Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisitte päiväkirjoille?
20.06.2022 |
Olen 50v, ja pitänyt päiväkirjaa koko elämäni, aktiivisuus on kyllä vaihdellut elämänvaiheiden mukana.
Eka päiväkirja on vuodelta 1980 kun olin 8-vuotias.
En niin millään haluaisi että kukaan muu nitä kirjoituksia ikinä näkee mutta en raaski niitä tuhotakaan. Kuollahan voin vaikka huomenna, mistä sitä tietää...
Kommentit (42)
Revi, polta, räjäytä, upota mereen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin sun päiväkirjat ketään kiinnostaa. Heitä roskiin.
Olen kyllä miettinyt polttamista. Kävisi ne kaikki ensin ajatuksella läpi ja sitten liekkeihin.
Jos ottaa tärkeimmät tapahtumat ylös tai skannaa jotenkin, leikkaa liimaa kirjaan. Ja muut paperisilppuriin, joita ei halua muiden lukevan.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin sun päiväkirjat ketään kiinnostaa. Heitä roskiin.
Jos kuolen ennen äitiäni niin en ehdi kylmetä ennenkuin se on jo niiden kimpussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tuhosin omani, enkä ole sen jälkeen enää kaivannut niitä.
Luin kaikki päiväkirjani läpi ja sitten laitoin silppuriin.
- n64v -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä väliä, et ole enää näkemässä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin sun päiväkirjat ketään kiinnostaa. Heitä roskiin.
Jos kuolen ennen äitiäni niin en ehdi kylmetä ennenkuin se on jo niiden kimpussa.
No mitä se sua haittaisi, sähän olisit jo kuollut? Kuolleita ei varmaan hirveästi enää maalliset asiat liikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon tässä muuton edellä käynyt läpi vanhoja päivä-/muistikirjoja (miten niitä voi olla ihmisellä niin paljon!!) ja silpunnut suurimman osan. Joitain muka oivaltavimpia juttuja oon ottanut talteen tai ottanut kännykällä kuvan sivusta tms.
Sovit jonkun luotettavan henkilön kanssa, että hävittää ne, jos satut kuolemaan ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Revi ne sivut pois, joissa on jotain mitä et halua muiden näkevän.
Pidin nuorena aikuisena useita vuosia päiväkirjaa enkä halua tuhota niitä, mutta joitain sivuja aion repiä jossain vaiheessa. Toisaalta ei se mikään katastrofi olisi, jos ehtisin kuolla tapaturmaisesti sitä ennen.
Uni- ja unitulkintapäiväkirjaakin olen pitänyt, ja niistä ajattelin repiä tulkintasivut pois jossain vaiheessa ennen kuin kuolen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
En tiedä. En ole koskaan pystynyt pitämään minkäänlaista päiväkirjaa. Ainoa varma tapa pitää ajatukset muilta piilossa on pitää ne itsellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää jotain päiväkirjaa ja sitten ottaa stressin siitä, että joku näkee ne? Mitä iloa niistä päiväkirjoista on?
Minä myös poltin parikymppisenä omat teini-iässä kirjoitetut päiväkirjat. Mutta olisihan se ihanaa, jos saisi joskus luettavaksi äidin, isoäidin tai vaikka isoisoäidin päiväkirjat.
Mielenkiintoista. Juuri tänä keväänä aloin miettiä samaa aihetta. Ikää on muutama vuosi enemmän kuin ap:llä ja päiväkirjoja on paljon. Olen ajatellut polttaa ne. Tai silputa. En luultavasti edes lue niitä enää, ehkä vähän selailen. Mutta kenenkään käsiin en niitä halua jättää.
Minä poltin kun muutin omaan kotiin ja tyhjensin kotona kamoja. Nykyään on yksi käytössä ja kenties senkin joskus hävitän.
Hankkisin veden sun muun kestävän boksin ja hautaisin ne puutarhaan. Sieltä ne voisi sitten joskus kaivaa esille jos tuntuu siltä.
Poltin omani