Lue keskustelun säännöt.
Mies ei osallistunut lapsen asioihin kun lapsi oli pieni, nyt lasta ei kiinnosta
21.10.2025 |
Lapsemme on nyt 9-vuotias. Mieheni, lapsen isä siis, ei halunnut osallistua vauvan hoitoon eikä lapsen kasvaessa lapsen hoitoon, harrastuksiin, ihan arkisiin asioihin. Vaan pakeni töihin sitä, että pieni lapsi oli tarvitseva, lapsi välillä itki, välillä sairastelikin, välillä oli uhmakas jne. Vaikka aina pyysin, niin lapsen isä ei vain osallistunut. Sanoi aina, että kyllä hän sitten kun lapsi on isompi. Kun lapsi meni kouluun, niin isä olisi halunnut alkaa osallistumaan. Yritti kyllä silloin ehdotella lapselle, että lähtisivät yhdessä pelaamaan futista, että voisi lukea iltasadun jne mitä nyt milloinkin. Mutta lapsi ei enää halunnut eikä suostunut. Jos yritettiin pakottaa, niin lapsi täysin kieltäytyi, hän ei halua sanoi. Lapsi on muutenkin luonteeltaan jääräpäinen ja aika mustanvalkoinen. Ja mies tästä lapselle loukkaantui, enää ei juuri yritä. Miten tällaisen tilanteen voisi ratkaista? Voiko lasta syyttää siitä, että hän ei halua olla sellaisen kanssa, jolle hän oli kuin ilmaa elämänsä ensimmäiset vuodet?
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ja lapsi voivat alkaa tutustua pienin askelin.
Menemällä yhdessä lasta kiinnostaviin tapahtumiin. Yhdessä Heurekaan, elokuviin tms. Mukaan voi ottaa vaikka serkun tai kaverin. Kun on kaveri mukana, miehen rooli on olla ryhmän aikuinen, jonka pääasiallinen tehtävä on olla huoltojoukkona.
Lapselle harrastus, jonne mies aina vie hänet.
Yhdessä "kahville" kerran viikossa kivaan paikkaan (leipomo-kahvila tms.)
Jos koulussa tapahtuu jotain juttuja, joihin vanhemmat saa mennä, mies osallistuu.
Kivaa on, myös, jos vanhemmat menevät yhdessä lapsen kanssa jonnekin, jolloin he toimivat vanhempina yhdessä - ei niin, että äiti "johtaa" vaan yhdessä toimitaan.
Tarkoitat varmaan hyvää näillä ideoilla, mutta valitettavasti vanhemmuus ei tosiaan ole sitä, että lapsen kanssa
Usean äitinä ja vielä useamman isoäitinä tiedän jotain vanhemmuudesta. Myös siitä, millaista on ruuhkavuosina, kun toisen on pakko tehdä uraa ja opiskella samanaikaisesti.
Silloin se yhteinen vanhemmus otetaan irti sieltä, mistä on mahdollista eli sopeudutaan oman elämäntilanteen vaatimuksiin ja resursseihin. Meillä se isän osalta oli paljolti niitä kivoja juttuja vapaa-aikana, vaikkei välillä muutamaan päivään nähnyt lapsiaan kuin nukkuvina pitkien päivien takia.
Mutta kukin toki tyylillään. Jos tyyli on syyllistää toista vanhempaa hänen mahdollisista menneisyyden erehdyksistään, ei näytä valoisalta tulevaisuuskaan.
Kyllä nämä ovat ihan valintoja molempien vanhempien osalta, myös isän. Se että tehdään vain kivoja asioita lapsen kanssa on varmaan kivaa silloin kun huvittaa tai sopii, varsinkin siitä vanhemmasta joka näin tekee, mutta ei se oikeaa vanhemmuutta ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On niitä nähty sellaisiakin äitejä, jotka tekevät isälle selväksi alusta pitäen, ettei tämä osaa sitä vaippaa oikein laittaa, joten lannistavat miehen alkumetreiltä lähtien.
Sitten kun lapsesta alkaa olla vaivaa äidillekin, ja miehen apu kelpaisi, mies on jo ulkoistettu kotoaan niin tehokkaasti, että tarvittaisiin kummalekin vanhemmalle kurssi sekä parisuhteesta että vanhemmuudesta ja näiden asioiden hoidosta ja yhdistämisestä.
Toivottavasti tulee peruskouluun kunnon oppijakso aiheesta useampana vuotena.
