Kuinka usein käy mielessä ajatus, että olisi ihanaa elää ilman mitään vastuita pienessä mökissä järven rannalla

"Näitä samoja asioita minäkin aina mietin kun haaveilen talosta maalla. Pohjoiseen ei ole hinkua mutta vähän syrjempään keskustasta tahtoisin ja kasvattaa omaa ruokaa ja omistaa puuhellan. Sinkkunaisena ei ole niin helppoa, kun ei ole autoakaan."

Suomessa on pieniä kuntia, joissa on tiivis keskusta palveluineen ja pyöräilymatkan päässä monenlaisia mummonmökkejä isoine pihoineen lähes puoli-ilmaiseksi saatavilla. Ja jos epäilee omaa remonttitaitoaan, pikkupaikkakunnilla on yleensä kaikenlaista remonttiapua saatavilla kohtuulliseen hintaan ja luotettavilta paikallisilta tekijöiltä. Eli autottomuus ja sinkkunaiseus ei ole este unelman toteuttamiselle.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Ihmiset taitaa käsittää vastuut ja velvollisuudet eri tavoin.  Otan esimerkin omalla kohdallani.  Kodin siivous.  Mulle se on velvollisuus siinä tapauksessa,  että siivoan jotain muuta kuin itseäni varten tai siivoan jonkun muun sotkuja kuin omiani. Lumien lapioiminen pihastani.  Velvollisuus silloin,  jos lapioin ne sitä varten,  että joku muu pääsee tosta pihasta kulkemaan.  Jos taas lapioin itseäni varten, sitten ei ole velvollisuus. Monena talvena en olekaan lapioinut vaan kahlannut siitä koiran kanssa hangessa. Kännykässä äänien pitäminen päällä.  On velvollisuus,  jos pidän ne päällä jonkun toisen tarpeita varten.  Jos taas pidän siksi,  että olisi ihan kivaakin,  jos joku soittaisi,  ei ole velvollisuus. Tällaisia pieniä asioita on tuhansia.  

Mun elämässä on vuosikymmeniä ollut ihmisiä, jotka ovat tarvinneet mua milloin mihinkin asiaan.  Nyt 64-vuo

Jos asuu keskellä korpea, on esim ne lumityöt velvollisuus ja pakko. Ei niitä voi jättää tekemättä, tai kohta on täysin eristyksissä ja kuolee nälkään ennen kevättä. Samoin on pakko pitää reitit auki jos vaikka sattuu sairastumaan - kuinka lähdet lääkäriin tai saat paikalle edes ambulanssin, jos 300m mökkitie on täysin ummessa? Kaupungissa ei haittaa jos kahden metrin polku on lumessa, mutta maalla se voi olla elämän ja kuoleman kysymys.

Minusta tuntuu että "helpolta ja mukavalta" se mökkielämä tuntuu vain kahdesta ryhmästä : ne jotka eivät ole sitä ikinä (ainakaan aikuisena) kokeilleet ja kuvitelmat on täysin epärealistiset, ja toisaalta super-eräpirkot joilla on energiaa pienen kylän verran eivätkä hoksaa olevansa huomattavasti keskimääräistä aikaansaavampia. Muistuu mieleen joku muinainen lehtijuttu jossa haastateltava ei ollut ikinä juossut, ja väitti ainakin lähteneensä ensimmäistä kertaa lenkille ja juosseensa kuin vahingossa 10km. Puhutaan siis ominaisuuksista joissa on tietämättään luokkaa top parhaassa prosentissa, ja sitten ihmettelee että miten muut kokee asian vaivalloisena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä haluan kadota pieneen metsämökkiin. Pari kissaa, takka, keinutuolissa kiikkuisi lukien tai virkaten ja teetä hörppien. 39v.

Olen kokeillut tätä, aika äkkiä tulee kyllästyminen. Todella yksitoikkoista elämää. Ehkä sitä tulisi hulluksi tai sopeutuisi, mitä järkeä on koko elämällä, jos mitään ei tapahdu ja joka päivä on samanlainen. 

Ihan sama järki kuin jatkuvilla tapahtumilla ja turhan vöyhöttämisellä. Ehkä jopa enemmänkin järkeä.

Minkä turhan? Ikuinen virkkaaminen ja keinutuolissa istuminen se vasta turhaa onkin, kun asioiden turhuutta tässä kerta aloit arvotettamaan. Varsinainen turhuuden turhuuden esikuva.

