Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit, jos seurustelukumppani halvaantuisi ja joutuisi pyörätuoliin?
17.10.2025 |
Otsikossa kysymys, tätä siis joudun valitettavasti itse pohtimaan. 2v suhde takana, ei ehditty muuttaa yhteen, eikä ole yhteisiä lapsia. Rakkaus välillämme on aitoa ja ajattelin kyseessä olevan loppuelämän suhde. Nyt kuitenkin mietin, voiko tällaisessa tilanteessa olla yhteistä tulevaisuutta, kun arki hankaloituisi huomattavasti ja halvaantuminen vaikuttaa lähestulkoon kaikkeen tekemiseen. Kyseessä alaraajahalvaus, ei neliraaja.
Kommentit (90)
Pitäisi miettiä, olenko valmis muutoksiin, joita halvaantuminen aiheuttaa. Suhteessa joutuisi ottamaan pakosti enemmän vastuuta asioista, eivätkä kotityöt, koiran ulkoiluttaminen yms. hommat enää jakautuisi tasaisesti, kun toinen ei kaikkea pystyisi tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin naisena arvelisin ettei tuo haittaisi mikäli tärkein seurusteluväline, kullinsa pysyisi naintikunnossa. Ikää jo tullut sen verran etten jaksaisi joka ilta baariin tms. munametsälle.
Voi hyvänen aika!
Siis ymmärsinkö oikein että jos sinun puolisosi halvaantuisi niin sinun suurin murheesi olisi että se on pääasia että kikkeli toimii?
Mitä tästäkin pitäisi ajatella....
Minä uskallan väittää että jos puoliso halvaantuisi ei hänellä varmasti olisi ensimmäisenä makuuhuonehommat mielessä.
Miehenä vastaan viimeiseen lauseeseen. Kyllä olisi lähes ensimmäisenä makuuhuonehommat mielessä jos halvaantuisin. Kävelyn pystyy korvaamana pyörätuolilla, mutta millä korvaat seksin?
Et millään. Se ei ole mitenkään välttämätöntä elämässä. Jatkat ilman. Ongelma ratkaistu.
Et pysty päättämään sitä minun puolestani. En tulisi jatkamaan elämää.
Halvauksestakin voi parantua mutta tämä on sellaista hardcore jeesus settiä mihin materialistit eivät välttämättä pysty. Yksi toispuolihalvaantunut hoisi homman niin, että käytti peiliä huijatakseen aivojaan, että toinenkin puoli ruumiista toimii. Pikkuhiljaa se siitä sitten elpyi.
En tiedä onko tuossa mitään oikeaa ratkaisua. Riippuen vähän siitä mikä onnettomuuteen on johtanut ja millainen henkilön karma on, että miten asiat jatkuvat siitä eteenpäin. Tiedän tapauksia, missä onnettomuus on aivan selvästi karminen rangaistus ja tällaiset henkilöt ovat erittäin onnettomuus- ja katastrofialttiita yleensä myös loppuelämänsä, sillä onnettomuudet eivät ole sattumaa. Toisaalta tuo saattaa olla merkittävä käännekohta kääntyä sisäänpäin, kohti jumalaa ja korjata käytöstään niin, ettei altistu jatkossa onnettomuuksille.
Tilannekohtaista siis.
Toisaalta onnettomuus saattaa olla myös sinussa. Joillakin ihmisillä on tapana aiheuttaa vahinkoa ympärilleen sen sijaan että aiheuttaisivat itselleen, jolloin ainoa tapa millä pääset pakoon tuota on tehdä itse parannus. Tiedän keissejä, missä miehen useampi vaimo sairastuu samaan syöpään ja jopa tämän lapset menettävät vaimojaan syöville :D
Yhden miehen aurassa oli myös lapsen vammaisuutta, miltä yksi nainen säästyi eroamalla tästä raskausaikana. Vaikka lääkäri antoi lapselle vammaisuusdiagnoosin, se syntyi terveenä. Mies oli tuona aikana kuitenkin kiksauttanut uuden naisen raskaaksi, joka synnytti sen vammaisen lapsen sitten! Nämä ovat aina ensisijaisesti henkimaailman juttuja, joten jos asiaa ei korjaa tunnetasolla, se tulee toistumaan.
Siinäpä pohdittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän pyörätuoli ole este seksille. Sen sijaan jos miehelle tulisi erektio-ongelma asian takia, olisi se kyllä liian iso pala. En halua etsiä suhteen ulkopuolelta seksiä kun olen suhteessa.
