Kuinka usein käy mielessä ajatus, että olisi ihanaa elää ilman mitään vastuita pienessä mökissä järven rannalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy, mutta sitten alan miettiä polttopuita ja olenkin tyytyväinen rivarissa. 

Yleensä tontilla on leppää ja pajua polttopuiksi. Riittää, jos kerran elämässä ostaa muutaman satasen moottorisahan ja klapikoneen.

Saahan sitä halottuakin.

Itse asun ( jo 15 vuotta) mökissä, moni tätä elämänmuotoa on ihailevinaan, mutta tosi asiassa pitävät vain outona tai hulluna.

Yhdysvalloissa tämä on normaalia. Oma kaivo, itse tehty hirsimökki ja parikyt hehtaaria maata on monen Kanadalaisen unelma.

Kannattaa ostaa mökki missä vähintään puolihehtaaria maata ja mielellään oman tien päässä.

 

Mulla menee polttopuuta 8-10 kuutiota vuodessa. Kyllä saa melkoinen lepikko ja pajukko olla pihassa. 

Puoli hehtaaria maata ei ole paljon, etenkin jos silt

Jos asentaa ilpin tai vilpin (itsellä ilp), pääsee paljon vähemmällä puun kulutuksella. Mulla menee puuta 2-3 kuutiota talvessa. 

Aphan suunnittelee uuden rakentamista, jolloin pystyy paljonkin vaikuttamaan, mitkä on omat tarpeet. 

Miksi niin monelle ihmiselle tien ja pihan auraus on joku kynnyskysymys? Ikäni olen asunut maalla eikä auraus ole koskaan ollut minkäänlainen ongelma. Tienhoitokunta auraa tien ja oman pihan ja pihatien putsaa lumista traktorilla ilman että paita kastuu hiestä. Niillä kyläläisillä joilla ei ole traktoria on vähintäänkin mönkijä lumitöitä varten.

T: 52v nainen

Vierailija kirjoitti:

Miten se mökille muuttaminen vapauttaa arjen huolista ja vastuista? Töitä se on sieltäkin tehtävä ellei ole hyviä säästöjä ja sijoituksia. Läheisiin kyllä saa etäisyyttä mutta niihin saa myös etäisyyden kun vetää rajat.

Ne arjen huolet ja vastuut vaan muuttaa muotoaan, ei ne kokonaan mihinkään poistu vaikka asuisi missä. 

Mikä ihme siinä on niin vaikea käsittää, että jos elää itselleen mieluisalla tavalla, se arkikin tuntuu helpommalta, koska voi saada tyydytystä muista asioista? Kyllä mä tiedän, että teknisesti ottaen pysyisin elossa kerrostalossa, mutta sitä vuosia kokeilleens tiedän myös, että kuolen sinne tylsyyteen. 

Vierailija kirjoitti:

Mikäs siinä jos tykkää, mutta en itse ainakaan koskaan ole kaivannut asumaan suomalaisen järven rannalle - ne ikuiset hyttyset, kylmä, ruskeansamea vesi, ja kylmä, kolea, sateinen kesäVain muutama helteinen päivä kesässä keskimäärin.

Minäkään en tykkää mökkielämästä, mutta siskoni tykkää.  On hänellä kaupunkiasuntokin,  mutta jäätyään pois työelämästä hän käy kaupungissa vain silloin,  kun on hammaslääkäri tms.  Muuten viettää kaiken aikansa mökillään.  Viihtyy siellä niin kesällä kuin talvellakin.  

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin monelle ihmiselle tien ja pihan auraus on joku kynnyskysymys? Ikäni olen asunut maalla eikä auraus ole koskaan ollut minkäänlainen ongelma. Tienhoitokunta auraa tien ja oman pihan ja pihatien putsaa lumista traktorilla ilman että paita kastuu hiestä. Niillä kyläläisillä joilla ei ole traktoria on vähintäänkin mönkijä lumitöitä varten.

