Mies ei osallistunut lapsen asioihin kun lapsi oli pieni, nyt lasta ei kiinnosta
Lapsemme on nyt 9-vuotias. Mieheni, lapsen isä siis, ei halunnut osallistua vauvan hoitoon eikä lapsen kasvaessa lapsen hoitoon, harrastuksiin, ihan arkisiin asioihin. Vaan pakeni töihin sitä, että pieni lapsi oli tarvitseva, lapsi välillä itki, välillä sairastelikin, välillä oli uhmakas jne. Vaikka aina pyysin, niin lapsen isä ei vain osallistunut. Sanoi aina, että kyllä hän sitten kun lapsi on isompi. Kun lapsi meni kouluun, niin isä olisi halunnut alkaa osallistumaan. Yritti kyllä silloin ehdotella lapselle, että lähtisivät yhdessä pelaamaan futista, että voisi lukea iltasadun jne mitä nyt milloinkin. Mutta lapsi ei enää halunnut eikä suostunut. Jos yritettiin pakottaa, niin lapsi täysin kieltäytyi, hän ei halua sanoi. Lapsi on muutenkin luonteeltaan jääräpäinen ja aika mustanvalkoinen. Ja mies tästä lapselle loukkaantui, enää ei juuri yritä. Miten tällaisen tilanteen voisi ratkaista? Voiko lasta syyttää siitä, että hän ei halua olla sellaisen kanssa, jolle hän oli kuin ilmaa elämänsä ensimmäiset vuodet?
Kommentit (143)
Omassa lapsuudessani oli aika samanlainen tilanne, paitsi että se "isä" oli myös avoimen vihamielinen lapsia kohtaan, huusi räyhäsi, oli käytökseltään arvaamaton ja sai raivokohtauksia ja syytti lapsia asioista mitkä ei olleet lasten syytä. Aloin 6-vuotiaana sanoa, että minulla ei ole isää. Koska siltä se tuntui, oli aina tuntunut. Ympäristö alkoi taas syyttää minua tästä, että mikset arvosta isääsi, koska ei ne ulkopuoliset ymmärtäneet selittämälläkään.
Sano sille miehellesi että miksi lapsen pitäisi olla kiinnostunut hänestä kun hänkään ei ollut kiinnostunut lapsesta ensimmäiseen 7 vuoteen.
kerro että suhteen luominen vaatii paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Jos haluat auttaa niin kerro miehelle mistä lapsi on kiinnostunut ja ehdota jotain lapsen kiinnostukseen liittyvää tekemistä. Eli opeta miestä huomioimaan lapsen kiinnostuksen kohteita sen sijaan että tarjoaa vain omia kiinnostuksensa kohteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies se itse oman suhteensa lapseensa luo. Tuossa se suhde on ja sillä selvä. Mä olisin kyllä itte jo vauva vuosina tehny jotain asialle. Vauva miehen syliin ja sanon että tulen huomenna,pärjäilkää. Yhdessä tehty,yhdessä hoidetaan.
Kyllähän minä tätä yritin. Mies vaan ei ollut juuri koskaan kotona, kuten sanoin niin pakeni töihin. Lähti aamulla, tuli illalla. Myös viikonloppuisin (otti toisenkin työn, josta ei saanut juuri edes palkkaa, mutta kehitti osaamistaan siinä). Silloin joskus kun hän oli kotona ja työnsin vauvan hänen syliin, niin hän laski vauvan pois ja otti kännykkänsä. Ja hän halusi perheen, kyseessä ei ollut mikään minun vaatima vauva. Ap
No selvästikään hän ei sitten tiennyt mitä perhe-elämä tarkoittaa jos kerran halusi perheen mutta ei halunnut huolehtia lapsesta. Vai onko hänen kotonaan toimittu näin, että isää on näkynyt vilaus viikonloppuna ja jouluna? Jos ei ole mallia isänä olemisesta, voihan se varmaan olla vaikeaa alkuun. Miehen kuuluu olla jatkuvasti läsnä lapselle siinä missä sinunkin, aivan lapsellista häneltä loukkaantua tilanteesta, jonka on itse aiheuttanut. Ainut mitä hän voi suhteen eteen tehdä on olla läsnä lapselle silloin kun tämä tarvitsee eikä vain silloin kuin isälle sattuu sopimaan.
