Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat ostivat siskolle asunnon, minä en saanut mitään. Nyt vaativat minulta apua.
19.10.2025 |
Tilanne perheessämme: Vanhempani ostivat 5 vuotta sitten siskolleni ensiasunnon (kaksio Helsingistä), jotta hän pääsi elämässä alkuun, koska hänellä oli taloudellisesti vaikeaa. Minä, joka olen aina pärjännyt omillani ja tehnyt kovasti töitä, en saanut vastaavaa tukea. Heidän mukaansa minä "en tarvinnut sitä".
Nyt vanhempani alkavat ikääntyä ja heidän omakotitalossaan riittää jatkuvasti remonttia ja pihanhoitoa. He olettavat automaattisesti, että minä (joka asun lähempänä) käyn auttamassa heitä viikoittain. Siskoni ei osallistu mitenkään.
Minusta tuntuu äärimmäisen epäreilulta. Miksi minun pitäisi uhrata vapaa-aikani, kun taloudellinen tuki meni kokonaan siskolle? Olen alkanut kieltäytyä auttamasta ja nyt vanhempani syyllistävät minua. Onko kohtuutonta ajatella, että siskon pitäisi nyt kantaa isompi vastuu?
Kommentit (131)
Joo. Voi käydä ruokakaupassa toisen puolesta tai vahtia toisen lapsia vaikka toisella ei lapsia olisi. Mutta ei voi antaa satojen tuhansien eurojen lahjaa toiselle, ja toiselle ei.
Jos toinen olisi muuten koditon, kun taas toinen pystyy ihan omillakin rahoillaan ostamaan merenrantatalon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo. Voi käydä ruokakaupassa toisen puolesta tai vahtia toisen lapsia vaikka toisella ei lapsia olisi. Mutta ei voi antaa satojen tuhansien eurojen lahjaa toiselle, ja toiselle ei.
Jos toinen olisi muuten koditon, kun taas toinen pystyy ihan omillakin rahoillaan ostamaan merenrantatalon?
Jos toinen on koditon, vanhemmat voivat ostaa asunnon, ja antaa toisen asua ilmaiseksi. Perinnönjaossa sitten omaisuus kuitenkin menee tasan, jos asuntoa ei ole lahjoitettu pois. Ei ole vaihtoehtona vain antaa toisen olla koditon tai lahjoittaa suuri omaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuollaista asunnon hankintaa aikuiselle lapselle pitäisi kohdella ennakkoperintönä?
Jos ilmoittaa, että se ei ole ennakkoperintö, ei tarvitse.
Jos on varaa ostaa asunto tyttarelle niin on varmaan varaa palkata talonmies tekemään pihanhoitoa ja remonttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onpa outoa. Meillä on kaksi lasta ja ajattelemme aina, että täytyy olla tasapuolisia heitä kohtaan.
Munkin vanhemmat luulee että ovat aina tasapuolisia. Eivät todellakaan ole olleet ja veljeni ei vieläkään maksa menojaan tai itse asiassa koko hänen perheensä menoja. Vanhemmat ovat maksaneet hänen nyt vaimonsa jutut jo seurustelusta asti myös. Se puhe kuinka kaikki on meillä 50/50 alkaa käymään hermoon mutta mitään en sano kun en jaksa aloittaa mitään ongelmaa.
Meillä vanhemmat tekivät ison mokan. Minun veljeni erosi vaimostaan. Vanhemmat olivat ostaneet sijoitusasunnon, yksiön keskustasta, missä sattumalta vuokralainen oli lähdössä pois. Veljeni sai muuttaa asuntoon ilmaiseksi. Isä oli sitä mieltä, että perheenjäseneltå ei peritä vuokraa. Minä olin vielä kovin nuori, opiskelut juuri päättymässä, parikymppinen, opiskelija-asunnossa asuin vuokralla. Veljeni oli kuitenkin jo aikuinen, 34 v. ja juuri eronneena vaikeassa elämäntilanteessa. Meillä on myös isosisko, joka on minua 15 vuotta vanhempi ja oli silloin hyvässä työpaikassa ja omistusasunto ja vielä pieni kesämökkikin siihen aikaan.
Kun isä kuoli, siinä vaiheessa selvisi, että sijoitusasunto oli siirretty veljelleni. Äiti lupasi, että sitten kun hänestä aika jättää, minä ja siskoni saadaan kerrostalokolmio puoliksi (siis vanhempien omistusasunto). Tämän lisäksi äitini oli lahjoittanut 500 eurolla isän auton veljelleni. Se oli muutaman vuoden vanha pikkuauto, ja sekin vietiin meiltä siskoksilta. Äiti selvästi suosi poikaa, ja sanoi vielä päälle, että kun hän osaa pitää auton hyvässä kunnossa. Siinä oli selkeästi vähättelyä, että tytöt ei kuitenkaan osaa arvostaa isin autoa.
