Kuinka usein käy mielessä ajatus, että olisi ihanaa elää ilman mitään vastuita pienessä mökissä järven rannalla

Vierailija kirjoitti:

N54, jolla nyrjähtää aivot joka asiasta, on kyllä niin mielenterveysongelmainen raivopää, ettei siinä mikään maallemuutto auta. Lääkärinapu ehkä auttaisi. 

Ei se omaista kysynyt kirjoittaja vääntänyt. Ihmetteli vain, kuten itsekin, että miten sisko on ainoa omainen jos on kuitenkin omia lapsia. Omaisiahan nekin on

 Ei missään selvinnyt missä he asuvat tai muuta. Kyllä se noin mainittuna hieman oudolta kuulosti. 

Mä näen asian vähän toisin.  Olen omat lapseni itse kasvattanut ja siksi tiedän,  että he pärjäävät ilman minuakin ja minä ilman heitä. Siskoani taas en ole kasvattanut enkä myöskään hänen lapsiaan.  Toivon kuitenkin,  että jos jonain päivänä jonkun pitää toimia siskoni omaisena,  se joku on joku muu kuin minä.  

Mutta joo... mulle termi omainen tarkoittaa henkilöä,  joka on sekä läheistä sukua että myös se,  joka tarpeen tullen ottaa vastuun toisen asioista huolehtimisesta. Tai on ainakin osa sitä vastuun ottavaa porukkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ankeuttajat tässä ketjussa ovat niitä ihmisiä, joilta kaikki normaalit elämisen taidot puuttuvat eli eivät osaa saunan uunia sytyttää eivätkä selviä minkäänlaisista arjen askareista, jotka kuuluvat meidän vanhempien normaaleihin taitoihin. Omassa lapsuudessani oli ihan normaalia lämmittää taloa puilla, tehdä uunissa ruokaa, tehdä lumitöitä ja polttopuita, ymmärtää jotain kiinteistönhuollosta, mutta täällä oleville tuo on selkeästi huikeaa extremeä. 

Tiedän tällaisia nuoria kaupunkilaismiehiä, ikänsä kaupungissa asuneita. Mistä olisivat oppineet, jos perheessä ei ole ollut mitään kosketusta maaseutuun enää.

Onneksi on myös paljon nuoria, kaupunkilaisiakin, jotka harrastaa vaellusta ja erästelyä. Siinä oppii, kun asut jopa viikkoja teltassa ilman mukavuuksia, taitoja selvitä ja pärjätä todella vähällä. Samoin on niiden laita, jotka asuu retkia

Hieno juttu. Minä en ole ikinä kuitenkaan ymmärtänyt tätä ajattelutapaa mitä kunnon miehen tai naisen tai suomalaisen pitää osata tai sitten hävetä. Vietin lapsena paljon aikaa mökillä, joka lämmitettiin puilla. Ikinä en laittanut tulta uuniin, ei kiinnostanut eikä opetettu. Aikuisena muutin taloon, jossa lämmitetään osin puilla. Helposti opin. Lapseni on ihan "kaupunki-ihminen", eikä todellakaan ole maalle muuttamassa. Jos haluaa, varmasti oppii lämmittämisen myöhemminkin.

Minua on aina suututtanut tavattomasti tällaiset keskustelut, jossa aiheena menestynyt mies, joka on keskittynyt rakastamiinsa asioihin - ja sitten taivastellaan sitä miten se ei ole itse remontoinut taloaan vaan on palkannut siihen jonkun! Mies voi olla miten aikaansaapa ja mukava tahansa, mutta jos ei itse remontoi tai vaihda auton renkaita niin se ei ole mitään. Ja naisilla vastaavat jutut.

Jos haluaa muuttaa maalle ja oppia ne kodin työt, niin ne voi opetella. Ei ole rakettitiedettä. Ei niitä nyt äidinmaidossa tarvi oppia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ankeuttajat tässä ketjussa ovat niitä ihmisiä, joilta kaikki normaalit elämisen taidot puuttuvat eli eivät osaa saunan uunia sytyttää eivätkä selviä minkäänlaisista arjen askareista, jotka kuuluvat meidän vanhempien normaaleihin taitoihin. Omassa lapsuudessani oli ihan normaalia lämmittää taloa puilla, tehdä uunissa ruokaa, tehdä lumitöitä ja polttopuita, ymmärtää jotain kiinteistönhuollosta, mutta täällä oleville tuo on selkeästi huikeaa extremeä. 

