Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En olisi ikinä ennen lasta uskonut, että vanhemmuus on nykyään näin vaikeaa ja uuvuttavaa
23.10.2025 |
Ennen kuin sain oman lapsen niin kuvittelin, että vanhemmuudessa riittää sellainen sopivan hyvä, työssäkäynti onnistuu helposti koska on päiväkodit sitä varten, kouluikään kun lapsi tulee niin helpottaa kun koulu hoitaa koulun ja terveydenhuollossa käynnit on neuvola kerran vuodessa ja pari korvatulehdusta lääkärikäynteineen. Vielä mitä. Minulla on yksi ekaluokkalainen lapsi, ja kaikki vapaa-aikani ja iso osa työpäivistä menee lapsen asioita hoitaessa. Ja sama ennen kouluikää. Ja olen aivan poikki. Äitiysloma ja vanhempainvapaa vielä meni ihan ok, vaikka toki yöt huonosti nukkuvan pienen lapsen kanssa oli raskasta. Mutta se oli sellaista normaalin raskasta ja vapaalla kun oli niin oli mahdollisuus välillä levähtää sohvalle tai olla joskus vaikka puoleen päivään yöpaidassa, jos taivaalta vihmoi räntää ja väsytti.
Mutta kun piti palata töihin ja laittaa lapsi päiväkotiin alkoi elämä mennä ihan mahdottomaksi. Ensinnäkin ei saatukaan paikkaa lähipäiväkodista. Se mistä saatiin niin siellä ei ollutkaan autopaikkoja eikä mitään mihin parkkeerata viedessä tai hakiessa eli aamu alkoi parkkipaikan etsimisrumballa. Sama hakiessa. Lapsi piti viedä sisälle asti ja huolehtia häneltä ulkovaatteet pois, sisätossut jalkaan, käsien pesu ja ryhmän huoneeseen. Päiväkodilta tuli tarkat vaatimukset mitä kaikenlaisia sadevaatteita, varavaatteita, varakumisaappaita ym ym on oltava aina siellä. Kaksi viikkoa etukäteen piti päiväkotiin ilmoittaa 10 min tarkkuudella milloin lapsen vie ja milloin hakee, ja tässä kellonajassa oli pakko pysyä vaikka olisi töissä tullut yllättäviä kokouksia. Päiväkoti ei joustanut yhtään työelämän mukaan. Eikä työpaikka suostunut joustamaan yhtään lapsen tai päiväkodin mukaan. Ihan järkyttävä aikatauluhel vetti, josta selkä märkänä hiestä yritti selvitä kainalossa kurasta märkä ja kiukutteleva lapsi. Töissä jatkuvaa anteeksipyytelyä siitä, että myöhästyi taas sen kaksi minuuttia töistä kun päiväkodilla ei löytynyt parkkipaikkaa. Päiväkodilta soitettiin usein hakemaan lapsi kesken päivän pois, kun sen nenä vuotaa niin on heidän mielestään kipeä. Ja pomo huutaa töissä, että et saa lähteä kesken töistä pois kun työt on pakko hoitaa. Koulu kun alkoi niin ei helpottanut, lapsi ei pystykään kulkemaan koulumatkaa yksin, koulutaksia ei myönnetäkään, koululla ei olekaan aamukerhoa, koulu alkaa usein vasta 9:15, iltapäiväkerho loppuu jo klo 16:00 eli lapsi pitää saattaa klo 9 ja hakea klo 16, mahdoton olla töissä ennen 9:30 ja jälkeen 15:30. Pomo vihainen lisää tästä. Koululta ja päiväkodilta satelee edellisenä päivänä käskyjä ottaa huomenna mukaan tyhjä viilipurkki, pyöreä kivi ja kokovalkoinen t-paita, tms. No ei niitä ole, kiireellä kauppaan ja rannalle etsimään. On useampi palaveri vuodessa opettajan kanssa, aina joskus klo 13-14 aikoihin, muita aikoja ei anneta. On äitien aamupäivää, koti ja koulu päivää ja vaikka mitä, tietenkin aina kesken työpäivän. Pomo näistä lisää vihainen. KOko päiväkotiajan flunssakierre lapsella ja jäätävä usein pois töistä itse siksi, pomo taas vihainen, ja nyt jo työkaveritkin.
Jatkuu alla.
