
Isovanhemmatkin voivat kysellä, eikö teidän lapsi harrasta mitään, mutta he eivät kuitenkaan tarjoa apuaan harrastuksiin kuljettamisessa.
Isovanhempien nuoruudessa lapset kulkivat omatoimisesti treeneihin esimerkiksi polkupyörällä tai bussilla. Heidän voi olla vaikea ymmärtää, että miksi lapsi tulisi kyydittää sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kasari-ysärin lapsena en käsitä, miten tässä maassa kaikesta on saatukin niin vaikeaa? Lakeja ja sääntöjä riittää...jos omina kouluvuosinani tokaluokkalainen kaveri haki pikkusiskonsa tarhasta, se oli vain osa normaalia arkea. Nykyään se ei edes onnistuisi, koska lain mukaan hakijan tulee olla huoltaja!
Jouduin kerran sairaalaan yllättäen, ja pk-ikäiselle lapselle tarvittiin varahakija. Hän oli perheystävämme, josta lapsikin piti. Eivät meinanneet päikyssä laskea lasta "vieraan" mukaan, VAIKKA OLIN ITSE SINNE SOITTANUT AIEMMIN JA SELITTÄNYT TILANTEEN. Mitä järkeä on varahakijasysteemissä, jos se ei meinaa edes toimia?? Perheystävältä oli kysytty paperit, vaikka lapsi tunnisti tämän ja meni juttelemaan. Tädit olivat kyselleet, että onko toi se x, aijjaa mitä te teette yleensä yhdessä jne. Huoh.
Ei pidä paikkaansa, että hakijan pitäisi olla huoltaja. Varhaiskasvatuslaissa ei ole sellaista säädöstä. Lapsi on luovutettava kenelle tahansa vanhempien haluamalle henkilölle, oli tämä sitten vaikkapa lapsen isosisarus tai lapsen kaverin vanhempi.
Kannattaa tietää oikeutensa niin ei joudu pompotelluksi. Jos päiväkoti laittomasti kieltäytyy luovuttamasta lasta niin hoitajia voi uhata jopa syyte vapaudenriistosta.
Turvaverkot (naapurusto, lapsen kaverien vanhemmat, sukulaiset, ystävät) tai lyhennetty työpäivä. Niillä sujuu päiväkotiaika ja eka- ja tokaluokka.
Ja onhan tuossa ap:n vuodatuksessa kohtia, joihin voi itsekin vaikuttaa. Päiväkotiin ilmoittaa täydet tunnit, niin ei tarvitse kikkailla sen kanssa milloin lapsen hakee. Ekauokkalalainen voi mennä itsenäisesti tai koulukaverin kanssa kouluun ja tulla koulusta parin ekan kuukauden jälkeen.
Jos asiat tekee vaikeiksi ja rasittaa niillä vielä työyhteisöä niin voi olla onnellinen, että on edes se työpaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan tähän, ja olen siis eri henkilö kuin kenelle tämä kommentti oli osoitettu:
"Ei pidä paikkaansa, että hakijan pitäisi olla huoltaja. Varhaiskasvatuslaissa ei ole sellaista säädöstä. Lapsi on luovutettava kenelle tahansa vanhempien haluamalle henkilölle, oli tämä sitten vaikkapa lapsen isosisarus tai lapsen kaverin vanhempi.
Kannattaa tietää oikeutensa niin ei joudu pompotelluksi. Jos päiväkoti laittomasti kieltäytyy luovuttamasta lasta niin hoitajia voi uhata jopa syyte vapaudenriistosta."
Ei tarvitsekaan olla huoltaja, mutta hakijoita piti nimetä itsensä lisäksi kaksi, ja se piti olla kirjallisena tietona. Meillä ei ollut yhtään ketään varahakijaa, vain minä ja lapsen isä. Kerroin että en voi merkata siihen ketään kun ei ole ketä merkata. Juu, mutta kun pitää olla kolme nimeä paperissa. No, soitin sitten siskolleni että saako hänen puhelinnumeronsa laittaa siihen paperiin että menee läpi. Vaikka sisko asui toisessa kaupungissa eli hänen ei olisi ollut edes mahdollista hakea lasta. Mutta näin se asia hoitui. Tapahtui Vantaalla muutama vuosi sitten.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitsekaan olla huoltaja, mutta hakijoita piti nimetä itsensä lisäksi kaksi, ja se piti olla kirjallisena tietona. Meillä ei ollut yhtään ketään varahakijaa, vain minä ja lapsen isä. Kerroin että en voi merkata siihen ketään kun ei ole ketä merkata. Juu, mutta kun pitää olla kolme nimeä paperissa. No, soitin sitten siskolleni että saako hänen puhelinnumeronsa laittaa siihen paperiin että menee läpi. Vaikka sisko asui toisessa kaupungissa eli hänen ei olisi ollut edes mahdollista hakea lasta. Mutta näin se asia hoitui. Tapahtui Vantaalla muutama vuosi sitten.