Tapahtumissa käyminen ei jollekin toiselle ole yhtään turhaa, vaan ilon asia. Sille toiselle se mökillä oleminen voi olla täyttä turhuutta. 

Minusta on aika ikävää tuolla tavoin arvottaa ihmisten harrastuksia ja nautinnon/mielenkiinnon kohteita turhiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä samoja asioita minäkin aina mietin kun haaveilen talosta maalla. Pohjoiseen ei ole hinkua mutta vähän syrjempään keskustasta tahtoisin ja kasvattaa omaa ruokaa ja omistaa puuhellan. Sinkkunaisena ei ole niin helppoa, kun ei ole autoakaan.

No muuta taajamaan. Katsot rintamamiestalon, jossa on se puuhella. Ja jossa on tärkeimmät remontit tehty. Jostain pienemmältä paikkakunnalta tai on niitä kaupungissakin, väliin edullisestikin. Kaupungissa kulkee julkiset ja on töitäkin. Hankit sen verran puita, mitä se puuhellan kanssa tunnelmoiminen vaatii. Niissä on pihaakin, joten saat sen kasvimaan. 

Ja kuten jo aiemmin sanoin, niitä saa edullisestikin. Kemi nyt varmaan on liian pohjoisessa sinulle mutta katsoppa sen hintatasoa. Vaikkapa lieksasta noita saa muutamalla kymmenellä tuhannella.

Toki monessa paikkaa ei ole töitä. 

"Jos asuu keskellä korpea, on esim ne lumityöt velvollisuus ja pakko. Ei niitä voi jättää tekemättä, tai kohta on täysin eristyksissä ja kuolee nälkään ennen kevättä. Samoin on pakko pitää reitit auki jos vaikka sattuu sairastumaan - kuinka lähdet lääkäriin tai saat paikalle edes ambulanssin, jos 300m mökkitie on täysin ummessa? Kaupungissa ei haittaa jos kahden metrin polku on lumessa, mutta maalla se voi olla elämän ja kuoleman kysymys."

Ihan samalla tavalla auraustyöt voi maalla jättää "jonkun muun" hoidettavaksi kuin kaupungissakin. Lähiseudun maanviljelijä ainakin meilläpäin pitää auki sovitusti kaikkien mökkitiet. Erona on se, että siitä joutuu itse maksamaan, mutta kokonaisuudessaan asumiskulut ovat silti edelleen tosi paljon edullisemmat kuin kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä haluan kadota pieneen metsämökkiin. Pari kissaa, takka, keinutuolissa kiikkuisi lukien tai virkaten ja teetä hörppien. 39v.

Olen kokeillut tätä, aika äkkiä tulee kyllästyminen. Todella yksitoikkoista elämää. Ehkä sitä tulisi hulluksi tai sopeutuisi, mitä järkeä on koko elämällä, jos mitään ei tapahdu ja joka päivä on samanlainen. 

Ihan sama järki kuin jatkuvilla tapahtumilla ja turhan vöyhöttämisellä. Ehkä jopa enemmänkin järkeä.

Minkä turhan? Ikuinen virkkaaminen ja keinutuolissa istuminen se vasta turhaa onkin, kun asioiden turhuutta tässä kerta aloit arvotettamaan. Varsinainen turhuuden turhuuden esikuva.

Tapahtumissa käyminen ei jollekin toiselle ole yhtään turhaa, vaan ilon asia. Sille

Hyvin sanottu. Toisten juttujen arvottaminen turhuudeksi, tai ihmisten luokittelu uusavuttomiksi sen perusteella että eivät nauti samoista jutuista kuin itse, kuulostaa empatiaköyhältä. Ehkä jopa narsistiselta, itsensä muiden yläpuolelle nostamista nyt ainakin. 

Nro 162: Ketä muuta varten se ambulanssi sinne tarvitaan kuin mökissä asujaa varten? Ketä muuta varten sieltä pitää päästä lääkäriin tai kauppaan kuin mökissä asujaa varten? Mun pointti edellisessä oli,  että asiat,  jotka tekee itseään varten,  ei tunnu velvollisuudelta.  Jos taas ne pitää tehdä jotain muuta kuin itseä varten,  sitten tuntuu. 

Vierailija kirjoitti:

Käy mielessä ajatus, että olisi ihana asua ilman vastuita kaupungissa hotellihuoneessa.