Mun isä oli myös tällainen poissa oleva isä, myös silloin kun oli paikalla. Häntä kiinnosti vain häntä kiinnostavat asiat ja asioissa, jotka eivät kiinnostaneet hän heittäytyi rooliin ,,en osaa, en ymmärrä,, Lapset olivat tällainen naisten juttu, jota hän ei osannut ja ymmärtänyt. Isän elämä pyöri hänen ehdoillaan.
Sitten kun olin isompi, esiteini ja teini, isä olisi halunnut, että yhtäkkiä juhlapäivinä ja lomilla meillä olisi sellainen naistenlehtien tiivis ja lämmin ihanneperhe ja tosi hauskaa yhdessä. Ei tullut sellaista kun hän halusi ja hän oli aina loukkaantunut kun ei oltu happyhappyfamily. Hän oli yrittänyt niin paljon tunnelman eteen.
Nut aikuisena välit isän kanssa ovat ok, mutta neutraalit.
Suhde omaan lapseen luodaan silloin kun he ovat pieniä ja tarvitsevat isää ja äitiä eniten. Silloin kun homma ei aina ole niin palkitsevaa ja kivaa. Kun se aika on ohi, niin sitä ei saa enää takaisin.
Ap:n lapsen isälle haluaisin sanoa, että 9-vuotiaan kanssa peli ei ole vielä aivan pelattu. Vielä ehtii pari vuotta jos haluaa. Lapsen ehdoilla lasta kiinnostavaa ja mieluiten molempia kiinnostavaa yhteistä tekemistä, niin yhdessä olemisesta tule luontevaa.
Vierailija kirjoitti:
Millainen "aikuinen" loukkaantuu 9-vuotiaalle? Olisi naurettavaa, ellei olisi lapsen kannalta kauheaa. Lapsen reaktion olisi pitänyt saada "mies" heräämään ja kohtaamaan tekojensa seuraukset. Ihan varmasti suhde olisi vielä luotavissa, jos puolisollasi olisi kärsivällisyyttä ja edes alkeellinen empatiakyky.
Aika helmen olet kalastanut. Toivottavasti pystyt suojelemaan lasta tuolta henkiseltä väkivallalta.
Miehiä ei yleisesti kauheasti kiinnosta kakkavaipat, kiukuttelut, uhmat ja tuttipullot. Naiset niin luulevat mutta niin se ei ole.
Vierailija kirjoitti:
#miesvihanäkyväksi
😂
Sinä olet sen lapsen halunnut, eikö?
Mies ja lapsi voivat alkaa tutustua pienin askelin.
Menemällä yhdessä lasta kiinnostaviin tapahtumiin. Yhdessä Heurekaan, elokuviin tms. Mukaan voi ottaa vaikka serkun tai kaverin. Kun on kaveri mukana, miehen rooli on olla ryhmän aikuinen, jonka pääasiallinen tehtävä on olla huoltojoukkona.
Lapselle harrastus, jonne mies aina vie hänet.
Yhdessä "kahville" kerran viikossa kivaan paikkaan (leipomo-kahvila tms.)
Jos koulussa tapahtuu jotain juttuja, joihin vanhemmat saa mennä, mies osallistuu.
Kivaa on, myös, jos vanhemmat menevät yhdessä lapsen kanssa jonnekin, jolloin he toimivat vanhempina yhdessä - ei niin, että äiti "johtaa" vaan yhdessä toimitaan.
