Lue keskustelun säännöt.
Kuinka usein käy mielessä ajatus, että olisi ihanaa elää ilman mitään vastuita pienessä mökissä järven rannalla
14.10.2025 |
Minulla hyvin usein - etenkin tuo täydellinen irtisanoutuminen vastuista, myös ajatusten tasolla. Ja ihan tarkoitan myös kaikkia läheisiä/läheisten ongelmia/töitä/arjen huolia. Voida vain päästää irti, kertakaikkisesti. Elellä hiljakseen tarvitsematta kelata mitään tai ketään. Tuon pienen hirsitalon aion toteuttaa, ellen nyt aivan lähivuosina kupsahda tästä. Ikää 50+.
Kommentit (204)
Mökkeilyä kyllä, ei asumaan. Viihdyn kaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Jos asuu keskellä korpea, on esim ne lumityöt velvollisuus ja pakko. Ei niitä voi jättää tekemättä, tai kohta on täysin eristyksissä ja kuolee nälkään ennen kevättä. Samoin on pakko pitää reitit auki jos vaikka sattuu sairastumaan - kuinka lähdet lääkäriin tai saat paikalle edes ambulanssin, jos 300m mökkitie on täysin ummessa? Kaupungissa ei haittaa jos kahden metrin polku on lumessa, mutta maalla se voi olla elämän ja kuoleman kysymys."
Ihan samalla tavalla auraustyöt voi maalla jättää "jonkun muun" hoidettavaksi kuin kaupungissakin. Lähiseudun maanviljelijä ainakin meilläpäin pitää auki sovitusti kaikkien mökkitiet. Erona on se, että siitä joutuu itse maksamaan, mutta kokonaisuudessaan asumiskulut ovat silti edelleen tosi paljon edullisemmat kuin kaupungissa.
En haluaisi ikinä olla riippuvainen yhden ja ainoan ihmisen avusta noin tärkeässä asiassa. Entä jos se lähiseudun maanviljelijä sairastuu, kuolee, hänen traktori hajoaa, tai hän vaan kyllästyy yksi päivä auraamaan? Entä jos hän onkin mulqqu ja sitten joudut nöyristelemään että saat tiesi auki, tai jos se tieosuuskunnan pikkujouluissa puristaa pyllystä niin uskallatko sanoa mitään? Ei hitsi että ahdistaa ajatuskin, kyllä siellä maalla pitää olla sitten aidosti itsenäinen eikä riippuvainen yhden tyypin armosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos asuu keskellä korpea, on esim ne lumityöt velvollisuus ja pakko. Ei niitä voi jättää tekemättä, tai kohta on täysin eristyksissä ja kuolee nälkään ennen kevättä. Samoin on pakko pitää reitit auki jos vaikka sattuu sairastumaan - kuinka lähdet lääkäriin tai saat paikalle edes ambulanssin, jos 300m mökkitie on täysin ummessa? Kaupungissa ei haittaa jos kahden metrin polku on lumessa, mutta maalla se voi olla elämän ja kuoleman kysymys."
Ihan samalla tavalla auraustyöt voi maalla jättää "jonkun muun" hoidettavaksi kuin kaupungissakin. Lähiseudun maanviljelijä ainakin meilläpäin pitää auki sovitusti kaikkien mökkitiet. Erona on se, että siitä joutuu itse maksamaan, mutta kokonaisuudessaan asumiskulut ovat silti edelleen tosi paljon edullisemmat kuin kaupungissa.
En haluaisi ikinä olla riippuvainen yhden ja ainoan ihmisen avusta noin tärkeä
Olen eri, mutta tiet on pidettävä kunnossa maaseudullakin ja urakoitsijoita kyllä löytyy. Maalla ei voi olla mulkku, jos aikoo olla yrittäjä. Eivätkä yrittäjät muutenkaan yleensä ole mulkkuja, se on aivan erilainen ihmistyyppi. Jos asiakas on mulkku, silloin palvelut voivat kyllä loppua ja naapuriapu. Mutta maalla on osattava tulla muiden kanssa toimeen, muuten ei pärjää.
Terv. Mv-yrittäjä itsekin
Joskus käy. Mutta eihän se käy. Perheellinen mies...
Ja ehkä siitä metsässä mietiskelystä hohto katoaisi vuosien varrella. Tai en tiedä. Tuskin tuun muuttamaan ellei vaimo ja lapset kokonaan hylkää syystä tai toisesta.