Mitä olisi tapahtunut jos varahakijoita ei olisi nimetty? Olisiko päivähoitopaikka evätty vai olisiko päiväkoti tehnyt teistä lasun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varahakija voi olla nimetty muu aikuinen, mutta isosisarus se ei voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitsekaan olla huoltaja, mutta hakijoita piti nimetä itsensä lisäksi kaksi, ja se piti olla kirjallisena tietona. Meillä ei ollut yhtään ketään varahakijaa, vain minä ja lapsen isä. Kerroin että en voi merkata siihen ketään kun ei ole ketä merkata. Juu, mutta kun pitää olla kolme nimeä paperissa. No, soitin sitten siskolleni että saako hänen puhelinnumeronsa laittaa siihen paperiin että menee läpi. Vaikka sisko asui toisessa kaupungissa eli hänen ei olisi ollut edes mahdollista hakea lasta. Mutta näin se asia hoitui. Tapahtui Vantaalla muutama vuosi sitten.
Mitä olisi tapahtunut jos varahakijoita ei olisi nimetty? Olisiko päivähoitopaikka evätty vai olisiko päiväkoti tehnyt teistä lasun?
No en tiedä. Palautin lappua, missä oli minun ja isän tiedot, niin se ojennettiin takaisin. Siinä vaiheessa päiväkotitaivalta (eli alkumetreillä) en halunnut itselleni hankalan ihmisen leimaa. Lasuja nyt tehdään jos vaikka mistä, tiedä sitten olisiko tuosta noussut joku huoli. En halunnut kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveet ihmiset yleensä yrittävät tarjota lapselleen hyvän lapsuuden. Omistautuneet vanhemmat tekevät kaikkensa sen eteen oman itsensä kustannuksella. Välinpitämättömille lapsen laiminlyönti ei aiheuta tunnontuskia.
Suurin osa ihmisistä yrittää lähinnä mennä sen mukaan, että mihin on sosiaalinen paine mammapiireissä. Se ei ole mitenkään sama asia kuin hyvä lapsuus lapselle.
Sosiaalinen paine on mm. synnyttänyt työlään harrastussirkuksen mihin varsinkin monilapsisissa perheissä vanhemmat uhraavat suurimman osan vapaa-ajastaan mm. kyyditysten muodossa. Jo 2-3-vuotiaat on laitettava johonkin urheiluseuran treeneihin tai vastaaviin jotta perhe saa ylläpidettyä kuvaa siitä, että he ovat hyvä perhe.
Isovanhemmatkin voivat kysellä, eikö t
Mulla on hyvin herkästi kuormittuva autistinuori. Koululääkärissä motkotetaan joka kerta siitä, kun tämä ei harrasta mitään kodin ulkopuolella. Silloin kun lapsi oli nuorempi, kävin itse fyysisesti raskaassa vuorotyössä enkä todellakaan jaksanut arjessa muuta tehdä kuin pakolliset (puoliso oli saikulla burnoutin takia). Muistan hampaitaan kirskuttelevan lääkärin, joka intti, että kyllä meidän tulisi mennä lapsen kanssa joka päivä yhdessä kävelylle. :D Selosti sellaisen siistiä sisätyötä tekevän päivärytmin (varmaan omansa), ja että siihen pitäisi nyt pyrkiä. Tosi realistista.