T: 52v nainen

Kunhan pitää päästä mollaamaan jonkun haaveita. Ei mikään muu. Kateus. Pahansuopuus. Ilkeys. 

Vierailija kirjoitti:

"Minua kiinnostaisi, että kuuluuko monilla tuohon unelmaan myös lähes täysi yksinolo (poislukien ehkä yhteydenpito aikuisten lasten kanssa)? Eli onko ihmissuhteet ja ihmisten kanssa vuorovaikuttaminen yksi niistä asioista, jotka rasittaa teitä?"

Itselläni on mökkipaikkakunnalla aika hyvä sosiaalinen verkosto jo valmiiksi. On ystäviä, joiden kanssa tehdä asioita ja eräänlainen turvaverkko myös, eli jos juutun autollani tielle tai puut loppuvat kesken talvea, tiedän aina saavani joltain tuttavalta apua. Mielestäni tämä on yksi parhaista asioista pikkupaikkakunnalla - ihmiset aidosti auttavat toisiaan, on ihan eri tavalla yhteisöllistä kuin ainakin tässä lähiössä, missä nyt asun. Mutta toki olen miettinyt miten yhteydenpito kauempana asuvien ystävien kanssa tulisi hoitumaan, kun asun siellä metsän keskellä. Uskon kuitenkin, että ihan hyvin, sillä nytkin minulla käy mökillä vieraita aika tiheään ja itse asiassa taidan tavata ystäviäni melkein enemmän siellä kuin täällä rivarissa. Moni kavereistani lähtee mielellään viikonlopuksi saunomaan ja mökkeilemään.

Toisaalta sitten nautin yksinolostakin. En ole ikinä viihtynyt väenpaljoudessa ja myös tämä taloyhtiöelämä on välillä raskasta.

Mökille joutuminen olisi kauheinta mitä kuvitella saatan. Kaupungissa asuessa elämä on huoletonta, stressitöntä ja niitä vastuitakin vähän. Ei tarvi autoa, ei tarvi miettiä pihan tai talon hoitoa. Kunhan makselee vastikkeet niin liki kaikki hoituu.

On mukavaa tekemistä aina, ja ehkäpä kaikkein tärkeimpänä asiana itselleni, kaupungissa on moninvertaiset lenkkeilyreitit verrattuna maalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä toteutin saman unelman tänä keväänä.Myytiin okt pois,irtisanouduin ja asun pienessä hirsimökissä metsän keskellä.Pihasauna,ulkohuussi,ketään ihmisiä ei lähimaillakaan.olen 54v.

Eli et ole yhtään talvea asunut mökissäsi? 

Olen itse asunut noin vuosia, tiedän mitä se on, hyvässä ja pahassa. Ja todellisuus ei ihan niin hehkeää ole, kuin näissä kuvitelmissa. On ne syksyn sateet silti. Talvisin kovat pakkaset ja lunta, ja sinne huussiin pitää jaksaa kipeänäkin. Minulla meni viikkoja, etten nähnyt ketään tai puhunut kenellekään. Kyllä siinä jo kaipaa kauppareissua, että näkee hieman ihmisiä. 

Oma juttunsa ovat ongelmat; vaikkapa talvella jäätyvä kaivo, tai hajoava vesipumppu. Kuka kiipeää katolle, jos se vuotaa? Tai myrsky heiluttaa antennia? 