Tiedän tällaisia nuoria kaupunkilaismiehiä, ikänsä kaupungissa asuneita. Mistä olisivat oppineet, jos perheessä ei ole ollut mitään kosketusta maaseutuun enää.

Onneksi on myös paljon nuoria, kaupunkilaisiakin, jotka harrastaa vaellusta ja erästelyä. Siinä oppii, kun asut jopa viikkoja teltassa ilman mukavuuksia, taitoja selvitä ja pärjätä todella v

 

Tässähän on aivan sama logiikka kuin noissa tyypeissä, jotka ketjussa kitisevät kaikesta mahdollisesta vaikeasta ja raskaasta mihin ainakaan naiset eivät pysty ja kykene. Minä olen myös samaa mieltä, että tämä touhu ei ole mitään ruudinkeksintää, vaan tekevä oppii - sukupuoleen katsomatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä haluan kadota pieneen metsämökkiin. Pari kissaa, takka, keinutuolissa kiikkuisi lukien tai virkaten ja teetä hörppien. 39v.

Olen kokeillut tätä, aika äkkiä tulee kyllästyminen. Todella yksitoikkoista elämää. Ehkä sitä tulisi hulluksi tai sopeutuisi, mitä järkeä on koko elämällä, jos mitään ei tapahdu ja joka päivä on samanlainen. 

Ihan sama järki kuin jatkuvilla tapahtumilla ja turhan vöyhöttämisellä. Ehkä jopa enemmänkin järkeä.

Minkä turhan? Ikuinen virkkaaminen ja keinutuolissa istuminen se vasta turhaa onkin, kun asioiden turhuutta tässä kerta aloit arvotettamaan. Varsinainen turhuuden turhuuden e

Ohis ja lainaus ei taatusti toimi, mutta laadukkaasta langasta tehdyt perusvillapaidat ilman mitään kuviointeja, menee kaupaksi. Teen myös tilauksesta naisten mallia, muutoin unisex, koska miehetkin ostaa villapaitoja. Talvessa myyn 10-15 paitaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä haluan kadota pieneen metsämökkiin. Pari kissaa, takka, keinutuolissa kiikkuisi lukien tai virkaten ja teetä hörppien. 39v.

Olen kokeillut tätä, aika äkkiä tulee kyllästyminen. Todella yksitoikkoista elämää. Ehkä sitä tulisi hulluksi tai sopeutuisi, mitä järkeä on koko elämällä, jos mitään ei tapahdu ja joka päivä on samanlainen. 

Ihan sama järki kuin jatkuvilla tapahtumilla ja turhan vöyhöttämisellä. Ehkä jopa enemmänkin järkeä.

Minkä turhan? Ikuinen virkkaaminen ja keinutuolissa istuminen se vasta turhaa onkin, kun asioiden turhuutta tässä kerta aloit arvotettamaan. Varsinainen turhuuden turhuuden e

 

Sinun kirjoituksestasi huokuu sellainen kokonaisvaltainen elämästä nauttiminen, johon törmää harvoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ankeuttajat tässä ketjussa ovat niitä ihmisiä, joilta kaikki normaalit elämisen taidot puuttuvat eli eivät osaa saunan uunia sytyttää eivätkä selviä minkäänlaisista arjen askareista, jotka kuuluvat meidän vanhempien normaaleihin taitoihin. Omassa lapsuudessani oli ihan normaalia lämmittää taloa puilla, tehdä uunissa ruokaa, tehdä lumitöitä ja polttopuita, ymmärtää jotain kiinteistönhuollosta, mutta täällä oleville tuo on selkeästi huikeaa extremeä. 

Tiedän tällaisia nuoria kaupunkilaismiehiä, ikänsä kaupungissa asuneita. Mistä olisivat oppineet, jos perheessä ei ole ollut mitään kosketusta maaseutuun enää.

Höpön löpön. Itse olen maalta kotoisin ja maalla eläminen ja siihen kuuluvat taidot ovat oikein tuttuja. 

