Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit, jos seurustelukumppani halvaantuisi ja joutuisi pyörätuoliin?
17.10.2025 |
Otsikossa kysymys, tätä siis joudun valitettavasti itse pohtimaan. 2v suhde takana, ei ehditty muuttaa yhteen, eikä ole yhteisiä lapsia. Rakkaus välillämme on aitoa ja ajattelin kyseessä olevan loppuelämän suhde. Nyt kuitenkin mietin, voiko tällaisessa tilanteessa olla yhteistä tulevaisuutta, kun arki hankaloituisi huomattavasti ja halvaantuminen vaikuttaa lähestulkoon kaikkeen tekemiseen. Kyseessä alaraajahalvaus, ei neliraaja.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Katsoisin miten homma lähtee etenemään. Ongelma olisi, että kumppani ei pääsisi enää luokseni kylään vaan minä joutuisin käymään aina hänen luonaan. Yhteen en halua enää muuttaa tässä iässä vaan haluan pitää oman asuntoni.
Öö pyörätuoli, vammaispalvelut on keksitty? Jotkut pystyvät myös ajamaan erikoisvarusteista autoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehistä suurin osa häipyy.
Ja naisista 100%
Tutkitusti nainen jää ja miehet lähtevät. Toki poikkeuksia löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän pyörätuoli ole este seksille. Sen sijaan jos miehelle tulisi erektio-ongelma asian takia, olisi se kyllä liian iso pala. En halua etsiä suhteen ulkopuolelta seksiä kun olen suhteessa.
Onhan niitä erektio-ongelmia ihan kaikilla vanhana alkaen 50 - 55 - 60 - 65 - 70 - 75
Mutta läheskään kaikki ei johdu miehestä. On myös merkitystä millainen vastapuoli kyseessä.
nimim. kokemusta muutamasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoisin miten homma lähtee etenemään. Ongelma olisi, että kumppani ei pääsisi enää luokseni kylään vaan minä joutuisin käymään aina hänen luonaan. Yhteen en halua enää muuttaa tässä iässä vaan haluan pitää oman asuntoni.
Öö pyörätuoli, vammaispalvelut on keksitty? Jotkut pystyvät myös ajamaan erikoisvarusteista autoa.
Ei noita portaita tulla ylös pyörätuolilla .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin pitkä suhde, että sitten vaan muutettaisiin olosuhteet sopiviksi liikuntarajoitteiselle. Asunto ja auto menisi vaihtoon.
Mitä se halvaantunut uudella asunnolla ja autolla tekisi?
Olisiko kenties, että asunto on sellainen että se toimii arjessa, samoin auto. Esim asunnossa työpöydät säädettävillä korkeuksilla ym. Autossa mahdollisesti käsikäyttöiset kaasu ja jarru ym
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se todella on aitoa rakkautta, et kyselisi tuollaista
Vierailija kirjoitti:
Halvauksestakin voi parantua mutta tämä on sellaista hardcore jeesus settiä mihin materialistit eivät välttämättä pysty. Yksi toispuolihalvaantunut hoisi homman niin, että käytti peiliä huijatakseen aivojaan, että toinenkin puoli ruumiista toimii. Pikkuhiljaa se siitä sitten elpyi.
En tiedä onko tuossa mitään oikeaa ratkaisua. Riippuen vähän siitä mikä onnettomuuteen on johtanut ja millainen henkilön karma on, että miten asiat jatkuvat siitä eteenpäin. Tiedän tapauksia, missä onnettomuus on aivan selvästi karminen rangaistus ja tällaiset henkilöt ovat erittäin onnettomuus- ja katastrofialttiita yleensä myös loppuelämänsä, sillä onnettomuudet eivät ole sattumaa. Toisaalta tuo saattaa olla merkittävä käännekohta kääntyä sisäänpäin, kohti jumalaa ja korjata käytöstään niin, ettei altistu jatkossa onnettomuuksille.
Tilannekohtaista siis.
Toisaalta onnettomuus saattaa olla myös sinussa. Joillaki
Sinä Joka kirjoitut tämän. Haista iso pas ka. Olet ku sipää. Toivottavasti halvaannut vielä itse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsoisin miten homma lähtee etenemään. Ongelma olisi, että kumppani ei pääsisi enää luokseni kylään vaan minä joutuisin käymään aina hänen luonaan. Yhteen en halua enää muuttaa tässä iässä vaan haluan pitää oman asuntoni.
Miten se pyörätuoli estää miestä tulemasta luoksesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelusuhde? Olen itse työkyvytön, ei minulla ole mahdollisuutta ketään seurustelutasoisia kumppaneita hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Seurustelukumppanin kanssa en jatkaisi. Avo/aviopuolison kanssa todennäköisesti jatkaisin.
Tää, tosin avioliitto.