Unelma on ihana, mutta ihan aidosti se ei monille sovi. Sen huomaa jo erääss

Sinäkin unohdat, että se pieni mökki ei välttämättä ole mikään lautahökkeli, vaan se voi olla tavallinen omakotitalo. Olen lapsena asunut kesämökillämme isovanhempien kanssa, silloin siellä ei ollut juoksevaa vettä eikä edes jääkaappia. Eristetty kuitenkin oli. Sittemmin varustetaso on parannettu normaalin ok-talon tasolle. Ei omakotiasuminen ole mahdotonta edes vanhuksille, maalla palveluita voi ostaa paremmin kuin kaupungissa. Parhaillaankin teemme eristyksen parannusta mökillä, kaikki palvelut löytyvät paljon helpommin kuin kaupungissa, jossa meillä myös on asunto kolmosasuntona. Ikinä ei ole niin vaikeaa remontinteko ollut kuin kaupungissa keittiöremontti. Sen sijaan räystään korjaus hoitui kesämökillä seuraavana päivänä. Ja halvalla. Yrittäjät tekevät hyvää työtä toisin kuin kaupungissa, jossa paikalle tuleva mies voi olla täysin ammattitaidoton ja mitään yhteistä kieltä puhuva vierastyöläinen kuten keittiöremontissa kävi. Ja joka kerta eri tyyppi tulee paikalle.

Maalla elämisessä on juurikin parhautta se, että voi ja saa olla yksin ilman sosiaalisia suhteita, mutta kuitenkin tietää heti saavansa apua naapurista jos sellaista tarvitsee. Meidän kylällä asuu ihmisiä harvakseltaan ja kaikki haluaa olla omissa oloissaan, en näe omia lähinaapureitani kuin ehkä kerran kesässä. Mutta kuitenkin jos tulee myrskytuhoja niin kaikki auttaa kaikkia tai jos vaikka sataa todella paljon lunta niin aurataan myös naapurien pihoja sillä aikaa kun se naapuri on esim töissä.

Ei koskaan. Ap:n kuvaama elämäntapa olisi minulle pahin mahdollinen kauhuskenaario.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaisi, että kuuluuko monilla tuohon unelmaan myös lähes täysi yksinolo (poislukien ehkä yhteydenpito aikuisten lasten kanssa)? Eli onko ihmissuhteet ja ihmisten kanssa vuorovaikuttaminen yksi niistä asioista, jotka rasittaa teitä?

Kun minusta tuo mökkielämä kuulostaa ihanalta, mutta myös yksinäiseltä. Mulle ihmissuhteet kaikessa hankaluudessaankin on olennaisia hyvinvoinnin kannalta.

Mä viihdyn erinomaisesti yksin.  Ihmissuhteet pieninä annoksina on ihan ok. Ja silloinkin tavalla,  joka mulle itselleni sopii. Jos ihmissuhde muuttuu vastuuksi ja/tai velvollisuudeksi,  sitten rasittaa.  Onneksi kaikki ystäväni ovat samanlaisia kuin minäkin.  Lisäksi en ole heidän elämänsä ainoa ihminen ja siksi mun ei tarvitse olla heille 24/7 tavoitettavissa. Mulla ei liity näihin Ihmissuhteisiin vastuita eikä velvollisuuksia eikä heilläkään tietenkään muhun. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin monelle ihmiselle tien ja pihan auraus on joku kynnyskysymys? Ikäni olen asunut maalla eikä auraus ole koskaan ollut minkäänlainen ongelma. Tienhoitokunta auraa tien ja oman pihan ja pihatien putsaa lumista traktorilla ilman että paita kastuu hiestä. Niillä kyläläisillä joilla ei ole traktoria on vähintäänkin mönkijä lumitöitä varten.

T: 52v nainen

Samaa ihmettelen. Jopa uunien lämmitys on joillekin aivan ylivoimainen ponnistus. Olen asunut lähes koko ikäni puulämmitteisessä talossa, tästäkin talosta on poistettu patterit tuvasta, kun niitä ei tarvita. Ilmalämpöpumppu ostettiin viilennystä varten, kertaakaan ei ole vielä talvella päällä ollut, mutta jos on vanha ja sairas, sitä voi päällä pitää. Polttopuut teemme itse. Lumityöt teemme traktorilla ja mökillä ne tekee naapuri. 