Jos isä ei osaa laittaa vaippaa oikeinpäin, pitää opetella. Ei heittäytyä vauvaksi itse ja vedota siihen että tee sä kun mä en osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ja lapsi voivat alkaa tutustua pienin askelin.
Menemällä yhdessä lasta kiinnostaviin tapahtumiin. Yhdessä Heurekaan, elokuviin tms. Mukaan voi ottaa vaikka serkun tai kaverin. Kun on kaveri mukana, miehen rooli on olla ryhmän aikuinen, jonka pääasiallinen tehtävä on olla huoltojoukkona.
Lapselle harrastus, jonne mies aina vie hänet.
Yhdessä "kahville" kerran viikossa kivaan paikkaan (leipomo-kahvila tms.)
Jos koulussa tapahtuu jotain juttuja, joihin vanhemmat saa mennä, mies osallistuu.
Kivaa on, myös, jos vanhemmat menevät yhdessä lapsen kanssa jonnekin, jolloin he toimivat vanhempina yhdessä - ei niin, että äiti "johtaa" vaan yhdessä toimitaan.
Tarkoitat varmaan hyvää näillä ideoilla, mutta valitettavasti vanhemmuus ei tosiaan ole sitä, että lapsen kanssa
Usean äitinä ja vielä useamman isoäitinä tiedän jotain vanhemmuudesta. Myös siitä, millaista on ruuhkavuosina, kun toisen on pakko tehdä uraa ja opiskella samanaikaisesti.
Silloin se yhteinen vanhemmus otetaan irti sieltä, mistä on mahdollista eli sopeudutaan oman elämäntilanteen vaatimuksiin ja resursseihin. Meillä se isän osalta oli paljolti niitä kivoja juttuja vapaa-aikana, vaikkei välillä muutamaan päivään nähnyt lapsiaan kuin nukkuvina pitkien päivien takia.
Mutta kukin toki tyylillään. Jos tyyli on syyllistää toista vanhempaa hänen mahdollisista menneisyyden erehdyksistään, ei näytä valoisalta tulevaisuuskaan.
Eihän tässä kukaan syyllistä. Mutta sen toisen vanhemman on elettävä niiden omien valintojensa seurauksien kanssa. Ei lapsi ole mikään lelu, minkä voi laittaa hyllylle ja ottaa sitten vuosien päästä taas hyllyltä kun taas huvittaakin leikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Menkää yhdessä perheenä. Ap antakoon puheenvuoron myös miehelle.
Ainakin tässä ketjussa miestä on jo syyllistetty riittävästi. Nyt seuraavaksi ap voisi alkaa tukea miehen isyyttä.
Kyllä ihan isotkin ihmiset voivat tutustua toisiinsa, miksei sitten 9 v. yltäisi tähän.
Ei se oikein sillä toimi, että äidin pitää olla ohjelmatoimistona, organisaattorina ja mukana ryhmänjohtajana. Helposti se menee tuossa siihen, että äiti johtaa ja mies valuu passiivisena mukana kun kaikki on kivasti järkätty ja vuorosanatkin laitettu suuhun.
Itse pitää nähdä vaivaa ja olla kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä tällaisia isiä nykyäänkin vielä. Haluavat lapsen, koska haluavat fudiskaverin. Tai remppakaverin. Lapsi alkaa kiinnostaa siinä vaiheessa kun lapsen kanssa pystyy näitä tekemään melkein aikuisen tasolla. Ja juu, monia noista lapsista ei enää silloin kiinnosta ihan vieraaksi jäänyt iskä.
Tämä on kyllä vähän outoa kun itselle tuli poika niin aloitin hänen kanssaan pallopelit heti kun hän kävelemään oppi. Ja sitten kuusivuotiaana jalkapalloharrastukseen. Nyt hänkin on yhdeksän ja kesällä käytiin kentällä potkimassa palloa. Poika on tosin sanonut että ei minun tarvitse mennä kun hän voi mennä kaverien kanssa jotka jaksaa pelata toisin kuin iskä. Siinä mielessä 9-vuotiaan kanssa ollaan todella myöhässä koska tuon ikäiselle alkaa omien kavereiden kanssa olo olemaan tärkeämpää kuin hitaan iskän kanssa pallon potkiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen lapseton veljeni joka intoili mitä kaikkea hän tekee siskonpojan kanssa kun meille syntyi poika. Nyt meidän poika on 11v ja vielä odottelen koska veli pyytäisi pojan johonkin mukaan. Olen kyllä ehdottanut että menisivät leffaan tai huvipuistoon. Tai että veli veisi viikonlopun säbäturnaukseen. Mutta aina löytyy jotain tärkeämpää tai kysymys vain ohitetaan.
