Lue keskustelun säännöt.
Mies ei osallistunut lapsen asioihin kun lapsi oli pieni, nyt lasta ei kiinnosta
21.10.2025 |
Lapsemme on nyt 9-vuotias. Mieheni, lapsen isä siis, ei halunnut osallistua vauvan hoitoon eikä lapsen kasvaessa lapsen hoitoon, harrastuksiin, ihan arkisiin asioihin. Vaan pakeni töihin sitä, että pieni lapsi oli tarvitseva, lapsi välillä itki, välillä sairastelikin, välillä oli uhmakas jne. Vaikka aina pyysin, niin lapsen isä ei vain osallistunut. Sanoi aina, että kyllä hän sitten kun lapsi on isompi. Kun lapsi meni kouluun, niin isä olisi halunnut alkaa osallistumaan. Yritti kyllä silloin ehdotella lapselle, että lähtisivät yhdessä pelaamaan futista, että voisi lukea iltasadun jne mitä nyt milloinkin. Mutta lapsi ei enää halunnut eikä suostunut. Jos yritettiin pakottaa, niin lapsi täysin kieltäytyi, hän ei halua sanoi. Lapsi on muutenkin luonteeltaan jääräpäinen ja aika mustanvalkoinen. Ja mies tästä lapselle loukkaantui, enää ei juuri yritä. Miten tällaisen tilanteen voisi ratkaista? Voiko lasta syyttää siitä, että hän ei halua olla sellaisen kanssa, jolle hän oli kuin ilmaa elämänsä ensimmäiset vuodet?
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä nähty sellaisiakin äitejä, jotka tekevät isälle selväksi alusta pitäen, ettei tämä osaa sitä vaippaa oikein laittaa, joten lannistavat miehen alkumetreiltä lähtien.
Sitten kun lapsesta alkaa olla vaivaa äidillekin, ja miehen apu kelpaisi, mies on jo ulkoistettu kotoaan niin tehokkaasti, että tarvittaisiin kummalekin vanhemmalle kurssi sekä parisuhteesta että vanhemmuudesta ja näiden asioiden hoidosta ja yhdistämisestä.
Toivottavasti tulee peruskouluun kunnon oppijakso aiheesta useampana vuotena.
Millainen isä lannistuu siitä, ettei ensi kerralla osaa vaippaa laittaa oikein päin ja joku joutuu neuvomaan? Minulle homman näytti lastenhoitaja synnytyssairaalassa kun olin tuore äiti. En lannistunut. Hyvin osasin vaihtaa siitä eteenpäin.
Minulla oli mies synnytyssai
Lapsellasi on hyvä isä 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on hellyyttävää seurata, kun mieheni leikkii tyttöjemme kanssa. Oma isäni ei koskaan touhunnut kanssani, ei jotenkin osannut. Veljeni kanssa potki palloa tai kävi kalassa, piti niitä vain poikien juttuina. Hassua sinällään, ukin kanssa olin aina kalassa.
Minulla oli mies synnytyssairaalassa mukana, ja hoitaja opetti meille, kuinka laitetaan vaippa, pestään vauva vanulapuilla ja kuinka vauva kapaloidaan. Minä olin aika pihalla, niin mies hoiti nuo hommat ja opetti sitten kotona minulle. Mies taisi olla alkuun vanhempainvapaalla/kesälomalla muutaman viikon, hoiti vauvaa ja taloa, minä imetin. Alusta alkaen myös pakotti minut yksin ulos kävelylle, jotta sain omaa aikaa ja hän otti vastuun vauvasta, luonnollisesti. Lapsi on nyt taapero, rakastaa touhuta ja leikkiä, joka päivä tekee jotain meidän molempien kanssa. Nykyään minä olen enemmän se hoivaaja, ja miehen kanssa lapsi leikkii, jos lapsi saa itse valita (jos olemme molemmat paikalla, lapsi haluaa minun hoitavan pesut ja unillelaitot, mutta antaa isänsä tehdä ne, jos en ole näkyvissä).