Mies ei osallistunut lapsen asioihin kun lapsi oli pieni, nyt lasta ei kiinnosta
Lapsemme on nyt 9-vuotias. Mieheni, lapsen isä siis, ei halunnut osallistua vauvan hoitoon eikä lapsen kasvaessa lapsen hoitoon, harrastuksiin, ihan arkisiin asioihin. Vaan pakeni töihin sitä, että pieni lapsi oli tarvitseva, lapsi välillä itki, välillä sairastelikin, välillä oli uhmakas jne. Vaikka aina pyysin, niin lapsen isä ei vain osallistunut. Sanoi aina, että kyllä hän sitten kun lapsi on isompi. Kun lapsi meni kouluun, niin isä olisi halunnut alkaa osallistumaan. Yritti kyllä silloin ehdotella lapselle, että lähtisivät yhdessä pelaamaan futista, että voisi lukea iltasadun jne mitä nyt milloinkin. Mutta lapsi ei enää halunnut eikä suostunut. Jos yritettiin pakottaa, niin lapsi täysin kieltäytyi, hän ei halua sanoi. Lapsi on muutenkin luonteeltaan jääräpäinen ja aika mustanvalkoinen. Ja mies tästä lapselle loukkaantui, enää ei juuri yritä. Miten tällaisen tilanteen voisi ratkaista? Voiko lasta syyttää siitä, että hän ei halua olla sellaisen kanssa, jolle hän oli kuin ilmaa elämänsä ensimmäiset vuodet?
Kommentit (143)
Miksi lapsia on hankittu kun näitä ei ole sovittu etukäteen?
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsia on hankittu kun näitä ei ole sovittu etukäteen?
Oli se sovittu etukäteen, että mies osallistuu ihan normaalisti jo lapsen ollessa vauva. Ne sopimukset ei vain pitäneet. Ap
Miksi ihmeessä joku haluaa lapsen/ lapsia tuon kaltaisten miesten kassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta nythän lapsi on valmis tulevaan eroonne. Eli asiat ovat hyvin.
Miksi noiden pitäisi erota?
Ei tarvitse mutta lapsi on valmis eroon.
Mitä tuokin nyt tarkoittaa.
No ihan justiinsa mitä sanoin. Kai sen nyt vähän yksinkertasempikin ymmärtää. Lapsi on oppinut selviytymään ilman isäänsä joten kaikki on valmista kohti tulevaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä joku haluaa lapsen/ lapsia tuon kaltaisten miesten kassa?
Jos aloittajan mies olisi kertonut ajoissa miten hän tulee toimimaan lapsen synnyttyä, niin heillä ei olisi lasta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä joku haluaa lapsen/ lapsia tuon kaltaisten miesten kassa?
Aaaarrgghhh vauvan klassikko🤯
Siis mistä kristallipallosta senkin voi tietää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä joku haluaa lapsen/ lapsia tuon kaltaisten miesten kassa?
Jos aloittajan mies olisi kertonut ajoissa miten hän tulee toimimaan lapsen synnyttyä, niin heillä ei olisi lasta.
Niinpä. En olisi hänen kanssaan perhettä tietenkään perustanut, jos olisin tämän etukäteen tiennyt. Ja kun totuus minulle lapsen synnyttyä valkeni, niin en minä tähän toista lasta suostunut tekemään (vaikka mies toisesta lapsesta välillä haaveilikin). Ap
Siis miten olet hoitanut esim omat harrastuksesi kun lapsi on ollut vauva? Tai nähnyt kavereita? Eikö mies ole silloinkaan ollut vauvan kanssa? Mulle on ainakin ihan selvä homma että nyt jo vauvan ollessa pieni, (meillä siis 2 lasta, toinen reilun 1v, toinen 2 viikkoa) teen ihan normaalisti omia harrastuksia ja asioita ja mies on vauvan ja taaperon kanssa. Välillä toki myös lasten isovanhemmat auttaa, mutta en ole mikään 247 lastenhoitaja, vaan mulla on muutakin elämää, vaikka rakastan lapsia yli kaiken ja nautin olla heidän kanssaan.
Mutta kuitenkin, varmasti nyt myöhemmin asiaa on haastava korjata. Voihan miehesi yrittää mutta se lienee hänen oma asiansa tässä vaiheessa. Ymmärrän lastasi kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Siis miten olet hoitanut esim omat harrastuksesi kun lapsi on ollut vauva? Tai nähnyt kavereita? Eikö mies ole silloinkaan ollut vauvan kanssa? Mulle on ainakin ihan selvä homma että nyt jo vauvan ollessa pieni, (meillä siis 2 lasta, toinen reilun 1v, toinen 2 viikkoa) teen ihan normaalisti omia harrastuksia ja asioita ja mies on vauvan ja taaperon kanssa. Välillä toki myös lasten isovanhemmat auttaa, mutta en ole mikään 247 lastenhoitaja, vaan mulla on muutakin elämää, vaikka rakastan lapsia yli kaiken ja nautin olla heidän kanssaan.