Kommentit (308)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vie lapsi ajoissa kouluun, meillä usein leikkii koulun pihalla 30-60min odottaen että koulu alkaa. Raitis ilma tekee vain hyvää lapselle.
Ja meidän koulussa tuo on kielletty. Kouluajan ulkopuolella ei koulun alueella olla, vastuu- ja vakuutuskysymykset nääs. Rehtorin ukaasia tullut pariinkin otteeseen, jakelulla "kaikki".
Rehtori tarkoittanee koulussa sisällä. Koulutaksilla kulkevat lapset tulee usein juuri sen 30-60 min ennen ja sama iltapäivällä. Teidänkin koulussa lienee koulutaksilla kulkevia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä omaa lapsuuttani 90-luvulla muistelen, niin ennen oli/tehtiin paljon asioita koululla ja mentiin opettajan kanssa ryhmänä esim. hammaslääkäriin (vanhemmat lapset kulkivat itse). Koululla oli terveydenhoitaja ja lääkärintarkastukset tehtiin koululla. Samoin puheterapeutti tuli koululle. Koululla oli myös harrastusmahdollisuuksia koulupäivän jälkeen ja koulun vieressä nuorisotila tai vastaava hengailupaikka. Muihin harrastuksiin, jos niitä oli, kulkivat lapset yleensä itse (kävellen, pyörällä, bussilla) tai järjestettiin kimppakyydit. Vanhemmat eivät auttaneet läksyissä, eivät välttämättä edes kokeisiin lukemisessa. Askartelu ym. tarvikkeita sai yleensä koululta (muistelen, että opettajat toivat noita purkkeja, vessapaperihylsyjä yms?) tai käytiin keräämässä koulun lähistöltä metsiköstä. Eikä ollut jatkuvaa kyselyihin vastailua ja raportoimista mitä ihmeellisemmistä asioista. Pari kertaa vuodessa opettajan kanssa keskustelu ja satunnaiset viestit reissuvihkossa. Muutama poikkeus, kun esim. piti kerätä rahaa johonkin reissuun, näitä ei siis ollut joka vuosi. Olihan se erilaista.
Joo tuo sama kuin ap:llä mutta x 3. Lisäksi yhden lapsen terapiat x2 vko ja lääkärit/hoitotaho x 1vko, kaikkien lapsien oikomishoidot eli niitä käyntejä useampi per kk. Koulupalavereja erityislapsella hyvin usein. Kaikki nämä 9-14 välillä. Missä kohtaa ehtii käydä töissä?
En voinut enää yksinhuoltajana tehdä täyttä työaikaa. Teen 50% . Näkyyhän se taloudessa kun ei kuitenkaan mitään toimeentulotukea saada, asumistukea kyllä.
Useamman lapseni lapsuutta ja nuoruutta eläneenä huomaan ajattelevani taakse katsoessa, että nämä säännöt ja vaatimukset ovat pääosin takakireiden naisten toisilleen tahallisesti vääntämiä ja elämistä vaikeuttavia katkeria kettuiluja. Myös lastensuojelussa. Näistä uskomattomista säännöistä kärsivät sekä yhteiskunta aiheutuvista sairauskuluista ja perhesuhteet kun perhe hajoaa. Lopulta kaikki johtuu lapsesta ja lapsi sen myös voi tuntea syyllisyytenä jonka on aiheuttanut. Tuosta taas mieli alkaa oireilla viimeistään murrosiässä.
Tätäkö me haluamme ja eikö oikeasti aikuiset pysty parempaan esimerkkiin ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vie lapsi ajoissa kouluun, meillä usein leikkii koulun pihalla 30-60min odottaen että koulu alkaa. Raitis ilma tekee vain hyvää lapselle.
Ja meidän koulussa tuo on kielletty. Kouluajan ulkopuolella ei koulun alueella olla, vastuu- ja vakuutuskysymykset nääs. Rehtorin ukaasia tullut pariinkin otteeseen, jakelulla "kaikki".
Rehtori tarkoittanee koulussa sisällä. Koulutaksilla kulkevat lapset tulee usein juuri sen 30-60 min ennen ja sama iltapäivällä. Teidänkin koulussa lienee koulutaksilla kulkevia lapsia.