Jotkut nyt vain eivät halua niiden halkojen kanssa touhuta, huoltaa kiinteistöä, tehdä lumitöitä jne. En itsekään ha

Aivan kuin et olisi lukenut viestiäni lainkaan. Kyse ei ollut halusta, vaan siitä että ihminen ei tiedä, että uunin pelti täytyy avata, kun uunia lämmitetään ja sulkea ajallaan. Sellaisia asioita ei edes tajua sanoa, koska ne ovat niin itsestäänselviä. Ja kaikissa muissakin asioissa sama homma. Asioiden opettelu siis alkoi nollasta. Väitän kyllä, että tuollaisia ihmisiä on yli viisikymppisissä todella harvassa. Toki jokainen nuo asiat oppii, jos haluaa. Ei vain enää ole itsestäänselvää, että nuo asiat osattaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä haluan kadota pieneen metsämökkiin. Pari kissaa, takka, keinutuolissa kiikkuisi lukien tai virkaten ja teetä hörppien. 39v.

Olen kokeillut tätä, aika äkkiä tulee kyllästyminen. Todella yksitoikkoista elämää. Ehkä sitä tulisi hulluksi tai sopeutuisi, mitä järkeä on koko elämällä, jos mitään ei tapahdu ja joka päivä on samanlainen. 

Ihan sama järki kuin jatkuvilla tapahtumilla ja turhan vöyhöttämisellä. Ehkä jopa enemmänkin järkeä.

Minkä turhan? Ikuinen virkkaaminen ja keinutuolissa istuminen se vasta turhaa onkin, kun asioiden turhuutta tässä kerta al

Ohis ja lainaus ei taatusti toimi, mutta laadukkaasta langasta tehdyt perusvillapaidat ilman mitään kuviointeja, menee kaupaksi. Teen myös tilauksesta naisten mallia, muutoin unisex, koska miehetkin ostaa villapaitoja. Talvessa myyn 10-15 paitaa.

Totta! Minä olen ajatellut että ihmiset myyvät vain islantilaisneuleita, joissa sinänsä hyvä, mutta karkea lanka karsii ostajia. Jokin pehmeämpi ja konepestävä lanka olisikin hyvä. Ja tosiaan ihan yksivärinen, tummahko paita. 

Sellaisia omatkin pojat pitäisivät mielellään. 

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi tänään kun kun menin iltavuoroon ja aamuvuoron kokki oli tehnyt kyllä oikean päivän ruoat, mutta kaikki päin varvikkoa, se vähä mitä noutopöydässä oli oli poltettu  kuivaksi ja keittiössä ei ollut edes perunoita keitettynä valmiiksi...

Tuskin teillä Chaine du rotisseuria on muutenkaan. Mikä lie abc:n räkälä.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N54, jolla nyrjähtää aivot joka asiasta, on kyllä niin mielenterveysongelmainen raivopää, ettei siinä mikään maallemuutto auta. Lääkärinapu ehkä auttaisi. 

Ei se omaista kysynyt kirjoittaja vääntänyt. Ihmetteli vain, kuten itsekin, että miten sisko on ainoa omainen jos on kuitenkin omia lapsia. Omaisiahan nekin on

 Ei missään selvinnyt missä he asuvat tai muuta. Kyllä se noin mainittuna hieman oudolta kuulosti. 

Mä näen asian vähän toisin.  Olen omat lapseni itse kasvattanut ja siksi tiedän,  että he pärjäävät ilman minuakin ja minä ilman heitä. Siskoani taas en ole kasvattanut enkä myöskään hänen lapsiaan.  Toivon kuitenkin,  että jos jonain päivänä jonkun pitää toimia siskoni omaisena,  se joku on joku muu kuin minä.  

Mutta joo... mulle termi omainen tarkoittaa henkilöä,  joka on sekä läheistä sukua että myös se,  joka tarpeen tullen ottaa vastuun toisen asioista huolehtimisesta. Tai on ainakin osa sitä vastuun ottavaa porukkaa.