Tuli mieleen se mummeli taannoisessa lehti (?) artikkelissa, joka asui hotellissa 1200 euroa kuussa. Aamiainen oli katettu joka aamu ja sitten kävi kavereilla ja harrastuksissaan päivisin :)

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla tavalla auraustyöt voi maalla jättää "jonkun muun" hoidettavaksi kuin kaupungissakin. Lähiseudun maanviljelijä ainakin meilläpäin pitää auki sovitusti kaikkien mökkitiet. Erona on se, että siitä joutuu itse maksamaan, mutta kokonaisuudessaan asumiskulut ovat silti edelleen tosi paljon edullisemmat kuin kaupungissa.

Meidän asumiskulut ovat noin 400€/kk. Siihen sisältyy aivan kaikki. Lämmitys, netti, auraus, pihan huolto, sähkö, kiinteistön hoito, jne. Autoakaan emme tarvi kun kaikki on lähellä. 

Pelkästään autosta on maalla tuon verran kuluja kuukaudessa vaikka olisi halvin mahdollinen räpsykkä. 

Aika monella isoin osuus asumiskuluista on lainanhoitokulut. Maalla asunnon saa todella halvalla, joten köyhemmälläkin on mahdollisuus päästä nopeasti velattomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ankeuttajat tässä ketjussa ovat niitä ihmisiä, joilta kaikki normaalit elämisen taidot puuttuvat eli eivät osaa saunan uunia sytyttää eivätkä selviä minkäänlaisista arjen askareista, jotka kuuluvat meidän vanhempien normaaleihin taitoihin. Omassa lapsuudessani oli ihan normaalia lämmittää taloa puilla, tehdä uunissa ruokaa, tehdä lumitöitä ja polttopuita, ymmärtää jotain kiinteistönhuollosta, mutta täällä oleville tuo on selkeästi huikeaa extremeä. 

Tiedän tällaisia nuoria kaupunkilaismiehiä, ikänsä kaupungissa asuneita. Mistä olisivat oppineet, jos perheessä ei ole ollut mitään kosketusta maaseutuun enää.

Onneksi on myös paljon nuoria, kaupunkilaisiakin, jotka harrastaa vaellusta ja erästelyä. Siinä oppii, kun asut jopa viikkoja teltassa ilman mukavuuksia, taitoja selvitä ja pärjätä todella vähällä. Samoin on niiden laita, jotka asuu retkiautossa. 

Että  ei ne kaikki nuoret ole kädettömiä, vaikka olisivatkin kaupunkilaisia. Me ollaan asuttu kaupungissa, mutta 130- vuotta vanhassa omakotitalossa, joten lapset on oppineet, mitä se vaatii ja osaavat pitää talon lämpimänä myös talvella. Kaikki harrastavat eräjuttuja, osa myös metsästää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu-u, on oikein mukavaa elämää, nautin. Sopivan yksinkertaista, mutta kuitenkin voin halutessani tehdä itselleni mielekkäitä asioita. 

Polttopuut ostan, ovat tossa vajassa 10 metrin päässä, että ei ole iso homma hakea. Ja ennen kuin alkaa kitinä uunien lämmittämisen rasittavuudesta, niin joo, meneehän siihen kokonaista 3 minuuttia. Kaivokin vieressä, tosin vesi tulee kantamatta.

Lapset on aikuisia ja lähes kaikki omaiset kuolleet, vain sisko elossa. Auto on seisonnassa kun en käytä.

En käy töissä, ei tarvitse. Elän työttömyyskorvauksella ja pääomatuloilla (ja tän kertominen nyrjäyttää joka kerta jonkun miehen aivot ja alkaa solvaaminen. Odotellaan 🥰). 

N54

Eikö ne lapset ole sun omaisia? Sisko ja muu lapsuudenperhe vain. 

Mikä lapsuudenperhe? Ei ole sellaista. Etkö ymmärrä lukemaasi?

Lapset on löytäneet hyvät puolisot ja työpaikat, ei mun niitä tarvitse murehtia. Pidetään paljon yhteyttä ja tavataan usein. Lapsenlapsia ei ole eikä tule. 

Sisko asuu maapallon toisella puolella miehensä kanssa, mitä hänestä? 

Haluatko vielä jatkaa vääntämistä? Lyön vetoa, että olet mies. Tää elämäntapa nimittäin ei ole koskaan ongelma naisille,  mutta miehillä nyrjähtää aivot ja alkaa ihme vääntäminen joka asiasta. 