Ikävä tilanne. Veljeni on kohta samassa tilanteessa, jättää lapsensa kokonaan vaimon kontille. Perustelee, että naiset osaa luonnostaan olla pienten kanssa ja hän astuu remmiin sit kouluiässä. Samalla tavalla naisetkin opettelee. Olen yrittänyt puhua järkeä. Oma isämme toimi samoin, eikä läheistä suhdetta ole koskaan muodostunut. Nyt isä valittaa, ettei pidetä tarpeeksi yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä tilanne. Veljeni on kohta samassa tilanteessa, jättää lapsensa kokonaan vaimon kontille. Perustelee, että naiset osaa luonnostaan olla pienten kanssa ja hän astuu remmiin sit kouluiässä. Samalla tavalla naisetkin opettelee. Olen yrittänyt puhua järkeä. Oma isämme toimi samoin, eikä läheistä suhdetta ole koskaan muodostunut. Nyt isä valittaa, ettei pidetä tarpeeksi yhteyttä.
Niin varmaan valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen "aikuinen" loukkaantuu 9-vuotiaalle? Olisi naurettavaa, ellei olisi lapsen kannalta kauheaa. Lapsen reaktion olisi pitänyt saada "mies" heräämään ja kohtaamaan tekojensa seuraukset. Ihan varmasti suhde olisi vielä luotavissa, jos puolisollasi olisi kärsivällisyyttä ja edes alkeellinen empatiakyky.
Aika helmen olet kalastanut. Toivottavasti pystyt suojelemaan lasta tuolta henkiseltä väkivallalta.
Miehiä ei yleisesti kauheasti kiinnosta kakkavaipat, kiukuttelut, uhmat ja tuttipullot. Naiset niin luulevat mutta niin se ei ole.
Niin naisiako jotenkin erityisesti kuvittelet kiinnostavan kakkavaipat ja tuttipullot? Ehkä sitten nainen (ja normaalilla älyllä ja tunne-elämällä varustettu mies) pystyy nousemaan sen yläpuolelle, että vanhemmuuteen ja lapsen perustarpeista huolehtimiseen voi kuulua myös asioita, jotka ei erityisesti itseä kiinnosta. Mutta koska se lapsi ja lapsen hyvinvointi kiinnostaa, niin ne tekee useimmiten ihan mielellään. Tämä on sinulle ilmeisesti käsittämätön ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen "aikuinen" loukkaantuu 9-vuotiaalle? Olisi naurettavaa, ellei olisi lapsen kannalta kauheaa. Lapsen reaktion olisi pitänyt saada "mies" heräämään ja kohtaamaan tekojensa seuraukset. Ihan varmasti suhde olisi vielä luotavissa, jos puolisollasi olisi kärsivällisyyttä ja edes alkeellinen empatiakyky.
Aika helmen olet kalastanut. Toivottavasti pystyt suojelemaan lasta tuolta henkiseltä väkivallalta.
Miehiä ei yleisesti kauheasti kiinnosta kakkavaipat, kiukuttelut, uhmat ja tuttipullot. Naiset niin luulevat mutta niin se ei ole.
No ei kiinnosta naistakaan, mut ne nyt valitettavasti kuuluu asiaan pienten lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet sen lapsen halunnut, eikö?
Lue aiemmat kommentit niin ei tarvitse luulla väärin, eikö?
Vierailija kirjoitti:
No ei voi lasta syyttää tai pakottaa. Painosta miestä jatkamaan yritystä. Ehkä lapsi joskus 21v lähtee isin kanssa kahville.
Siis painosta isää, se tässä mokasi suhteen lapseensa.
Tästä tulee mieleen se yksi vauvalla pyörivä isä, joka kehuu suhdettaan lapsiin kun se ei sisällä enää mitään muuta kuin treffailua eli ulkona lasten kanssa syömässä käymistä :D Hänen mielestään erinomainen suhde, kun kerran parissa viikossa tai kuukaudessa näkee lapsiaan, ja tietysti toinen perhe tulilla toisen naisen kanssa...
Menkää yhdessä perheenä. Ap antakoon puheenvuoron myös miehelle.