Kuinkas äidilläni kävi. Sai aivoinfarktin ja muutti omasta tahdostaan yksityiseen palvelutaloon. Liikkuminen oli huonoa. Hoitajat palvelutalosta kävivät auttamassa aamuin ja illoin. Toki sieltä tuli myös kaikki ruuat, siivous jne. Kallista oli. Minä hoidin kauppakäyntejå silloin tällöin ja käytin lääkärissä kun tarvitsi. Äitini laittoi myyntiin kolmion, tarvitsi rahaa. Veljeni ei ikinä, ei kertaakaan, auttanut äitiä missään. Minä autoin maksamaan laskuja pari kertaa kuussa, hoidin asiointeja ja olin tukena. Senttiäkään en saanut palkaksi. Lopulta kun äiti kuoli reilu vuosi sitten, hautauskulujebn, sairaalalaskujen ja kaikkien jälkeen saatiin kaikki sisarukset kymppitonni per hlö. On se tuntunut väärältä. Veljeni asunnon arvo lienee noin 70-80 000€, ja vanhemmat antoivat sen ilmaiseksi hänelle. Kokonaisuudessaan hän sai varmasti noin sadan tonnin arvosta vanhemmilta rahaa ja omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perinnönjaossa siskollesi ostettu asunto tulee ottaa huomioon ennakkoperintönä ja otetaankin tietääkseni automaattisesti lain mukaan.
Sinä saat vastaavan summan muusta perinnöstä ja jos se ei riitä, saat tietääkseni tasoitusta siskoltasi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vanhemmat tekivät ison mokan. Minun veljeni erosi vaimostaan. Vanhemmat olivat ostaneet sijoitusasunnon, yksiön keskustasta, missä sattumalta vuokralainen oli lähdössä pois. Veljeni sai muuttaa asuntoon ilmaiseksi. Isä oli sitä mieltä, että perheenjäseneltå ei peritä vuokraa. Minä olin vielä kovin nuori, opiskelut juuri päättymässä, parikymppinen, opiskelija-asunnossa asuin vuokralla. Veljeni oli kuitenkin jo aikuinen, 34 v. ja juuri eronneena vaikeassa elämäntilanteessa. Meillä on myös isosisko, joka on minua 15 vuotta vanhempi ja oli silloin hyvässä työpaikassa ja omistusasunto ja vielä pieni kesämökkikin siihen aikaan.
Kun isä kuoli, siinä vaiheessa selvisi, että sijoitusasunto oli siirretty veljelleni. Äiti lupasi, että sitten kun hänestä aika jättää, minä ja siskoni saadaan kerrostalokolmio puoliksi (siis vanhempien omistusasunto). Tämän lisäksi äitini oli lahjoittanut 500 eurolla isän auton veljelleni. Se oli muuta
Olisitte voineet riitauttaa tuon. Yhtä lapsista ei saa lain mukaan kohtuuttomasti suosia perintöasioissa. Ja lahjat ovat käytännössä ennakkoperintöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä näitä riittää. Itse olen todistanut tilannetta, kun kaksi aikuista lasta (+30v) ollut vanhempiensa kanssa ulkona syömässä. Toiselle kaikki maksetaan, toinen maksaa itse.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näitä riittää. Itse olen todistanut tilannetta, kun kaksi aikuista lasta (+30v) ollut vanhempiensa kanssa ulkona syömässä. Toiselle kaikki maksetaan, toinen maksaa itse.
Kyllä itselleni joku sukulainen aina tarjosi sukutilaisuuksissa, kun olin työttömänä. Muuten ei olisi toki ollut varaa osallistua tai olisin syönyt kotona ja ottanut vaan teetä, mikä olisi ollut itselleni ihan täysin fine, mutta sukulaiset halusivat, että osallistun niin kuin muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että mä en vaan SIEDÄ boomereita enää lainkaan!
Ollaan lypsetty kuiviin sekä sotasukupolvi että omat lapset, riistetään nuorempien selkänahasta eläkkeet ja maataan Mallorcalla haisemassa. Suositaan jotain yhtä suosikkilasta ja muut lapset hakattu työkyvyttömiksi. Sitten kehdataan ihmetellä kun ne kuiviin imetyt ja loppuun kiusatut ei tule boomeriämmän ja -ukon persauksia pyyhkimään vanhoilla päivillä.
Heillä on rahaa, kun on varaa asuntojakin ostella. Sanot niille, että sillä samalla paalulla ostatte remonttinne ja kotihoitonne kuin millä ostitte suosikkilapsen Stadin kaksionkin ja sitten välit poikki!
Aivan kuin olisin tämän tarinan lukenut jo aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi epäreilua ! Pitävätkö sinua rikkaana.. Väärin toimivat . Katkeraksi vetäisi, enkä kyl auttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano niille suoraan mikä sinua harmittaa. Vanhempasi olivat epäreiluja mutta eivät sitä välttämättä tajua. Sano suoraan. Se puhdistaa ilmaa.
Tämä! Ihmettelen aina tälläistä ihmisiä, jotka avautuvat kaikkialla muualla -vauvapalsta mukaanlukien- asioista, mutta eivät puhu ihmisille, joita asia koskee. Puhukaa!
