Lue keskustelun säännöt.
Mies ei osallistunut lapsen asioihin kun lapsi oli pieni, nyt lasta ei kiinnosta
21.10.2025 |
Lapsemme on nyt 9-vuotias. Mieheni, lapsen isä siis, ei halunnut osallistua vauvan hoitoon eikä lapsen kasvaessa lapsen hoitoon, harrastuksiin, ihan arkisiin asioihin. Vaan pakeni töihin sitä, että pieni lapsi oli tarvitseva, lapsi välillä itki, välillä sairastelikin, välillä oli uhmakas jne. Vaikka aina pyysin, niin lapsen isä ei vain osallistunut. Sanoi aina, että kyllä hän sitten kun lapsi on isompi. Kun lapsi meni kouluun, niin isä olisi halunnut alkaa osallistumaan. Yritti kyllä silloin ehdotella lapselle, että lähtisivät yhdessä pelaamaan futista, että voisi lukea iltasadun jne mitä nyt milloinkin. Mutta lapsi ei enää halunnut eikä suostunut. Jos yritettiin pakottaa, niin lapsi täysin kieltäytyi, hän ei halua sanoi. Lapsi on muutenkin luonteeltaan jääräpäinen ja aika mustanvalkoinen. Ja mies tästä lapselle loukkaantui, enää ei juuri yritä. Miten tällaisen tilanteen voisi ratkaista? Voiko lasta syyttää siitä, että hän ei halua olla sellaisen kanssa, jolle hän oli kuin ilmaa elämänsä ensimmäiset vuodet?
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
#miesvihanäkyväksi
Mene nyt mäkeen noine juttuinesi. Jos jotain sukupuolivihaa tässä ketjussa on ollut, niin se on ollut kyllä naisiin kohdistuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään ihmettele, että lasta ei kiinnosta. Tietääkö isä edes mistä asioista lapsi tykkää. Vai pitäisikö lapsen vain innostua siitä mitä isä sattuu haluamaan.
Noinhan ne miehet just yleensä toimii. Lapseen pitää luoda side heti alusta asti.
Lapsen kasvaessa isä ei kelpaa enää mihinkään. Kuka nyt jonkun ihan vieraan tyypin kanssa haluaa olla, johon ei luota ja joka voi olla pelottavakin ja joka ei tunne sinua yhtään eikä ole ollut sinusta ja sinun tekemisistä kiinnostunutkaan.
Näin käy monessa perheessä. Isästä tulee ulkopuolinen perheessään, mutta ihan on miehen oma syy. Voi katsoa peiliin.
Perheissä, jossa isä on ollut jo ihan vastasyntyneestä vauvasta alkaen tiiviisti sitoutuneena lapsen hoitoon ja kasvatukseen, on lapseensa lämpimät hyvät välit.
Mitäpä tuohon voi. Jos isä loukkaantuu lapselle kun lasta ei kiinnosta, siis sen jälkeen kun isää itseään ei kiinnostanut moneen vuoteen, niin tilanne ei ole ikävä kyllä korjattavissa.
Tämä on huono foorumi kysyä miestä mustamaalaten yhtään mitään. Kuten, ap, varmaan huomasitkin.
Korppikotkat ovat aina liikkeellä, nokkiakseen ja raadellakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex teki saman vanhempien lasten kohdalla, onneksi nyt iltatähden kohdalla on tajunnut asian ja haluaa olla läsnä
Vierailija kirjoitti:
Mies se itse oman suhteensa lapseensa luo. Tuossa se suhde on ja sillä selvä. Mä olisin kyllä itte jo vauva vuosina tehny jotain asialle. Vauva miehen syliin ja sanon että tulen huomenna,pärjäilkää. Yhdessä tehty,yhdessä hoidetaan.
Kostaisit vauvalle miehen saamattomuuden. Omituinen olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kysytään miksi ap ei ota eroa. Jos ottaisi, isälle tulisi tapaamisoikeus = lapsen olisi pakko olla isän kanssa kahden, mahdollisesti jopa puolet ajasta tai ainakin joka toinen viikonloppu. Ap tajuaa, että se olisi lapselle ahdistavaa.
Ero tulee mahdolliseksi vasta kun lapsi kasvaa niin paljon, ettei häntä voida pakottaa isän luokse.
Vierailija kirjoitti:
Miten tästäkin täällä saatiin nyt naisen syy.
Saatiin siinä toisessakin ketjussa isän syyksi se, että äiti murhasi vauvansa. Täällä kommentoi todella pimeää porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä pakota lastasi olemaan "tuntemattoman" ihmisen kanssa, kun isä ei ollut aikoinaan kiinnostunut niin turha mököttää kun nyt vastavuoroisesti lasta ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kysytään miksi ap ei ota eroa. Jos ottaisi, isälle tulisi tapaamisoikeus = lapsen olisi pakko olla isän kanssa kahden, mahdollisesti jopa puolet ajasta tai ainakin joka toinen viikonloppu. Ap tajuaa, että se olisi lapselle ahdistavaa.
Ero tulee mahdolliseksi vasta kun lapsi kasvaa niin paljon, ettei häntä voida pakottaa isän luokse.
