Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit, jos seurustelukumppani halvaantuisi ja joutuisi pyörätuoliin?
17.10.2025 |
Otsikossa kysymys, tätä siis joudun valitettavasti itse pohtimaan. 2v suhde takana, ei ehditty muuttaa yhteen, eikä ole yhteisiä lapsia. Rakkaus välillämme on aitoa ja ajattelin kyseessä olevan loppuelämän suhde. Nyt kuitenkin mietin, voiko tällaisessa tilanteessa olla yhteistä tulevaisuutta, kun arki hankaloituisi huomattavasti ja halvaantuminen vaikuttaa lähestulkoon kaikkeen tekemiseen. Kyseessä alaraajahalvaus, ei neliraaja.
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin naisena arvelisin ettei tuo haittaisi mikäli tärkein seurusteluväline, kullinsa pysyisi naintikunnossa. Ikää jo tullut sen verran etten jaksaisi joka ilta baariin tms. munametsälle.
Voi hyvänen aika!
Siis ymmärsinkö oikein että jos sinun puolisosi halvaantuisi niin sinun suurin murheesi olisi että se on pääasia että kikkeli toimii?
Mitä tästäkin pitäisi ajatella....
Minä uskallan väittää että jos puoliso halvaantuisi ei hänellä varmasti olisi ensimmäisenä makuuhuonehommat mielessä.
Miehenä vastaan viimeiseen lauseeseen. Kyllä olisi lähes ensimmäisenä makuuhuonehommat mielessä jos halvaantuisin. Kävelyn pystyy korvaamana pyörätuolilla, mutta millä korvaat se
Mies ei edes tajua tuota juttua. Sille seksi on yhtä kuin yrvän tunkemista johonkin reikään. Hyi helvetti, kommentoijamiehelle tiedoksi, etten ikin ottaisi tuollaista aivotonta turilasta, en ennen sinun halvaantumistakaan.
Ymmärrätkö ettei mies voi todennäköisesti saada siemensyöksyä mikäli on halvaantunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos rakastaa kumppaniaan niin silloin kaikkeen sopeutuu.Hoitajat on erikseen mutta kyllä kotioloissa autetaan toista ilman halvaustakin Ei se ole mikään kriteeri erolle.Ei ole helppoa sillä halvaantuneellakaan ,joten kuten sanottu rakkautta tarvitaan puolin ja toisin.
Hän käyttää vielä hankalasti rollaattoria ja joutuu pyörätuoliin. Tietenkin hoidan samoja asioita kuin nytkin, ei meillä tämä ole mikään ongelma!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin naisena arvelisin ettei tuo haittaisi mikäli tärkein seurusteluväline, kullinsa pysyisi naintikunnossa. Ikää jo tullut sen verran etten jaksaisi joka ilta baariin tms. munametsälle.
Voi hyvänen aika!
Siis ymmärsinkö oikein että jos sinun puolisosi halvaantuisi niin sinun suurin murheesi olisi että se on pääasia että kikkeli toimii?
Mitä tästäkin pitäisi ajatella....
Minä uskallan väittää että jos puoliso halvaantuisi ei hänellä varmasti olisi ensimmäisenä makuuhuonehommat mielessä.
No ei varmaan halvaantuneella itsellään eikä hänen läheisillään, mutta joku vasta potentiaalinen elämänkumppani tms. on varmastikin eri asia, jos ei ole sitoutunut eikä läheinen.
riippuu siitä millä tolalla suhde on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti rakastaisit kumppania tätä ei tarvitsisi edes pohtia vaan olisi päivänselvää, että jäät. Parempi varmaan erota kuin tuollaista edes pohdit.
Itselläni on kokemusta hieman vastaavasta tilanteesta ns. ruuhkavuosilta, kun lapsi oli pieni ja itse olin vuorotöissä. Olin siis niin sanottu itsellinen äiti, kun kuvioihin tuli mies ja parisuhde, joka päättyi lopulta vastaavankaltaiseen tilanteeseen.
Sen vain sanon, että ulkopuolelta on helppo huudella, miten on päivänselvää jatkaa, jos toista oikeasti rakastaa jne. Asunto vain esteettömäksi ja that's it, elämä jatkuu. Tuollaisen kriisin kokonaisvaltaisuutta ei edes ymmärrä, jos siitä ei ole omaa kokemusta. Se on valtava kriisi halvaantuneelle ja erilainen iso kriisi myös puolisolle/kumppanille, joka joutuu yksin pyörittämään arkirutiinia tiedostaen, että asiat suhteessa ovat pysyvästi muuttuneet. Mitä teetkin, tee oma päätös, äläkä anna kenenkään ulkopuolisen siihen vaikuttaa. Syyllistämistä tms. ei myöskään tarvitse ottaa vastaan. Meillä eropäätös oli lopulta yhteinen ja välit pysyivät hyvinä eron jälkeenkin. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin naisena arvelisin ettei tuo haittaisi mikäli tärkein seurusteluväline, kullinsa pysyisi naintikunnossa. Ikää jo tullut sen verran etten jaksaisi joka ilta baariin tms. munametsälle.
Voi hyvänen aika!
Siis ymmärsinkö oikein että jos sinun puolisosi halvaantuisi niin sinun suurin murheesi olisi että se on pääasia että kikkeli toimii?
Mitä tästäkin pitäisi ajatella....
Minä uskallan väittää että jos puoliso halvaantuisi ei hänellä varmasti olisi ensimmäisenä makuuhuonehommat mielessä.
No ei varmaan halvaantuneella itsellään eikä hänen läheisillään, mutta joku vasta potentiaalinen elämänkumppani tms. on varmastikin eri asia, jos ei ole sitoutunut eikä läheinen.
