Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit, jos seurustelukumppani halvaantuisi ja joutuisi pyörätuoliin?
17.10.2025 |
Otsikossa kysymys, tätä siis joudun valitettavasti itse pohtimaan. 2v suhde takana, ei ehditty muuttaa yhteen, eikä ole yhteisiä lapsia. Rakkaus välillämme on aitoa ja ajattelin kyseessä olevan loppuelämän suhde. Nyt kuitenkin mietin, voiko tällaisessa tilanteessa olla yhteistä tulevaisuutta, kun arki hankaloituisi huomattavasti ja halvaantuminen vaikuttaa lähestulkoon kaikkeen tekemiseen. Kyseessä alaraajahalvaus, ei neliraaja.
Kommentit (90)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaisin ja tukisin kykyjeni ja voimieni mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Näin naisena arvelisin ettei tuo haittaisi mikäli tärkein seurusteluväline, kullinsa pysyisi naintikunnossa. Ikää jo tullut sen verran etten jaksaisi joka ilta baariin tms. munametsälle.
Toivott. tämä toinen ei jatkaisi sinun kanssa vaan etsisi itselleen vähän kehittyneempää seuraa.
Jos oikeasti rakastaisit kumppania tätä ei tarvitsisi edes pohtia vaan olisi päivänselvää, että jäät. Parempi varmaan erota kuin tuollaista edes pohdit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoisin miten homma lähtee etenemään. Ongelma olisi, että kumppani ei pääsisi enää luokseni kylään vaan minä joutuisin käymään aina hänen luonaan. Yhteen en halua enää muuttaa tässä iässä vaan haluan pitää oman asuntoni.
Miten se pyörätuoli estää miestä tulemasta luoksesi?
Portaat on esteenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet lähtee tuossa tilanteessa kaikki lätkimään, oli ikä tai yhteinen taival pituudeltaan mikä tahansa. Vain naiset joustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelukumppanin kanssa en jatkaisi. Avo/aviopuolison kanssa todennäköisesti jatkaisin.
Tää, tosin avioliitto.
Menkää ihmiset naimisiin, jos haluatte oikeasti sitoutua ja että teihin sitoudutaan.
Ei naimisiinmeno tarkoita välttämättä loppuiän yhdessäoloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis hä? Miettiikö joku oikeasti niin että jis toinen halvaantuu, sairastuu syöpään tms et sitten ollaan heti jättämässä kun oma elämä ei olekkaan niin kivaa ja helppoa. Miltähän siitä halvaantuneesta mahtaa tuntua jo pelkästään se halvaantuminen, saati että sen takia vielä jätetään. Huh huh ihmiset nyt!
Kuten jo totesin aiemmin. En halua, että kumppanini ei saa nauttia elämästään kun minä en pysty. En todellakaan haluaisi jäädä taakaksi toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelukumppanin kanssa en jatkaisi. Avo/aviopuolison kanssa todennäköisesti jatkaisin.
Tää, tosin avioliitto.
Menkää ihmiset naimisiin, jos haluatte oikeasti sitoutua ja että teihin sitoudutaan.
Ei naimisiinmeno tarkoita välttämättä loppuiän yhdessäoloa.
Ei tietenkään välttämättä. Minulle se on kuitenkin sakramentti.
Siis hä? Miettiikö joku oikeasti niin että jis toinen halvaantuu, sairastuu syöpään tms et sitten ollaan heti jättämässä kun oma elämä ei olekkaan niin kivaa ja helppoa. Miltähän siitä halvaantuneesta mahtaa tuntua jo pelkästään se halvaantuminen, saati että sen takia vielä jätetään. Huh huh ihmiset nyt!