Vanhemmat ostivat siskolle asunnon, minä en saanut mitään. Nyt vaativat minulta apua.

Sehän otetaan ennakkoperintönä huomioon, jos vaadit niin perinnönjaossa.. Ns elatuslahjana ei voi maksaa toisen lainaa/kerryttää pääomaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinnönjaossa siskollesi ostettu asunto tulee ottaa huomioon ennakkoperintönä ja otetaankin tietääkseni automaattisesti lain mukaan.

Sinä saat vastaavan summan muusta perinnöstä ja jos se ei riitä, saat tietääkseni tasoitusta siskoltasi. 

Höpsis, siinä on aikaraja. Ei vuosikymmeniä vanhoja rahoja ja asuntoja aleta laskemaan. Ap:n pitää unohtaa typerä katkeruutensa kerran on pärjännyt omillaan ja lakattava olemasta lapanen.

Eikä ole aikarajaa. Suosiolahjassa on

Hakkasitko siskoasi pienenä? Näin se kostautuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinnönjaossa siskollesi ostettu asunto tulee ottaa huomioon ennakkoperintönä ja otetaankin tietääkseni automaattisesti lain mukaan.

Sinä saat vastaavan summan muusta perinnöstä ja jos se ei riitä, saat tietääkseni tasoitusta siskoltasi. 

Höpsis, siinä on aikaraja. Ei vuosikymmeniä vanhoja rahoja ja asuntoja aleta laskemaan. Ap:n pitää unohtaa typerä katkeruutensa kerran on pärjännyt omillaan ja lakattava olemasta lapanen.

Eikä ole aikarajaa. Suosiolahjassa on

on :)

Meillä minut potkittiin pihalle kun peruskoulu päättyi, vanhempi broidi asui himassa päälle pari kymppiseksi. Hänelle maksettiin ajokortit, autot, takuu vuokrat, huonekalut jne. Mitä nyt ikinä tarvitsikaan itsenäisen elämänsä aloitukseen. Minä olen pyytänyt tasan kerran LAINAA jotta olisin saanut ostettua 16 vuotiaana pesukoneen siihen hankkimaani asuntoon kun pihalle heitettiin, ei ollut pesutupaan, ei rahaa koneeseen, joten nyrkki pyykillä mentiin. En saanut. Sain kyllä haukut siitä että kehtasin kysyä, ei se mitään, nyrkkipyykki jatkui kunnes sain säästettyä tarpeeksi, sujuihan se niinkin. Joten nyt kun vanhemnat ovat vanhoja ja tarvitsisivat apuja vähän siinä ja tässä niin olenko auttanut kun on pyydetty? No en todellakaan ole, olen käskenyt soittaa veljelleni. Ovatko soittaneet? Eivät, keskittyvöt ennemmin syyllistämään ja haukkumaan minua sekä itselleni että kaikille jotka tuntevat... Joten olen estänyt sekä heidät että kaikki tähän haukkuma/syyllistämis kuoroon liittyneet. Ei katsos voisi vähempää kiinnostaa. Mä kun en todellakaan ole kenenkään kynnysmatto, enkä ota käskyjä vastaan. Ja ei, ei todellakaan soimaa omatunto. Yksi ainoa neuvo: Kasvata munat ja lakkaa olemasta uhri. 

Molemmat työssäkäyviä ja terveitä. Oli se omituista seurata vierestä, itse koin epäreilua, vaikka olin vain osa seuruetta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä minut potkittiin pihalle kun peruskoulu päättyi, vanhempi broidi asui himassa päälle pari kymppiseksi. Hänelle maksettiin ajokortit, autot, takuu vuokrat, huonekalut jne. Mitä nyt ikinä tarvitsikaan itsenäisen elämänsä aloitukseen. Minä olen pyytänyt tasan kerran LAINAA jotta olisin saanut ostettua 16 vuotiaana pesukoneen siihen hankkimaani asuntoon kun pihalle heitettiin, ei ollut pesutupaan, ei rahaa koneeseen, joten nyrkki pyykillä mentiin. En saanut. Sain kyllä haukut siitä että kehtasin kysyä, ei se mitään, nyrkkipyykki jatkui kunnes sain säästettyä tarpeeksi, sujuihan se niinkin. Joten nyt kun vanhemnat ovat vanhoja ja tarvitsisivat apuja vähän siinä ja tässä niin olenko auttanut kun on pyydetty? No en todellakaan ole, olen käskenyt soittaa veljelleni. Ovatko soittaneet? Eivät, keskittyvöt ennemmin syyllistämään ja haukkumaan minua sekä itselleni että kaikille jotka tuntevat... Joten olen estänyt sekä heidät että kaikki tähän haukkuma/syyllistämis kuoroon liittyneet. Ei katsos voisi vähempää kiinnostaa. Mä kun en todellakaan ole kenenkään kynnysmatto, enkä ota käskyjä vastaan. Ja ei, ei todellakaan soimaa omatunto. Yksi ainoa neuvo: Kasvata munat ja lakkaa olemasta uhri. 