Ylipäätään koulu ei voi määrätä, että mihin oppilaat menevät koulupäivän jälkeen. Eli jos oppilas päättää koulupäivän jälkeen oleskella koulun pihalla niin ei koulu voi sitä kieltää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinhuoltajia kohdellaan joka taholta erilailla. Toinen vanhempi voi halutessaan vaikeuttaa kaikkea valehtelemalla kirkkain silmin mitä vain. Varsinkin miehen selitykset uppoavat yleensä naispuolisiin viranomaisiin. Kyse on näyttelemisen ja selittelemisen kyvyistä.
No siis, elämä on sellaista millaiseksi sen tekee. Me suunniteltiin jo etukäteen ja säästettiin tietysti että ensinnäkin voin olla kotona ensimmäiset 3 vuotta. Olin osa-aikatöissä kun lapsi oli päiväkodissa ja nyt opiskelen monimuotona kun lapsi koulussa. Ei ole tuollaista rumbaa todellakaan eikä maailma siihen kaadu jos joskus ei ole sitä pyydettyä kiveä mukana. Rauhoitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vie lapsi ajoissa kouluun, meillä usein leikkii koulun pihalla 30-60min odottaen että koulu alkaa. Raitis ilma tekee vain hyvää lapselle.
Ja meidän koulussa tuo on kielletty. Kouluajan ulkopuolella ei koulun alueella olla, vastuu- ja vakuutuskysymykset nääs. Rehtorin ukaasia tullut pariinkin otteeseen, jakelulla "kaikki".
Rehtori tarkoittanee koulussa sisällä. Koulutaksilla kulkevat lapset tulee usein juuri sen 30-60 min ennen ja sama iltapäivällä. Teidänkin koulussa lienee koulutaksilla kulkevia lapsia.
Ei tarkoittane. Vaan missään koulun alueella, pihalla, telineillä ym ei saa oleilla kouluajan ulkopuolella. Tämä oli täsmälleen näin sanottu ja joka vuosi kerrattiin. Oma lapsi kulki taksilla, meidän koulussa taksi tuo hyvin tarkkaan juuri ennen koulun alkua pihalle. Ja jos koulun jälkeen joutui taksia odottamaan, joskus jopa puoli tuntia, niin koulunkäynnin ohjaaja valvoo niitä lapsia jotka sitä taksia odottaa.
Ihan selkeätä että vastuukysymykset on tässä se, miksi ei kouluajan ulkopuolella saa jäädä koulun alueelle omin nokkineen valvomattomana. Koulumatkat kun on vielä vastuuvakuutuksen piirissä, miten määrität "koulumatkan", jos jääkin vielä koulualueelle tuntitolkulla leikkimään, milloin se koulun vastuu oikein loppuu? Iltakuudelta, -seitsemältä? Toinen syy on että koulun pihalle kerääntyy alkuillasta isompia koululaisia, teinejä, eikä alakoululaisten ole hyvä siihen seuraan jäädä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa nyt keskityt siihen pieneen lapseesi. Ihan naurettavaa, että sinulla pitäisi olla harrastuksia. Puheterapia toki tärkeää - kai haluat, että lapsesi osaa puhua??!? - mutta yritä nyt herran jumala itsekin vähän päätellä, millä on väliä ja millä ei. Miten tuo päiväkodin viilipurkit ja muut liittyvät millään nykytilanteeseesi? Ilmeisesti aika menee vanhoja jankatessa. Vanhemmat hoitaa lapsensa, se on täysi itsestään selvä asia. Ihan ihme kuvitelma, että isovanhempien pitäisi tehdä sinun osuutesi lapsesta, jonka olet itse halunnut hankkia.
Aloitukseni koski koko lapsen seitsemää tähän astista vuotta, ei nykytilannetta. Siksi viilipurkit päiväkotiin. Ja nyt ouluunkin muuten on tarvittu jo munakennoja ja vaikka mitä. Aloituksen aihe on se, miten tuli yllätyksenä vanhemmuuden uuvuttavuus ja vaikeus. Siis koko lapsiajalta. En tehnyt aloitusta saadakseni neuvoja nykytilantee
Missä isä on luuhannut ja luuhaa? Lapsen isä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vie lapsi ajoissa kouluun, meillä usein leikkii koulun pihalla 30-60min odottaen että koulu alkaa. Raitis ilma tekee vain hyvää lapselle.
Ja meidän koulussa tuo on kielletty. Kouluajan ulkopuolella ei koulun alueella olla, vastuu- ja vakuutuskysymykset nääs. Rehtorin ukaasia tullut pariinkin otteeseen, jakelulla "kaikki".