Kyllähän omakotitalossa asuminen on halvempaa kuin kaupungissa, taloyhtiössä et voi milloinkaan tietää mitä yhtiökokous korjaa seuraavaksi ja maksettava on. Ok-talossa voi kaikkea fiksata rahatilanteen mukaan. Veden saaminen on kriittistä, jos on oma kaivo, sitä varten pitää olla vähän puskurirahaa jemmassa, jos pumppu hajoaa. Mutta jos ollaan järven rannassa, saa siitä vettä hätätilanteessa. Siinä mielessä kesämökki on jopa varmempi ratkaisu. Vesi ei lopu koskaan, vaikka kaivosta loppuisi. Ja hätätilassa vettä voi myös juoda, se on aika puhdasta, vaikka kaivovettä olemme juoneetkin, ovat vieraat tietämättään joskus juoneet saunamökinkin vettä, vaikka se tulee järvestä. Eivät sairastuneet.

Ei käy, olen aivan liian mukavuudenhaluinen ja riippuvainen teknologiasta jotta moinen houkuttaisi. Sen sijaan haluaisin vanhan torppaa isomman ympärivuotiseen käyttöön soveltuvan talon. Sellaisen johon mahtuu mun lisäksi läheiset ilman että tarttee kylki kyljessä kyhjöttää. Ympärillä omaa metsää pari sataa hehtaaria ja paljon hedelmäpuita ja marjapensaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy, mutta sitten alan miettiä polttopuita ja olenkin tyytyväinen rivarissa. 

Yleensä tontilla on leppää ja pajua polttopuiksi. Riittää, jos kerran elämässä ostaa muutaman satasen moottorisahan ja klapikoneen.

Saahan sitä halottuakin.

Itse asun ( jo 15 vuotta) mökissä, moni tätä elämänmuotoa on ihailevinaan, mutta tosi asiassa pitävät vain outona tai hulluna.

Yhdysvalloissa tämä on normaalia. Oma kaivo, itse tehty hirsimökki ja parikyt hehtaaria maata on monen Kanadalaisen unelma.

Kannattaa ostaa mökki missä vähintään puolihehtaaria maata ja mielellään oman tien päässä.

 

Mulla menee polttopuuta 8-10 kuutiota vuodessa. Kyllä saa melkoinen lepikko ja pajukko olla pihassa. 

Puoli hehtaaria maata ei ole paljon, etenkin jos silt

Minun mökki onkin 40 neliötä.

Metsää on hehtaari. Eikös sieltä joku ukko löytynyt pätemään 🤣🤣🤣

Suomi miesten neuvot jää, neuvonta-asteelle. Puhua osaavat, tehdä eivät mitään.

Ihana Ketju 🤩

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki kuvittelee, että maalla voi asua ainoastaan jossain tönössä jossa ei ole mukavuuksia? Eihän edes ap aloituksessaan sellaisesta puhu, vaan pelkästään hirsimökistä järven rannalla. 

Me muutettiin miehen kanssa maalle kauas kuntakeskuksesta ja naapureista, mutta meillä on täysin moderni uudehko talo kaikilla mukavuuksilla. Maalämpöpumppu hoitaa lämmityksen eikä putket jäädy kovillakaan pakkasilla. Rantasauna löytyy lisänä ja sinnekin menee vesijohdot ja on suihku, ei tarvitse vesiä kannella. Lumityöt tehdään omalla traktorilla ja polttopuut takkaan ja rantasaunalle tehdään oman metsän tuulenkaatamista. Tehdään molemmat etätöitä ja metsästä saa hyvin vielä lisätuloja päälle, puun hinta on tällä hetkellä korkealla.

Moni viisikymppinen on ollut koko ikänsä töissä ja rahaa löytyy säästöstä niin että voi ostaa tai rakennuttaa ihan kunnollisen moderni

Tämä. Juurikin hirsitupaa kaikilla mukavuuksilla olen rakennuttamassa. Huvittuneena seurannut keskustelun kulkua 😅

- ap

Et sä aloituksen perusteella ole rakennuttama saa yhtään mitään. Haaveilet vain

 Toki saahan haaveita olla. 

Usein keskustelut myös elää omaa elämäänsä. Olet kai seurannut omakotitalokeskusteluja, omakotitaloja on työleiri, jossa haravoidaan, kolataan lunta ja kannetaan puita 24/7

 Moni tässäkin keskustelussa on haaveillut ihan todella syrjässä olevasta talosta. 