Ainakin tässä ketjussa miestä on jo syyllistetty riittävästi. Nyt seuraavaksi ap voisi alkaa tukea miehen isyyttä.
Kyllä ihan isotkin ihmiset voivat tutustua toisiinsa, miksei sitten 9 v. yltäisi tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen "aikuinen" loukkaantuu 9-vuotiaalle? Olisi naurettavaa, ellei olisi lapsen kannalta kauheaa. Lapsen reaktion olisi pitänyt saada "mies" heräämään ja kohtaamaan tekojensa seuraukset. Ihan varmasti suhde olisi vielä luotavissa, jos puolisollasi olisi kärsivällisyyttä ja edes alkeellinen empatiakyky.
Aika helmen olet kalastanut. Toivottavasti pystyt suojelemaan lasta tuolta henkiseltä väkivallalta.
Miehiä ei yleisesti kauheasti kiinnosta kakkavaipat, kiukuttelut, uhmat ja tuttipullot. Naiset niin luulevat mutta niin se ei ole.
Ne ovat asioit, jotka on tehtävä, kiinnosti tai ei.
Kun hankit lapsen, huolehdit hänestä, muutoin hän ei jää eloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä tilanne. Veljeni on kohta samassa tilanteessa, jättää lapsensa kokonaan vaimon kontille. Perustelee, että naiset osaa luonnostaan olla pienten kanssa ja hän astuu remmiin sit kouluiässä. Samalla tavalla naisetkin opettelee. Olen yrittänyt puhua järkeä. Oma isämme toimi samoin, eikä läheistä suhdetta ole koskaan muodostunut. Nyt isä valittaa, ettei pidetä tarpeeksi yhteyttä.
Niin varmaan valittaa.
Nyt eläkkeellä hänellä olisi aikaa, mut ei tunnu luontevalta. Veljen kanssa saunotaan ja käydään kalassa, ei tule pyydettyä isää mukaan. Lapsenlapsista hän ei ole kiinnostunut, kuulema sit kun ovat isompia. Eli toistaa virhettään. Nähdään isän kanssa pari kertaa vuodessa, vaikka asutaan samalla kylällä. Soittelee ja kutsuu kylään, ei tule mentyä.
Vierailija kirjoitti:
Menkää yhdessä perheenä. Ap antakoon puheenvuoron myös miehelle.
Ainakin tässä ketjussa miestä on jo syyllistetty riittävästi. Nyt seuraavaksi ap voisi alkaa tukea miehen isyyttä.
Kyllä ihan isotkin ihmiset voivat tutustua toisiinsa, miksei sitten 9 v. yltäisi tähän.
Eiköhän se ap ainakin kertomansa perusteella ole jo yrittänyt tukea. Kysymys on varmaankin se, muuttuuko tuo homma tuosta sen paremmaksi sillä että äiti siihen enempää sekaantuu ja alkaa organisoimaan jotain yhteisiä juttuja, jos isä ei edelleenkään ymmärrä omaa osuuttaan ja vastuutaan asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen "aikuinen" loukkaantuu 9-vuotiaalle? Olisi naurettavaa, ellei olisi lapsen kannalta kauheaa. Lapsen reaktion olisi pitänyt saada "mies" heräämään ja kohtaamaan tekojensa seuraukset. Ihan varmasti suhde olisi vielä luotavissa, jos puolisollasi olisi kärsivällisyyttä ja edes alkeellinen empatiakyky.
Aika helmen olet kalastanut. Toivottavasti pystyt suojelemaan lasta tuolta henkiseltä väkivallalta.
Miehiä ei yleisesti kauheasti kiinnosta kakkavaipat, kiukuttelut, uhmat ja tuttipullot. Naiset niin luulevat mutta niin se ei ole.
Kiinnosta? Oletko sellainen oman napasi ympärillä pyörivä ikuinen lapsi. Yleensä lapset hoidetaan, tuskin kukaan on erityisen kiinnostunut kakkavaipoista.
Idiootti mies joten toivottavasti lapsi ei puhu sille koskaan enää.