Rehtori tarkoittanee koulussa sisällä. Koulutaksilla kulkevat lapset tulee usein juuri sen 30-60 min ennen ja sama iltapäivällä. Teidänkin koulussa lienee koulutaksilla kulkevia lapsia.
Ei tarkoittane. Vaan missään koulun alueella, pihalla, telineillä ym ei saa oleilla kouluajan ulkopuolella. Tämä oli täsmälleen näin sanottu ja joka vuosi kerrattiin. Oma lapsi kulki taksilla, meidän koulussa taksi tuo hyvin tarkkaan juuri ennen koulun alkua pihalle. Ja jos koulun jälkeen joutui taksia odottamaan, joskus jopa puoli tuntia, niin koulunkäynnin ohjaaja valvoo niitä lapsia jotka sitä taksia odottaa.
Ihan selkeätä että vastuukysymykset on tässä se, miksi ei kouluajan ulkopuolella saa jäädä koulun alueelle omin nokkineen valvomattomana. Koulumatkat kun on vielä vastuuvakuutuksen piirissä, miten määrität "koulumatkan", jos jääkin vielä koulualueelle tuntitolkulla leikkimään, milloin se koulun vastuu oikein loppuu? Iltakuudelta, -seitsemältä? Toinen syy on että koulun pihalle kerääntyy alkuillasta isompia koululaisia, teinejä, eikä alakoululaisten ole hyvä siihen seuraan jäädä.
Koulumatka on määritelty siten että se tarkoittaa suoraan kotiin menemistä. Jos oppilas menee johonkin muualle tai poikkeaa jossain niin se ei ole enää koulun vastuulla.
Mitä kuljetusta odottaviin tulee, niin lain mukaan heille pitää järjestää toimintaa kuljetusta odotellessa. Tämä toiminnan järjestäminen ei päde niihin oppilaihin joita eivät käytä koulukuljetusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vie lapsi ajoissa kouluun, meillä usein leikkii koulun pihalla 30-60min odottaen että koulu alkaa. Raitis ilma tekee vain hyvää lapselle.
Ja meidän koulussa tuo on kielletty. Kouluajan ulkopuolella ei koulun alueella olla, vastuu- ja vakuutuskysymykset nääs. Rehtorin ukaasia tullut pariinkin otteeseen, jakelulla "kaikki".
Rehtori tarkoittanee koulussa sisällä. Koulutaksilla kulkevat lapset tulee usein juuri sen 30-60 min ennen ja sama iltapäivällä. Teidänkin koulussa lienee koulutaksilla kulkevia lapsia.
Ylipäätään koulu ei voi määrätä, että mihin oppilaat menevät koulupäivän jälkeen. Eli jos oppilas päättää koulupäivän jälkeen oleskella koulun pihalla niin ei koulu voi sitä kieltää.
Miten niin ei voi? Ihan hyvin voi kieltää. Meillä se kiellettiin vanhempien kautta, vanhemmille viesti että keskustelkaa lastenne kanssa missä liikkuvat iltaisin, koulun piha ei ole siihen tarkoitukseen. Rehtorilla oli tähän ihan hyvät perusteet (turvallisuus).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin ei voi? Ihan hyvin voi kieltää. Meillä se kiellettiin vanhempien kautta, vanhemmille viesti että keskustelkaa lastenne kanssa missä liikkuvat iltaisin, koulun piha ei ole siihen tarkoitukseen. Rehtorilla oli tähän ihan hyvät perusteet (turvallisuus).
no ei voi kun se on yleinen paikka. Jos joku haluaa mennä sinne illalla keinumaan niin ei sitä mikään rehtori voi kieltää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveet ihmiset yleensä yrittävät tarjota lapselleen hyvän lapsuuden. Omistautuneet vanhemmat tekevät kaikkensa sen eteen oman itsensä kustannuksella. Välinpitämättömille lapsen laiminlyönti ei aiheuta tunnontuskia.
Suurin osa ihmisistä yrittää lähinnä mennä sen mukaan, että mihin on sosiaalinen paine mammapiireissä. Se ei ole mitenkään sama asia kuin hyvä lapsuus lapselle.