Onhan niitä erektio-ongelmia ihan kaikilla vanhana alkaen 50 - 55 - 60 - 65 - 70 - 75
Monesti viagra auttaa. Tässä tapauksessa ei jos kyse on vammautumisesta.
Asumme yhdessä. Pitäisi saada hoitaja pesemään ja pukemaan hänet. Minä en kykene siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi miettiä, olenko valmis muutoksiin, joita halvaantuminen aiheuttaa. Suhteessa joutuisi ottamaan pakosti enemmän vastuuta asioista, eivätkä kotityöt, koiran ulkoiluttaminen yms. hommat enää jakautuisi tasaisesti, kun toinen ei kaikkea pystyisi tekemään.
Kyllä koiraa voi ulkoluttaa pyörätuolilla. Sitten olisi jopa enemmän aikaa ulkoiluttaa, mutta pitää vaan ensin totuttaa koira pyörätuoliin.
Vierailija kirjoitti:
Aito rakkaus kestää toisen sairastumisen myös. Tuo sama olisi voinut käydä sinullekkin.
Jos minulle kävisi noin, en haluaisi vaikeuttaa muiden elämää. Jos puoliso ei älyäisi lähteä ottaisin itse eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se olisi minulle mikään ehdoton deal breaker. Itse olen tosin naimisissa, mutta ajattelisin samoin, vaikka olisi tuoreempi seurustelusuhde. Otimme tätä rakentamaamme kotitaloa suunnitellessakin huomioon, että vanhemmiten jommallekummalle saattaa tulla liikuntarajoitetta, eli aika lailla ainoat tarvittavat remontit olisivat jonkinlainen luiska kuistille porrasaskelman yli, ja tarttumakahvoja + suihkutuoli pesuhuoneeseen.
Tässä tosin vaikuttaa varmasti se, että en halua lapsia eli ei ole mitään sellaisia vastuita, jotka suurelta osin kaatuisivat minun niskaani. En myöskään ajattele, että minun täytyisi jättää jotakin solidaarisuuden vuoksi tekemättä, jos puoliso ei pääse mukaan. Teemme jo nyt miehen kanssa paljon asioita myös erikseen, koska toista esimerkiksi kiinnostaa kaupunkilomat ja toista ei.
Halvaantuminen voisi tosin tuoda mukanaan monta sellaista kerrannaisvaikutusta, jotka voisivat johtaa suhteen päättymiseen.
Monille varmaan ongelma olisi asuinpaikka. Asun Lapissa, jonkin matkan päässä keskustasta, enkä ole halukas tästä itse rakentamastani unelmakodista muuttamaan minnekään, en kaupunkiin tai varsinkaan etelään. Tämä voi olla mahdoton paikka vaikka sellaiselle menevälle aikuiselle, jolle olisi tärkeää pärjätä mahdollisimman paljon ilman autoa ja saada palvelut ja menomestat lähelle. Tervejalkainen kun hurauttaa vaikka fatbikella tästä sen 5km keskustaan, mutta pyörätuolissa istuva ei niinkään. Ja toki sekin vaikuttaa paljon, että täällä talvi on pitkä ja lumessa raskas kelata.
Toinen suuri kynnyskysymys olisi, katkeroituuko tai masentuuko henkilö tai heittäytyykö täysin muiden varaan autettavaksi. Se on ihan ymmärrettävää, jos se on väliaikaista, mutta jos tilanne vain jatkuu eikä siihen tunnu olevan näkyvissä mitään muutosta, on parempi valita suhteessa oma hyvinvointinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin naisena arvelisin ettei tuo haittaisi mikäli tärkein seurusteluväline, kullinsa pysyisi naintikunnossa. Ikää jo tullut sen verran etten jaksaisi joka ilta baariin tms. munametsälle.
Voi hyvänen aika!
Siis ymmärsinkö oikein että jos sinun puolisosi halvaantuisi niin sinun suurin murheesi olisi että se on pääasia että kikkeli toimii?
Mitä tästäkin pitäisi ajatella....
Minä uskallan väittää että jos puoliso halvaantuisi ei hänellä varmasti olisi ensimmäisenä makuuhuonehommat mielessä.