N54

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla tavalla auraustyöt voi maalla jättää "jonkun muun" hoidettavaksi kuin kaupungissakin. Lähiseudun maanviljelijä ainakin meilläpäin pitää auki sovitusti kaikkien mökkitiet. Erona on se, että siitä joutuu itse maksamaan, mutta kokonaisuudessaan asumiskulut ovat silti edelleen tosi paljon edullisemmat kuin kaupungissa.

Meidän asumiskulut ovat noin 400€/kk. Siihen sisältyy aivan kaikki. Lämmitys, netti, auraus, pihan huolto, sähkö, kiinteistön hoito, jne. Autoakaan emme tarvi kun kaikki on lähellä. 

Pelkästään autosta on maalla tuon verran kuluja kuukaudessa vaikka olisi halvin mahdollinen räpsykkä. 

Kävellenkö kuljette? Ei mitään matkakorttia tms  ole. Ja ilmeisesti on kerrostalo tai muu taloyhtiö. 

Eihän nuo asiat ole verrannollisia keskenään. Kyse on myös siitä, mikä kellekin on elämisen laatu. 

Minä esimerkiksi katselin taloa maalta, hinta 65.000 e. Se on hieman pienempi, mutta samanikäinen ja tyyppinen talo, kuin minulla nykyään. Se on pari hehtaarin tontilla järven rannalla. Nyt asun ison kaupungin taajamassa, lähellä keskustaa. 

Tässä talossani kaikki asumiskulut on sen 350e/kk. Kiinteistövero on täällä kova. 

Minulla on auto, edullinen, muutaman tonnin auto, tästäkin on jossain ketjussa puhuttu, ettei sen vuosikulut niin kalliit ole. Minä haluan pitää autoa, joten tottakai minulla on siihen varaa. sinä selvästi et tarvitse tai halua autoa. 

Tuollainen 65000e on äkkiä maksettu. Talo oli ihan siinä kunnossa, että sisään voi muuttaa samantien. Se ei edes ole mitenkään erityisen edullinen.

Jos joku haluaa asua maalla, häntä kiinnostaa, onko se hänelle rahallisesti mahdollista. Ei häntä kiinnosta pätkääkään, mitä sinä maksat asumisestasi kaupungissa. Se ei edes liity ketjun aiheeseen. 

Itse olen toteuttanut tällaisen unelman myymällä kaupunkiasuntoni pois ja rakennuttamalla pienen omakotitalotyyppisen mökin kaikilla mukavuuksilla. Rantaa pieni pätkä, mutta merta, ei järvi. Kiinteistö ei ole iso, mutta talo jää naapureilta piiloon, joten on täysin oma rauha, mutta tarvittaessa naapureiden kanssa jeesitään toisiamme ja apua saa aina. Kolaan itse pihan, tien hoitaa naapuri. Polttopuut ostan naapurin maajussilta kotiin kuljetettuna edullisesti. 

Auto löytyy, mutta kuntakeskukseen, josta löytyy kaikki palvelut,  on vain reilu 4km, jonka kuljen pyörällä kun pystyy, joten auto on seisonnassa kun en käytä sitä. 

Ei siis ole keskellä ei-mitään, mutta rauhallista silti. Teen töitä osa-aikaisesti kotoa käsin, elän sillä. Sukua, mistä murehtia, ei ainakaan tällä hetkellä ole, vanhemmat on vielä hyvässä kunnossa, eikä ole lapsiakaan. 

Kannustan toteuttamaan unelmansa, mutta harkiten. Asunut tässä jo kahdeksan vuotta, ja viihdyn aina vaan paremmin ja paremmin. 

N38

N54, jolla nyrjähtää aivot joka asiasta, on kyllä niin mielenterveysongelmainen raivopää, ettei siinä mikään maallemuutto auta. Lääkärinapu ehkä auttaisi. 

Ei se omaista kysynyt kirjoittaja vääntänyt. Ihmetteli vain, kuten itsekin, että miten sisko on ainoa omainen jos on kuitenkin omia lapsia. Omaisiahan nekin on

 Ei missään selvinnyt missä he asuvat tai muuta. Kyllä se noin mainittuna hieman oudolta kuulosti. 

Vierailija kirjoitti:

N54, jolla nyrjähtää aivot joka asiasta, on kyllä niin mielenterveysongelmainen raivopää, ettei siinä mikään maallemuutto auta. Lääkärinapu ehkä auttaisi. 