Totta. Minäkin ajattelen ihan samoin. Olen se alunperin omaisia ihmetellyt. Ehkä tämä on ikäkysymys myös.  Olen sisaruksista vanhin,siskoni on liki 10 vuotta nuorempi, ja minulla on lapsia. En usko, että lapsettoman siskoni tarvitsee minua hoitaa. Olemme kuitenkin kaikki sen ikäisiä, ettei tässä iässä vielä ole sitä avuntarvetta kenelläkään. On ehkä sellainen tyyni hetki lasten ja omien vanhempien ja sisarusten huolehtimisen välillä. 

Vanhemmat nyt menee siihen hoidettavien ja huolehdittavien jonoon. 

Kun omat lapset ovat vasta aikuistuneet, he ovat ihan viimevuosina vielä tarvineet apua, ja se on toki tuoreessa muistissa. Jos kyse olisi vaikka kolmekymppistä, ajattelisin varmasti toisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N54, jolla nyrjähtää aivot joka asiasta, on kyllä niin mielenterveysongelmainen raivopää, ettei siinä mikään maallemuutto auta. Lääkärinapu ehkä auttaisi. 

Ei se omaista kysynyt kirjoittaja vääntänyt. Ihmetteli vain, kuten itsekin, että miten sisko on ainoa omainen jos on kuitenkin omia lapsia. Omaisiahan nekin on

 Ei missään selvinnyt missä he asuvat tai muuta. Kyllä se noin mainittuna hieman oudolta kuulosti. 

Mies, eh?

Se on kyllä MIEHET, joilta nyrjähtää aivot jos osaat lukea. Naisille mun elämäntapa tai tulonlähteet ei ole mikään ongelma koskaan, miehissä se pahimmillaan herättää raivoa, mutta vähintään pitää alkaa vääntää jostain mitättömästä yksityiskohdasta. Sen takia en kerro tuloistani, joilla tämä on mahdollista, muuten kuin silloin, kun haluan kertoa m

Itselläni maalla asuvana naisena on ihan samanlainen kokemus maalla asuvista miehistä eli apua annetaan erittäin mielellään. Esimerkiksi naapuri ei halua edes maksua kun on auttanut milloin missäkin teknisessä asiassa. Ruohonleikkuria on käynyt katsomassa ja räystään korjannut, nostanut apuna huonekaluja jne. Myös yrittäjät tulevat mielellään maalla tekemään pienenkin homman ja työn jälki on hyvää. Toisin kuin kaupungissa, jossa ei yhtään tiedä tuleeko kukaan sovittuna aikana ja osaako hän tehdä työn, joka pitäisi tehdä.

Totta kai jos on täysin rahaton eikä ole varaa autoon eikä mihinkään ylimääräiseen menoon eikä ole minkäänlaisia taitoja omakotiasumiseen valmiina, niin maalle muuttaminen voi olla vain romanttista utopiaa. Syrjässä asuminen edellyttää toimivaa autoa ja rahaa, että ne pienet hommat, joihin ei itse pysty, voi ostaa. Mutta en tiedä miten sitten selviää kerrostaloasumisestakaan, jos asunto on oma. Vastikkeet on maksettava ja mukauduttava yhtiökokouksen remontteihin. 

Ja pääseehän maalta pois, jos ei viihdy ympäri vuoden. Itse olen viihtynyt jo yli 30 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N54, jolla nyrjähtää aivot joka asiasta, on kyllä niin mielenterveysongelmainen raivopää, ettei siinä mikään maallemuutto auta. Lääkärinapu ehkä auttaisi. 

Ei se omaista kysynyt kirjoittaja vääntänyt. Ihmetteli vain, kuten itsekin, että miten sisko on ainoa omainen jos on kuitenkin omia lapsia. Omaisiahan nekin on

 Ei missään selvinnyt missä he asuvat tai muuta. Kyllä se noin mainittuna hieman oudolta kuulosti. 

Mies, eh?

Se on kyllä MIEHET, joilta nyrjähtää aivot jos osaat lukea. Naisille mun elämäntapa tai tulonlähteet ei ole mikään ongelma koskaan, miehissä se pahimmillaan herättää raivoa, mutta vähintään pitää alkaa vääntää jostain mitättömästä yksityiskohdasta. Sen takia en kerro tuloistani, joilla tämä on m

 

Tämä. Kun hoitokoti kutsuu, laitetaan ovi säppiin ja piipun päälle lakki. Aika aikaansa kutakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ankeuttajat tässä ketjussa ovat niitä ihmisiä, joilta kaikki normaalit elämisen taidot puuttuvat eli eivät osaa saunan uunia sytyttää eivätkä selviä minkäänlaisista arjen askareista, jotka kuuluvat meidän vanhempien normaaleihin taitoihin. Omassa lapsuudessani oli ihan normaalia lämmittää taloa puilla, tehdä uunissa ruokaa, tehdä lumitöitä ja polttopuita, ymmärtää jotain kiinteistönhuollosta, mutta täällä oleville tuo on selkeästi huikeaa extremeä. 

