Lue keskustelun säännöt.
Mies ei osallistunut lapsen asioihin kun lapsi oli pieni, nyt lasta ei kiinnosta
21.10.2025 |
Lapsemme on nyt 9-vuotias. Mieheni, lapsen isä siis, ei halunnut osallistua vauvan hoitoon eikä lapsen kasvaessa lapsen hoitoon, harrastuksiin, ihan arkisiin asioihin. Vaan pakeni töihin sitä, että pieni lapsi oli tarvitseva, lapsi välillä itki, välillä sairastelikin, välillä oli uhmakas jne. Vaikka aina pyysin, niin lapsen isä ei vain osallistunut. Sanoi aina, että kyllä hän sitten kun lapsi on isompi. Kun lapsi meni kouluun, niin isä olisi halunnut alkaa osallistumaan. Yritti kyllä silloin ehdotella lapselle, että lähtisivät yhdessä pelaamaan futista, että voisi lukea iltasadun jne mitä nyt milloinkin. Mutta lapsi ei enää halunnut eikä suostunut. Jos yritettiin pakottaa, niin lapsi täysin kieltäytyi, hän ei halua sanoi. Lapsi on muutenkin luonteeltaan jääräpäinen ja aika mustanvalkoinen. Ja mies tästä lapselle loukkaantui, enää ei juuri yritä. Miten tällaisen tilanteen voisi ratkaista? Voiko lasta syyttää siitä, että hän ei halua olla sellaisen kanssa, jolle hän oli kuin ilmaa elämänsä ensimmäiset vuodet?
Kommentit (143)
No ei voi lasta syyttää tai pakottaa. Painosta miestä jatkamaan yritystä. Ehkä lapsi joskus 21v lähtee isin kanssa kahville.
Siis painosta isää, se tässä mokasi suhteen lapseensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on lapsi, mutta miehesi on lapsen tasolle jämähtänyt. Ei halua niitä lapsien ikäviä puoli, kakkavaippoja ja räkäisiä itkuraivareita, se haluaa vain ne kivat yhdessä palloilut ja nyt sitä kiukuttaa kun lasta ei huvita tehdä mitään sen kanssa.
Ja sinä olet vain vierestä seurannut tätä 9 vuotta ja nyt mietit pitäisikö tehdä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Mies se itse oman suhteensa lapseensa luo. Tuossa se suhde on ja sillä selvä. Mä olisin kyllä itte jo vauva vuosina tehny jotain asialle. Vauva miehen syliin ja sanon että tulen huomenna,pärjäilkää. Yhdessä tehty,yhdessä hoidetaan.
Kyllähän minä tätä yritin. Mies vaan ei ollut juuri koskaan kotona, kuten sanoin niin pakeni töihin. Lähti aamulla, tuli illalla. Myös viikonloppuisin (otti toisenkin työn, josta ei saanut juuri edes palkkaa, mutta kehitti osaamistaan siinä). Silloin joskus kun hän oli kotona ja työnsin vauvan hänen syliin, niin hän laski vauvan pois ja otti kännykkänsä. Ja hän halusi perheen, kyseessä ei ollut mikään minun vaatima vauva. Ap
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on lapsi, mutta miehesi on lapsen tasolle jämähtänyt. Ei halua niitä lapsien ikäviä puoli, kakkavaippoja ja räkäisiä itkuraivareita, se haluaa vain ne kivat yhdessä palloilut ja nyt sitä kiukuttaa kun lasta ei huvita tehdä mitään sen kanssa.
Ja sinä olet vain vierestä seurannut tätä 9 vuotta ja nyt mietit pitäisikö tehdä jotain.
Ei se nyt naisen syy voi olla, että mies ei suostu eikä halua. Eikä se ole naisen vastuulla yrittää muuttaa miestä.
luuseri mies, pihalla moinen... on aivan itse yrittänyt päästä helpolla lapsesta piittamatta... pahinta pohjasakkaa siis...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies se itse oman suhteensa lapseensa luo. Tuossa se suhde on ja sillä selvä. Mä olisin kyllä itte jo vauva vuosina tehny jotain asialle. Vauva miehen syliin ja sanon että tulen huomenna,pärjäilkää. Yhdessä tehty,yhdessä hoidetaan.
Kyllähän minä tätä yritin. Mies vaan ei ollut juuri koskaan kotona, kuten sanoin niin pakeni töihin. Lähti aamulla, tuli illalla. Myös viikonloppuisin (otti toisenkin työn, josta ei saanut juuri edes palkkaa, mutta kehitti osaamistaan siinä). Silloin joskus kun hän oli kotona ja työnsin vauvan hänen syliin, niin hän laski vauvan pois ja otti kännykkänsä. Ja hän halusi perheen, kyseessä ei ollut mikään minun vaatima vauva. Ap
No ei sille mitään voi. Olet siis ollut yksin lapsen kanssa kotona. Tuskin edes missään välissä olette seksiäkään harrastanut,kerta mies aamusta iltaan pois ja viikonloput pois. Aikamoinen suhde teillä muutenkin ollu. Ja sinäkin sitä siedit. Olkapäitä voi vaan kohautella,tehty mikä tehty.
Millainen "aikuinen" loukkaantuu 9-vuotiaalle? Olisi naurettavaa, ellei olisi lapsen kannalta kauheaa. Lapsen reaktion olisi pitänyt saada "mies" heräämään ja kohtaamaan tekojensa seuraukset. Ihan varmasti suhde olisi vielä luotavissa, jos puolisollasi olisi kärsivällisyyttä ja edes alkeellinen empatiakyky.