Sosiaalinen paine on mm. synnyttänyt työlään harrastussirkuksen mihin varsinkin monilapsisissa perheissä vanhemmat uhraavat suurimman osan vapaa-ajastaan mm. kyyditysten muodossa. Jo 2-3-vuotiaat on laitettava johonkin urheiluseuran treeneihin tai vastaaviin jotta perhe saa ylläpidettyä kuvaa siitä, että he ovat hyvä perhe.
Isovanhemmatkin voivat kysellä, eikö t
Mulla on hyvin herkästi kuormittuva autistinuori. Koululääkärissä motkotetaan joka kerta siitä, kun tämä ei harrasta mitään kodin ulkopuolella. Silloin kun lapsi oli nuorempi, kävin itse fyysisesti raskaassa vuorotyössä enkä todellakaan jaksanut arjessa muuta tehdä kuin pakolliset (puoliso oli saikulla burnoutin takia). Muistan hampaitaan kirskuttelevan lääkärin, joka intti, että kyllä meidän tulisi mennä lapsen kanssa joka päivä yhdessä kävelylle. :D Selosti sellaisen siistiä sisätyötä tekevän päivärytmin (varmaan omansa), ja että siihen pitäisi nyt pyrkiä. Tosi realistista.
Voi ei. Siinäpä koululääkärillä ei mitään käsitystä nepsylapsesta. Autistinuorelle parasta on kun saa maadoittua rauhassa kuormittavan päivän ja ihmisvilinän jälkeen. Ladata akkujaan. Olla hiljaisuudessa. Mikään pakko ei ole jaksaa enempää koulun jälkeen.
Yhdellä kelan sopeutumisvalmennuskurssilla tämän meille sanoi eräs erityisopettaja, joka oli puhumassa. Ei harrastuksia ole pakko olla! Koulunkäynti riittää.
Virheellisesti niitä vaan nykypäivänä "pakotetaan" just jollain lääkärin auktoriteetilla. Tai opettajan, tai valmentajan jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vie lapsi ajoissa kouluun, meillä usein leikkii koulun pihalla 30-60min odottaen että koulu alkaa. Raitis ilma tekee vain hyvää lapselle.
Ja meidän koulussa tuo on kielletty. Kouluajan ulkopuolella ei koulun alueella olla, vastuu- ja vakuutuskysymykset nääs. Rehtorin ukaasia tullut pariinkin otteeseen, jakelulla "kaikki".
Rehtori tarkoittanee koulussa sisällä. Koulutaksilla kulkevat lapset tulee usein juuri sen 30-60 min ennen ja sama iltapäivällä. Teidänkin koulussa lienee koulutaksilla kulkevia lapsia.
Ylipäätään koulu ei voi määrätä, että mihin oppilaat menevät koulupäivän jälkeen. Eli jos oppilas päättää koulupäivän jälkeen oleskella koulun pihal
Miten niin ei voi? Ihan hyvin voi kieltää. Meillä se kiellettiin vanhempien kautta, vanhemmille viesti että keskustelkaa lastenne kanssa missä liikkuvat iltaisin, koulun piha ei ole siihen tarkoitukseen. Rehtorilla oli tähän ihan hyvät perusteet (turvallisuus).
Pitää osata erottaa kielto ja suositus. Se on koulun suositus, että pihalle ei jäätäisi, ihan niin kuin se on suositus jos koulu vaikkapa sanoo, että 1-2-luokkalaisten ei tulisi ajaa polkupyörällä kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo koulunkäynti voi olla noin tuhottoman vaikeaa? Nyt en ymmärrä. Ja miksi se mukula ei pysty itse kulkemaan kouluun, onko jotenkin vajaaälyinen? Ilmeisesti, jos sitä opettaajaakin pitää tavata useita kertoja vuodessa.
Ap vaikuttaa täydeltä lampaalta, joka täyttelee jokaisen neuvolan lomakkeen eikä missään asiassa kykene tekemään omia päätöksiä ja hallitsemaan omaa elämäänsä.🐑
Ei kaikki ekaluokkalaiset pysty vielä kulkemaan yksin kouluun.
Mun isä (ollessaan itse jo 85) huomasi naapurustossa asuvan ekaluokkalaisen pojan itkevän taloyhtiön leikkikentällä yksin aamulla. Sanoi, ettei pysty menemään yksin kouluun. Isäni vei hänet autolla. Kun tämä toistui pari kertaa, isäni ilmoitti pojan vanhemmille ja he järjestivät asian jotenkin.