Komppaan tätä täydellisesti. Ei ole mitään syytä jäädä ulisemaan jotain vuosikymmeniä vanhoja asioita eikä myöskään auttaa vanhempiaan jos ei halua auttaa. Siinä ei tarvita mitään kaunoja edes. Jos et halua auttaa, se riittää.

Tosi yleistä tuntuu olevan tämä, että jäädään hellimään jotain lapsuusaikaisia "traumoja" ja kieltäydytään menemästä elämässä eteenpäin. Ap:n tilanne on mitä yksinkertaisin. Ainoa joka siitä tekee ongelman on ap itse.

No eipä se nyt mitään traumojen hellimistä ole, jos kokee epäreiluutta nykytilanteesta, joka on jatkumoa jo menneessä tapahtuneelle epätasa-arvoiselle kohtelulle. Vanhemmilta kyllä todella epäreilua käytöstä, nyt kuitenkin puhutaan isosta hankinnasta eikä mistään nallekarkeista.

Vierailija kirjoitti:

No eipä se nyt mitään traumojen hellimistä ole, jos kokee epäreiluutta nykytilanteesta, joka on jatkumoa jo menneessä tapahtuneelle epätasa-arvoiselle kohtelulle. Vanhemmilta kyllä todella epäreilua käytöstä, nyt kuitenkin puhutaan isosta hankinnasta eikä mistään nallekarkeista.

Josta on vuosikymmeniä aikaa. Sen olisi voinut sopia perheen kanssa aikaa sitten, käydä terapiassa ja laittaa vaikka välit poikki jos noin paljon hiertää. Ei ole tervettä helliä niitä traumoja vuosikymmeniä, oli epäreilua eli ei. Se asunto ei liity millään tavalla tämänhetkiseen vanhempien avuntarpeeseen. Kenenkään ei tarvi auttaa jos ei huvita.

Tuttu juttu en ole uskovainen, mutta raamatun kirjoitus tuhlaaja pojasta vaan pitää paikkansa. Lukaiseppa se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5/5 Uppos palstamammoihin ihan täydestä.

Epäoikeudenmukaisia vanhempia on vaikka kuinka paljon. Appivanhempani suosivat tytärtään ja jättivät miehen selviämään miten parhaiten taitoi. Selityksiä on aina ollut, lapset ovat niin erilaisia. No, tottakai lapset ovat erilaisia. Mutta vain hyvin häiriintynyt vanhempi on epätasa-arvoinen. Ja itse asiassa, ainakin appivanhempien kohdalla molemmat lapset kärsivät. Sisarusten välit olivat huonot, ja hemmoteltu lapsi oli epäitsenäinen ja ahdistuva. Ja syrjitty ylisuorittaja, joka ei koskaan kokenut kelpaavansa vanhemmilleen. 

Aloitus on silti provo. 

Entä sitten? Olkoot. Jos asia sua kerran häiritsee, niin mitä vittua sä roikut täällä ulisemassa? Olet kertonut näkemyksesi, nyt voi lopettaa jankutuksesi ja länkytyksesi kun se ei ketään ihan oikeasti tipoaakaan kiinnosta. Mene hyvä ihminen johonkin muualle jos sua noin tämä keskustelu ahdistaa, niin ei tarvitse vinkua ja ulista. 

Vierailija kirjoitti:

Sehän otetaan ennakkoperintönä huomioon, jos vaadit niin perinnönjaossa.. Ns elatuslahjana ei voi maksaa toisen lainaa/kerryttää pääomaa. 