Miten arvelet lapsiaan epätasa-arvoisesti kohtelevien reagoivan? Oho, anteeksi ei huomattu, että sorsittiin sinua... tuskin.
Ehkä heillä on joku toinen suunnitelma/sama summa rahaa varattuna tämän toisen lapsen varalle, josta ei vain ole huomattu puhua tämän lapsen kanssa, koska hänellä menee hyvin eikä hän näytä tällä hetkellä tarvitsevan mitään.
Sitten tulee "iloisena" yllätyksenä, kun toiselle on 100 000 € käteisenä ja toiselle on "korvauksena" 70-luvun remontin tarpeessa oleva lapsuudenkoti. 😑
Antoivathan vanhempasi sinulle elämän.
Vierailija kirjoitti:
Lukematta ketjua suoraan vastaus ap:lle. Vanhempasi tekevät juuri oikein. Lapsia autetaan siinä suhteessa mitä apua tarvitsevat. Ainoa mikä sinulta on jäänyt puuttumaan on kehu (jota olet jäänyt vaille). Sinulla sattuu olemaan omillaan pärjäämisen lahja.
Narsu puhuu taas kun toipui siitä etteivät muut ole samaa mieltä.
Tuossa ei ole mitään ongelmaa eikä tilanne liity millään tavalla mihinkään asunnon ostoon muuta kuin omassa päässäsi. Sinun ei ole mikään pakko auttaa aikuisia ihmisiä eikä ole siskosikaan. Unohda katkeruus siskoasi kohtaan. Kerran olet pärjännyt ja hän tarvitsi ja sai apua, niin voit olla iloinen teidän molempien puolesta.
Tai toki voit jatkaa valitsemallasi linjalla ja olla katkera elämäsi loppuun asti. Heittää vielä vähän bensaa liekkeihin ja leikkiä marttyyria ja "auttaa" heitä siinä samalla kyräillen siskollesi. Ainoa joka siitä kärsii olet sinä, ja sinä olet se, joka valitsee kumpaa tietä kulkee.
Vierailija kirjoitti:
Perinnönjaossa siskollesi ostettu asunto tulee ottaa huomioon ennakkoperintönä ja otetaankin tietääkseni automaattisesti lain mukaan.
Sinä saat vastaavan summan muusta perinnöstä ja jos se ei riitä, saat tietääkseni tasoitusta siskoltasi.
Höpsis, siinä on aikaraja. Ei vuosikymmeniä vanhoja rahoja ja asuntoja aleta laskemaan. Ap:n pitää unohtaa typerä katkeruutensa kerran on pärjännyt omillaan ja lakattava olemasta lapanen.
Kirjoita kirje vanhemmillesi. Tässä vähän mallia:
Rakkaat äiti ja isä,
Haluan kirjoittaa teille, koska minulle on tärkeää, että puhumme asioista rehellisesti ja ymmärrämme toisiamme paremmin. Tämä ei ole syytös tai riidanavaus, vaan yritys kertoa, miltä tilanne on minusta alkanut tuntua.
Viime vuosina olen huomannut, että minulta odotetaan paljon apua arjessanne remonttien, pihanhoidon ja muiden asioiden kanssa. Olen toki halunnut auttaa, koska välitän teistä, mutta rehellisesti sanottuna olen alkanut tuntea, että vastuu on painottunut liikaa minulle. Siskoni ei ole osallistunut juuri lainkaan, ja se on saanut minut pohtimaan, miksi oletetaan, että minun pitäisi kantaa päävastuu.
Tämä tilanne tuntuu erityisen epäreilulta, kun muistan, että siskoni sai teiltä aikanaan merkittävää taloudellista tukea oman elämänsä alkuun. Olen aina yrittänyt pärjätä itse ja tehdä kovasti töitä, mutta se ei tarkoita, ettenkö minäkin tarvitsisi tukea joskus se voisi tarkoittaa vain sitä, että minua kuunnellaan ja ymmärretään.
En halua laskea lahjoja tai vertailla apua, mutta haluaisin, että vastuu teidän auttamisestanne jaetaan reilummin. Minulle on tärkeää, että auttaminen säilyy hyvän tahdon asiana, ei velvollisuutena tai syyllisyyden kautta tulevana pakkona.
Rakastan teitä ja haluan, että voimme jatkossakin olla läheisiä ilman katkeruutta tai väärinkäsityksiä. Toivon, että voisimme yhdessä miettiä, miten apu ja vastuu jaettaisiin jatkossa tasaisemmin joko niin, että siskoni osallistuu enemmän, tai että löydämme muita ratkaisuja (esimerkiksi ulkopuolista apua, jos se helpottaa).
Kiitos, että luette tämän ja yritätte nähdä asian myös minun näkökulmastani.
Tämä kirje tulee aidosta välittämisestä ja toiveesta, että välillämme säilyy lämpö ja rehellisyys.
Rakkaudella,
[Sinun nimesi]