Kuinka usein käy mielessä ajatus, että olisi ihanaa elää ilman mitään vastuita pienessä mökissä järven rannalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu-u, on oikein mukavaa elämää, nautin. Sopivan yksinkertaista, mutta kuitenkin voin halutessani tehdä itselleni mielekkäitä asioita. 

Polttopuut ostan, ovat tossa vajassa 10 metrin päässä, että ei ole iso homma hakea. Ja ennen kuin alkaa kitinä uunien lämmittämisen rasittavuudesta, niin joo, meneehän siihen kokonaista 3 minuuttia. Kaivokin vieressä, tosin vesi tulee kantamatta.

Lapset on aikuisia ja lähes kaikki omaiset kuolleet, vain sisko elossa. Auto on seisonnassa kun en käytä.

En käy töissä, ei tarvitse. Elän työttömyyskorvauksella ja pääomatuloilla (ja tän kertominen nyrjäyttää joka kerta jonkun miehen aivot ja alkaa solvaaminen. Odotellaan 🥰). 

N54

Kyllä siinä uunin lämmityksessä pari tuntia vähintään menee.  Jos meinaa lämpöä saada niin sillä hyvä että sytyttää ja jossakin vaiheessa vaan pelti kiinni.

Mutta ei siinä ihan koko aikaa tarvitse vieressä istua. Voi sytyttää uunin, sillä aikaa tehdä ruokaa tai leipoa, lisätä puita. Sitten jättää hiilloksen, ja käy pikkuisen ulkoilemassa. 

Tosin moni kokee senkin liian sitovaksi ja aikaavieväksi sitten lopulta. Haaveet on eriasia, kuin oikea arki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne vastuut häviä, vaikka minimoisi elämänsä. Se on aikuisen homma, hoitaa ikäviäkin asioita. 

Kyllä ne kuule häviää kun riittävästi yksinkertaistuu. 

Lapset, jos niitä on, pärjää omillaan kun aikuistuvat, kaikki omaiset kuolleet, eikä ole autoa ja on sinkku, niin ei ole mitään muuta kuin itsestään ja talostaan huolehtiminen. Ja jos talossa on rempat tehty ajallaan, sekin vähä on lähinnä huoltotöitä. Miten voisi enää olla yksinkertaisempaa elämä? Harvalla vaan tilanne on tämä. 

Jotenkin lapsellisia haaveita. Onkohan sulla mitään todellista kokemusta vielä? 

On, 54 vuotta. Riittääkö? Haluatko kysyä jotain? 

Hassua muuten, että pidät omaisten kuolemaa "lapsellisina haaveina", sitähän mä en ole itse valinnut, mutta tässäpä ollaan. Mutta samalla se on fakta, ettei ole iäkkäitä vanhempia tai muita sukulaisia, joista huolehtia. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki kuvittelee, että maalla voi asua ainoastaan jossain tönössä jossa ei ole mukavuuksia? Eihän edes ap aloituksessaan sellaisesta puhu, vaan pelkästään hirsimökistä järven rannalla. 

Me muutettiin miehen kanssa maalle kauas kuntakeskuksesta ja naapureista, mutta meillä on täysin moderni uudehko talo kaikilla mukavuuksilla. Maalämpöpumppu hoitaa lämmityksen eikä putket jäädy kovillakaan pakkasilla. Rantasauna löytyy lisänä ja sinnekin menee vesijohdot ja on suihku, ei tarvitse vesiä kannella. Lumityöt tehdään omalla traktorilla ja polttopuut takkaan ja rantasaunalle tehdään oman metsän tuulenkaatamista. Tehdään molemmat etätöitä ja metsästä saa hyvin vielä lisätuloja päälle, puun hinta on tällä hetkellä korkealla.

Moni viisikymppinen on ollut koko ikänsä töissä ja rahaa löytyy säästöstä niin että voi ostaa tai rakennuttaa ihan kunnollisen modernin talon eikä mitään puolilahoa mörskää.

Nämä keskustelut ovat aina täällä samanlaisia. Meillä on oma talokin maalla, myös kesämökillä on normaalit mukavuudet, vaikka sitä ei pidetä talvikuukausina asuttavassa kunnossa, kun emme käy siellä. Mielikuva monilla kesämökistä on halvalla rakennettu lautahökkeli, mutta omakin kesämökki on itse asiassa isovanhempien maatila järven rannalla, normaali talviasuttava omakotitalo kuten kotitalommekin. Polttopuut tulevat omasta metsästä, vesi tulee omasta kaivosta jne. Kesämökki on nykyään lähes erämaata, koska pysyvää asutusta on enää hyvin harvassa verrattuna lapsuuteeni, jolloin lähistöllä oli useampi karjatila. Nykyisin ei ainuttakaan. Yksi iso metsä- ja marjatila on muutamien kilometrien päässä, he auraavat keväällä tien, mutta jos siellä asuisi, pitäisi ostaa pieni traktori, jolla voisi tehdä lumi- ja metsätöitä.