Mutta kuitenkin, varmasti nyt myöhemmin asiaa on haastava korjata. Voihan miehesi yrittää mutta se lienee hänen oma asiansa tässä vaiheessa. Ymmärrän lastasi kyllä.
Lähes kaikki harrastukseni on aina ollut kotona tehtäviä juttuja kuten ompelu ja muut käsityöt, lukeminen ym. En ole koko aikuisiälläni käynyt missään sellaisissa harraksissa, joihin mennään tiettyyn aikaan viikossa jonnekin paikkaan harrastamaan. Vauva nukkui sen verran hyvin ja paljon, että minulla oli äitiyslomalla runsaasti aikaa harrastuksiini, siis paljon enemmän kuin koskaan ennen. Olen aika introvertti, niin en kovin usein halua tavata kavereita, mutta välillä kaverit tulivat meille, välillä olin lapsen kanssa heillä ja välillä menin kun lähisukulaiseni olivat vauvan kanssa. Ei nämä koskaan mikään ongelma ollut. Ap
Olisin eronnut viimeistään noin 8 vuotta sitten.
On toki niitäkin tapauksia, joissa edes ero ei saa ottamaan itseään niskasta kiinni.
Miten tästäkin täällä saatiin nyt naisen syy.
Vierailija kirjoitti:
Olisin eronnut viimeistään noin 8 vuotta sitten.
On toki niitäkin tapauksia, joissa edes ero ei saa ottamaan itseään niskasta kiinni.
No et olisi. Käytännössä kukaan nainen ei ota eroa silloin kun lapsi on vauva tai pieni lapsi, ellei ole jotain pakottavaa syytä kuten miehen alkoholismi, väkivalta, pettäminen tms.
Mies päätti noin. Minkäs sille voi.
Vierailija kirjoitti:
Mies päätti noin. Minkäs sille voi.
Hän varmaan kuvitteli, että lapsi vain ilahtuu, kun on vihdoin niin vanha että pääsee isän kanssa jonnekin. No, toisin kävi.
Surullista, puolin ja toisin. Tosiasia on kuitenkin se että ihmiset tekevät virheitä, myös vanhemmatkin ja aika armotonta on jos noita virheitä ei voi koskaan korjata. Kyllä yrittäisin kuitenkins saada lapsen ja isän suhteen kuntoon koska joskus voi tulla aika jolloin se on todella tarpeen puolin ja toisin. Toinen mahdollisuus on se että jos isä vaikka kuolee ennenaikaisesti niin nuo huonot välit saattavat harmittaa lasta sitten myöhemmin ja heijastua hänelle muihin asioihin.
Taitaa olla aika vanha juttu, biisi vuodelta 1974 (jos ette jaksa kuunnella nyt, niin bookmarkatkaa)
Kyllä tilanteen voi vielä korjata. Mutta vain mies itse. Ja se vaatii häneltä paljon aikaa ja paljon panostusta. Ja sitä että lopettaa tällaisista asioista loukkaantumisen lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Surullista, puolin ja toisin. Tosiasia on kuitenkin se että ihmiset tekevät virheitä, myös vanhemmatkin ja aika armotonta on jos noita virheitä ei voi koskaan korjata. Kyllä yrittäisin kuitenkins saada lapsen ja isän suhteen kuntoon koska joskus voi tulla aika jolloin se on todella tarpeen puolin ja toisin. Toinen mahdollisuus on se että jos isä vaikka kuolee ennenaikaisesti niin nuo huonot välit saattavat harmittaa lasta sitten myöhemmin ja heijastua hänelle muihin asioihin.
Mutta miten nainen voi tuon tilanteen miehen puolesta muka korjata? Mies itse on poteroinut itsensä loukkaantumisillaannsellaiseen poteroon, että ei sinne nainen yllä. Ja lapsi taas jos on luonteeltaan jääräpää, niin ei hän mielipidettään muuta sillä että äiti pyytää tai äiti yrittää korjata tilannetta.
Onhan näitä tällaisia isiä nykyäänkin vielä. Haluavat lapsen, koska haluavat fudiskaverin. Tai remppakaverin. Lapsi alkaa kiinnostaa siinä vaiheessa kun lapsen kanssa pystyy näitä tekemään melkein aikuisen tasolla. Ja juu, monia noista lapsista ei enää silloin kiinnosta ihan vieraaksi jäänyt iskä.