Kyllähän tuollainen vaikuttaa itse halvaantuneen jälkeen eniten nimenomaan kumppanin elämään. Siis jos vertaa muihin perheenjäseniin, kuten vanhempiin tai sisaruksiin, joiden kanssa voidaan olla läheisiä, muttei samalla lailla jaeta arkielämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostaisin oitis ns.kytkintä...elämä menisi tosi hankalaksi..
Varmaan suhteen dynamiikka muuttuisi paljonkin kuten myös se, mitä voi tehdä yhdessä. Monet asiat hankaloituisivat ja vaatisivat enemmän etukäteisselvittelyä (pääseekö pyörätuolilla jne.).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia ei olisi eikä asuttais yhdessä, koska en niitä aio tehdä, mutta jos kumppani halvaantuisi niin alkaisin miettiä muuttoa pyörätuoliystävälliseen kämppään jotta voisimme edelleen viettää aikaa molempien luona. Ja jos suhde jatkuisi vielä yli 10 vuotta siitä, niin voisin harkita yhteen muuttoakin, jos se helpottaisi hänen elämäänsä. Kaipa myös ajokortin ja auton hankinta tulisi siinä vähän pakolliseksi, mutta on se kyllä muutenkin ollut aikomuksena jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin naisena arvelisin ettei tuo haittaisi mikäli tärkein seurusteluväline, kullinsa pysyisi naintikunnossa. Ikää jo tullut sen verran etten jaksaisi joka ilta baariin tms. munametsälle.
Voi hyvänen aika!
Siis ymmärsinkö oikein että jos sinun puolisosi halvaantuisi niin sinun suurin murheesi olisi että se on pääasia että kikkeli toimii?
Mitä tästäkin pitäisi ajatella....
Minä uskallan väittää että jos puoliso halvaantuisi ei hänellä varmasti olisi ensimmäisenä makuuhuonehommat mielessä.
Miehenä vastaan viimeiseen lauseeseen. Kyllä olisi lähes ensimmäisenä makuuhuonehommat mielessä jos halvaantuisin. Kävelyn pystyy
Ei voi saada siemensyöksyä eikä esim. tunne vessahätää. Eli on todennäköisesti avanne ja katetrit. Halvaantuminen on vähän eri asia kuin muut liikuntakykyyn vaikuttavat jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miettii tilannetta, että kumppanilla olisi pieniä lapsi(a) ja itselläni ei ja minä halvaantuisin, varmaan itse haluaisin eron. En haluaisi olla taakkana toiselle.
Halvaantuneissa on paljon eroja siinä, miten itsenäisesti pärjäävät arjessa. Toiset siirtyvät itse käsien varassa pyörätuolista esim. sänkyyn ja autoon, toiset eivät tuohon pysty vaan pitää olla joku auttamassa. Yleensä hyvin arjessa pärjäävät ovat hyväkuntoisia ja halvaantumisesta on sen verran aikaa, että ovat ehtineet treenata itselleen vahvan yläkropan ja muutenkin sopeutua tilanteeseen. WC-jutut hoituvat yleensä avanteen kautta ja katetroimalla, koska eivät tosiaan tunne vessahätää.
Itse voisin kuvitella olevani parisuhteessa arjessa hyvin pärjäävän ja muutenkin elämässä kiinni olevan halvaantuneen kanssa. Monet heistä käyvät töissäkin ja elävät suht tavallista elämää halvaantumisen asettamissa rajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä lienee sellainen asia, johon ei tiedä vastausta, ellei ole osunut omalle kohdalle.
Mielestäni aiemmassa viestissä oli hyvä neuvo, ettei tee hätiköityjä päätöksiä, vaan katsoo rauhassa, millaiseksi tilanne ja molempien fiilikset kehittyvät. Näin varmasti pyrkisin toimimaan itsekin.
Riippuu tulisiko toisesta täysin autettava. En pystyisi itse hoitamaan pesuja sun muita ja kokisin raskaaksi myös, jos kotona pyörisi jatkuvasti ulkopuolisia avustajia. Toki jos ei asuta yhdessä, tuo ei niin paljon vaikuta.
Vierailija kirjoitti:
Halvaantuneissa on paljon eroja siinä, miten itsenäisesti pärjäävät arjessa. Toiset siirtyvät itse käsien varassa pyörätuolista esim. sänkyyn ja autoon, toiset eivät tuohon pysty vaan pitää olla joku auttamassa. Yleensä hyvin arjessa pärjäävät ovat hyväkuntoisia ja halvaantumisesta on sen verran aikaa, että ovat ehtineet treenata itselleen vahvan yläkropan ja muutenkin sopeutua tilanteeseen. WC-jutut hoituvat yleensä avanteen kautta ja katetroimalla, koska eivät tosiaan tunne vessahätää.
Itse voisin kuvitella olevani parisuhteessa arjessa hyvin pärjäävän ja muutenkin elämässä kiinni olevan halvaantuneen kanssa. Monet heistä käyvät töissäkin ja elävät suht tavallista elämää halvaantumisen asettamissa rajoissa.
Esim. Leo-Pekka Tähti on komea ja hänellä on ollut kauniita naisia, vaikka käyttää pyörätuolia. Toki on kai ollut lapsesta asti halvaantunut ja sopeutunut siten hyvin tilanteeseen.
Aviopuolison kanssa jatkaisin 100 prosentin varmuudella.
Seurustelukumppanin kohdalla riippuu rakkauden määrästä.
Minun todellisuudessani naiset ovat lähteneet yhtä usein kuin miehetkin.