Tiedän tällaisia nuoria kaupunkilaismiehiä, ikänsä kaupungissa asuneita. Mistä olisivat oppineet, jos perheessä ei ole ollut mitään kosketusta maaseutuun enää.

Höpön löpön. Itse olen maalta kotoisin ja maalla eläminen ja siihen kuuluvat taidot ovat oikein tuttuja. 

Jotkut nyt vain eivät halua niiden halkojen kanssa touhuta, huoltaa kii

Aivan kuin et olisi lukenut viestiäni lainkaan. Kyse ei ollut halusta, vaan siitä että ihminen ei tiedä, että uunin pelti täytyy avata, kun uunia lämmitetään ja sulkea ajallaan. Sellaisia asioita ei edes tajua sanoa, koska ne ovat niin itsestäänselviä. Ja kaikissa muissakin asioissa sama homma. Asioiden opettelu siis alkoi nollasta. Väitän kyllä, että tuollaisia ihmisiä on yli viisikymppisissä todella harvassa. Toki jokainen nuo asiat oppii, jos haluaa. Ei vain enää ole itsestäänselvää, että nuo asiat osattaisiin.

Minä olen 45-vuotias ja muutin maalle parikymppisenä. Olin toki omakotitalossa kasvanut, mutten mä siellä lämmittänyt. Miehen kanssa katseltiin meille uuden talon uunin pellit läpi. Ajattelin aina samoin, ettei se ole kuin opetella. Ja niin on moni asia ollutkin, ja on, normaalille ihmiselle. 

Jostain syystä nykyään on kuitenkin paljon ihmisiä, joille on monet arkisetkin asiat kummallisen vaikeita omaksua ja oppia. Ihan vaikka työelämässä. 

Tiedän, että tämä kuulostaa oudolta, mutta näin vain on. Eikä kyse ole mistään nuorista pelkästään, vaan ihan aikuisista ihmisistä myös. 

Paljon on juttuja mökkeilijöistä jotka eivät niitä peltejä hoksanneet avata tai poltettiin joko sauna, kun lämmitettiin liian kuumaksi

 Muutamaan tällaiseen kun törmää, suhtautuu hieman varovaisemmin siihen ajatukseen, että eihän se ole kuin tehdä. Vaikka niin se monelle -itsellenikin- on. Mutta kaikille ei ole.

Eipä tarvitse ajatella semmoisia "kumpa"-tyyliin. Lähden kohta rantasunalleni sitä lämmitämään ja ongin samalla... hiljaisuutta kunnellen...

Pitkästyisin mökkielämään muutamassa päivässä, joten ei kiitos!

Ei kertaakaan...

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N54, jolla nyrjähtää aivot joka asiasta, on kyllä niin mielenterveysongelmainen raivopää, ettei siinä mikään maallemuutto auta. Lääkärinapu ehkä auttaisi. 

Ei se omaista kysynyt kirjoittaja vääntänyt. Ihmetteli vain, kuten itsekin, että miten sisko on ainoa omainen jos on kuitenkin omia lapsia. Omaisiahan nekin on

 Ei missään selvinnyt missä he asuvat tai muuta. Kyllä se noin mainittuna hieman oudolta kuulosti. 

Mä näen asian vähän toisin.  Olen omat lapseni itse kasvattanut ja siksi tiedän,  että he pärjäävät ilman minuakin ja minä ilman heitä. Siskoani taas en ole kasvattanut enkä myöskään hänen lapsiaan.  Toivon kuitenkin,  että jos jonain päivänä jonkun pitää toimia siskoni omaisena,  se joku on joku muu kuin minä.  