Talo maalla merkitsee meille niin eriasioita, puhujasta riippuen

Lisäksi on iso ero, asuuko kirjoittaja PK seudulla kerrostalossa vai jossain muussa kaupungissa ja ehkä omakotitalossa jo nyt. 

Minulla olisi paikka jo olemassa, pieni talo metsässä autioituvassa kylässä. Muuttaisin heti sinne semierakoksi, jos se olisi mahdollista. Mutta kun ei ole. Ei olemassa mitään sellaista työtä jota voisin tehdä metsästä, tai muuta tapaa tienata tarpeeksi rahaa elämiseen.

Joutsenrannantie 16, Syvänniemi, Kuopio

Tossakin on  joku joskus asunut ympäri vuoden.

Tuskin on mitään ongelmaa pärjätä ympäri vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin monelle ihmiselle tien ja pihan auraus on joku kynnyskysymys? Ikäni olen asunut maalla eikä auraus ole koskaan ollut minkäänlainen ongelma. Tienhoitokunta auraa tien ja oman pihan ja pihatien putsaa lumista traktorilla ilman että paita kastuu hiestä. Niillä kyläläisillä joilla ei ole traktoria on vähintäänkin mönkijä lumitöitä varten.

T: 52v nainen

Traktorin ostaminen ja ylläpito on aika hemmetin kallista, ja sille pitää olla tilat ja aikaa sekä osaamista. Kyllä minusta työ on aika hemmetin vaivalloinen, jos se vaatii ison, kalliin maatalouskoneen omistamista ja käyttämistä! 

Vierailija kirjoitti:

Mietin ja suunnittelen tätä päivittäin. Lapset muuttavat pois kotoa viimeistään parin vuoden sisään ja siinä vaiheessa on tarkoitus myydä rivariasunto ja muuttaa ympärivuotisesti mökille. Siellä pystyn elämään aika pienillä kustannuksilla, joten olen laskenut, että kun sijoitan asunnosta saatavan hinnan järkevästi, pärjään huomattavasti nykyistä vähemmillä työtuloilla. Muutama päivä viikossa riittäisi varsin mainiosti, mahdollisesti vähempikin, jos keksin muita tulonlähteitä. Pystyn tekemään työtäni lähes täysin etänä.

Ihmiset täällä ketjussa ovat kauhistelleet miten jaksaa puiden ja kaivojen yms. kanssa, mutta minulle nuo eivät ole ongelma. En kaipaa sitä, että saisin maata sohvalla tekemättä mitään, vaan onnellisin olen, kun voin kuluttaa aikaa ulkoilmassa tekemässä käytännön puuhia kuten vaikkapa niiden polttopuiden kanssa säätämistä, puutarhanhoitoa jne. Jotain kotieläimiäkin olisi kiva olla. Viihdykkeeksi r

Minä ainakin maalla asuneena kirjoitin sen tyylisen kommentin. En kauhistele, koska viihdyin ja viihdyn itsekin niin. Mutta kokemuksesta tiedän, että monille se myös käy liian raskaaksi. Sekin on ihan ok. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa elää. 

Moni huomaa sitten maalla asuessaan, ettei se olekaan oma juttu. Tai että omakotitalossa on liikaa vaikkapa opeteltavaa. Tai kaipaa ihmisiä ympärilleen, parempaa valikoimaa kuin kylän k-kaupassa, joka on myös kallis, ja kiva olisi käydä jumpasss tiistaisin

 Oikeasti maalla on paljon tekemistä ja tapahtumia myös. Ja mahdollisuuksia harrastaa ja puuhailla. Itse pidän siitä, ja se riittää minulle. Mutta moni huomaa, että kaipaakin enemmän. Että ne pihan laittelut, puiden kannot ja sukan kutomiset ei riitä elämän sisällöksi. Leipoakaan ei viitsi, kuka sen kaiken syö.