Vierailija kirjoitti:

Elin 7 vuotta torpassani maalla peltojen keskellä. Silloin mulla oli vielä lapset ja työ. Ja tulihan se arki liian raskaaksi, koska piti huolehtia lapset ja käydä töissä kaupungissa, jonne matkaa oli 45 km. Joten myin rakkaan torppani ja tulin kaupunkiin elään helppoa elämää. Mutta tämä on liian helppoa. Mä kaipaan kakkia hommia, mitä sai tehdä omalla tiluksilla ja talossa. Mä en halua maata sohvalla ja kattella Netflixiä. 

Nyt on lapset omillaan ja mulla työelämä taputeltu neljän vuoden päästä. Sitten alkaa se oma elämä ja ostan ihan pienen hirsimökin järven rannalta ja erakoidun sinne. Onneksi toi elämä on jo tuttua, joten ei tule yllätyksiä.

Tämä. Liian helppouden sijaan käytän sanaa turhuus. Haluan kontemplatiivisesti tekemään askareitani, pyörittämään kuplaani. Siihen pyörittämiseen osallistuu myös kehoni - järkevissä määrin. 

No ei kyllä talvella. Mitä hauskaa tommosessa ois marraskuussa

Vierailija kirjoitti:

Mä toteutin saman unelman tänä keväänä.Myytiin okt pois,irtisanouduin ja asun pienessä hirsimökissä metsän keskellä.Pihasauna,ulkohuussi,ketään ihmisiä ei lähimaillakaan.olen 54v.

Eli et ole yhtään talvea asunut mökissäsi? 

Olen itse asunut noin vuosia, tiedän mitä se on, hyvässä ja pahassa. Ja todellisuus ei ihan niin hehkeää ole, kuin näissä kuvitelmissa. On ne syksyn sateet silti. Talvisin kovat pakkaset ja lunta, ja sinne huussiin pitää jaksaa kipeänäkin. Minulla meni viikkoja, etten nähnyt ketään tai puhunut kenellekään. Kyllä siinä jo kaipaa kauppareissua, että näkee hieman ihmisiä. 

Oma juttunsa ovat ongelmat; vaikkapa talvella jäätyvä kaivo, tai hajoava vesipumppu. Kuka kiipeää katolle, jos se vuotaa? Tai myrsky heiluttaa antennia? 

Unelma on ihana, mutta ihan aidosti se ei monille sovi. Sen huomaa jo eräässä asiaan liittyvässä ryhmässä, naiset on hyvin väsyneitä mökkeihinsä. Etenkin jos on asunut aina kerrostalossa, tulee moni omakotitaloon liittyvä asia yllätyksenä

Ja väistämättä tulee myös kipuja ja vaivoja. Silloinkin on se puunkanto edessä ja tehdäkin ne pitää, jos ei osta. Talvipakkasilla auto on oma huolensa, että sen saa vielä käyntiin. Sellaisia pakkasia on täälläkin joka talvi, ja asun Oulun alapuolella. Joku haaveili, ettei olisi sutos lainkaan, mutta silloin sen mökin on oltava hyvin kulkuyhteyksien päässä. 

Oma kotini sijaitsi 40 km lähimmästä kuntakeskuksesta, lähin naapuri 3 km päässä. Rakastin sitä paikkaa, mutta oli pakko muista syistä muuttaa pois.

Kyllä, hankin vastaavan paikan vielä, mutta kyllä täällä monella on varsin romanttinen kuvitelma siitä, mitä se on. 

Mikään ei silti estä kokeilemasta, ehdottomasti kannattaa, sittenhän sen tietää.

Vierailija kirjoitti:

Oot sitten vastuussa lämmityksestä, ja kaivon kunnossapidosta.

Sekä kiinteistöverosta, tien auraamisesta ja ruuanlaitosta. Ei se mökki korvessa vapauta vastuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme porukkaa täällä, vastuun kanto "ei kiinnosta". Mutta jokainen voi toki kokeilla eristäytymistä yhteiskunnasta ja muuttaa johonkin mökkiin maleksimaan. Voi tulla ns. äitiä ikävä kun mökissä onkin kylmä, puita pitäisi saada lisää, vesi kannettava kaivosta, auto ei lähde pakkasella käyntiin ja 39 asteen kuumeessa miettii mistä saisi apua. Kun se puhelinkaan ei ilman sähköä toimi.