Ei se omaista kysynyt kirjoittaja vääntänyt. Ihmetteli vain, kuten itsekin, että miten sisko on ainoa omainen jos on kuitenkin omia lapsia. Omaisiahan nekin on

 Ei missään selvinnyt missä he asuvat tai muuta. Kyllä se noin mainittuna hieman oudolta kuulosti. 

Mies, eh?

Se on kyllä MIEHET, joilta nyrjähtää aivot jos osaat lukea. Naisille mun elämäntapa tai tulonlähteet ei ole mikään ongelma koskaan, miehissä se pahimmillaan herättää raivoa, mutta vähintään pitää alkaa vääntää jostain mitättömästä yksityiskohdasta. Sen takia en kerro tuloistani, joilla tämä on mahdollista, muuten kuin silloin, kun haluan kertoa muille naisille, miten itse olen toteuttanut tämän unelmani. Siihen sitten AINA ilmestyy mies vänkäämään. Haluan kannustaa muita naisia toteuttaa unelmiaan, jotka joskus poikkeavat normista ja siksi herättävät usein kielteisiä reaktioita, ikävä kyllä yleensä juuri miehissä. Äläkä viitsi inistä nyt vastaan, tämä on mun kokemus, etkä voi sitä muuttaa millään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä haluan kadota pieneen metsämökkiin. Pari kissaa, takka, keinutuolissa kiikkuisi lukien tai virkaten ja teetä hörppien. 39v.

Olen kokeillut tätä, aika äkkiä tulee kyllästyminen. Todella yksitoikkoista elämää. Ehkä sitä tulisi hulluksi tai sopeutuisi, mitä järkeä on koko elämällä, jos mitään ei tapahdu ja joka päivä on samanlainen. 

Ihan sama järki kuin jatkuvilla tapahtumilla ja turhan vöyhöttämisellä. Ehkä jopa enemmänkin järkeä.

Minkä turhan? Ikuinen virkkaaminen ja keinutuolissa istuminen se vasta turhaa onkin, kun asioiden turhuutta tässä kerta aloit arvotettamaan. Varsinainen turhuuden turhuuden esikuva.

Tapahtumissa käyminen ei jollekin toiselle ole yhtään turhaa, vaan ilon asia. Sille

Kudon villapaitoja, niistä saa ihan kivaa lisätuloa samalla kun katson iltaisin telkkaria ja nautin takkatulesta. Jonkun mielestä turhaa, olkoon. Toiset pelaa pleikkaa, toiset notkuu netissä tuntikaupalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N54, jolla nyrjähtää aivot joka asiasta, on kyllä niin mielenterveysongelmainen raivopää, ettei siinä mikään maallemuutto auta. Lääkärinapu ehkä auttaisi. 

Ei se omaista kysynyt kirjoittaja vääntänyt. Ihmetteli vain, kuten itsekin, että miten sisko on ainoa omainen jos on kuitenkin omia lapsia. Omaisiahan nekin on

 Ei missään selvinnyt missä he asuvat tai muuta. Kyllä se noin mainittuna hieman oudolta kuulosti. 

Mies, eh?

Se on kyllä MIEHET, joilta nyrjähtää aivot jos osaat lukea. Naisille mun elämäntapa tai tulonlähteet ei ole mikään ongelma koskaan, miehissä se pahimmillaan herättää raivoa, mutta vähintään pitää alkaa vääntää jostain mitättömästä yksityiskohdasta. Sen takia en kerro tuloistani, joilla tämä on mahdollista, muuten kuin silloin, kun haluan kertoa muille naisille, miten itse olen toteuttanut tämän

Eli jokainen joka ei ole kanssasi samaa mieltä, on mies?

Olen se alkuperäinen ihmettelijä, joka tarttui vain tuohon omaisasiaan, koska se oli oudosti muotoiltu, koska pidän itse perheenä enemmän omia lapsia kuin siskoa. Siksi ihmettelin sitä omainen-sanaa. 

Ihan olen nainen. Asun maalla, eikä mulla ole tuollaisia negatiivisia kokemuksia miehistä tai heidän suhtautumisestaan. Ei myöskään työssäni miesvaltaisella alalla.  Olen se sama, joka kommentoi sitä kommenttia pajukosta ja lepikosta ja puolenhehtaarin tontista. Siihenkin sitten vedettiin mukaan että olen mies. 