En mä usko että omaa poikaa edes hirveästi kiinnostaa lähteä tekemään mitään miehen kanssa jota on lähinnä nähnyt satunnaisesti sukujuhlissa. Kyllä se tällaisessakin tapauksessa pitää luoda se suhde jo nuorempana. Ei se mun vika sitten oo jos veli valittaa myöhemmin että siskonpoika ei edes tule käymään.
Vierailija kirjoitti:
On niitä nähty sellaisiakin äitejä, jotka tekevät isälle selväksi alusta pitäen, ettei tämä osaa sitä vaippaa oikein laittaa, joten lannistavat miehen alkumetreiltä lähtien.
Sitten kun lapsesta alkaa olla vaivaa äidillekin, ja miehen apu kelpaisi, mies on jo ulkoistettu kotoaan niin tehokkaasti, että tarvittaisiin kummalekin vanhemmalle kurssi sekä parisuhteesta että vanhemmuudesta ja näiden asioiden hoidosta ja yhdistämisestä.
Toivottavasti tulee peruskouluun kunnon oppijakso aiheesta useampana vuotena.
Tällainen ,,tee itse, kun en kuitenkaan osaa oikein,, on halpamainen ja tunnetusti tehokas keino hommien välttelyyn. Lapsen äiti ei pysty odottelemaan tai montaa kertaa pyytämään kun on lapsensa tarpeesta kyse. Kun olet tahallasi kädetön asiassa tai odottelet, josko äidillä menee hermo ja hoitaa asian, niin äkkiä huomaat olevasi ulkokehällä. Vaipan vaihto ei ole mitään rakettitiedettä, sen oppii jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähipiirissä on just tällainen tapaus, isää ei kiinnostanut vanhemmuus vauva-, taapero- ja pikkulapsiaikana, puhui kyllä siitä mitä voisi tehdä lapsen kanssa kun lapsi on vanhempi.
Lapsi on ala-asteikäinen, vanhemmat eronneet ja lapsi ei halua tavata isäänsä lainkaan. Nyt isä ihmettelee, miksi näin, että miksei lapsi halua hänen kanssaan edes sinne Heurekaan tai leffaan.
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissä on just tällainen tapaus, isää ei kiinnostanut vanhemmuus vauva-, taapero- ja pikkulapsiaikana, puhui kyllä siitä mitä voisi tehdä lapsen kanssa kun lapsi on vanhempi.
Lapsi on ala-asteikäinen, vanhemmat eronneet ja lapsi ei halua tavata isäänsä lainkaan. Nyt isä ihmettelee, miksi näin, että miksei lapsi halua hänen kanssaan edes sinne Heurekaan tai leffaan.
Loppujen lopuksi pienenkin lapsen kanssa voi tehdä jo vaikka mitä. Sitten kun lapsi on 5v niin ei edes tarvitse rattaita niin aika helppo kulkea. Tekosyy vain jos ei muka pysty tekemään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissä on just tällainen tapaus, isää ei kiinnostanut vanhemmuus vauva-, taapero- ja pikkulapsiaikana, puhui kyllä siitä mitä voisi tehdä lapsen kanssa kun lapsi on vanhempi.
Lapsi on ala-asteikäinen, vanhemmat eronneet ja lapsi ei halua tavata isäänsä lainkaan. Nyt isä ihmettelee, miksi näin, että miksei lapsi halua hänen kanssaan edes sinne Heurekaan tai leffaan.
Loppujen lopuksi pienenkin lapsen kanssa voi tehdä jo vaikka mitä. Sitten kun lapsi on 5v niin ei edes tarvitse rattaita niin aika helppo kulkea. Tekosyy vain jos ei muka pysty tekemään mitään.
Syyhän ei toki ollut se ettei voisi tehdä, vaan ennemminkin se, että isää ei huvittanut tehdä ihan niitä tavallisia asioita mitä nyt vaikka 2v kanssa tehdään, käydään puistossa tai kirjastossa, leikitään tai luetaan kotona ja samalla pyöritetään sitä perusarkea kotihommineen.
Kyllä jo päiväkoti-ikäisen kanssa voi potkia palloa ja he on aika innoissaankin siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jo päiväkoti-ikäisen kanssa voi potkia palloa ja he on aika innoissaankin siitä.
Oma lapsi ei tainnut olla vuottakaan, kun me "pelattiin" palloa. Istuttiin lattialla ja minä laitoin pallon pyörimään lapsen suuntaan ja hän sitten otti sen kiinni. Lapsella oli valtavan hauskaa.