Voi sinua. Aloittaja on yli viisikymppinen, ja asiaa  tuntien veikkaan, että tällaisesta haaveilevilla on ihan realiteetit tiedossa. En tiedä mitä muut tarkoittivat vastuilla, mutta minua ahdistaa oravanpyörän lisäksi ihmiset/ihmissuhteet - heidän murheensa, jakaminen. Meteli/naapurit. Tällaiset jutut. Ei tienaurauksen järjestäminen, lämmityspuut tai muu sellainen. Olen lähtöisin keskeltä metsää, ja tiedän tasan tarkkaan miten homma polkee. En ole lähdössä sähköttömyyteen tai ved

Aina, joka ikinen kerta, kun tänne joku tekee vastaavan aloituksen, niin paikalle ryntää joukko ihmisiä kertomaan, ettet tiedä mistään mitään ja miten hirvittävän rasittavaa kaikki on, sudet pyörii nurkkissa, vedet jäätyy, entäs polttopuut ja täytyy sun laskujakin maksaa nih, välittämättä siitä, että jo nyt on ihmisiä, jotka elää niin ja talonsa viisaasti valitsemalla voi päästä helpommalla. 

Etenkin jos aloittaja on nainen, saattaa miesten kielenkäyttö ja asenteet olla todella ikäviä. Mies saa muuttaa Lappiin eräkämppään ja se on tosi coolia, mutta naisten tehtävä on pysyä kaupungissa ja keskittyä laittamaan kynsiään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oot sitten vastuussa lämmityksestä, ja kaivon kunnossapidosta.

Sekä kiinteistöverosta, tien auraamisesta ja ruuanlaitosta. Ei se mökki korvessa vapauta vastuista.

Nuo ovat normaaleja elämään kuuluvia toimia - eivät vastuita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ranta-asukkaalla on iso vastuu esim siitä, ettei pasko järveä tai omaa kaivoaan. Laskuja pukkaa. 

Yksityistie, sähkö, jätehuolto, auton kulut. Ruokakauppasn saatanan pitkä matka ja talvella sonnat jäätyy torniksi huussiin.

 

Mitäs tuo yksityistie tähän liittyy?

Sehän on semmonen tie jonka kunnospito kuuluu KAIKILLE maanomistajille.

Kiinteistö on siis Suomessa sama kuin omistat maata, virkakielellä.

Ylimääräisen ralluun voi kieltää ajokiellolla.

Käytännössä ne joilla on asunto tien varrella usein hoitavat aurauksen. Tämä toki riippuu tien pituudesta. Hän ehkä tarkoitti tietä, joka tulee vain siihen omaan pihaan. Maalla myös on hyvä olla väleissä paikallisten kanssa , joten kaikki kiellot ja tämä on mun omaisuutta- laput ehkä kannattaa unohtaa. Jos olet hankala, ei kukaan sinua auta. Ja apua tarvitsee jokainen

Vierailija kirjoitti:

No ei kyllä talvella. Mitä hauskaa tommosessa ois marraskuussa

Kesä on ihanaa, mutta se on ihan parasta, kun telkkaria katsellessa ja kutoessa voi samalla katsella kun tuli palaa uunissa talvisin. Ja tastusti hauskempaa kuin kerrostalossa minä tahansa vuodenaikana. 

Itse suunnittelen erämaatontin hankkimista. Ei tarvitse mökkiä vaan laavu / teltta riittää hyvin. Pienellä kaminalla saa senkin pidettyä lämpimänä. Tuollainen maksaa reilu 2000 euroa. Jos suhteutat sen kämppäsi vuokraan....

Mikäs siinä jos tykkää, mutta en itse ainakaan koskaan ole kaivannut asumaan suomalaisen järven rannalle - ne ikuiset hyttyset, kylmä, ruskeansamea vesi, ja kylmä, kolea, sateinen kesäVain muutama helteinen päivä kesässä keskimäärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei kyllä talvella. Mitä hauskaa tommosessa ois marraskuussa

Kesä on ihanaa, mutta se on ihan parasta, kun telkkaria katsellessa ja kutoessa voi samalla katsella kun tuli palaa uunissa talvisin. Ja tastusti hauskempaa kuin kerrostalossa minä tahansa vuodenaikana. 

Tai seistä sysipimeässä kuunnellen syystuulta. Se ei tokikaan ole synkkää tai ahdistavaa, vaan uskomattoman vapauttavaa ja tervehdyttävää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oot sitten vastuussa lämmityksestä, ja kaivon kunnossapidosta.

Sekä kiinteistöverosta, tien auraamisesta ja ruuanlaitosta. Ei se mökki korvessa vapauta vastuista.

Ruokaa jokainen kait laittaa muutenkin asumismuodosta riippumatta? Sä vaan volttaat? Selvä.

Kahdesta muusta selviää rahalla. Ennen kun kommentoit lisää, ole hyvä ja lue koko ketju, näistä on jo puhuttu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi päättäjien ja toimittajien lukea tällainen ketju. Tässä on sitä todellisuutta viisikymppisten ajatusmaailmoista. 