Luoja mitä muistoja tästä tulee. Mulla myös oli autistinuori, joka on jo aikuinen, ja ilman tukitoimia vedettiin yläasteelle saakka kun kaikki kuitattiin persoonallisuuspiirteinä, kuten silloin vanhaan aikaan tehtiin. Teen myös fyysistä sekavuorotyötä. Sattuipa sitten elämään aikanaan sellainen väli, että mies sairastui vakavasti, yritti im, oli pari viikkoa akuuttipsykiatrialla ja kotiutui tosi huonossa kunnossa. Hoidin hänenkin asioitaan pari vuotta oto. Selvittiin, kaikki, tosin maksoin burnarilla ja työurallani. Aika vähissä ovat muistot noilta mustilta vuosilta, mutta sen muistan, kun lapsen kouluterkka oli sitä mieltä, että meidän pitäisi harrastaa yhdessä liikuntaa. Kotona pystyin joko laittamaan tiskikoneen päälle tai pesemään pyykkiä, en molempia. Lapsen kanssa lähinnä halattiin. Liikunta tuntui tuolloin vähän kaukaiselta ajatukselta ja tuo oli niitä harvoja kertoja, kun en enää löytänyt sanoja. Näin jälkikäteen niitä kyllä olisi.
Vitut pomon vihaisuudesta, tärkeintä on lapsi. Hyvä että päiväkodissa kerrottiin tarkkaan, minkälaiset vaatteet pitää olla. Helpottaa hankkimista ja lapsella on kiva päivä oikeissa varusteissa.
Todella omituinen ketju. Taitaa sama ihminen kommentoida koko ajan? Ovatko nykyvanhemmat täysin uusavuttomia? Miksi edes tehdä lapsia, jos ei itse pysty niitä hoitamaan ja kasvattamaan? Kuvitellaanko, että päiväkoti hoitaa kaiken?
On oma valinta, haluatko itse hoitaa omia lapsiasi vai laittaa ne ylikuormitettuun päivähoitoon jo vauvana.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se vaativaa on, ja meillä ainakin ongelmat on kasvaneet sitä mukaa kuin lapsikin, eikä päinvastoin.
Neuvoja et halunnut, mutta sanon kuitenkin, että perheneuvola ja lastensuojelu eivät ole mitään mörköjä, vaan paikkoja joista voi saada apua haastavaan tilanteeseen. Meillä ainakin perheneuvolaan sai aikoja myös iltaisin, samoin lasu ollut joustava aikojen suhteen.
Voi olla tietysti pienen paikkakunnan etuja nämä, en tiedä miten toimii kaupungeissa. Mutta sekin on yksi vaihtoehto, muuttaa muualle jos parkkipaikkojen metsästys ym stressaa.
Tämä on varmasti hyvä vinkki yleisesti, mutta aloittajan esittelemässä tilanteessa ei kuulostanut siltä, että lastensuojelu tai perheneuvola voisivat niitä asioita ratkaista? Ajatella jos vielä aloittaja lisäisi viikkoon perheneuvolakäyntejä ja lasukäyntejä, jos elämän aikataulullinen yhteensovittelu jo sellaisenaan on haasteellsita? Ja itse vasataavan vaiheen kokeneena, täyspäivätöissä totaa yh:na kun lapseni olivat pieniä, voin allekirjoittaa, että jatkuvasti johonkin suuntaan oli mahdoton joustaa. Töissä sain ihmettelyjä että miten ei muka päiväkoti ole auki vielä kuudelta (no koska oli yksityinen päiväkoti) ja kun ruuhkassa ajoi Helsingin toisesta laidasta Espooseen hakemaan lasta, ja myöhästyin 4 minuuttia tarkoitetusta ajankohdasta, niin auta armias. Nyt nuo ajat ovat jo armeliaasti takanapäin ja on ihanat teinit ja elämä on jo rauhallisempaa ja mukavampaa, vaikka kyllä edelleen on Wilma-viestiä ja tuhat ja yksi hoidettavaa asiaa. Se pahin terä on kuitenkin jo kadonnut, kun ei ole niin paljon aidosti mahdottomia yhtälöitä ja vaatimuksia joiden ei oikeasti pysty yltämään vaikka yrittäisi. Siihen aikaan uisen jätin itse syömättä /käymättä suihkussa / jne, jos se jossain kohti helpotti, mutkat suoriksi joka käänteessä. Tsempit kaikille tämän hetken vanhemmille! En yhtään väheksy aloittajan avausta.
Alue: Aihe vapaa
Jos suorittaa vanhemmuuttaan nykyisen muodin mukaisten vaatimusten sijasta vaikkapa 2000-luvun alun muodin mukaisilla vaatimuksilla niin onko se epäonnistumista?