Oma veli oli kuulemma parivuotiaana ollut kovasti pallopelien perään. Äiti oli sanonut isälle, että lähde lapsen kanssa pelaamaan läheiselle kentälle. Isä oli ollut hämmästynyt ja sanoi, että pääseehän se sinne itsekin. Kaksivuotias. Ja joo, veljellä oli yhtä etäiset välit isään mitä minulla.
Ehkä sitä on itse tehnyt isänä jotain oikein, kun omat lapset haluaa touhuta vielä teininäkin mun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On niitä nähty sellaisiakin äitejä, jotka tekevät isälle selväksi alusta pitäen, ettei tämä osaa sitä vaippaa oikein laittaa, joten lannistavat miehen alkumetreiltä lähtien.
Sitten kun lapsesta alkaa olla vaivaa äidillekin, ja miehen apu kelpaisi, mies on jo ulkoistettu kotoaan niin tehokkaasti, että tarvittaisiin kummalekin vanhemmalle kurssi sekä parisuhteesta että vanhemmuudesta ja näiden asioiden hoidosta ja yhdistämisestä.
Toivottavasti tulee peruskouluun kunnon oppijakso aiheesta useampana vuotena.
Vaippahan pitää laittaa päälle just eikä melkein. Sen pitää olla oikein päin, symmetrisesti eikä se saa olla liian tiukalla eikä löysällä. Huonosti laitettu vaippa hiertää ja itkettää vauvaa ja falskaa, jolloin tulee valtavasti pyykkiä. Pese siinä sitten kaikki patjasta alkaen ja hoida vauvan hiertymiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä nähty sellaisiakin äitejä, jotka tekevät isälle selväksi alusta pitäen, ettei tämä osaa sitä vaippaa oikein laittaa, joten lannistavat miehen alkumetreiltä lähtien.
Sitten kun lapsesta alkaa olla vaivaa äidillekin, ja miehen apu kelpaisi, mies on jo ulkoistettu kotoaan niin tehokkaasti, että tarvittaisiin kummalekin vanhemmalle kurssi sekä parisuhteesta että vanhemmuudesta ja näiden asioiden hoidosta ja yhdistämisestä.
Toivottavasti tulee peruskouluun kunnon oppijakso aiheesta useampana vuotena.
Vaippahan pitää laittaa päälle just eikä melkein. Sen pitää olla oikein päin, symmetrisesti eikä se saa olla liian tiukalla eikä löysällä. Huonosti laitettu vaippa hiertää ja itkettää vauvaa ja falskaa, jolloin tulee valtavasti pyykkiä. Pese siinä sitten kaikki patjasta alkaen ja hoida vauvan hiertymiä.
Siis mitä hittoa? Kai sä nyt osaat itsellesikin kalsarit pukea päälle oikeinpäin ja ostaa oikean kokoiset. En kyllä itse huomannut aikanaan omien kolmen lasten osalta että vaipan laittaminen oikein olisi jotenkin vaikeaa tai tarkkuustyötä. Eihän teippuvaippaa voi mitenkään edes laittaa väärinpäin ellei ole täysin imbesilli.
M47
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä tällaisia isiä nykyäänkin vielä. Haluavat lapsen, koska haluavat fudiskaverin. Tai remppakaverin. Lapsi alkaa kiinnostaa siinä vaiheessa kun lapsen kanssa pystyy näitä tekemään melkein aikuisen tasolla. Ja juu, monia noista lapsista ei enää silloin kiinnosta ihan vieraaksi jäänyt iskä.
Tämä on kyllä vähän outoa kun itselle tuli poika niin aloitin hänen kanssaan pallopelit heti kun hän kävelemään oppi. Ja sitten kuusivuotiaana jalkapalloharrastukseen. Nyt hänkin on yhdeksän ja kesällä käytiin kentällä potkimassa palloa. Poika on tosin sanonut että ei minun tarvitse mennä kun hän voi mennä kaverien kanssa jotka jaksaa pelata toisin kuin iskä. Siinä mielessä 9-vuotiaan kanssa ollaan todella myöhässä koska tuon ikäiselle alkaa omien kavereiden kanssa olo olemaan tärkeämpää kuin hitaan iskän kanssa pallon potkiminen.
Iskän kanssa jutut ja tekemiset tulevat muuttumaan ajan kuluessa. Mutta lapsesi tulee ikuisesti muistamaan kuinka iskän kanssa käytiin potkimassa palloa kun hän oli pieni. Ne ovat tärkeitä juttuja.