Menkää ihmiset naimisiin, jos haluatte oikeasti sitoutua ja että teihin sitoudutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sinä edes rakasta sitä itse ihmistä, kun tuollaista mietit, joten mitä järkeä olla yhdessä. Jos toista oikeasti rakastaa, niin silloin on valmis olemaan hänen kanssaan yhdessä riippumatta siitä onko vammautunut vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin naisena arvelisin ettei tuo haittaisi mikäli tärkein seurusteluväline, kullinsa pysyisi naintikunnossa. Ikää jo tullut sen verran etten jaksaisi joka ilta baariin tms. munametsälle.
Voi hyvänen aika!
Siis ymmärsinkö oikein että jos sinun puolisosi halvaantuisi niin sinun suurin murheesi olisi että se on pääasia että kikkeli toimii?
Mitä tästäkin pitäisi ajatella....
Minä uskallan väittää että jos puoliso halvaantuisi ei hänellä varmasti olisi ensimmäisenä makuuhuonehommat mielessä.
Miehenä vastaan viimeiseen lauseeseen. Kyllä olisi lähes ensimmäisenä makuuhuonehommat mielessä jos halvaantuisin. Kävelyn pystyy korvaamana pyörätuolilla, mutta millä korvaat seksin?
Seksiä voi harrastaa
No en mä ainakaan haluaisi sellaista seksiä loppuelämäni missä ei ole yhdyntää. Nautin muustakin, mutta yhdyntä on se tärkein. Jos olisin vielä siinä iässä, että lapsia haluaisin, niin kyllä siinäkin yhdyntä on aika oleellinen asia. On toki hoidot, mutta ei se silti poista sitä fyysistä kaipuuta yhdyntään. Olen siis itse nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkaisin suhdetta ehdottomasti jos muuten tosi mukava.
Siis ihan järkkyä kun jotkut jättävät pitkäaikaisen vaimonsakin tuosta noin vaan jos vaikka halvaantuu tai saa syövän tai pitkäaikaisen kaverinsa jos vähänkin linkkaa toista jalkaansa ja kävelee hitaammin kuin ennen. Siis aivan uskomatonta miten pinnallista ja välinpitämätöntä porukkaa.
En minä ainakaan siltä istumalta eroaisi. Mutta epäilen, että parin vuoden seurustelusuhde saattaisi siinä pikkuhiljaa "kuolla", ja lopulta tulisi ero. Näin toistavuosikymmentä aviossa olleena tilanne olisi toinen, koska sitoutumisen taso on jo lähtökohtaisesti täysin eri. Voisihan siinäkin ajautua muuttuneessa tilanteessa lopulta eroon, mutta tekisin ja antaisin kaikkeni, ettei niin kävisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin pitkä suhde, että sitten vaan muutettaisiin olosuhteet sopiviksi liikuntarajoitteiselle. Asunto ja auto menisi vaihtoon.
Mitä se halvaantunut uudella asunnolla ja autolla tekisi?
No eikö se ole hyvä, että kotiin pääsee pyörätuolilla ja autollakin pääsee liikkumaan?
Eri
Miksei vanha asunto tai auto kelpaa näihin? Ja hankala sen halvaantuneen on edes ajaa autolla.
Mietippä sitä tai peräti etsi itse tietoa asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoisin miten homma lähtee etenemään. Ongelma olisi, että kumppani ei pääsisi enää luokseni kylään vaan minä joutuisin käymään aina hänen luonaan. Yhteen en halua enää muuttaa tässä iässä vaan haluan pitää oman asuntoni.
Miten se pyörätuoli estää miestä tulemasta luoksesi?
En ole tuo jolta kysyit, mutta ei ainakaan mun omakotitaloon pääsisi pyörätuolilla koska on ihan rappuset sisälle. Ei montaa askelmaa, mutta on silti. Lisäksi vanha talo missä pieni vessa, joten sekin tuottaisi ongelmia. Ei mulla naisena ainakaan olisi voimia siirrellä tai kantaa toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rakastan, jään, jos en, lähden. Yksinkertaista.
Juuri näin. Jos rakastaa, ei voi valita. Jos rakastaa, niin jää.
Tietysti voi valita. Aina voi valita.
Itse näkisin, että halvaantuminen vaikuttaisi enemmän nimenomaan halvaantuneen elämään ja arkeen, että kaikki on yhtäkkiä vaikeampaa. Jos sua huolettaa vain se, miten tuo vaikuttaa sinun elämääsi, niin ehkä teillä ei olekaan sun puolelta niin syvää ja rakastavaa suhdetta. Tai jos sulla on mielessä tulevaisuudennäkymät, joihin et enää näe kumppaniasi kuuluvan mukaan, niin ehkä sekin kertoo sun tunteistasi.
Ja naisista 100%