Miehenä vastaan viimeiseen lauseeseen. Kyllä olisi lähes ensimmäisenä makuuhuonehommat mielessä jos halvaantuisin. Kävelyn pystyy korvaamana pyörätuolilla, mutta millä korvaat se
Kannattaa tehdä oikeasti jotakin elämässään, jos on noin vaikeasta seksiaddikti ja libidovetoinen liskoaivo. Apua löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin naisena arvelisin ettei tuo haittaisi mikäli tärkein seurusteluväline, kullinsa pysyisi naintikunnossa. Ikää jo tullut sen verran etten jaksaisi joka ilta baariin tms. munametsälle.
Voi hyvänen aika!
Siis ymmärsinkö oikein että jos sinun puolisosi halvaantuisi niin sinun suurin murheesi olisi että se on pääasia että kikkeli toimii?
Mitä tästäkin pitäisi ajatella....
Minä uskallan väittää että jos puoliso halvaantuisi ei hänellä varmasti olisi ensimmäisenä makuuhuonehommat mielessä.
Miehenä vastaan viimeiseen lauseeseen. Kyllä olisi lähes ensimmäisenä makuuhuonehommat mielessä jos halvaantuisin. Kävelyn pystyy
Kannattaa tehdä oikeasti jotakin elämässään, jos on noin vaikeasta seksiaddikti ja libidovetoinen liskoaivo. Apua löytyy.
Mikset sinä tee elämässäsi jotain josta nautit? Minä teen. Sinulta puuttuu ymmärrys ihmisten erilaisista tavoista elää elämäänsä. Olet todella ahdasmielinen.
Vierailija kirjoitti:
Rakkautta ei ole olemassa.
Vaikka sinun sielusi on musta kuin padan pohja, ja olet rakkaudeton, varjoisa olento, niin älä toki yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2v seurustelusuhde joka ei ole edennyt ei ole kovin vakavaa. PItää ajatella itseään ja mennä sen mukaan.
Jättäisin jo sairaalassa. En alkanut seurustella raihnaisen kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kaverini oli vastaavanlaisessa tilanteessa, kun olimme alle kolmekymppisiä. Hän ei kyennyt jatkamaan suhdetta, koska halvaantuminen oli ollut seurausta miehen omasta hölmöilystä kännissä. Ei siis kyennyt antamaan anteeksi halvaantumiseen johtaneita syitä.
Julkisuudessa halvaantuneet esiintyvät iloisina ja reippaina. En tiedä mikä on todellisuus arjessa. Teidän pitää keskustella avoimesti. Vaikeampi tilanne sille halvaantuneelle, vapaus menetetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin naisena arvelisin ettei tuo haittaisi mikäli tärkein seurusteluväline, kullinsa pysyisi naintikunnossa. Ikää jo tullut sen verran etten jaksaisi joka ilta baariin tms. munametsälle.
Voi hyvänen aika!
Siis ymmärsinkö oikein että jos sinun puolisosi halvaantuisi niin sinun suurin murheesi olisi että se on pääasia että kikkeli toimii?
Mitä tästäkin pitäisi ajatella....
Minä uskallan väittää että jos puoliso halvaantuisi ei hänellä varmasti olisi ensimmäisenä makuuhuonehommat mielessä.
Niin ehkä heteroilla, mutta ei mulla.
Rehellinen vastaus: Lähtisin lätkimään
Jos rakkaus on oikeasti aitoa ja ihminen minulle todella tärkeä, niin riippuisi paljon siitä, mitä jatkossa tapahtuisi. Saisiko halvaantunut kumppani elämästä kiinni ja alkaisi kuntouttaa itseään, siten että pärjäsisi myös itsenäisesti. Olisiko halua ja sisua mennä tilanteesta huolimatta eteenpäin. Jos kumppanista tulisi nariseva ja katkera autettava, joka vain vaatisi koko ajan, en uhraisi omaa elämääni sellaisen kumppanin kanssa. Samahan koskee tietysti myös tervettä kumppania.
Sairastuminen ei itsessään tuhoa parisuhdetta, vaan se mitä sen jälkeen tapahtuu suhteen dynamiikalle. Tosin sairastumisia on eri tasoisia. Aloituksessa oli kyse alaraajahalvaantumisesta. Jos olisi kyse loppuelämän sänkypotilaasta, silloin ollaan jo ihan eri asiassa. Itse olen reilu 50-vuotias, ei olisi jaksamista saati rehellisesti sanoen halua alkaa sen tyyppiseksi omaishoitajaksi kenellekään.