Miten ihmeessä siitä, ettei ole omaisia tai läheisiä, joiden asioita hoitaa tai pärjäämistään murehtia, päästään halkomaan hiusta, minkä kukakin laskee omaiseksi tai läheiseksi???? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N54, jolla nyrjähtää aivot joka asiasta, on kyllä niin mielenterveysongelmainen raivopää, ettei siinä mikään maallemuutto auta. Lääkärinapu ehkä auttaisi. 

Ei se omaista kysynyt kirjoittaja vääntänyt. Ihmetteli vain, kuten itsekin, että miten sisko on ainoa omainen jos on kuitenkin omia lapsia. Omaisiahan nekin on

 Ei missään selvinnyt missä he asuvat tai muuta. Kyllä se noin mainittuna hieman oudolta kuulosti. 

Mies, eh?

Se on kyllä MIEHET, joilta nyrjähtää aivot jos osaat lukea. Naisille mun elämäntapa tai tulonlähteet ei ole mikään ongelma koskaan, miehissä se pahimmillaan herättää raivoa, mutta vähintään pitää alkaa vääntää jostain mitättömästä yksityiskohdast

En mä ainakaan kuvittele, että välttämättä asuisin töllissäni loppuun asti, muutan kaupunkiin tai mihin vaan, kun en enää pärjää, jaksa tai huvita. Mutta jos voin 20 tai jopa 30 vuotta tässä olla, niin kiva. 

Pali-kyydit ovat keksitty, jos autoa ei ole.

Kelataksilla sitten lääkäriin.

"Muutamaan tällaiseen kun törmää, suhtautuu hieman varovaisemmin siihen ajatukseen, että eihän se ole kuin tehdä. Vaikka niin se monelle -itsellenikin- on. Mutta kaikille ei ole."

Aivan, olihan tuo opetus. Ehkäpä ihminen on vähävaraisesta perheestä ja on aina asuttu vuokra-asunnossa, missä huoltomies tekee kaiken eikä mihinkään ole edes saanut koskea. Tytär kun aikoinaan koski asunnon tuuletusventtiileihin ja sääti niitä pienemmälle, oli huoltomies kieltänyt tekemästä sitä tai mitään muutakaan omin päin. Olen lukenut juttuja siitä, ettei edes omaa viemäriä osata avata tulisuudelmalla tai kodin putkimiehellä. Jos vanhemmat ja isovanhemmatkin ovat odottaneet, että muut tekevät, niin siihen oppii lapsikin. Joku muu hoitaa. Mutta sitten kun joutuu ympäristöön, jossa odotetaan, että osaisi jonkun homman tehdä itse, on noloa, kun ei osaakaan. Ja siinä joutuu myös tasapainoilemaan jatkossa, että voinko olettaa, että tämä ihminen ymmärtää avata saunan pellin, kun panee tulta pesään vai loukkaantuuko, jos sanon sen varmuuden vuoksi?

Ei noita asioita opi itsekseen, jos kukaan ei opeta. Olen sellaiseenkin törmännyt, että kun ruokaohjeessa sanotaan, että laita kakun koristepäällykseen kahvia, siihen pantiin kahvinporoja. Mistäpä sitäkään voi tietää, jos ei ole mitään käsitystä siitä miten kakkuja päällyksineen tehdään. Ja aikuinen ihminen tuokin oli.

En saa lainausta toimimaan jostain syystä, mutta kommenttina tuohon, että mökkeilijä ei tajua avata peltejä tms. ja että joidenkin on vaikea oppia asioita. Luulen, että siinä juuri on taustalla ajatus, että tämä jokaisen pitää osata. Ja kun ei osata, hävetään niin ettei uskalleta kysyä ja ottaa selvää ja tehdään vaan. Olen itse tuhansia ja taas tuhansia uuninpesällisiä polttanut ja jos joku kysyisi miten se tehdään, neuvoisin alkeista lähtien. Syynä asenteeseeni on varmaan se, että olen itse opetellut sen vasta aikuisena.

Joskus oikeasti suututtaa tämä maa, jossa on kunnia-asia pärjätä ite prkl. Ei voi palkata siivoojaa tai ostaa mustikoita kaupasta tai kysyä miten sokerikakku leivotaan, koska häpeä. Kaikki suomalaiset on aatamin aikoihin asti osanneet nuo asiat ihan ite.