Itse asiassa lahjan antaja voi sulkea asian niin, ettei kyse ole ennakkoperinnöstä. Kun äitini antoi isän kuoleman jälkeen auton veljelleni 500 eurolla, hän teki kauppakirjat ja niissä maininta, ettei ole ennakkoperintöä. Se on todella vaikeaa myöhemmin riitauttaa, saako joku myydä omaisuutta alihinnalla. Kysyin tätä lakiasiaintoimistosta ja siellä sanottiin, että voi riitauttaa asian, jos on näyttöä ettei kaupantekijä ole ymmärtänyt kaupan arvoa tai on toiminut painostuksen alla. Suomessa kuulemma monet rikkaat siirtävät omaisuutta lapsilleen ja sulkevat pois ennakkoperinnöstä, ja siis esimerkiksi jos omaisuutta on myyty alle sen arvon, mutta myyjä on ollut täysissä sielun ja ruumiin voimissa ja tehnyt sen vakaasti harkiten, sellaista kauppaa on mahdotonta saada ulkopuolisen purettua. Eikä se tahdo onnistua, vaikka ei täysin järjissään olisi, koska lääkäri pitäisi saada vielä kirjoittamaan lausunto, ettei ole ymmärtänyt kaupan merkitystä tmv. Hyvä jos saa lausunnon, mutta suurin osa lääkäreistä ei kirjoita, jos kyseessä ei ole täysin dementoitunut vanhus.

Vierailija kirjoitti:

Selvittäisin ekana tuon asuntoasian ennen kuin katkeroituisin ja menisi välit perheeseen. Eli oliko kyseessä ennakkoperintö, kuka asunnon omistaa jne.

Toisekseen vedät rajasi. Autat sen minkä jaksat ja tuntuu sopivalle. Viikottainen asioiden hoitaminen on jo paljon mitä nyt teet. Auta vanhempasi valitsemaan ostopalveluita remppaan ja pihanhoitoon.

Ota yhteyttä siskoosi ja jaa tehtäviä hänen kanssaan.

Kannattaa selvittää totuus siskon asunnosta ennenkuin tekee mitään johtopäätöksiä sen suhteen. Olen nähnyt, miten sekaisin voi mennä perinnönjakoasioiden kanssa. Saatetaan esimerkiksi kuvitella, että joku henkilö on saanut kymmeniä tuhansia, vaikka todellinen määrä on korkeintaan muutama kymppi.

Usein kuvitellaan, että säästöjä ja perittyjä omaisuuksia on ollut paljon ja ihmetellään mihin ne on hävinneet. Perillisille on saatettu uskotella, että säästöjä on paljon, vaikkei sitä ole ollut kuin 10000 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Sano niille suoraan mikä sinua harmittaa.  Vanhempasi olivat epäreiluja mutta eivät sitä välttämättä tajua. Sano suoraan. Se puhdistaa ilmaa.

Olen nähnyt monia vanhempia jotka eivät näe omassa toiminnassaan mitään outoa kun suosivat joitakin lapsia (tai isovanhemmat lapsenlapsia). Onko ihmiset tosiaan noin sokeita omalle toiminnalleen? Olin itse lellikki mitä en olisi halunnut ja se ärsytti paljon!

Joo sellasta se on. Teinin kaveri kävi just meillä syömässä kun ei ollut ruoka-aikaan kotona (oli koulussa). Velipuoli kuitenkin saa uuden 700 euron puhelimen.

Eihän vanhempien tarvinnut sinua lahjoa, kun sinä Kilttinä Tyttönä autat muutenkin.

Voit tietenkin yllättää heidät vaihtamalla roolia ja ilmoittamalla muuttavasi vaikka Ruotsiin. Käske pyytää apua siltä siskoltasi, joka saa nyt vuorostaan auttaa heitä.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu juttu en ole uskovainen, mutta raamatun kirjoitus tuhlaaja pojasta vaan pitää paikkansa. Lukaiseppa se.

Raamatussa on muistaakseni sellainenkin pykälä, että " tee muille niin kuin toivoisit tehtävän itsellesi". Suomalaisessa sananlaskussa se on tässä muodossa " sitä niittää mitä kylvää".

AP:n vanhemmat ovat tehneet niin kuin toivoivat tehtävän itselleen - eri tavalla eri lapsille. Nyt sitten saavat sitä, mitä ovat ansainneet , eli ei mitään.