Vierailija kirjoitti:
On niitä nähty sellaisiakin äitejä, jotka tekevät isälle selväksi alusta pitäen, ettei tämä osaa sitä vaippaa oikein laittaa, joten lannistavat miehen alkumetreiltä lähtien.
Sitten kun lapsesta alkaa olla vaivaa äidillekin, ja miehen apu kelpaisi, mies on jo ulkoistettu kotoaan niin tehokkaasti, että tarvittaisiin kummalekin vanhemmalle kurssi sekä parisuhteesta että vanhemmuudesta ja näiden asioiden hoidosta ja yhdistämisestä.
Toivottavasti tulee peruskouluun kunnon oppijakso aiheesta useampana vuotena.
Millainen isä lannistuu siitä, ettei ensi kerralla osaa vaippaa laittaa oikein päin ja joku joutuu neuvomaan? Minulle homman näytti lastenhoitaja synnytyssairaalassa kun olin tuore äiti. En lannistunut. Hyvin osasin vaihtaa siitä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
On niitä nähty sellaisiakin äitejä, jotka tekevät isälle selväksi alusta pitäen, ettei tämä osaa sitä vaippaa oikein laittaa, joten lannistavat miehen alkumetreiltä lähtien.
Sitten kun lapsesta alkaa olla vaivaa äidillekin, ja miehen apu kelpaisi, mies on jo ulkoistettu kotoaan niin tehokkaasti, että tarvittaisiin kummalekin vanhemmalle kurssi sekä parisuhteesta että vanhemmuudesta ja näiden asioiden hoidosta ja yhdistämisestä.
Toivottavasti tulee peruskouluun kunnon oppijakso aiheesta useampana vuotena.
Höpönlöpön. Tietenkin jos mies usein laittaa vaipan niin, että pissat ja kakat leviää reunojen yli ja sotkee vaatteet ja sängyt ym, niin väärinhän se vaippa on ja pakko siitä on sanoa, jotta mies jatkossa alkaisi laittamaan vaipan hyvin. Tai jos mies ei ollenkaan vaihda vaippaa vaikka se on jo täynnä kakkaa, niin pakkohan silloinkin on asiasta sanoa. Mutta ei naiset kyllä muuten miesten vaipanvaihtoon puutu. Naiset päinvastoin on vain iloisia ja helpottuneita, jos saavat hetkeksi itse tauon vaipanvaihdosta niin, että mies vuorollaan tekee. Jos mies kokee ulkoistamisena sen, että vaippa pyydetään laittamaan oikein päin ettei kakat vuoda vaatteille, niin vika on kyllä ihan loukkaantumisherkässä mieslapsessa silloin.
P.S. jos nainen usein laittaa vaipan väärin, niin kyllä miehen pitää siitä naiselle ihan samoin sanoa
Vierailija kirjoitti:
On niitä nähty sellaisiakin äitejä, jotka tekevät isälle selväksi alusta pitäen, ettei tämä osaa sitä vaippaa oikein laittaa, joten lannistavat miehen alkumetreiltä lähtien.
Sitten kun lapsesta alkaa olla vaivaa äidillekin, ja miehen apu kelpaisi, mies on jo ulkoistettu kotoaan niin tehokkaasti, että tarvittaisiin kummalekin vanhemmalle kurssi sekä parisuhteesta että vanhemmuudesta ja näiden asioiden hoidosta ja yhdistämisestä.
Toivottavasti tulee peruskouluun kunnon oppijakso aiheesta useampana vuotena.
Nämä ovat niin paskatekosyitä luistaa vastuusta. Oma selkärangattomuus sysätään jonkun muun syyksi.
Lapsen hoitamisessa riittää hommaa kahdelle. Mutta jos itse jättäytyy ulkopuolelle pakenemaan vastuuta, niin sinne jääkin.
On niitä nähty sellaisiakin äitejä, jotka tekevät isälle selväksi alusta pitäen, ettei tämä osaa sitä vaippaa oikein laittaa, joten lannistavat miehen alkumetreiltä lähtien.
Sitten kun lapsesta alkaa olla vaivaa äidillekin, ja miehen apu kelpaisi, mies on jo ulkoistettu kotoaan niin tehokkaasti, että tarvittaisiin kummalekin vanhemmalle kurssi sekä parisuhteesta että vanhemmuudesta ja näiden asioiden hoidosta ja yhdistämisestä.
Toivottavasti tulee peruskouluun kunnon oppijakso aiheesta useampana vuotena.