Isälle ei tulisi tapaamisoikeutta, koska lain mukaan vanhemmalla ei ole olemassa mitään tapaamisoikeutta, vaan tapaamisoikeus on lapsen oikeus tavata vanhempaa.
9v on jo koululainen, eikä sen ikäisten todellakaan lähdetä pakottamaan tapamaan erävanhempaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua mietityttää tässä ainoastaan yksi asia. Mikä on se, mikä pitää AP:n yhdessä tuollaisen miehen kanssa? Hän on käytännössä ollut yksinhuoltaja kun toinen tekee mitä huvittaa, eikä ole suostunut osallistumaan perhe-elämään.
Jos nyt yhä mies on pitämisen arvoinen, niin hänen pitäisi alkaa osallistua ensin edes hiljaisesti sun ja lapsen asioihin. Eli mukaan vaan ja pikkuhiljaa kun lapsi tottuu miehen mukana oloon, voi mies sitten alkaa lukea, pelaamaan jne. lapsen kanssa. Ei ole välttämättä mikään helppo juttu, mutta jos mies yhtään on aikuistunut ja lapsi tärkeä, niin hän tekee sen.
Tässähän on oikeastaan lapsi samanlainen kuin isänsä. Ei lapsen vika, eikä AP:n. Miehen pitää se työ tehdä eikä lasta voi pakottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies se itse oman suhteensa lapseensa luo. Tuossa se suhde on ja sillä selvä. Mä olisin kyllä itte jo vauva vuosina tehny jotain asialle. Vauva miehen syliin ja sanon että tulen huomenna,pärjäilkää. Yhdessä tehty,yhdessä hoidetaan.
Ensin sanot että mies luo itse suhteessa lapseen ja heti perään että sinä olisit kyllä korjannut asian (vastahakoisen miehen puolesta) jo vuosia sitten, kuin se olisi sittenkin äidin vastuulla ja vallassa.
Tässä ketjussa heijastuu hyvin asenteet vanhemmuudessa. Kaikki on äidin vastuulla. Myös aikuinen mieslapsi ja hänen käytöksensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies se itse oman suhteensa lapseensa luo. Tuossa se suhde on ja sillä selvä. Mä olisin kyllä itte jo vauva vuosina tehny jotain asialle. Vauva miehen syliin ja sanon että tulen huomenna,pärjäilkää. Yhdessä tehty,yhdessä hoidetaan.
Kyllähän minä tätä yritin. Mies vaan ei ollut juuri koskaan kotona, kuten sanoin niin pakeni töihin. Lähti aamulla, tuli illalla. Myös viikonloppuisin (otti toisenkin työn, josta ei saanut juuri edes palkkaa, mutta kehitti osaamistaan siinä). Silloin joskus kun hän oli kotona ja työnsin vauvan hänen syliin, niin hän laski vauvan pois ja otti kännykkänsä. Ja hän halusi perheen, kyseessä ei ollut mikään minun vaatima vauva. Ap
Näissä tarinoissa jaksaa ihmetyttää se, että naiset ovat kuitenkin vuosikaudet jatkaneet parisuhdetta näiden kummallisten miesten kanssa eivätkä ilmeisesti itse näe siinä mitään outoa. Nyt sitten käsiä väännellään ja ihmetellään, mitä pitäisi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Ex teki saman vanhempien lasten kohdalla, onneksi nyt iltatähden kohdalla on tajunnut asian ja haluaa olla läsnä
Mahtavaa kun teit moiselle miehelle lapsen toisensa jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
#miesvihanäkyväksi
#miestenlapsilaiskuusnäkyväksi
Vierailija kirjoitti:
Ex teki saman vanhempien lasten kohdalla, onneksi nyt iltatähden kohdalla on tajunnut asian ja haluaa olla läsnä
Joku päästään vajaa tehnyt tuollaisen kanssa iltatähden?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kysytään miksi ap ei ota eroa. Jos ottaisi, isälle tulisi tapaamisoikeus = lapsen olisi pakko olla isän kanssa kahden, mahdollisesti jopa puolet ajasta tai ainakin joka toinen viikonloppu. Ap tajuaa, että se olisi lapselle ahdistavaa.
Ero tulee mahdolliseksi vasta kun lapsi kasvaa niin paljon, ettei häntä voida pakottaa isän luokse.Isälle ei tulisi tapaamisoikeutta, koska lain mukaan vanhemmalla ei ole olemassa mitään tapaamisoikeutta, vaan tapaamisoikeus on lapsen oikeus tavata vanhempaa.
9v on jo koululainen, eikä sen ikäisten todellakaan lähdetä pakottamaan tapamaan erävanhempaansa.
Eikä nuorempaakaan.
Hämmästyttävän moni mies riitelee jo taaperonkin kanssa niinkuin taapero olisi toinen aikuinen ja jolla olisi aikuisen kyky hallita tunteita ja ymmärtää asioita. Ja loukkaantuu ja murjottaa pienelle lapselle. Nähty on ja aina se jaksaa ällistyttää miten typerä ja pikkumainen aikuinen ihminen voi olla.
Ja sitten on ne miehet jotka tajuavat ja ovat kärsivällisiä ja ottavat lapset lapsina. Ne on niitä isiä joita lapset muistavat lämmöllä ja kunnioituksella elämänsä tukipilareina.