(Poika oli monilapsisen perheen kuopus ja vanhemmat akateemisia töissäkäyviä.)
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tilanne on aika yleinen, onneksi ei tietenkään kaikilla ole tuo tilanne. Mutta monella on. Ja siksi on ihan järkkyä miten vähän apua ja tukea tuollaisessa tilanteessa olevat äidin saa arkeensa ja omaan jaksamiseensa. Lapset mielestäni saa ihan hyvin tukea nykyään, on puheterapiaa, fysioterapiaa, psykologia, monenlaista neuvolaa ja kaikkea. Mutta nekin vain lisää vanhemman kuormitusta, koska lapsi pitää niihin aina kuskata keskellä päivää ja olla töistä pois. Mutta äideille ei ole mitään tukea heidän jaksamiseen tai arkeen. Sanokaa yksikin tukimuoto mikä on, siis sellainen, jonka oikeasti saa ilman että pitää siitä itse maksaa paljon.
Olen ollut tuossa tilanteessa. Olisin kaivannut yhteiskunnalta konkreettista apua kuten lastenhoitoapua tai siivousapua, koska erityislapsen yh-arki ja työelämän yhdistäminen oli ihan järjettömän hankalaa. Kaikki lapsen saamat tukimuodot ja loputtomat, loputtomat hoitokeskustelut, arvioinnit, terapiat ja muut käynnit tapahtuivat arkena kello 9-16 välillä.
Muistan ikuisesti, kun perhetyö kävi ja kertoivat, että voin välillä käydä jossain itsekseni. Kun kiitin, että menen jatkamaan töitäni, niin minulle sanottiin ettei perhetyötä saa käyttää vanhemman työnteon mahdollistamiseksi, eivät ole täällä sitä varten. Eli minun olisi ollut ok käydä kävelyllä, mutta en saanut jatkaa tunnin töitäni. Silloin viimeistään ymmärsin, kuinka pihalla systeemi on.
Ihan koulutettu ihminen olen, enkä itse olisi koskaan arvannut löytäväni itseäni erityislapsen yh:na. Turvalliseen ja vakaaseen parisuhteeseen tein lapseni.
Oletko siis, ap, yh?
Meillä on kolme lasta ja mikään ei kuulostanut tutulta. Vanhempainvapaat jaettiin isän kanssa, lapset meni yksityiseen perhepäivähoitoon suht vanhoina, nuorin oli 2,5 v. Minä tein vuorotyötä ja isän työajat jousti, joten kaikki viemiset ja hakemiset sujui. Myös pph oli joustava. Pienestä ryhmästä johtuen lasten sairastelu oli tosi vähäistä ja pph otti myös tarvittaessa lapsen kipeänä hoitoon.
Koulun kanssa ei ole ollut ikinä mitään erityisempää härdelliä. Toki perus vanhempainillat, vartit ja luokkaretkirahojen keruut, mutta ollaan osallistuttu aina tilanteen mukaan, eli ei todellakaan olla oltu esim. jokaisessa vanhempainillassa ja hyvin on pärjätty.
Tähän tietty päälle lasten harrastukset ja niihin liittyvät lisä jutut. Kaikessa on aina ollut joustoa, koska kaikki perheet sitä joustoa tarvitsee.
Koulumatka menee lapsilla pyörällä, talviaamuisin saadaan soviteltua kuljetuksia naapuruston kesken, jonkun työajat aina sattuu niin, että pystyy viemään samalla kun menee itse töihin tai on vapaalla. Kotiin päin usein kävellen tai odottavat kirjastossa, kaverilla, kerhossa, uimahallissa tms. vanhempien töiden loppumista.
Ihan nyt vain tällainenkin näkökulma aiheeseen.
Lapsivapaat henkilöt tietävät kuinka vaikeaa vanhemmuus on, eivätkä siksi valitse sitä.
Ei voi sanoa, ettei tiennyt. Kaikki tieto on ollut netissä ilmaiseksi saatavilla 30 vuotta.
Alue: Aihe vapaa
Ketjun aihe on tärkeä, mutta jotkut jutut pistää miettimään, mistä se kuormitus todella lähtee jossain tilanteissa. Eikö oikeasti voi mennä omana itsenä, tuleeko oikeasti huono todistus tms., jos ei ole suuresti panostettu tällaisiin juttuihin. Kaikki eivät panosta ja pärjäävät elämässä.