En edelleenkään ole. Minun mielipiteeni on, että hehtaari tai puolikas ei ole iso ala puuntekoon, etenkin pitkäaikaisessa puunteossa, joka siis toistuu vuosittain. Oletin toki, että puilla ihan lämmitetään. Mulla on itsellä se 70ha talon ympärillä, josta teen puut itse. 

Siellä missä minä asun, ei kukaan sitä ihmettele. Kun olin nuori, sitä ihmeteltiin,että miten parikymppinen täällä asuu. Lähinnä koska yleensä nuoret viihtyy kaupungissa. Nyt olen jo keski-ikäinen. 

Enemmänkin minun kokemukseni mukaan miehet tekevät itseään tykö, haluavat auttaa. Siis varsinkin sellaiset, jotka ovat kiinnostuneita minusta. Eräskin oli valmis tuomaan kaivinkonettaan varsin pitkän matkan, ihan vain auttaakseen,kun piti yksi kaivuuhomma tehdä. 

Aina olen apua ja neuvoja saanut, esimerkiksi remontteihin tai auton korjaukseen, kun olen niitä tarvinut.

 Ei nyt liity itse asiaan, mutta miehillä tuntuu olevan tapana näyttää huolenpitoaan ja välittämistä nimenomaan tekemällä jotain konkreettista, kuten tuomalla se kaivinkone tai korjaamalla auton jarrut. Se on sellainen välittämisen osoitus miehiltä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä haluan kadota pieneen metsämökkiin. Pari kissaa, takka, keinutuolissa kiikkuisi lukien tai virkaten ja teetä hörppien. 39v.

Olen kokeillut tätä, aika äkkiä tulee kyllästyminen. Todella yksitoikkoista elämää. Ehkä sitä tulisi hulluksi tai sopeutuisi, mitä järkeä on koko elämällä, jos mitään ei tapahdu ja joka päivä on samanlainen. 

Ihan sama järki kuin jatkuvilla tapahtumilla ja turhan vöyhöttämisellä. Ehkä jopa enemmänkin järkeä.

Minkä turhan? Ikuinen virkkaaminen ja keinutuolissa istuminen se vasta turhaa onkin, kun asioiden turhuutta tässä kerta aloit arvotettamaan. Varsinainen turhuuden turhuuden esikuva.

Tapahtumissa käyminen ei jollekin

 

Minä haluan, että elämäni ja tekemiseni on osa luonnonkiertoa, ja itse tekeminen se nautinto. Nautin juurikin lämmittämisestä, marjastamisesta, sienestämisestä, pitkistä kävelyistä, uinnista luonnonvesissä, ruoanlaitosta,  puhdetöistä, lumenluonnista. Kaikesta siitä mitä tarvitsen välttämättömyytenä, tulee nautinto. Minua ahdistaa tekemällä tehty viihde, jatkuvat siirtymät, ei-välttämättömät *hemmotteluhoidot*. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä haluan kadota pieneen metsämökkiin. Pari kissaa, takka, keinutuolissa kiikkuisi lukien tai virkaten ja teetä hörppien. 39v.

Olen kokeillut tätä, aika äkkiä tulee kyllästyminen. Todella yksitoikkoista elämää. Ehkä sitä tulisi hulluksi tai sopeutuisi, mitä järkeä on koko elämällä, jos mitään ei tapahdu ja joka päivä on samanlainen. 

Ihan sama järki kuin jatkuvilla tapahtumilla ja turhan vöyhöttämisellä. Ehkä jopa enemmänkin järkeä.

Minkä turhan? Ikuinen virkkaaminen ja keinutuolissa istuminen se vasta turhaa onkin, kun asioiden turhuutta tässä kerta aloit arvotettamaan. Varsinainen turhuuden turhuuden esikuva.

Tapahtumissa käyminen ei jollekin

Kudon villapaitoja, niistä saa ihan kivaa lisätuloa samalla kun katson iltaisin telkkaria ja nautin takkatulesta. Jonkun mielestä turhaa, olkoon. Toiset pelaa pleikkaa, toiset notkuu netissä tuntikaupalla

Meneekö villapaidat kaupaksi? En ole itse tehnyt myyntiin, en sukkiakaan, kun on näitä sukitettavia ja paidattomia omastakin takaa. Mutta olen siis ollut käsityksessä, että ei ne kaupaksi tahdo käydä. Mistä lie moinen ajatus tullut.