Aika helmen olet kalastanut. Toivottavasti pystyt suojelemaan lasta tuolta henkiseltä väkivallalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on lapsi, mutta miehesi on lapsen tasolle jämähtänyt. Ei halua niitä lapsien ikäviä puoli, kakkavaippoja ja räkäisiä itkuraivareita, se haluaa vain ne kivat yhdessä palloilut ja nyt sitä kiukuttaa kun lasta ei huvita tehdä mitään sen kanssa.
Ja sinä olet vain vierestä seurannut tätä 9 vuotta ja nyt mietit pitäisikö tehdä jotain.
Joo tässä on kaksi asiaa mitkä häiritsee. Ensimmäinen on se että ap on jo 9v katsonut tollasta touhua tekemättä yhtään mitään. Kyllä tossa olis jo taivas pudonnut kuspään niskaan jos mun kanssa tommosia kokeilis. Etenkin jos lapsi on yhteinen päätös. Myös vaikkei olisi. Toinen että ap sietää miesvauvaltaan diivailun ja perseilyn. Eikö sulla ole yhtään munaa ittelläs?
Ketju meni nopeesti siihen että kaikki on ap:n vika. Tyypillistä Vauvaa.
Ihan oikea ongelma ap:llä. Et itse voi enää paljoakaan asialle, mies on sössinyt. Eipä ole ainoa vastaava isi tässä maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies se itse oman suhteensa lapseensa luo. Tuossa se suhde on ja sillä selvä. Mä olisin kyllä itte jo vauva vuosina tehny jotain asialle. Vauva miehen syliin ja sanon että tulen huomenna,pärjäilkää. Yhdessä tehty,yhdessä hoidetaan.
Ensin sanot että mies luo itse suhteessa lapseen ja heti perään että sinä olisit kyllä korjannut asian (vastahakoisen miehen puolesta) jo vuosia sitten, kuin se olisi sittenkin äidin vastuulla ja vallassa.
Ei tunnu kovin hyvältä, että minua syytetään täällä mieheni tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Minä oikeasti olen yrittänyt. Olen pyytänyt ja puhunut ja pyytänyt lisää. Ja puhunut lisää. On tullut monta kertaa suututtuakin. Ei sillä ole mitään vaikutusta ollut. En minä kyllä keksi miten joku tällaiseen tilanteeseen oikeasti joutunut olisi voinut miehensä pakottaa asiaan mitä mies ei halua. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli vähän samantapainen tilanne meillä. Puhuin asiasta neuvolassa ja pyysin apua. Neuvolassa ihan suoraan käskettiin vain odottamaan, että isä kasvaa isäksi omassa tahdissaan. Vaikka se veisi vuosia. Tarjoutuivat kyllä puhumaan isälle jos isä tulisi neuvolaan, mutta eihän se tullut.
Tilanne on täysin miehen itsensä aikaansaama, joten ihan turhaan syytätte aloittajaa. Mies saa keksiä ihan itse miten saa luotua suhteen lapseen. Jos se ei onnistu, mies tekee kaksinverroin työtä sen eteen. Jos ei silti onnistu, niin voivoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuosta nyt lasta ainakaan voi syyttää. Eikä lasta voi pakottakaan haluamaan jotain mitä se ei halua.
No mutta nythän lapsi on valmis tulevaan eroonne. Eli asiat ovat hyvin.
Vierailija kirjoitti:
No mutta nythän lapsi on valmis tulevaan eroonne. Eli asiat ovat hyvin.
Miksi noiden pitäisi erota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta nythän lapsi on valmis tulevaan eroonne. Eli asiat ovat hyvin.
Miksi noiden pitäisi erota?
Ei tarvitse mutta lapsi on valmis eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta nythän lapsi on valmis tulevaan eroonne. Eli asiat ovat hyvin.
Miksi noiden pitäisi erota?
Ei tarvitse mutta lapsi on valmis eroon.
Mitä tuokin nyt tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Millainen "aikuinen" loukkaantuu 9-vuotiaalle?Olisi naurettavaa, ellei olisi lapsen kannalta kauheaa. Lapsen reaktion olisi pitänyt saada "mies" heräämään ja kohtaamaan tekojensa seuraukset. Ihan varmasti suhde olisi vielä luotavissa, jos puolisollasi olisi kärsivällisyyttä ja edes alkeellinen empatiakyky.
Aika helmen olet kalastanut. Toivottavasti pystyt suojelemaan lasta tuolta henkiseltä väkivallalta.
"Millainen "aikuinen" loukkaantuu 9-vuotiaalle?"
Minä tunnen ihan henkilökohtaisesti ns. aikuisia jotka loukkaantuvat lapsille kun nämä eivät toimi niinkuin aikuinen haluaa. Oma isoisä oli tuollainen ja kaikkien tuli mielistellä häntä, ettei vain hänelle tule paha mieli jos vaikka pelissä häviää. Ihan oikeasti 9-vuotiaana piti hävitä lautapeleissä että isoisä voi juhlia voittoa.
Vähän ohi aiheen, mutta aikuisten tulisi olla niitä kypsempiä ihmisiä. Kyllä siitä selviää jos joutuu tuollasten kanssa tekemisiin, mutta ei se kivaa ole.
Mies se itse oman suhteensa lapseensa luo. Tuossa se suhde on ja sillä selvä. Mä olisin kyllä itte jo vauva vuosina tehny jotain asialle. Vauva miehen syliin ja sanon että tulen huomenna,pärjäilkää. Yhdessä tehty,yhdessä hoidetaan.