Jos kenellä on rahaa, niin tietysti ok, mutta kyllä yleisesti ottaen terveiden ihmisten ei pidä heittäytyä toisten elätettäväksi ennen eläkeikää. Voi tietysti säästää rahaa niin paljon, että voi sitten vähillä kuluilla aikansa vietää siellä erämökillään. Mutta kyllä ainakin verottaja löytää.

Ottamatta muuhun kantaa,  niin verottajakaan ei kiusaa,  kun ei ole tuloja vaan elää säästöillään.  Omakotitalossa toki kiinteistövero,  mutta mä asun rivarissa,  joten saan olla 1.8.2026 asti verottajaltakin rauhassa.  Sitten alkaa tulla eläkettä, josta menee verot. 

Mietin ja suunnittelen tätä päivittäin. Lapset muuttavat pois kotoa viimeistään parin vuoden sisään ja siinä vaiheessa on tarkoitus myydä rivariasunto ja muuttaa ympärivuotisesti mökille. Siellä pystyn elämään aika pienillä kustannuksilla, joten olen laskenut, että kun sijoitan asunnosta saatavan hinnan järkevästi, pärjään huomattavasti nykyistä vähemmillä työtuloilla. Muutama päivä viikossa riittäisi varsin mainiosti, mahdollisesti vähempikin, jos keksin muita tulonlähteitä. Pystyn tekemään työtäni lähes täysin etänä.

Ihmiset täällä ketjussa ovat kauhistelleet miten jaksaa puiden ja kaivojen yms. kanssa, mutta minulle nuo eivät ole ongelma. En kaipaa sitä, että saisin maata sohvalla tekemättä mitään, vaan onnellisin olen, kun voin kuluttaa aikaa ulkoilmassa tekemässä käytännön puuhia kuten vaikkapa niiden polttopuiden kanssa säätämistä, puutarhanhoitoa jne. Jotain kotieläimiäkin olisi kiva olla. Viihdykkeeksi riittää aika pitkälti luonnon ja vuodenkierron seuranta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei kyllä talvella. Mitä hauskaa tommosessa ois marraskuussa

Kesä on ihanaa, mutta se on ihan parasta, kun telkkaria katsellessa ja kutoessa voi samalla katsella kun tuli palaa uunissa talvisin. Ja tastusti hauskempaa kuin kerrostalossa minä tahansa vuodenaikana. 

Noita tulisijallisia taloja saa suht edullisesti, jos ei halua pk-seudulla asua. Ja jos ei halua ihan ilman naapureita elää.  On palvelut lähempänä kun ikääntyy ja saattaa joku katuvalopätkäkin kylältä löytyä. Monelle rauhasta haaveilevalle sellainenkin voi olla hyvä vaihtoehto. Usein ne ovat edullisempia, kuin varsinaiset "mökit" jotka siis ovat vesistön rannalla tai on maata ympärillä tai on muuten sellainen, et siitä saisi paremman hinnan. 

Jossain 1000-3000 asukkaan kylässä ei todellakaan ole talot kalliita. Puhutaan nyt vaikka 50.000eurosta. edullisempiakin on, ja sellaisia että ovat hyvässä kunnossa ja on tärkeitä remontteja tehty.

Tämä siis vinkkinä niille, jotka kaipaavat maalle tai enemmän omaan rauhaan, tulisijoja ym. Mutta ehkä ihan syrjässä on liian extremeä tai ei halua pelkästään puulla lämmittää. Tai ei vaikka ole autoa tai ei mielellään aja. Tai jos ei ole isoja rahoja laittaa kiinni taloon. 

Sen unelman siis voi toteuttaa edullisemminkin. 

Hehe, voisin toimia noin milloin vaan. Olen kuitenkin kaupunkilainen, valitsen elää kaupungissa mukavuuksien ja palveluiden keskellä. Menen mieluummin teatteriin kuin ajan nurmikkoa. 

Mökkeily ei ole koskaan kiinnostanut, se käy tylsäksi. Harrastan patikoimista, lenkkeilyä, suunnistamista ja sienestystä, eli luonnossa kyllä viihdyn. Mökillä vaan en. 

Minua kiinnostaisi, että kuuluuko monilla tuohon unelmaan myös lähes täysi yksinolo (poislukien ehkä yhteydenpito aikuisten lasten kanssa)? Eli onko ihmissuhteet ja ihmisten kanssa vuorovaikuttaminen yksi niistä asioista, jotka rasittaa teitä?

Kun minusta tuo mökkielämä kuulostaa ihanalta, mutta myös yksinäiseltä. Mulle ihmissuhteet kaikessa hankaluudessaankin on olennaisia hyvinvoinnin kannalta.